{"id":4248,"date":"2025-02-11T13:30:29","date_gmt":"2025-02-11T13:30:29","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=4248"},"modified":"2025-02-11T13:30:30","modified_gmt":"2025-02-11T13:30:30","slug":"mika-yhdistaa-raitsikkaa-banaania-ja-krokotiilia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2025\/02\/11\/mika-yhdistaa-raitsikkaa-banaania-ja-krokotiilia\/","title":{"rendered":"Mik\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 raitsikkaa, banaania ja krokotiilia?"},"content":{"rendered":"\n

Raitiotiet ja raitiovaunut, olivatpa ne sitten historiaa, nykyisyytt\u00e4 tai tulevaisuutta, ovat olemassaolonsa aikana her\u00e4tt\u00e4neet kaupunkilaisissa suuria tunteita kaikissa niiss\u00e4 kaupungeissa, joihin niit\u00e4 on suunniteltu ja rakennettu. Kaupunkiliikenteess\u00e4 on kyse inventoinneista ja infrastruktuureista, joita suunnitellaan ja joista puhutaan usein teknokraattisessa hengess\u00e4. Ja kuitenkin usein se, mit\u00e4 on vaikea laskea ja ennakoida eli se, kuinka kaupunkilaiset raitioteihin suhtautuvat ja miten he ottavat ne omakseen, vaikuttaa niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja tulevaisuuteen mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin. Kaupunkiliikenteen j\u00e4rjest\u00e4minen on yksi tulevaisuuden (ja nykyisyyden) kaupunkien suuria kysymyksi\u00e4, ja siksi onkin syyt\u00e4 pohtia my\u00f6s sen kulttuurisia ja historiallisia j\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Raitiovaunut ovat kaupunkien rakkaita lapsia, joilla on monta lempinime\u00e4. Tallinnassa niit\u00e4 on kutsuttu muun muassa banaaneiksi ja krokotiileiksi. Sporat, ratikat, raitsikat, banaanit ja krokotiilit el\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkin\u00e4 maisemassa, kieless\u00e4 ja kaupunkikulttuurissa. Moniin kaupunkeihin, joista raitiovaunuverkostoja on purettu tai vaunuja vaihdettu uudempiin, on j\u00e4\u00e4nyt aineellisia ja aineettomia muistoja. Turussa ei ole raitiovaunuille tai liikenteelle omistettua museota, mutta raitsikan muisto el\u00e4\u00e4 vahvasti visuaalisessa muistissa ja kaupunkipolitiikassa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p><\/h2>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n Tallinnan raitiovaunuja on nimetty Viron historian henkil\u00f6iden mukaan. Kadriorgin puistoon kulkeva Ernst on saanut nimens\u00e4 Ernst Jaaksonilta (1905\u22121998), joka ty\u00f6skenteli Viron Yhdysaltain konsulaatissa neuvostomiehityksen aikana. KUVA: Silja Laine.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 2019 alkaneessa Euroopan Unionin HERA-verkoston rahoittamassa, kansainv\u00e4lisess\u00e4 PUTSPACE-hankkeessamme tarkastelimme julkista liikennett\u00e4\u00a0 \u2212 ja erityisesti raitioliikennett\u00e4 \u2212 eurooppalaisissa kaupungeissa. Olimme kiinnostuneita kaupunkilaisten kokemuksista, ja paneuduimme niin suunnittelun oikeudenmukaisuuteen kuin julkisen liikenteen affektiivisiin, aistimellisiin ja historiallisiin puoliin. Kaikessa kaupunkitutkimuksessa kulkeva vahva s\u00e4ie on kysymys siit\u00e4, kenelle kaupunki kuuluu ja kenen ehdoilla sit\u00e4 rakennetaan ja muistetaan. T\u00e4m\u00e4 kysymys kuuluu oleellisesti my\u00f6s raitioverkoston historiaan.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimuskohteiksi PUTSPACESSA valikoitui paitsi linja-autoja, metroja ja raitiovaunuja my\u00f6s tarinoita, muistoja ja tunteita. Eurooppalaisissa kaupungeissa ja eurooppalaisessa mielikuvituksessa raitioteill\u00e4 ja raitiovaunuilla on erityinen paikkansa. Itse p\u00e4\u00e4dyin pohtimaan turkulaista raitsikkaa visuaalisuuden ja kulttuurisen muistin n\u00e4k\u00f6kulmasta. N\u00e4k\u00f6kulmaani perustelin sill\u00e4, ett\u00e4 turkulaisia raitioteit\u00e4 on valokuvattu poikkeuksellisen paljon, ja valokuvia on k\u00e4ytetty paitsi muisteluun my\u00f6s poliittiseen vakuuttamiseen siit\u00e4, ett\u00e4 Turku on eurooppalainen kaupunki, johon raitiovaunut kuuluvat.<\/p>\n\n\n\n

Hankkeemme, englanninkieliselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n Public Transport as Public Space in European Cities: Narrating, Experiencing, Contesting<\/em>, oli hyvin monitieteinen. Maantieteilij\u00e4t ja sosiologit toivat mukaan teoreettista, yhteiskunnallista kritiikki\u00e4 ja globaalia otetta, kirjallisuustieteilij\u00e4t kerronnan analyysi\u00e4, taitelijat visuaalista ja kokoavaa osaamista. Olin ryhm\u00e4n ainoa historioitsija, ja teht\u00e4v\u00e4kseni j\u00e4i usein sek\u00e4 menneisyydest\u00e4 ja sen l\u00e4sn\u00e4olosta muistuttaminen ett\u00e4 menneisyyden kompleksisuudesta kertominen. Minulta kysyttiin usein historioitsijan n\u00e4kemyst\u00e4, mutta en aina osannut vastata, sill\u00e4 eiv\u00e4th\u00e4n historioitsijatkaan ole yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 menneisyydess\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Julkisen liikenteen historiaa voi tutkia talouden, infrastruktuurin, kaupunkisuunnittelun politiikan n\u00e4k\u00f6kulmista, kuten on usein tehty, mutta kulttuurihistorioitsijana minua kiinnosti pohtia julkista liikennett\u00e4 osana kaupunkikulttuuria ja kaupungin kulttuurista muistia.<\/p>\n\n\n\n

Kysymys siit\u00e4, mill\u00e4 tavoin kaupunkilaiset muistelevat purettuja raitioteit\u00e4, ei olekaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n turkulainen tai paikallinen. Turun raitsikan viimeiset raiteet purettiin vuonna 1972, samoihin aikoihin kuin raitioteit\u00e4 purettiin muuallakin. Raitioverkostoaan purkava Turku oli osa globaalia ilmi\u00f6t\u00e4, jossa raideliikennett\u00e4 purettiin moottoriliikenteen tielt\u00e4. Maailmassa on parhaimmillaan ollut yli tuhat kaupunkia, jossa on ollut raitiotie, mutta 1980-luvun alussa niit\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 kolmisen sataa. Turkua ei kuitenkaan yhdist\u00e4 eurooppalaisiin kaupunkeihin vain purkamisen historia. My\u00f6s vahva historiatietoisuus ja muistamisen kulttuuri ovat eurooppalaisille kaupungeille ominaisia piirteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Turkulainen raitsikka on osoittanut kulttuurisen elinvoimaisuutensa, sill\u00e4 huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 purkamisesta on jo yli 52 vuotta, sen muisto el\u00e4\u00e4 vahvasti nykyp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 aina kansalaiskeskusteluista matkamuistoihin ja postikortteihin. Muistot ovat Turussa hyvin affektiivisia, mink\u00e4 takia niill\u00e4 on kulttuurista voimaa. 1980-luvulta alkaen maailmalla on puhuttu raitiotierenessanssista, jonka my\u00f6t\u00e4 raitioliikenne on kokenut uudenlaisen arvonnousun, ja raitioteit\u00e4 on alettu rakentaa uudelleen sek\u00e4 sellaisiin kaupunkeihin, jossa niit\u00e4 ei aiemmin ollut, ett\u00e4 sellaisiin, joista niit\u00e4 on purettu. Juuri uudelleenrakentamisen prosesseissa kulttuurisella muistilla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys \u2013 ja siksi sit\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 tutkia.  <\/p>\n\n\n\n

Kaupunkisuunnittelun n\u00e4k\u00f6kulmasta uuden raitiolinjan suunnittelu Turussa on kuitenkin saattanut k\u00e4rsi\u00e4kin historian taakasta silloin, kun muistamisen s\u00e4vy on k\u00e4\u00e4ntynyt nostalgiseksi, sill\u00e4 nostalgiaa voi olla vaikea k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 tulevaisuuspuheeksi. Turkulainen raitsikkahistoria ei silti ole pelkk\u00e4\u00e4 nostalgiaa, sill\u00e4 raitioliikenteeseen ja sen loppumiseen kytkeytyy my\u00f6s kaupunkiaktivismin sek\u00e4 poliittisen keskustelun ja debatin historiaa. Raitiotieverkoston purkaminen ajoittuu 1970-luvulle, samoihin aikoihin, jolloin rakennussuojelu ja ymp\u00e4rist\u00f6liike vahvistuivat niin Turussa kuin muualla Euroopassa, ja jolloin kansalaiskeskustelu kaupunkitilasta sai aiempaa poliittisemman s\u00e4vyn.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Aleksandra Ianchenko ja Silja Laine. Taustalla v\u00e4it\u00f6stutkimukseen kuuluvia t\u00f6it\u00e4, jotka olivat esill\u00e4 v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa. Kuva: Saara Mildeberg.<\/p>\n\n\n\n

Haastattelimme tutkimushankkeessa raitiotieharrastajia, ker\u00e4ilij\u00f6it\u00e4, entusiasteja ja aktivisteja G\u00f6rlitziss\u00e4, Tallinnassa, Brysseliss\u00e4, K\u00f6\u00f6penhaminassa ja Luxemburgissa. Opimme, ett\u00e4 raitioteiden ymp\u00e4rille ja niiden innoittamana on syntynyt paitsi politiikkaa ja aktivismia my\u00f6s taidetta, kirjallisuutta ja elokuvia. Journal of Transport History<\/em> -lehdelle toimittamassamme erikoisnumerossa Tram Closures Narrated, Experienced and Contested <\/em>pohdimme yhdess\u00e4 Adam Borchin ja Jason Finchin kanssa raitioverkostojen sulkemista ja niiden muistamista kirjallisuudessa, elokuvissa ja valokuvissa (https:\/\/journals.sagepub.com\/doi\/full\/10.1177\/00225266241263468<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

PUTSPACEN j\u00e4senilt\u00e4 on syntynyt monenlaisia tieteellisi\u00e4 ja taiteellisia tuotoksia aina viime aikoihin asti. Onnistuneissa tutkimushankkeissa mukana olleet tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 yhteisty\u00f6 kantaa, julkaisuja tehd\u00e4\u00e4n ja ideoita syntyy viel\u00e4 kauan sen j\u00e4lkeen, kun hanke on virallisesti p\u00e4\u00e4ttynyt. Viimeksi oli syyt\u00e4 juhlaan vuoden 2024 lopussa, kun Aleksandra Ianchenko puolusti taiteellista ja humanistista tutkimusta yhdistelev\u00e4\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjaansa Estranging Trams <\/em>\u2212 Atmospheres of Trams in Art<\/em> Tallinnan yliopistossa (https:\/\/www.etera.ee\/zoom\/203137\/view?page=11&p=separate&tool=info&view=0,0,2079,2953<\/a>). V\u00e4it\u00f6skirjassa pohdittiin taiteen ja tutkimuksen keinoin, mik\u00e4 on se \u201dtram factor\u201d, joka tekee raitiovaunun tunnelmasta ja matkustuskokemuksesta niin ainutlaatuisen.<\/p>\n\n\n\n

Maailmalla kiert\u00e4\u00e4 my\u00f6s PUTSPACE-hankkeen tutkimuksen pohjalta tehty julkisen liikenteen historiasta kertova Rabbits and Rail<\/em> -n\u00e4yttely, joka oli ensin esill\u00e4 Brysseliss\u00e4 (Les Halles Saint-G\u00e9ry), sitten Viron liikennemuseossa Varbusessa, Padovan yliopiston maantieteen museossa sek\u00e4 M\u00fcnchenin Deutsches Museumissa. (N\u00e4yttelyst\u00e4 tehtiin my\u00f6s monikielinen verkkoversio: https:\/\/putspace.eu\/rabbits-and-rails\/<\/a>)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Rabbits and Rails<\/em> -n\u00e4yttely Brysselin Les Halles Saint-G\u00e9ryssa. Kuva: Aleksandra Ianchenko.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimuksen ja julkaisujen my\u00f6t\u00e4 aloimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka v\u00e4h\u00e4n kaupunkiliikenteen kulttuurihistoriaa on tutkittu, ja kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on tarkastella infrastruktuureja kulttuurisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. PUTSPACE-hankkeessa p\u00e4\u00e4simme alkuun, mutta ty\u00f6 jatkuu ja ty\u00f6sarkaa riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Raitiotiet ja raitiovaunut, olivatpa ne sitten historiaa, nykyisyytt\u00e4 tai tulevaisuutta, ovat olemassaolonsa aikana her\u00e4tt\u00e4neet kaupunkilaisissa suuria tunteita kaikissa niiss\u00e4 kaupungeissa, joihin niit\u00e4 on suunniteltu ja rakennettu. Kaupunkiliikenteess\u00e4 on kyse inventoinneista ja infrastruktuureista, joita suunnitellaan ja joista puhutaan usein teknokraattisessa hengess\u00e4. Ja kuitenkin usein se, mit\u00e4 on vaikea laskea ja ennakoida eli se, kuinka kaupunkilaiset raitioteihin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1031,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4248","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4248","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1031"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4248"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4248\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4252,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4248\/revisions\/4252"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4248"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4248"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4248"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}