{"id":4254,"date":"2025-02-14T10:54:05","date_gmt":"2025-02-14T10:54:05","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=4254"},"modified":"2025-03-02T09:30:05","modified_gmt":"2025-03-02T09:30:05","slug":"taidenayttely-ja-tietokirja-nakyja-henkimaailmasta-ja-rauhasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2025\/02\/14\/taidenayttely-ja-tietokirja-nakyja-henkimaailmasta-ja-rauhasta\/","title":{"rendered":"Taiden\u00e4yttely ja tietokirja: N\u00e4kyj\u00e4 henkimaailmasta ja rauhasta"},"content":{"rendered":"<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignright size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"768\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_172557-1-768x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4256\" style=\"width:345px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_172557-1-768x1024.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_172557-1-225x300.jpg 225w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_172557-1-1152x1536.jpg 1152w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_172557-1-1536x2048.jpg 1536w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_172557-1-676x901.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_172557-1-scaled.jpg 1920w\" sizes=\"auto, (max-width: 768px) 100vw, 768px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Aleksandra Ionowan taiden\u00e4yttelyn avajaiset Gallen-Kallelan Museossa 7.2.2025. Kuva: Tiina Tiilikainen<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n<p class=\"has-text-align-left\">Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 helmikuisena perjantaina kutsuvieraat astelivat kohti Gallen-Kallelan Museota, jossa heit\u00e4 odotti Alexandra Ionowan (1899\u20131980) taidetta esittelev\u00e4 n\u00e4yttely <em>N\u00e4kyj\u00e4 henkimaailmasta ja rauhasta<\/em>. Museo oli ollut useamman kuukauden suljettuna remontin vuoksi, ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 oli v\u00e4reillyt koko p\u00e4iv\u00e4n odottava tunnelma. Akseli Gallen-Kallela oli my\u00f6s itse aikanaan kiinnostunut mystiikasta ja okkultismista, ja nykyk\u00e4sityksen mukaan t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy h\u00e4nen teoksissaan<a href=\"#_edn1\" id=\"_ednref1\">[1]<\/a>. Mik\u00e4 olisikaan siis sopivampi paikka jopa Suomen Hilma af Klintiksi tituleeratun Ionowan n\u00e4yttelylle!<\/p>\n\n\n\n<p>Vaikka Ionowa sai aikanaan mainetta mystisen\u00e4 ja vaikeasti lokeroitavana taiteilijana, h\u00e4nen taiteensa ei vaadi selityksi\u00e4: se kutsuu katsojan kokemaan ja tuntemaan. H\u00e4nen teoksensa ovat kuin salaper\u00e4isi\u00e4 tarinoita, jotka avautuvat v\u00e4hitellen, paljastaen uusia kerroksia aina kun niiden \u00e4\u00e4relle pys\u00e4htyy. Ionowa itse kuvaili teostensa tulkintaa niin, ett\u00e4 jokainen katsoja saa avata niiss\u00e4 olevan viestin omalla avaimellaan. T\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoitti, ett\u00e4 jokainen tulkitsee teoksia omalla tavallaan, omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan. Halutessaan voi vain ihailla kaunista kuvaa.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"809\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-809x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4260\" style=\"width:373px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-809x1024.jpg 809w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-237x300.jpg 237w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-768x973.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-1213x1536.jpg 1213w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-1617x2048.jpg 1617w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-676x856.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250214_111848-1-scaled.jpg 2021w\" sizes=\"auto, (max-width: 809px) 100vw, 809px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Teosofian Mestareille omistettuja kukkia.<br>Kuva: Kirjasta <em>Aleksandra Ionowa \u2013 N\u00e4kyj\u00e4 henkimaailmasta ja rauhasta<\/em>, sivu 45.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n<p>Erityisen tunnettu Aleksandra Ionowa on niin sanotuista sielunkukista, joita h\u00e4n teki nopeasti liidulla tai v\u00e4rikyn\u00e4ll\u00e4. Niit\u00e4 valmistui satoja, ellei tuhansia ja h\u00e4n teki niit\u00e4 yht\u00e4 lailla kuuluisuuksille kuin tavallisille ihmisille: oman kukkansa saivat monet presidentit, mutta niit\u00e4 pyydettiin h\u00e4nelt\u00e4 my\u00f6s esimerkiksi lapsille. H\u00e4nell\u00e4 oli tapana nimet\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4t\u00e4 teoksensa tarkkaan, mik\u00e4 kertoo osaltaan luomisen nopeudesta, mutta antaa my\u00f6s lis\u00e4\u00e4 avaimia tulkintaan niit\u00e4 kaipaaville. Poikkeavaa Ionowan maalaustekniikassa oli se, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti yleens\u00e4 sormiaan siveltimien sijaan.<\/p>\n\n\n\n<p>N\u00e4yttelyn avajaisten yhteydess\u00e4 julkaistiin my\u00f6s tietokirja <em>Aleksandra Ionowa \u2013 N\u00e4kyj\u00e4 henkimaailmasta ja rauhasta <\/em>(toim. Nina Kokkinen ja Anne Pelin, 2025). Kirja purkaa myyttej\u00e4 ja avaa uusia n\u00e4k\u00f6kulmia Ionowan taiteeseen ja luovuuteen. Se on samalla kunnianosoitus toisiaan kannatteleville naisille, jotka uskalsivat el\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 aikana, jolloin se oli paljon nykyist\u00e4 vaikeampaa. Tutkijatohtori Nina Kokkisen lis\u00e4ksi kirjoittajina toimivat esoteerisuuden ja henkitaiteen asiantuntijat&nbsp;FT Manon Hedenborg White, FT Nuppu Koivisto-Kaasik, taidehistorioitsija Vivienne Roberts, FM Tiina Tiilikainen ja FM Elina Vuorimies.<\/p>\n\n\n\n<div class=\"wp-block-group\"><div class=\"wp-block-group__inner-container is-layout-constrained wp-block-group-is-layout-constrained\">\n<div class=\"wp-block-group\"><div class=\"wp-block-group__inner-container is-layout-constrained wp-block-group-is-layout-constrained\">\n<p>Monipuolisen asiantuntijuuden yhdist\u00e4minen tarjosi mahdollisuuden luoda n\u00e4yttelyn rinnalle teos, joka avaa uusia n\u00e4k\u00f6kulmia Ionowan taiteeseen ja naisten yhteiseen tarinaan. Kirja avaa samalla uudenlaisen n\u00e4kym\u00e4n mediaalisen ja vision\u00e4\u00e4risen taiteen historiaan Suomessa. Aleksandra Ionowa ei ole monille ennalta tuttu. Nekin jotka h\u00e4net tiesiv\u00e4t, olivat todenn\u00e4k\u00f6isesti kuulleet vain yhden version tarinasta. H\u00e4n oli eritt\u00e4in tuottelias ja kuollessaan melko tunnettu mystikkotaiteilijana. Kuten Kokkinen teoksen johdannossa oivasti kuvaa, h\u00e4nen taiteensa ja taiteilijan itsens\u00e4 ymp\u00e4rille muodostui vuosien mittaan \u201dmyyttinen hohde, joka pikemmin peitti kuin paljasti, kuka Aleksandra Ionowa oli\u201d<a href=\"#_edn1\" id=\"_ednref1\">[2]<\/a>. <\/p>\n<\/div><\/div>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"717\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Ionowa-tyoryhma-1024x717.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4261\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Ionowa-tyoryhma-1024x717.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Ionowa-tyoryhma-300x210.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Ionowa-tyoryhma-768x537.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Ionowa-tyoryhma-676x473.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Ionowa-tyoryhma.jpg 1479w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4seni\u00e4 yhteiskuvassa n\u00e4yttelyavajaisissa: Elina Vuorimies, Nuppu Koivisto-Kaasik (takana), Ionowa-s\u00e4\u00e4ti\u00f6n n\u00e4yttelyvastaava Anita Fagerholm, Tiina Tiilikainen (takana), Kari Fagerholm, Vivienne Roberts, graafinen suunnittelija ja taittaja Johanna Havim\u00e4ki, n\u00e4yttelyn kuraattori Nina Kokkinen, n\u00e4yttelyp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Anne Pelin ja museonjohtaja Tuija Wahlroos. Kuvaaja: Jussi Tiilikainen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignright size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"792\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-792x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4265\" style=\"width:345px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-792x1024.jpg 792w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-232x300.jpg 232w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-768x992.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-1189x1536.jpg 1189w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-1585x2048.jpg 1585w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-676x873.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/Selma-ja-Schura-scaled.jpg 1981w\" sizes=\"auto, (max-width: 792px) 100vw, 792px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Selma ja Schura kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1938. Kuva Gallen-Kallelan Museon n\u00e4yttelyst\u00e4. Kuvaaja: Tiina Tiilikainen<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Teosofian yhdist\u00e4m\u00e4t  naiset<\/h3>\n\n\n\n<p>Kirjoitusprosessin aikana saimme mahdollisuuden sukeltaa syv\u00e4lle Alexandra &#8221;Schura&#8221; Ionowan ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nkumppaninsa Selma M\u00e4kel\u00e4n (1892\u20131975) ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n laajaan arkistoon, joka on nyky\u00e4\u00e4n Ionowa-s\u00e4\u00e4ti\u00f6n hallinnassa. Aineiston monipuolisuuden ansiosta k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme oli valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 ennen tutkimatonta tietoa, joka rikastutti kirjan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja antoi n\u00e4k\u00f6kulmia naisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6h\u00f6n. Arkistossa s\u00e4ilynyt kirjeenvaihto, valokuvat, vieraskirjat ja esoteeriseen toimintaan liittyv\u00e4t asiakirjat avasivat meille kuin ikkunan Putulaan. Yhdess\u00e4 ne antoivat mahdollisuuden ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin Ionowan ja M\u00e4kel\u00e4n ajatusmaailmaa ja vaikutuspiiri\u00e4, jotka aiemmin kerrotussa versiossa olivat j\u00e4\u00e4neet sivurooliin.<\/p>\n\n\n\n<div class=\"wp-block-group\"><div class=\"wp-block-group__inner-container is-layout-constrained wp-block-group-is-layout-constrained\">\n<p>Kirjoittaessani omaa artikkeliani <em>Aleksandra Ionowan ja Selma M\u00e4kel\u00e4n yhteinen tarina<\/em> tavoitteenani oli antaa \u00e4\u00e4ni my\u00f6s M\u00e4kel\u00e4lle. Naiset tutustuivat jo 1920-luvulla ja jakoivat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viidell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4. Ionowan ja M\u00e4kel\u00e4n koti Putulassa, Lahden seudulla, muodostui henkisen etsinn\u00e4n ja taiteellisen luovuuden keskukseksi. Yhdess\u00e4 he muodostivat ainutlaatuisen parivaljakon, joka vaikutti moniin ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olleisiin ihmisiin. Suomen tunnetuin teosofi Pekka Ervast kuului heid\u00e4n l\u00e4hipiiriins\u00e4. M\u00e4kel\u00e4 oli my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 hahmo suomalaisessa teosofiassa ja aikansa henkisiss\u00e4 yhteis\u00f6iss\u00e4. H\u00e4nen vanavedess\u00e4\u00e4n Ionowasta tuli aktiivinen j\u00e4sen niiden naisten verkostoissa, jotka olivat kiinnostuneita henkisyydest\u00e4, teosofiasta ja vapaamuurariudesta.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"768\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_173852-1024x768.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4266\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_173852-1024x768.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_173852-300x225.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_173852-768x576.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_173852-1536x1152.jpg 1536w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_173852-2048x1536.jpg 2048w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250207_173852-676x507.jpg 676w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Selma M\u00e4kel\u00e4, Aleksandra Ionowa ja Olga Salo vapaamuurariasuissaan. Kuva Gallen-Kallelan Museon n\u00e4yttelyst\u00e4. Kuvaaja: Tiina Tiilikainen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Kirjeet ja valokuvat kiinnittiv\u00e4t my\u00f6s monia aikansa kulttuurivaikuttajia naisten rinnalle. Yhteydenpito tapahtui paljolti kirjeiden avulla ja kirjoittajana Selma M\u00e4kel\u00e4 oli erityisen taitava. H\u00e4n vaikuttaa olleen my\u00f6s tarkka ja j\u00e4rjestelm\u00e4llinen. Havaitsin M\u00e4kel\u00e4n olleen monessa mieless\u00e4 Ionowan uran mahdollistaja, sill\u00e4 h\u00e4nen huolehtiessaan monista taloudenhoitoon liittyvist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioista h\u00e4nen kumppaninsa sai samalla vapauden ilment\u00e4\u00e4 luovuuttaan eri tavoin.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjoitusprosessin aikana jouduin usein pohtimaan, miten esitt\u00e4isin kaiken t\u00e4rke\u00e4n tiedon kiinnostavasti ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti lukijoille, joille aihepiiri ja nimet saattaisivat olla vieraita. Erityisesti Nina Kokkisen kanssa huomasimme pian artikkeliemme limittyv\u00e4n monin osin kesken\u00e4\u00e4n. Pyrimme l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n tasapainoa ja karsimaan toistoa lukemalla toistemme tekstej\u00e4 ja kommentoimalla niit\u00e4 pitkin matkaa. Tasapainottelimme tieteellisen tarkkuuden ja tarinankerronnan v\u00e4lill\u00e4, jotta teksti olisi lukijoille sek\u00e4 informatiivista ett\u00e4 mukaansatempaavaa. Halusimme tuoda esiin naiset myytin takaa, samalla heid\u00e4n tarinaansa kunnioittaen.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4 oli kokonaisuudessaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen palkitseva kokemus ja sain siit\u00e4 paljon inspiraatiota ja oivalluksia. Kiitos siit\u00e4 kuuluu koko ty\u00f6ryhm\u00e4lle!<\/p>\n\n\n\n<p>Teksti: Tiina Tiilikainen (FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Turun yliopisto)<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"768\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250210_145624-3-768x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4268\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250210_145624-3-768x1024.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250210_145624-3-225x300.jpg 225w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250210_145624-3-1152x1536.jpg 1152w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250210_145624-3-1536x2048.jpg 1536w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250210_145624-3-676x901.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/02\/20250210_145624-3-scaled.jpg 1920w\" sizes=\"auto, (max-width: 768px) 100vw, 768px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Ionowan taidetta. Teokset on nimetty ja p\u00e4iv\u00e4tty tarkasti. Kuva: Kirjasta <em>Aleksandra Ionowa \u2013 N\u00e4kyj\u00e4 henkimaailmasta ja rauhasta<\/em>, sivut 100-101.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Ionowan taidetta ja h\u00e4nen mystist\u00e4 maailmaansa esittelev\u00e4 n\u00e4yttely on Gallen-Kallelan Museossa avoinna yleis\u00f6lle 8.2.-1.6.2025.<\/p>\n\n\n\n<p>Edellinen laajempi Ionowan taiden\u00e4yttely oli osana mediaalista taidetta esittelev\u00e4\u00e4 n\u00e4yttely\u00e4 <em>Creative Spirits<\/em> Lontoossa 2022.<\/p>\n\n\n\n<hr class=\"wp-block-separator has-alpha-channel-opacity\" \/>\n\n\n\n<p>Viitteet:<\/p>\n\n\n\n<p><a href=\"#_ednref1\" id=\"_edn1\">[1]<\/a> Aiheesta mm. Kokkinen, Nina: Totuudenetsij\u00e4t : vuosisadanvaihteen okkulttuuri ja moderni henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa (2019).<\/p>\n\n\n\n<p><a href=\"#_ednref1\" id=\"_edn1\">[2]<\/a> Kokkinen, Nina: Johdanto: Mediaalisen taiteen, esoteerisuuden ja naistoimijuuden historiaa. Teoksessa <em>Alexandra Ionowa \u2013 N\u00e4kyj\u00e4 henkimaailmasta ja rauhasta<\/em>. (toim. Nina Kokkinen ja Anne Pelin, 2025), 18.<\/p>\n<\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 helmikuisena perjantaina kutsuvieraat astelivat kohti Gallen-Kallelan Museota, jossa heit\u00e4 odotti Alexandra Ionowan (1899\u20131980) taidetta esittelev\u00e4 n\u00e4yttely N\u00e4kyj\u00e4 henkimaailmasta ja rauhasta. Museo oli ollut useamman kuukauden suljettuna remontin vuoksi, ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 oli v\u00e4reillyt koko p\u00e4iv\u00e4n odottava tunnelma. Akseli Gallen-Kallela oli my\u00f6s itse aikanaan kiinnostunut mystiikasta ja okkultismista, ja nykyk\u00e4sityksen mukaan t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy h\u00e4nen [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":44253,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,1],"tags":[214,215,76,138,218,217,153,216],"class_list":["post-4254","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tutkimus","category-uncategorized","tag-esoteria","tag-henkisyys","tag-kirjat","tag-taide","tag-taidenayttely","tag-teosofia","tag-tutkimus","tag-vapaamuurari","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4254","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/44253"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4254"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4254\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4276,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4254\/revisions\/4276"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4254"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4254"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4254"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}