<\/p>\n
535 vuotta sitten neiti Margery Brews kirjoitutti mielitietylleen John Pastonille kirjeen. Pyh\u00e4n Valentinuksen p\u00e4iv\u00e4, 14.2.1477, oli vain parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta Margery oli murheellinen, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli oma Valentinus. Rakkaus n\u00e4ytti nimitt\u00e4in valuvan hiekkaan. T\u00e4m\u00e4n englantilaisen nuoren parin \u00e4idit olivat j\u00e4rjestelleet jo hyv\u00e4n aikaa nuorten avioliittoa, mutta hanke oli joutunut vastatuuleen. Margeryn is\u00e4 kielt\u00e4ytyi maksamasta my\u00f6t\u00e4j\u00e4isiksi niin suurta summaa kuin Pastonit vaativat.<\/p>\n
Suruissaan Margery runoili kirjeess\u00e4\u00e4n:<\/p>\n
\u201dArvoisa ja kunnioitettu, oma rakas Valentinukseni!
\nJos Teit\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 kuulla hyvinvoinnistani, voin kertoa, ett\u00e4 sek\u00e4 ruumiini ett\u00e4 sieluni voivat huonosti, kunnes kuulen Teist\u00e4. Olen harmistunut kuullessani, ett\u00e4 avioliittomme j\u00e4rjestelyt eiv\u00e4t etene. Jos rakastatte minua, niin kuin uskon, ette j\u00e4t\u00e4 minua my\u00f6t\u00e4j\u00e4isongelmieni vuoksi. Vaikka Teill\u00e4 olisi vain puolet omaisuudestanne, ja vaikka joutuisin raatamaan enemm\u00e4n kuin muut, min\u00e4 en Teit\u00e4 hylk\u00e4isi.<\/p>\n
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Jos pyyd\u00e4tte, pysyn i\u00e4ti uskollisena mihin sitten menenkin
\nTeen kaikkeni rakastaakseni teit\u00e4 kaikella voimallani
\nVaikka yst\u00e4v\u00e4ni kielt\u00e4isiv\u00e4t,
\nSyd\u00e4meni vaatii rakastamaan teit\u00e4 vain enemm\u00e4n
\nUskollisesti, enemm\u00e4n kuin mit\u00e4\u00e4n muuta maailmassa
\nVaikka he ep\u00e4ilisiv\u00e4t, tulevaisuus parantaa heid\u00e4n ep\u00e4ilyksens\u00e4.<\/p>\n
Ei enemp\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Pyh\u00e4 Kolminaisuus Teit\u00e4 suojelkoon. Toivon, ett\u00e4 kukaan luojanluoma Teid\u00e4n lis\u00e4ksenne ei n\u00e4kisi t\u00e4t\u00e4 kirjett\u00e4. Raskain syd\u00e4min kirjoitti
\nTeid\u00e4n oma
\nMargery Brewsinne.\u201d<\/p>\n
Yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4n historiasta<\/p>\n
Nykyisin meill\u00e4 Suomessakin vietet\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 perinteisen\u00e4 pyh\u00e4n Valentinuksen, lintujen suojeluspyhimyksen, p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Valentinuksesta itsest\u00e4\u00e4n historiallisena henkil\u00f6n\u00e4 on eritt\u00e4in v\u00e4h\u00e4n tietoja, mutta ilmeisesti h\u00e4n oli 200-luvulla el\u00e4nyt marttyyri. P\u00e4iv\u00e4 liittyy uskomukseen, ett\u00e4 linnut valitsevat puolisonsa helmikuun nelj\u00e4nten\u00e4toista. Samoin pyh\u00e4n Valentinuksen p\u00e4iv\u00e4n katsottiin merkitsev\u00e4n talven p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4. Kev\u00e4\u00e4n korvalla kuhertelevista linnuista onkin lyhyt matka kuherteleviin ihmisiin!<\/p>\n
Keskiaikaisen juhlap\u00e4iv\u00e4n taustalla on roomalaisen nuorison hurvitteleva Lupercalia-juhla, joka ajoittui juuri helmikuun puoliv\u00e4liin. Valentinuksen p\u00e4iv\u00e4 oli Englannissa varmuudella ainakin jo 1400-luvulla nuortenparien erityinen p\u00e4iv\u00e4, kuten Margeryn kirjekin kertoo.<\/p>\n
Valentinuksen p\u00e4iv\u00e4n ajoittuminen laskiaisen tienoille toi sille eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lis\u00e4v\u00e4ri\u00e4. Laskiainenhan oli hurjan iloittelun, karnevaalin aikaa, jolloin sy\u00f6tiin, juotiin ja usein my\u00f6s harrasteltiin s\u00e4\u00e4dytt\u00f6myyksi\u00e4 koko hartaan kev\u00e4\u00e4n edest\u00e4. Paastoon rauhoituttiin vasta tuhkakeskiviikkona, jolloin papit levittiv\u00e4t vihkivedell\u00e4 kostutettua tuhkaa katuvaisten p\u00e4ihin.<\/p>\n
Lahjojen p\u00e4iv\u00e4<\/p>\n
Yst\u00e4v\u00e4nlahjat olivat muodissa jo 1400-luvulla. Aluksi ne olivat pieni\u00e4 rahasummia, mutta tultaessa kohti nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4 lahjat muuttuvat tavaraksi. Kurkistus Valentinuksen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n vuonna 1769 kertoo nuoresta s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isnaisesta Hetty Burneyst\u00e4, joka sai lahjaksi turkissomistein koristellut hansikkaat ja p\u00e4tk\u00e4n kiihke\u00e4\u00e4 runoelmaa. Iso osa lahjojen hauskuudesta liittyi arvuutteluun ihailijan henkil\u00f6llisyydest\u00e4, sill\u00e4 lahjat annettiin nimett\u00f6min\u00e4. Hetty hurmaantui lahjaansa ja vannoi laittavansa hansikkaat k\u00e4siins\u00e4 l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n seuraavan kerran muodikkaalle puistok\u00e4velylle. Hetty Burneylle k\u00e4vi valitettavasti niin, ett\u00e4 lahjat l\u00e4hett\u00e4nyt ihailija kylmeni my\u00f6hemmin tunteiltaan, eik\u00e4 toivottu avioliitto toteutunut.<\/p>\n
Rakkaus keskiajalla<\/p>\n
1400-luvun loppupuolella Margery Brewsin ja John Pastonin avioliittoasia puolestaan eteni. John kirjoitti maaliskuussa \u00e4idilleen kirjeen, jossa kehui anoppiehdokastaan lempe\u00e4ksi naiseksi. Appiukkokelasta nuori mies sen sijaan ei ylist\u00e4nyt, niin j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4inen ja ilmeisen saita Margeryn is\u00e4 oli. John j\u00e4rjesti \u00e4ideille yhteisen illallisen, jotta he saivat keskustella rauhassa lastensa asioista. Illallinen oli ilmeisen hy\u00f6dyllinen, sill\u00e4 huhtikuussa nuorille oltiin jo laatimassa avioliittosopimusta. Molempien osapuolten t\u00e4ytyi joustaa vaatimuksissaan, mutta ennen joulua Margery ja John olivat jo naimisissa. Loppuvuodesta 1478 parille syntyi esikoinen.<\/p>\n
Avioliitto, joka selv\u00e4sti perustui osallisten itsens\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kselle ja heid\u00e4n omalle aktiivisuudelleen asiassa, n\u00e4ytt\u00e4isi olleen ainakin tunnepuolella nykymieless\u00e4kin onnellinen. 1.11.1481 p\u00e4iv\u00e4tyss\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n Lontoossa asioita hoitamassa olleelle miehelleen Margery nimitt\u00e4in kirjoitutti: \u201dToivon, ett\u00e4 jos viivyt viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n Lontoossa, l\u00e4het\u00e4t hakemaan minua sinne, sill\u00e4 mielest\u00e4ni on kulunut kovin pitk\u00e4 aika siit\u00e4, kun olen viimeksi lev\u00e4nnyt syliss\u00e4si.\u201d Tuon ajan kirjeiss\u00e4 t\u00e4llainen ik\u00e4v\u00e4n osoittaminen ei ole aivan tavallista. Avioliitto jatkuikin ilmeisen tasapainoisena, kunnes Margery kuoli 1495. John avioitui jonkin ajan kuluttua uudelleen jo kahdesti leskeksi j\u00e4\u00e4neen Agnesin kanssa. John kuoli elokuussa 1504.<\/p>\n
Tunteiden historiaa<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n ajatellaan usein, ett\u00e4 menneisyyden ihmiset olivat t\u00e4ysin erilaisia kuin me. Tunteiden historia on yksi t\u00e4llaisista alueista. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 romantiikka sellaisessa mieless\u00e4 kuin me sen nykyisin tunnemme ei ollut t\u00e4ysin vierasta keskiajan ihmisille. Vaikka entisajan yl\u00e4luokan ihmisten avioliitot olivat j\u00e4rjestettyj\u00e4, meid\u00e4n ei tulisi olettaa niiden olleen rakkaudettomia. Toisaalta rakkaus ei m\u00e4\u00e4rittynyt tuolloin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n romanttiseksi rakkaudeksi, vaan se sis\u00e4lsi velvollisuudentunnetta ja aina k\u00e4sityksen hierarkiasta, mik\u00e4 meille n\u00e4ytt\u00e4ytyy pariskunnan kesken\u00e4isen\u00e4 ep\u00e4tasa-arvona. Mutta kuten Pastoneiden avioliitossa k\u00e4vi, neuvottelut saattoivat hyvinkin alkaa juuri nuoren parin keskin\u00e4isest\u00e4 ihastuksesta. On kuitenkin selv\u00e4, ett\u00e4 1400-luvun ihmiset m\u00e4\u00e4rittiv\u00e4t rakkauden v\u00e4hemm\u00e4n romanttisin k\u00e4sittein kuin me usein: heille se n\u00e4ytt\u00e4isi olleen velvollisuudentuntoa ja jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 asioiden hoitamista enemm\u00e4n kuin syd\u00e4mentykytyst\u00e4. He uskoivat, ett\u00e4 rakastamaan opittiin.<\/p>\n
Himo ei ollut rakkautta ja hyv\u00e4 niin, koska se oli synti\u00e4. Rakkauden uskottiin kuitenkin asuvan ruumiissa, ja siihen voitiin vaikuttaa ulkoisesti: rakkausjuomat, l\u00e4\u00e4kkeet ja loitsut tuntuivat tehokkailta. Rakkaustaikoja tekiv\u00e4t rikkaat ja k\u00f6yh\u00e4t, lukutaitoiset ja lukutaidottomat. Kirjapainot suoltivat ulos teoksia unien selitt\u00e4miseksi ja reseptikokoelmia, joissa opastettiin, kuinka rakkauden saattoi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tai kateuden ja mustasukkaisuuden poistaa.<\/p>\n
Yst\u00e4vyyden ylistys<\/p>\n
Uuden ajan alkupuolella, etenkin 1700-luvulla ylh\u00e4is\u00f6n muotitunne ja ihailluin ihmissuhteista oli yst\u00e4vyys. Vaikka s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnassa elettiinkin, ei ollut aivan tavatonta yst\u00e4vysty\u00e4 eri s\u00e4\u00e4tyyn kuuluvan kanssa – my\u00f6s em\u00e4nt\u00e4 ja palvelijatar saattoivat olla jossain mieless\u00e4 rakkaat yst\u00e4v\u00e4t. Yst\u00e4vyytt\u00e4 ihannoitiin loputtomasti erityisesti 1600-luvun lopulta eteenp\u00e4in, ja 1700-luvun hovikulttuurissa erityisesti naisten v\u00e4liset yst\u00e4vyyssuhteet saivat kiihkeit\u00e4 muotoja. Niit\u00e4 kannustettiin, koska yst\u00e4vyytt\u00e4 pidettiin tunteista jaloimpana. Oli sopivaa, ett\u00e4 ruumiista l\u00e4htev\u00e4t liikutukset n\u00e4kyiv\u00e4t yst\u00e4vyksien v\u00e4lisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4. Vuonna 1708 neiti Elizabeth Burnet kirjoitti ik\u00e4viss\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Marlborough\u2019n herttuattaren Sarah Churchillin l\u00e4hdetty\u00e4 h\u00e4nen luotaan, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ilman yst\u00e4v\u00e4\u00e4 oli kuin p\u00e4iv\u00e4 ilman auringonpaistetta, joka sai kaiken s\u00e4teilem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Hyv\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4 kaikille!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
535 vuotta sitten neiti Margery Brews kirjoitutti mielitietylleen John Pastonille kirjeen. Pyh\u00e4n Valentinuksen p\u00e4iv\u00e4, 14.2.1477, oli vain parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta Margery oli murheellinen, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli oma Valentinus. Rakkaus n\u00e4ytti nimitt\u00e4in valuvan hiekkaan. T\u00e4m\u00e4n englantilaisen nuoren parin \u00e4idit olivat j\u00e4rjestelleet jo hyv\u00e4n aikaa nuorten avioliittoa, mutta hanke oli joutunut vastatuuleen. Margeryn is\u00e4 kielt\u00e4ytyi […]<\/p>\n","protected":false},"author":767,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[60,72,147,174,175],"class_list":["post-438","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheenvuoroja-kulttuurihistoriasta","tag-juhlat","tag-keskiaika","tag-tunteet","tag-ystavanpaiva","tag-ystavyys","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/438","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/767"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=438"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/438\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=438"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=438"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=438"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}