{"id":4505,"date":"2025-09-09T14:14:00","date_gmt":"2025-09-09T14:14:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=4505"},"modified":"2025-09-09T19:01:46","modified_gmt":"2025-09-09T19:01:46","slug":"on-vaikeampi-paasta-arkistosta-pois-kuin-paasta-sinne-sisaan-henkiloarkistojen-lumottu-maailma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2025\/09\/09\/on-vaikeampi-paasta-arkistosta-pois-kuin-paasta-sinne-sisaan-henkiloarkistojen-lumottu-maailma\/","title":{"rendered":"\u201dOn vaikeampi p\u00e4\u00e4st\u00e4 arkistosta pois kuin p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinne sis\u00e4\u00e4n.\u201d Henkil\u00f6arkistojen lumottu maailma"},"content":{"rendered":"\n

Juuri ilmestyneen, runoilija Helvi Juvosta k\u00e4sittelev\u00e4n el\u00e4m\u00e4kerran Kirkas ja hiljainen<\/em> (S&S) kirjoittaja, kirjallisuudentutkija Katri Viitaniemi kuvaa omaa kokemustaan arkistossa yll\u00e4olevan sitaatin tavoin. Arkisto lumoaa ja imaisee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, vie menness\u00e4\u00e4n – huomattavasti vaikeampi on p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen merkillisest\u00e4 maailmasta takaisin ulkomaailmaan ja irtautua aineistoista.<\/p>\n\n\n\n

Alkusyksyn\u00e4 olen ehtinyt viett\u00e4\u00e4 muutamia intensiivisi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosalissa. Olen pitk\u00e4st\u00e4 aikaa palannut Krohn-suvun aineistojen pariin tavoitteenani ty\u00f6st\u00e4\u00e4 vihdoin valmiiksi el\u00e4m\u00e4kerrallinen teos \u00e4ideist\u00e4 ja tytt\u00e4rist\u00e4 \u2013 kirja, joka on ollut tekeill\u00e4 jo reilusti yli vuosikymmenen<\/a>. Sen keski\u00f6ss\u00e4 on tytt\u00f6koulun opettaja ja johtaja, Krohnin sisarten Aunen ja Ainon \u00e4iti, Maria Wilhelmiina (Minna) Krohn, os. Lindroos (1841\u20131917).<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran p\u00e4\u00e4rakennuksen sis\u00e4\u00e4ntulo. Kuva: Maarit LK<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Kun aikoinaan 2000-luvun alussa istuin samaisessa arkistossa kuukausitolkulla Krohnin sisarten kirjeiden ja muiden papereiden \u00e4\u00e4rell\u00e4, kiipesin Kruununhaassa Mariankatua yl\u00f6s kerrostalon sis\u00e4pihalla sijaitsevaan kirjallisuusarkistoon. Muutama vuosi sitten SKS yhdisti kirjallisuuden, kulttuurihistorian ja kansanperinteen aineistonsa yhteiseen tilaan. Maan alle Hallituskadulle kaivettiin isot arkistomakasiinit, joissa aineistot pahvilaatikoissaan nyt sijaitsevat. Itse ty\u00f6skentely aineiston parissa, oli se sitten paperisia kirjeit\u00e4, mikrofilmej\u00e4 tai \u00e4\u00e4nitteit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n jyhke\u00e4n vuonna 1890 valmistuneen p\u00e4\u00e4rakennuksen suojissa, ensimm\u00e4isen kerroksen arkistosalissa, jota kiert\u00e4v\u00e4t vanhat kortistojen hyllyt.<\/p>\n\n\n\n

Tila on toinen, ty\u00f6 on samaa. Krohnien aineistokokonaisuus on valtava, ja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n eri kirjeenvaihtojen hahmottaminen eri luetteloista vaatii ty\u00f6t\u00e4 ja tarkkuutta. Ty\u00f6skentelen ennen muuta Minna Krohniin liittyvien aineistojen parissa, ja niit\u00e4 on paitsi h\u00e4nen nimens\u00e4 mukaan nimetyss\u00e4 arkistolaatikossa my\u00f6s lukuisissa kirjekokoelmissa. Luetteloista pit\u00e4\u00e4 aina tarkistaa, ketk\u00e4 kaikki ovat kirjoittaneet Minnalle, keille h\u00e4n on kirjoittanut \u2013 siis sellaista, mik\u00e4 on s\u00e4ilynyt. Palaan samalla my\u00f6s joihinkin vanhoihin jo aiemmin luettuihin aineistoihin. Mit\u00e4 kaikkea en olekaan havainnut tai osannut lukea tai tulkita? Mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n nyt ajan tihrustaa lyijykyn\u00e4ll\u00e4 haalennutta pient\u00e4 teksti\u00e4? Miten eri tiedostoihin tehdyist\u00e4 sivutolkulla kasvavista muistiinpanoista muodostuu tulevaisuudessa virkkeit\u00e4, tekstinp\u00e4tki\u00e4, kokonaisia lukuja? T\u00e4ss\u00e4 kaikessa on yh\u00e4 jotain arvoituksellista ja mystist\u00e4, jotain, mik\u00e4 tuntuu lipe\u00e4v\u00e4n, jos sit\u00e4 koettaa liiaksi organisoida tai kontrolloida. Intuitio ja tunteet el\u00e4v\u00e4t henkil\u00f6arkistojen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Ne ovat t\u00e4rke\u00e4 osa tutkimisen ja kirjoittamisen prosessia. Ne vaativat my\u00f6s aikaa, hitautta, sellaista olemisen tilaa, jota on nykyhetkess\u00e4 kovin vaikea saavuttaa.<\/p>\n\n\n\n

Arkistot el\u00e4v\u00e4t jonkinlaista buumia, samoin henkil\u00f6historia. Muutamien arkistop\u00e4ivien j\u00e4lkeen vietin iltap\u00e4iv\u00e4n keskiviikkona 3.9. saman talon yl\u00e4kerrassa t\u00e4p\u00f6t\u00e4ydess\u00e4 seminaarissa. Siell\u00e4 pohdittiin, miten henkil\u00f6arkistot muuttuvat kirjallisuudeksi. Seminaari juhlisti ennen muuta Katri Viitaniemen el\u00e4m\u00e4kertaa pitk\u00e4lti unohdetusta 1950-luvun runoilijasta Helvi Juvosesta. Viitaniemen sanoin h\u00e4n halusi tiet\u00e4\u00e4 millainen ihminen l\u00f6ytyy runouden takaa, kuka oli runoilija Helvi Juvonen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Katri Viitaniemen Helvi Juvosesta kirjoittaman el\u00e4m\u00e4kerran kansi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Juvosen intensiivisell\u00e4 katseella ja ep\u00e4konventionaalisella olemuksella. Se vie kirjan maailmaan. Kuva: Maarit LK (kannen layout: Elina Warsta)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4kerrasta tuli kuitenkin paljon enemm\u00e4n, juuri arkistoaineiston vuoksi. SKS:n kirjallisuuden ja kulttuurihistorian arkistosta l\u00f6ytyi aikoinaan sinne luovutettu Helvi Juvosen ja Sirkka Meriluodon v\u00e4linen kirjeenvaihto, joka ei kertonut vain kirjallisuudesta tai runoilija Juvosesta, vaan ennen muuta kahden naisen v\u00e4lisest\u00e4 rakkaussuhteesta 1940\u201350-lukujen Suomessa. Viitaniemi kuvasi seminaarissa el\u00e4v\u00e4sti sit\u00e4, miten h\u00e4n tajusi v\u00e4hitellen kuinka harvinainen dokumentti t\u00e4m\u00e4 oli. Aihepiirin tutkimus on viel\u00e4 kohtuullisen v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, eik\u00e4 ennen muuta t\u00e4llaisia, n\u00e4in laajoja, avoimia kirjeaineistoja ole ollut tutkijoiden tiedossa. Itse el\u00e4m\u00e4kerrassa valottuu suunnattoman lempe\u00e4 ja syv\u00e4 kahden ihmisen v\u00e4linen ihmissuhde, joka sai omassa ajassaan toteutua yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin vapaasti. Helvi ja Sirkka olivat l\u00e4sn\u00e4 toistensa lapsuudenperheiss\u00e4, viettiv\u00e4t kesi\u00e4 maaseudulla perheidens\u00e4 luona ja asuivat yhdess\u00e4 monen vuoden ajan. Se ei tarkoittanut sit\u00e4, ett\u00e4 he olisivat voineet olla avoimesti julkisuudessa muita kuin yst\u00e4vi\u00e4. Pariskunnan pieneen yst\u00e4v\u00e4piiriin lukeutui muita ajan homoseksuaaleja kirjoittavia naisia, kuten molempien l\u00e4heinen yst\u00e4v\u00e4, kirjailija, toimittaja Mirjam Polkunen sek\u00e4 runoilija Mirkka Rekola.<\/p>\n\n\n\n

Viitaniemen sanoin el\u00e4m\u00e4kerta avautuukin lopulta kolmeen suuntaan: kirjallisuuden historiaan, sateenkaarihistoriaan ja lis\u00e4ksi viel\u00e4 psykiatrian ja psyykkisen sairastamisen historiaan. Kirjeet kertovat my\u00f6s raadollisella tavalla Helvi Juvosen vaikeista sairauskausista ja hoitojaksoista Lapinlahdessa ja Nikkil\u00e4ss\u00e4, sairauden kokemisesta ja potilaalle hyvin raskaista 1950-luvun hoitomuodoista kuten insuliinishokkihoidoista, joita Juvonen joutui kokemaan useita kertoja.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
SKS:n juhlasalissa keskustelemassa Katri Viitaniemi (vas.) ja Ulla Gartz. Kuva: Maarit LK<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Viitaniemelle arkistot muodostuivat lumoavaksi paikaksi lukea tekstej\u00e4 ja astua toisiin maailmoihin. Arkistojen maailmat avaavat \u201drihmastoja\u201d my\u00f6s muualle, elossa oleviin ihmisiin, haastatteluihin ja yksityisomistuksessa oleviin aineistoihin. Seminaarin koskettavinta antia oli Katri Viitaniemen keskustelu Ulla Gartzin, Mirjam Polkusen sisarentytt\u00e4ren kanssa. Gartz kertoi \u201dkakkos\u00e4itins\u00e4\u201d suuresta merkityksest\u00e4 itselleen ja siit\u00e4 ilosta, mit\u00e4 h\u00e4n on kokenut, kun h\u00e4nen haltuunsa p\u00e4\u00e4tynyt aineisto on l\u00f6yt\u00e4nyt tutkijat ja suuri osa siit\u00e4 on nyt p\u00e4\u00e4tynyt SKS:n arkiston kokoelmiin.<\/p>\n\n\n\n

Toimittaja, kirjailija, suomentaja ja muun muassa Radioteatterin johtajaksi p\u00e4\u00e4tynyt Polkunen oli aikansa kirjailijaverkostojen keski\u00f6ss\u00e4. H\u00e4n, Helvi Juvonen ja Sirkka Meriluoto muodostivat 1950-luvulla kiinte\u00e4n yst\u00e4v\u00e4kolmikon, kunnes Mirjam kohtasi rakkautensa Mirkka Rekolassa. Molemmat ihailivat Helvi Juvosen runoilijuutta ja soimasivat itse\u00e4\u00e4n viel\u00e4 vuosikymmenten j\u00e4lkeen siit\u00e4, ett\u00e4 eiv\u00e4t olleet ymm\u00e4rt\u00e4neet Juvosen sairastelun perimm\u00e4ist\u00e4 syyt\u00e4 ja osanneet toimittaa h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riin ajoissa. Juvonen kuoli vain nelikymmenvuotiaana s\u00e4rkyl\u00e4\u00e4kkeiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. \u00a0<\/p>\n\n\n\n

Ulla Gartzin kokemukset l\u00e4heisen\u00e4 sukulaisena ja aineiston luovuttajana toivat menneisyyden ihmiset k\u00e4sinkosketeltavan l\u00e4helle, ja muistuttivat siit\u00e4 jatkuvasta eettisest\u00e4 haasteesta, jonka toisten ihmisten el\u00e4mien tutkija kohtaa aina uudestaan ja uudestaan. Miten tehd\u00e4 oikeutta menneille el\u00e4mille? Toisaalta Gartzin mutkaton suhtautuminen tutkijoiden kiinnostukseen valoi my\u00f6s uskoa siihen, ett\u00e4 henkil\u00f6historiaa tarvitaan ja ett\u00e4 usein se voi olla l\u00e4heisille ihmisille my\u00f6s mutkaton asia. Gartzin mukaan me tarvitsemme todellisia kertomuksia eletyst\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja vaikeistakin kokemuksista, tunteista, sairauksista, kielletyist\u00e4 asioista \u2013 se vain lis\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4mme niin menneisyydest\u00e4 kuin ihmisel\u00e4m\u00e4st\u00e4kin. Mit\u00e4 pahaa siit\u00e4 voisi seurata, h\u00e4n oivaltavasti kysyi.<\/p>\n\n\n\n

Seminaarissa arkistokokemuksistaan kertoi my\u00f6s kaksi muuta kirjailijaa. Aino Kallaksen pakolaisvuosista romaania viimeistelev\u00e4 Suvi Ratinen sanoi suhtautuvansa aineistoihin v\u00e4hemm\u00e4n romanttisesti, jo omasta arkistoty\u00f6kokemuksestaan johtuen. H\u00e4n kertoi, millaista on ollut etsi\u00e4 tietoa Kallaksen itsens\u00e4 enimm\u00e4kseen vaikeneman pakolaisuuden todellisista syist\u00e4 ja poliittisista taustoista. Kallaksen lasten kirjeet ovat avanneet kokemusta uusin tavoin, toisaalta arkistossa tallella olevat viranomaisdokumentit ovat avanneet vaiettua historiaa. Vaiettua on arkistoista etsinyt my\u00f6s sotien v\u00e4lisen ajan mieskirjailijoiden homoseksuaalisista kokemuksista tietokirjaa kirjoittava Antti J\u00e4rvi. H\u00e4n toi esiin, miten sateenkaarihistoriaan liittyviss\u00e4 tapauksissa yksitt\u00e4iset, oudot kirjeet ja tuntemattomilta saadut viestit voivat kertoa siit\u00e4, mik\u00e4 usein j\u00e4\u00e4 piiloon laajojen kirjeenvaihtojen rivien v\u00e4liin. Milla Er\u00e4saari taas kertoi SKS:n valtavista valokuvakokoelmista ja kehotti yleis\u00f6\u00e4 tutkimaan niit\u00e4. Esimerkiksi kirjailijoiden valokuva-arkistoista l\u00f6ytyy kaikkea Otto Mannisen ottamien poseeraavien omakuvien ja Helvi H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen kenties kirjallista ty\u00f6t\u00e4\u00e4n varten kuvaamien milj\u00f6\u00f6kuvien v\u00e4lilt\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Keskustelemassa arkistop\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Katri Kivilaakson kanssa Katri Kiviniemi, Suvi Ratinen ja Antti J\u00e4rvi. Kuva: Maarit LK<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Arkistoihin kohdistuu t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 valtavia s\u00e4\u00e4st\u00f6paineita ja esimerkiksi Kansallisarkisto on uhannut supistaa toimintansa minimiin. Voimmekin iloita Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista, niiden valtavista aineistoista ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen osaavasta, asialleen omistautuneesta henkil\u00f6kunnasta, joka el\u00e4\u00e4 tutkijoiden kanssa aineistojen lumotussa maailmassa. SKS:n arkisto on auki joka arkip\u00e4iv\u00e4 ja useimpina p\u00e4ivin\u00e4 klo 18:aan asti \u2013 siell\u00e4 on rauhallista aikaa lukea ja tutkia. Kirjailijoita ja muita kulttuuri-ihmisi\u00e4 koskevan arkiston lis\u00e4ksi siell\u00e4 sijaitsee \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen laaja kansanperinteenarkisto.<\/p>\n\n\n\n

Maarit Leskel\u00e4-K\u00e4rki<\/p>\n\n\n\n

Teemaan liittyen ilmestyi viime jouluna my\u00f6s laaja, avoimesti verkosta saatavilla oleva tutkimusantologia Tutkimuspolkuja yksityisarkistoihin<\/a>. Aineistot historian, kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksessa.<\/em> Toim. Hanna Karhu, Katri Kivilaakso, Viola Parente-\u010capkov\u00e1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1495.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Juuri ilmestyneen, runoilija Helvi Juvosta k\u00e4sittelev\u00e4n el\u00e4m\u00e4kerran Kirkas ja hiljainen (S&S) kirjoittaja, kirjallisuudentutkija Katri Viitaniemi kuvaa omaa kokemustaan arkistossa yll\u00e4olevan sitaatin tavoin. Arkisto lumoaa ja imaisee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, vie menness\u00e4\u00e4n – huomattavasti vaikeampi on p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen merkillisest\u00e4 maailmasta takaisin ulkomaailmaan ja irtautua aineistoista. Alkusyksyn\u00e4 olen ehtinyt viett\u00e4\u00e4 muutamia intensiivisi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosalissa. Olen pitk\u00e4st\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":80,"featured_media":4514,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,1],"tags":[242,244,245,243,241],"class_list":["post-4505","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-tutkimus","category-uncategorized","tag-arkistot","tag-elamakerta","tag-etiikka","tag-helvi-juvonen","tag-henkilohistoria","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4505","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/80"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4505"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4505\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4534,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4505\/revisions\/4534"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4514"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4505"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4505"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4505"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}