\u201dOmissa teko\u00e4ly\u00e4 koskevissa keskusteluissani niin poliitikkojen kuin teknologiayritt\u00e4jienkin kanssa historia on usein noussut esiin keskeisen\u00e4 teemana\u201d, kirjoittaa Yuval Noah Harari teoksessaan Nexus. Tietoverkkojen lyhyt historia<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Harari kertoo, ett\u00e4 osa keskustelukumppaneista uskoo: samoin kuin esim. kirjapainotaidon tuomien hy\u00f6tyjen kohdalla, ihmiskunnalle k\u00e4y t\u00e4ss\u00e4 hyvin. Osa on pessimistisemp\u00e4\u00e4, mutta yritt\u00e4\u00e4 toivoa, ett\u00e4 \u00ad\u2013 kuten teollisen vallankumouksen kohdalla \u2013 ihmisv\u00e4ki jotenkin r\u00e4mpii teko\u00e4lykumouksen l\u00e4pi.<\/p>\n\n\n\n \u201dKumpikaan n\u00e4kemys ei suonut minulle paljoakaan lohtua\u201d, kirjoittaa Harari ja listaa kaikkia niit\u00e4 kamaluuksia, joita ihmiskunnan innovaatioista on kehkeytynyt kirjapainotaidon osaltaan mahdollistamista noitavainoista monenmoiseen muuhunkin v\u00e4kivaltaan ja kurjuuteen.<\/p>\n\n\n\n Otsikkoni on \u201dHistorian lohdutuksesta\u201d. Harari ei l\u00f6yt\u00e4nyt historiasta, historian esimerkeist\u00e4 lohtua. N\u00e4k\u00f6kulmani on toisenlainen kuin Hararilla ja taitaa sanoille annetussa sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4kin olla eroa.<\/p>\n\n\n\n Alatsikkoni on \u201dMit\u00e4 historia on opettanut kaunokirjailijalle.\u201d Kysymyksen voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 autofiktion tunnustukselliselle kielelle: milt\u00e4 historia minusta tuntuu, on tuntunut? Uskallan jo paljastaa, ett\u00e4 lohtuakin on saatu.<\/p>\n\n\n\n Mist\u00e4 me puhumme kun me puhumme historiasta?<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 on siis aika? kyseli kirkkois\u00e4 Augustinus, tunnustuksellisen kirjoittamisen is\u00e4, ja totesi, ett\u00e4 asia tuntuu itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4lt\u00e4, mutta sanoja ei tahdokaan en\u00e4\u00e4 l\u00f6yty\u00e4, kun tulisi selityksen antamisen, m\u00e4\u00e4rittelyn aika.<\/p>\n\n\n\n Historia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pyk\u00e4l\u00e4\u00e4 ajan k\u00e4sitett\u00e4 konkreettisemmalta, mutta tahtoo karkailla k\u00e4sist\u00e4 moneen suuntaan, kun siihen yritt\u00e4\u00e4 tarttua. Historian erityisongelma on, kiusallista kyll\u00e4, sen historiallisuus.<\/p>\n\n\n\n Aloitan itsest\u00e4\u00e4nselvyyksist\u00e4. Historia-sanaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n rinnakkain viittaamaan yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 historian, siis menneisyyden tapahtumiin ja ilmi\u00f6ihin, yleisesti menneisyyteen, hiukan ajallisen h\u00e4m\u00e4r\u00e4rajaisesti \u2013 onhan eilinenkin toki historiaa\u00ad \u2013 mutta jotenkin sana velvoittaa kurotukseen hiukan kauemmas. Toisaalta historia-sana on lyhenne sanoille historiantutkimus, historiankirjoitus, historian tutkimuksellinen ja kielellinen hahmotus.<\/p>\n\n\n\n Itsest\u00e4\u00e4nselvyydest\u00e4 huolimatta n\u00e4m\u00e4 kaksi historiaa menev\u00e4t iloisesti tai onnettomasti sekaisin. N\u00e4hd\u00e4kseni se ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n virhe, vaan sallii puheeseemme helpottavaa lev\u00e4per\u00e4isyytt\u00e4. Vai pit\u00e4isik\u00f6 puhua vain omasta puheestani?<\/p>\n\n\n\n T\u00e4h\u00e4n sis\u00e4ltyy my\u00f6s ep\u00e4suora pedagogis-filosofinen opetus. Puhumme, min\u00e4 ainakin puhun, sekaisin jonkinlaisesta menneisyydest\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ja tuota menneisyytt\u00e4 koskevasta hahmotuksestamme. Mutta miten erillisi\u00e4 asioita n\u00e4m\u00e4 ovat? Havahdun yh\u00e4 uudelleen muistuttamaan itse\u00e4ni toisesta itses\u00e4\u00e4nselvyydest\u00e4: ei ole menneisyytt\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ulottuvillamme, vaan j\u00e4lki\u00e4, kaikuja. Teksti\u00e4, my\u00f6s kuvia ja tallenteita, esineit\u00e4. Mutta jotta niist\u00e4 tulee vaikkapa historiantutkimuksen tosiasioita, ne t\u00e4ytyy nimet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Yksi m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 fakta-k\u00e4sitteelle on: tosiasia on se, mik\u00e4 tekee v\u00e4itteest\u00e4 totta, se jota koskeva v\u00e4itelause on totta. Viittauskohde, menneisyyden kuvajainen, syntyy vasta sanallistamisessa, kieless\u00e4 \u2013 kirjoituksessa, kirjallisuudessa.<\/p>\n\n\n\n Sanamagiaa viel\u00e4 yhden itsest\u00e4\u00e4nselvyyden verran. Historiallinen-sanalla on tunnetusti aivan toisenlainen, sanoisinko ep\u00e4historiallinen k\u00e4ytt\u00f6tapa, josta Timo Miettinenkin mainitsee \u201dDemokratian aika\u201d -teoksessaan. Kun vaikkapa urheilu-uutisoinnissa ilmoitetaan, ett\u00e4 seiv\u00e4shyppytulos on historiallinen, sanotaan ett\u00e4 kyse on jostakin erityisest\u00e4, uudesta ja ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4. Siin\u00e4 juhlitaan nykyisyytt\u00e4, nykyhetke\u00e4, sen erityisyytt\u00e4 ja ounastellaan, ett\u00e4 tuo hetki tulee niin sanotusti j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n historiaan. Miettinen on selv\u00e4sti kiinnostuneempi toisenlaisesta historiallisuudesta, esimerkiksi demokratian historiallisuudesta. Silloin painotetaan ett\u00e4 jokin asia on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 historian, edelt\u00e4vien vaiheiden kautta. Jaan tuon Miettisen kiinnostuksen.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s historia itsess\u00e4\u00e4n, historia opillisena alana, historia historiankirjoituksena on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 vain sen historian kautta.<\/p>\n\n\n\n En yrit\u00e4k\u00e4\u00e4n menn\u00e4 nyt tuohon suureen tarinaan, vaan pyrin yksinkertaistamaan ja rajaamaan pieneen kertomukseen. Mist\u00e4 min\u00e4 puhun, kun puhun historiasta, sen opetuksesta ja mahdollisesta lohdutuksesta? L\u00e4hden t\u00e4ss\u00e4 omasta historiastani.<\/p>\n\n\n\n Puhun opettajistani, historianopettajistani. Heist\u00e4, joilta olen oppinut, ett\u00e4 ajatus historiasta opettajana on historiallinen.<\/p>\n\n\n\n Historia on \u201daikakausien todistaja, totuuden valo, el\u00e4v\u00e4 muisti, el\u00e4m\u00e4n opettaja ja menneiden aikojen sanansaattaja.\u201d <\/p>\n\n\n\n Sanat ovat valtiomies ja filosofi Ciceron: historia magistra vitae.<\/p>\n\n\n\n Suoraan Roomasta, siis Roomaan!<\/p>\n\n\n\n Villa Lantessa Roomassa juhlittiin ensimm\u00e4inen joulukuuta 1984 Veikko Litzenin 51-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4, 41 vuotta sitten. Olin syksyn ajan osallistunut Veikon tieteelliselle kurssille, jonka aiheena oli my\u00f6h\u00e4isantiikki, kulttuurin murros 300-luvulla ja 400-luvulla. Siis jaksona, jolloin Konstantinus Suuren keisarikauden aikana ja sit\u00e4 seuraavana ajanjaksona kristillinen kirkko v\u00e4hitellen sai keskeisen aseman Rooman valtakunnan mahtiuskontona.<\/p>\n\n\n\n Minun oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 oma tutkimusraporttini ryhm\u00e4n ruodittavaksi joulukuun viidenten\u00e4 1984, tasan 41 vuotta sitten. <\/p>\n\n\n\n Mutta syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n kunniaksi luovutin jo ennalta raportin \u201dSykliteoreettisen historian\u00e4kemyksen kehityspsykologisesta tulkinnasta\u201d (Kuva 1).<\/p>\n\n\n Teksti\u00e4 raportissa ei ole paljon, kaikki olennainen on kerrottuna raporttiin liitetyss\u00e4 kaaviossa (kuva 2).<\/p>\n\n\n Kaaviossa kuvataan Veikko Litzenin el\u00e4m\u00e4 syklisen\u00e4 kokonaisuutena, ensimm\u00e4inen kierros p\u00e4\u00e4ttyy 50 vuotisjuhlaan ja tuolloin vuonna 1984 oltiin toisen kierroksen vuodessa yksi.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 oli tietysti vitsi. Mutta muotoilu liittyi Veikon persoonallisuuteen, h\u00e4nen innostuksensa lapsenomaiseen ulottuvuuteen. Veikko Litzen oli tullut Villan Lanten johtajaksi edellisen\u00e4 vuonna 50 vuotta t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ja oli nyt uuden alussa. Yksi Veikon johtoajatuksia oli tutkia kristillisen kirkon ja sen oppien ja rakenteiden juuria aiemmassa antiikin kulttuurissa.<\/p>\n\n\n\n Varsinainen raporttini oli tuon paperin kymmensivuinen liite (Kuva 3).<\/p>\n\n\n S\u00e4\u00e4st\u00e4n teid\u00e4t kuulijat \/ lukijat \u2013 ja itseni \u2013 yksityiskohdilta.<\/p>\n\n\n\n Syklisyys-lineaarisuus-erottelu ei kuitenkaan ollut pelkk\u00e4 vitsi. Yksi tapa erottaa antiikin \u00ad\u2013 erityisesti kreikkalainen \u2013 ajattelutapa kristillisest\u00e4, on nimet\u00e4 antiikin aikak\u00e4sitys sykliseksi, ikuisen toiston ajatukselle perustuvaksi ja kristillinen aika lineaariseksi, pelastushistorian yhteen v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n suuntaan etenev\u00e4ksi ainutkertaiseksi jatkumoksi.<\/p>\n\n\n\n Olin saanut teht\u00e4v\u00e4ksi tutkia pakanuutta, pakanuuden k\u00e4sittely\u00e4 kirkkois\u00e4 Augustinuksen oppi-is\u00e4n kirkkois\u00e4 Ambrosiuksen teksteiss\u00e4. Vertailin Ambrosiuksen ja muutama sata vuotta aiemmin el\u00e4neen Ciceron ajatuksia. Yritin ottaa avukseni ajan ja historian hahmottelutapojen erot noilla herroilla.<\/p>\n\n\n\n On ehk\u00e4 temperamenttikysymys, n\u00e4ytt\u00e4ytyyk\u00f6 tuo syklinen ymp\u00e4rikuvio lohduttavana vai toisiko lohdun ennemmin lineaarinen jana historian kuvauksena. Haemmeko toiston turvallisuutta vai jatkuvan muuttumisen tuomaa j\u00e4nnitt\u00e4vyytt\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Veikko Litzen taitaa sijoittua johonkin v\u00e4limaastoon. H\u00e4n kirjoittaa teoksessaan Tie Nikeaan<\/em>: \u201dHistoriantutkijoille on kuitenkin sangen kategorisesti opetettu, ettei mik\u00e4\u00e4n menneisyyden tapahtuma sellaisenaan toistu. —- Mutta toisaalta kulttuuri \u2013 tavat \u2013 merkitsev\u00e4t ratkaisujen toistamista samanlaisina.\u201d<\/p>\n\n\n\n Opetusta, ehk\u00e4 lohdutusta haenkin t\u00e4ss\u00e4 kohtaa opettajaltani Veikolta. H\u00e4nen ajatuksensa kulttuurien ja oppien periytymisest\u00e4 voi opettaa: ei ole mit\u00e4\u00e4n lopullisen alkuper\u00e4ist\u00e4, aina on edelt\u00e4jien edelt\u00e4ji\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n oppi tai kulttuuri ei voi kukkoilla velattomuudella.<\/p>\n\n\n\n Suhteellisuuden tajua siis? Ent\u00e4 se historian lohdutus? J\u00e4lleen tarvitaan historiallista m\u00e4\u00e4rittely\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Lohdutusotsikko on lainaa my\u00f6h\u00e4isest\u00e4 my\u00f6h\u00e4isantiikista. Roomalainen filosofi Boethius kirjoitti teoksensa De Consolatione philosophiae<\/em>.<\/p>\n\n\n\n vuonna 523 tai 524. Boethius oli vangittuna Paviassa ja odotti tuomiota syytettyn\u00e4 vehkeilyst\u00e4 gooottikeisari Theoderikin hallintoa vastaan. Senaatti tuomitsi ja Boethius teloitettiin. Mutta sit\u00e4 ennen h\u00e4n ehti keskustella teoksessaan Filosofiaa edustavan hahmon kanssa muun muassa vaurauden, vallan ja maineen ohimenev\u00e4st\u00e4 luonteesta.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ist\u00e4 teemoista historiallakin voisi olla sanottavaa. Lohdutuksen sanoja ehk\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Palaan opetuksiin ja opettajaani, opettajiini. L\u00e4hdin Veikosta ja palaan syklisyyden nimiss\u00e4 Veikkoon lopuksi. Mutta ensin aikojen alkuun.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Opettaja opettaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen oikea historianopettajani oli Sirkka Ahonen, my\u00f6hemmin kasvatustieteen professori Helsingin yliopistossa. Olin viidennell\u00e4 luokalla Helsingin yhten\u00e4iskoulussa, 9-10 vuotias, ja k\u00e4sittelyss\u00e4 oli muistaakseni joko Egyptin tai antiikin historiaa.<\/p>\n\n\n\n Keksimme kahden luokkatoverini kanssa mahdollisuuden lyhent\u00e4\u00e4 oppitunnin kestoa ainakin omalta kohdaltamme. Ehdotimme Sirkalle, ett\u00e4 menisimme juuri muodostetun ty\u00f6ryhm\u00e4mme kanssa hetkeksi luokan ulkopuolelle valmistelemaan oppituntiin liittyv\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Luulen, ett\u00e4 my\u00f6s opettajamme aavisti pohjimmaisen motivaatiomme, mutta my\u00f6ntyi uteliaisuudesta ehdotukseemme. <\/p>\n\n\n\n Poistuimme luokasta, olimme tehokkaita ja jo kymmenen minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 palasimme ja esitimme eritt\u00e4in tuoreen 5-minuuttisen n\u00e4ytelm\u00e4n pyramidien rakentamisesta tai Aleksanteri Suuresta tai jostakin muusta kiinnostavasta henkil\u00f6st\u00e4 tai toiminnallisesta asetelmasta.<\/p>\n\n\n\n Tuo n\u00e4ytelm\u00e4mme ja my\u00f6hemm\u00e4tkin n\u00e4ytelm\u00e4mme samalla estradilla edustivat melkoista avantgardea ja komiikalla oli siin\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 osa – luultavasti Spede Pasasen meille viitoittamalla tiell\u00e4. Ehk\u00e4 draamalajityyppimme t\u00e4sm\u00e4llisin nimitys olisi sittenkin sketsi. Historiaa k\u00e4ytettiin surutta naurun l\u00e4hteen\u00e4 ja muistikuvieni mukaan ainakin meill\u00e4 esiintyjill\u00e4 itsell\u00e4mme oli hauskaa. Samalla taisimme ajatella olevamme hiukan ovelia ja jossakin m\u00e4\u00e4rin ved\u00e4tt\u00e4v\u00e4mme opettajaamme.<\/p>\n\n\n\n Mutta muistan my\u00f6s Sirkan valppaan ja kiinnostuneen katseen. H\u00e4n n\u00e4ytti suhtautuvan ehdottoman vakavasti puuhailuihimme.<\/p>\n\n\n\n Opetus? Historia voi olla hauskaa hauskanpitoa ja tarjota pakov\u00e4yl\u00e4n arjen harmaudesta \u2013 niink\u00f6? Niinkin, mutta t\u00e4rkein varhainen oppi oli: ilmeisesti historiaa, menneisyyden tapahtumia, sopii k\u00e4sitell\u00e4 monin eri tavoin.<\/p>\n\n\n\n \u201dOne uses what one has \u00ad\u2013 and there is work to be done\u201d, sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n mit\u00e4 on tarjolla \u2013 ja on hommia teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u2019, voisi olla suomennos. T\u00e4m\u00e4n kuulin 1980-luvulla antiikin historioitsija P\u00e4ivi Set\u00e4l\u00e4lt\u00e4 Helsingin yliopistossa historian opintojeni alkuvaiheessa. Tuo on sitaatin sitaatti, antiikin tutkimukseen tuon moneen muuhunkin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n soveltuvan sanonnan kohdisti historioitsija Ronald Syme.<\/p>\n\n\n\n Mutta vaikka ajatus ei ollut alun perin P\u00e4ivi Set\u00e4l\u00e4n, olennaista oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyys joka \u00e4\u00e4nest\u00e4 kuului. Antiikin maailmasta s\u00e4ilynyt l\u00e4hdeaineisto on sirpaleinen ja aukollinen, tekstej\u00e4 on kadonnut, aineistoa on s\u00e4ilynyt satunnaisesti. Mutta niill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 on ja ryhdyt\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin. Aivan niin kuin suomalainen Villa Lanten tutkimusryhm\u00e4 selvitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n roomalaista talous- ja sosiaalihistoriaa tiilileimojen avulla.<\/p>\n\n\n\n Antiikin l\u00e4hdeaineisto muodostaa rajallisen suljetun kokonaisuuden, mutta se voidaan avata mit\u00e4 moninaisimmin kysymyksin. Rajattu aineisto ohjaa keskitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomion. T\u00e4ss\u00e4 piilee ainakin kahtalaista oppia my\u00f6s kaunokirjailijalle. Rajoitukset aineistossa voivat olla innoituksen l\u00e4hde. Voi olla viisasta suunnata huomionsa sille alueelle miss\u00e4 aineistoa on rajallisesti. J\u00e4\u00e4 mielikuvitukselle tilaa. Joskus rajat pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 itse, p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n!<\/p>\n\n\n\n Ent\u00e4 se lohtu?<\/p>\n\n\n\n Turvallisissa rajoissa, miksei niinkin? Mutta jotakin muuta siell\u00e4 sanojen takana piilottelee, yritet\u00e4\u00e4n kohta p\u00e4\u00e4st\u00e4 kurkistamaan niiden taakse.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Historianfilosofia opettaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dIhminen tekee historiaa eik\u00e4 kuitenkaan sit\u00e4 tee\u201d. T\u00e4m\u00e4n kiteytyksen klassisesta historianfilosofiasta Adam Smithist\u00e4 Hegeliin takoi historioitsija, aatehistorian tutkija Matti Viikari muutaman opiskelijapolven p\u00e4\u00e4h\u00e4n 1980-luvulla Helsingiss\u00e4. My\u00f6s minun p\u00e4\u00e4h\u00e4ni. Historian dynamiikka \u201dn\u00e4kym\u00e4t\u00f6n k\u00e4si\u201d ja \u201dj\u00e4rjen viekkaus\u201d saavat aikaan sen, ett\u00e4 inhimillisen toiminnan ja tavoitteiden summana syntyy rakenteita, laitoksia ja j\u00e4rjestelmi\u00e4, jotka ylitt\u00e4v\u00e4t kaikki ihmisten tietoiset pyrkimykset.<\/p>\n\n\n\n Kirjailijalle t\u00e4ss\u00e4 itse asiassa avautuu dramatiikan oppitunti, joka heijastelee Aristoteleen poetiikkaa ja tragedian m\u00e4\u00e4rittely\u00e4: jalolle henkil\u00f6lle k\u00e4y k\u00f6pel\u00f6sti jonkin virheen vuoksi. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t voivat olla ylevi\u00e4, lopputulos aivan muuta. Historian suuri dynamiikka Viikarin tapaan luonnehdittuna opettaa henkil\u00f6draaman pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Muitakin draaman lakeja voi ammentaa historianfilosofiasta. Menneisyyden yksitt\u00e4isten tapahtumien pintataso tarjoavaa tilanteiden poukkoilevaa puhetta, jonka taakse k\u00e4tkeytyy merkitysten ja yhteyksien verkosto.<\/p>\n\n\n\n Vastaavasti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6draaman henkil\u00f6hahmon repliikki on kiinnostavimmillaan kun se sanoo yht\u00e4, mutta sen alla oleva todellinen viesti on toinen. T\u00e4ss\u00e4h\u00e4n on kyse subtekstist\u00e4, kirjallisuudentutkija Kirili Taranovsksin aktivoimasta k\u00e4sitteest\u00e4, joka on levinnyt teatteri- ja draamapuheen perustarpeistoon.<\/p>\n\n\n\n Historia, klassisen historianfilosofian merkityksess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan huomattava draamakirjailija. Inhimillisen pyrkimysten pintakertomuksen alla kehkeytyy aivan toinen tarina.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4nkin kirjailija yritt\u00e4\u00e4 ottaa opiksi. Mutta ent\u00e4 kiteytyksen oma piilotaso? Mik\u00e4s on tuon historian-tekemisen-eik\u00e4 kuitenkaan-tekemisen subteksti, piiloteksti, lis\u00e4merkitys?<\/p>\n\n\n\n L\u00f6ytyisik\u00f6 sielt\u00e4 lohtu?<\/p>\n\n\n\n Kaivaudutaan senkin pinnan alle my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Historia opettaa …. pitk\u00e4n kaavan kautta<\/strong><\/p>\n\n\n\n Seuraava oppitunti tulikin itseopiskelun kautta: minua opetti itse historia, omaan monisanaiseen tyyliins\u00e4. Nyt siis kerron pitk\u00e4npuoleisen tarinan.<\/p>\n\n\n\n Historian perusopinnoissa olin oppinut, ett\u00e4 nykyaikainen historiankirjoitus saa muotonsa 1800-luvulla ja sit\u00e4 pohjustaa olennaisesti nykyaikaisen arkistolaitoksen synty. Se taas syntyy Ranskan vallankumouksen yhteydess\u00e4, Pariisissa. Ent\u00e4 jos tuolloin tilaisuutta olisi k\u00e4ytetty hyv\u00e4ksi ja olisi tehty suurisuuntainen v\u00e4\u00e4renn\u00f6s koskien Pariisia, Ranskaa, eurooppalaista ja koko maailman historiaa?<\/p>\n\n\n\n Olin leikitellyt ajatuksella, ett\u00e4 mit\u00e4p\u00e4 jos jokin kaupunki katoaisi. Nyt tuli oivallus: parasta jos tuo kaupunki ei olisi esimerkiksi \u201dkadonnut Kerava\u201d vaan maksimaalisen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti juuri Pariisi. Seuraava ajatus olikin: mill\u00e4 tavalla n\u00e4in ilmiselv\u00e4n hullua ajatusta voisi perustella ja todistella? Mik\u00e4 johti kysymykseen, voisiko sille saada todisteet historiasta, menneisyydest\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Historian opeille hain sivustatukea filosofiasta, Michel Foucault\u2019ta h\u00f6ystettyn\u00e4 tieteenfilosofian paradigmaproblematiikalla. Ent\u00e4p\u00e4 jos Foucault otettaisiin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vakavasti ja l\u00e4hdett\u00e4isiin siit\u00e4, ett\u00e4 tiet\u00e4misen tavassa tapahtuu 1700- ja 1800-luvun vaihteessa niin perustava muutos, ett\u00e4 sanojen ja k\u00e4sitteiden viittaussuhteet muuttuvat t\u00e4ysin. My\u00f6s se mist\u00e4 puhuttiin, kun puhuttiin Pariisista. Ent\u00e4p\u00e4 jos Pariisia ei koskaan ollutkaan?<\/p>\n\n\n\n Mielikuvitushypoteesiksi vai pit\u00e4isik\u00f6 sanoa tutkimuskysymykseksi muotoutui: olisiko Ranskan vallankumous ja kansallisen arkiston perustaminen tehnyt mahdolliseksi suuren salaliiton, jossa ihanteelliselle mielikuvituskaupungille oli luotu historiallinen menneisyys?<\/p>\n\n\n\n Jo pintapuolinen tutustuminen tausta-aineistoon n\u00e4ytti luovan teesille edellytyksi\u00e4. Ranskan vallankumouksen arkisto-operaatioihin liittyi paitsi dokumenttiaineiston keskitt\u00e4mist\u00e4, my\u00f6s yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 massiivista asiakirjojen tuhoamista ja toisaalla aineiston uudelleen j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Manipulointiako? <\/p>\n\n\n\n V\u00e4hemm\u00e4n tunnettua on ett\u00e4 samankaltainen meno jatkui Napoleonin aikana mutta nyt koko Euroopan mittakaavassa. Napoleonin tavoite oli perustaa Pariisiin Euroopan keskusarkisto.<\/p>\n\n\n\n Sit\u00e4 varten tehdyt arkistojen siirrot valloitetuista maista johtivat useissa tilanteissa arkistojen tuhoutumiseen tai t\u00e4rveltymiseen. Onnettomia sattumia vai j\u00e4lleen manipulointia?<\/p>\n\n\n\n Tutkimushypoteesini testaus edellytti matkaa Pariisiin, niin sanottuun Pariisiin ja siell\u00e4 Archives Nationalesiin, Ranskan kansallisarkistoon. Mukanani oli suosituskirje Helsingin yliopiston historian laitokselta ja sen tukemana onnistuin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vakavasti otettavaa historiantutkijaa.<\/p>\n\n\n\n Ranskan Kansallisarkisto oli vuonna 1990 juuri siirtynyt tietokoneaikaan. Asiakirjamappien luokittelukoodeja haettiin viel\u00e4 vanhoista k\u00e4sinkirjoitetuista luetteloista, mutta tilaukset tehtiin tietokoneella. Aloitin Napoleonin aikaisista arkistokaappauksista ja j\u00e4ljitin niiden taustaa etenem\u00e4ll\u00e4 ajallisesti taaksep\u00e4in kohti Ranskan vallankumousta.<\/p>\n\n\n\n Aluksi kaikki sujui, tutkin yhteenvetoja arkistokuljetuksista yms., mutta kun aloin l\u00e4hesty\u00e4 vallankumouksen aikaisia arkistotuhoja, ilmaantui kummallisia hankaluuksia.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4vi esimerkiksi niin, ett\u00e4 kun menin hakemaan tilaamaani arkistokansiota. virkailija pudisti murheellisesti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja ilmoitti, ett\u00e4 sit\u00e4 ei voida hakea. Tiedustelin miksi. Virkailija vastasi, ett\u00e4 lamppu on palanut arkistok\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4, jossa mappi sijaitsee. Arkiston virkailijoiden turvallisuutta ei voi asettaa vaaraan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4t tuonne pime\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Fiktiivisess\u00e4 maailmassa tuo olisi voinut kuulostaa peitetylt\u00e4 uhkaukselta – tai kenties vetoomukselta. Kiltti monsieur Nummi, \u00e4lk\u00e4\u00e4 l\u00e4hett\u00e4k\u00f6 meit\u00e4 siihen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Minulla alkoivat olla vierailuni viimeiset p\u00e4iv\u00e4t k\u00e4sill\u00e4 ja kiirehdin hypp\u00e4yksell\u00e4 eteenp\u00e4in eli ajassa taaksep\u00e4in. P\u00e4\u00e4tin tilata arkiston omaa historiaa koskevan arkistokonaisuuden ensimm\u00e4isen mapin, tavallaan koko arkiston synnyn ensimm\u00e4isen arkistokansion. Kirjasin koodin p\u00e4\u00e4tteelle ja sain vastauksen \u201dTuntematon\u201d.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4vin kysym\u00e4ss\u00e4 neuvoa p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4lt\u00e4 arkistovirkailijalta, joka tuhahti ett\u00e4 kyse on varmasti n\u00e4pp\u00e4ilyvirheest\u00e4. Koodille on aina vastineensa arkistomappien s\u00e4ilytysj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4. Virkailija kirjoitti koodin omalle p\u00e4\u00e4tteelleen: sama vastaus. Tuntematon.<\/p>\n\n\n\n Paikalle tuli lis\u00e4\u00e4 arkistovirkailijoita. Kukin vuorollaan yritti toistaa jo turhaksi paljastuneen naputtelun. K\u00e4si\u00e4 leviteltiin, silmi\u00e4 py\u00f6riteltiin ja huudahdeltiin \u201dMon Dieu!\u201d T\u00e4llaista ei ollut ennen tapahtunut. T\u00e4m\u00e4 ei ollut mahdollista.<\/p>\n\n\n\n Lopulta paikalle tuli vanhempi, arvokkaan n\u00e4k\u00f6inen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6tason virkailija. H\u00e4n ehdotti, ett\u00e4 tekisin asiasta tiedustelupyynn\u00f6n arkiston johdolle. T\u00e4ytin virallisen lomakkeen ja minulle vakuutettiin, ett\u00e4 asia selvi\u00e4isi nopeasti. Kyselin vastausta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n \u201dVastausta ei ole viel\u00e4 saatavilla, palatkaa asiaan huomenna\u201d, minulle ilmoitettiin, s\u00e4vy oli nyt tyly.<\/p>\n\n\n\n Palasin neuvontatiskille seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja sit\u00e4 seuraavana. Jatkoin kysely\u00e4ni p\u00e4ivitt\u00e4in vierailuni loppuun asti, mutta aina sama kielteinen vastaus.<\/p>\n\n\n\n Minulle ei luovutettu Ranskan kansallisarkiston omasta historiasta, arkiston perustamistoimista kertovaa ensimm\u00e4ist\u00e4 asiakirjamappia. Ensi reaktio oli pettymys, sitten h\u00e4mmennys ja lopulta suorastaan riemu. Kuvittelisin ett\u00e4 rikostutkija tuntee jotakin samaa saadessaan kiinni vuosikausia jahtaamansa suurrikollisen.<\/p>\n\n\n\n Luin uusin silmin arkistosta kokoamieni Veikko Litzenin ammattikollegojen Ranskan kansallisarkiston ensimm\u00e4isten johtajien, Armand-Gaston Camus\u2019n ja Pierre Claude Fran\u00e7ois Daunoun, aineistoja. Esimerkikiksi kovin sopivasti vuonna 1804 juuri ennen Napoleonin siunausta keisariksi arkiston perimm\u00e4iset salaisuudet tunteva Camus kuolee. Vaieten i\u00e4ksi salaisuuksista \u00ad\u2013 vai vaiennettuna? Camus\u2019n sisaren keisarille osoittaman kirjeen voisi lukea kiristykseksi, jossa vaaditaan rahakorvausta Camus\u2019n lapsille. Ep\u00e4luuloa her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 asiakirjoja kyll\u00e4 l\u00f6ytyi, kunhan vain ymm\u00e4rsi ep\u00e4ill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tein selonteon arkiston tapahtumista ja kysymyksi\u00e4 her\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 dokumenteista tekeill\u00e4 olevaan k\u00e4sikirjoitukseeni. Tarjosin Otavalle kirjoitustani tietokirjana, paljastuskirjana, mutta suureksi h\u00e4mm\u00e4styksekseni se p\u00e4\u00e4tyi kaunokirjalliselle osastolle ja tuli varustetuksi suomenkielisen kertomakirjallisuuden kirjastoluokituksella. Teoksen nimeksi tuli Kadonnut Pariisi<\/em> ja riipaksi nimitys romaani.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n \u201dPariisi\u201d opettaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Miten arkistotarinani pit\u00e4isi tulkita? Tai mit\u00e4 se opettaa? Tai kenties lohduttaa?<\/p>\n\n\n\n Vaihtoehto 1: teesini on oikea \u2013 ja tietokirjaksi luokittelu olisi ollut paikallaan. Jotakin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on. Ei asiakirjoista nousevaa savua ilman tuhoavaa tulta. Kyse on Pariisin salaliitosta. Pariisia ei koskaan ollutkaan, nyt me vain olemme juuttuneet valmiisiin mielikuviimme, vierailemme kulissi-Pariiseissa ja uskomme sovinnaisesti siihen mihin muutkin, vaikka mit\u00e4\u00e4n kokonaishavaintoa meill\u00e4 ei tuosta paikasta ole. Vain aistimuspalasia kerrallaan ja kosolti kaikenlaista mytologiaa.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 olin aikaani edell\u00e4. Nyt salaliittoteoriolla olisi kysynt\u00e4\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 voisi olla aineksia kansanliikkeeseen! Ket\u00e4 nyt sitten t\u00e4st\u00e4 t\u00f6rke\u00e4st\u00e4 salaliitosta p\u00e4\u00e4dytt\u00e4isink\u00e4\u00e4n syytt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Vaihtoehto 2: menneisyydell\u00e4, historiallisella aineistolla, historian faktoilla, voidaan sopivasti valikoiden ja j\u00e4rjestellen todistaa yht\u00e4 sun toista. Melkein mit\u00e4 vain. Kyseenalaistava katse murentaa yksiselitteisimmm\u00e4lt\u00e4kin vaikuttavan dokumentin vastarinnan. Taustalla v\u00e4ijyy luonnonlakimainen opetus ep\u00e4luulon voimasta:: on aina helpompi rikkoa kuin rakentaa.<\/p>\n\n\n\n Opettiko historia siis minulle anarkiaa \u2013 tai per\u00e4ti historiallista huliganismia? Ehk\u00e4p\u00e4 osin niin, varsinkin jos puhutaan todistelusta hiukan huolettomaan s\u00e4vyyn.<\/p>\n\n\n\n Minulle t\u00e4m\u00e4 kuitenkin kertoo tutkimuksellisen historiankirjoituksen ja historiallisen sepitteen h\u00e4ilyv\u00e4st\u00e4 rajapinnasta. Se kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 filosofisteoreettinen keskustelu 1960-luvulta alkaen historiankirjoituksen kielellisest\u00e4, kertomuksellisesta ja kirjallisesta luonteesta osui maaliinsa. Siis kaikki tuo mit\u00e4 niin sanottu narratiivinen k\u00e4\u00e4nne toi mukanaan, viittaan nimilitaniaan: 1960-luvulta Arthur C. Danto ja Morton White, 1970-luvulta alkaen Hayden White ja 1980-luvulta Frank Ankersmit ja niin edelleen.<\/p>\n\n\n\n Vedet\u00e4\u00e4n mutkat suoraksi yhden esimerkin voimin. Leonardo da Vincin syntym\u00e4 15. huhtikuuta 1452 \u201dy\u00f6n kolmantena tuntina\u201d on (tai voi olla) tosiasia, mutta renessanssi ei, se on kielellinen ajatusrakennelma vailla yksiselitteist\u00e4 viittauskohdetta.<\/p>\n\n\n\n Taulun voi niin sanotusti nostaa p\u00f6yd\u00e4lle kaikkien n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi, renessanssia ei, niin kuin ei Pariisiakaan.<\/p>\n\n\n\n Historian j\u00e4sent\u00e4minen, tutkiminen ja kirjoittaminen nojaa kieleen ja sen my\u00f6t\u00e4 se on keskeisesti kirjalliskuvitteellista toimintaa. Esimerkiksi: vaikka jostakin joukosta tosiasioita voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 yksimielisyyteen, niist\u00e4 on mahdollista rakentaa monta kilpailevaa tutkimustulkintaa, selontekoa tai tarinaa laajimmassa mahdollisessa mieless\u00e4. Paremmuus ei silloin riipu faktoista.<\/p>\n\n\n\n Taas tullaan draamaan ja Aristoteleseen, esimerkiksi siihen miten ihmisi\u00e4, siis historian toimijoita katsotaan. Jos heit\u00e4 katsotaan alasp\u00e4in, meit\u00e4 tyhmempin\u00e4 ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpin\u00e4, kirjoitetaan komediaa. Jos heit\u00e4 katsotaan yl\u00f6sp\u00e4in, meit\u00e4 jalompina, mutta vailla sit\u00e4 my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 tietoa, joka meill\u00e4 on, kirjoitetaan tragediaa. Luontainen besserwisseriytymme johtaa usein komedian tielle. Tied\u00e4mme lopputuloksen ja sen takia voimme aina tuntea itsemme viisaammiksi kuin menneisyyden h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 harhailevat hahmot.<\/p>\n\n\n\n Mutta mihin nyt ollaan p\u00e4\u00e4tym\u00e4ss\u00e4? Ollaanko siirtym\u00e4ss\u00e4 jonkin sortin relativismiin, historiankirjoituksen kyvytt\u00f6myyteen tarjota lopullisia totuuksia \u2013 siis heti mik\u00e4li siirryt\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isten faktoista kerronnan ja tulkinnan tasolle.<\/p>\n\n\n\n Huomattakoon kuitenkin, ett\u00e4 relativismi ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole absoluuttista vaan relatiivista \u2013 suhteellista. Ainakin historiantutkimuksen sis\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi olevan jonkinlainen yksimielisyys j\u00e4rkiper\u00e4isen tutkimuksen periaatteista. Sen my\u00f6t\u00e4 tulkinnoista voidaan v\u00e4itell\u00e4, vaikkei ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 yksimielisyyteen eik\u00e4 saavuteta lopullista tulkinnan totuutta.<\/p>\n\n\n\n Mutta se ei ole varsinaisesti minun murheeni, min\u00e4h\u00e4n l\u00e4hdin t\u00e4ss\u00e4 autofiktion hengess\u00e4 kertomaan siit\u00e4 mit\u00e4 minusta tuntuu. Tunnustan kevytmielisyyteni: historianfilosofinen py\u00f6rittely on minusta riemastuttavaa aivan sin\u00e4ns\u00e4, se ruokkii villi\u00e4 fantasiaa.<\/p>\n\n\n\n Hiukan vastuullisempi huomio on: historiografian filosofiasta avautuvan relativismin voi n\u00e4hd\u00e4 vapauttavana. Se avaa mahdollisuuden tulkintojen moninaisuudelle, voisi jopa sanoa: suvaitsevaisuudelle.<\/p>\n\n\n\n Toisin tuntevat kysyv\u00e4t: mit\u00e4 sitten sanotaan esimerkiksi holokaustin kielt\u00e4jille? Kun mihink\u00e4\u00e4n absoluuttiin ei voi vedota, ei vain ole muuta tiet\u00e4 kuin yritt\u00e4\u00e4 houkutella vastav\u00e4itt\u00e4ji\u00e4 hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n historiallisen rationaliteetin pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Menestyst\u00e4 ei tosin voi luvata.<\/p>\n\n\n\n Sanoisin silti, ett\u00e4 historiografian filosofian tosiasoiden tunnustaminen on viisauden alku. <\/p>\n\n\n\n Sit\u00e4 paitsi lopullisen totuuden ajatukseen liittyy v\u00e4hint\u00e4in yht\u00e4 pelottavia mahdollisuuksia kuin totuuden suhteellisuuden l\u00e4ht\u00f6kohtaan. Absoluuttinen totuus sopii erinomaisesti palvelemaan absoluuttista yksinvaltaa.<\/p>\n\n\n\n Vaikka olen onnistunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleni historianfilosofian opetuksista innostavia vapauden ulottuvuuksia, my\u00f6nn\u00e4n ett\u00e4 lohdun ja lohdutuksen kannalta tilanne on ristiriitainen.<\/p>\n\n\n\n Raamatun kovin kohdellun Jobin sanoin: \u201dParhaatkin lohduttajat \u2013 teh\u00e4n vain lis\u00e4\u00e4tte tuskaa!\u201d<\/p>\n\n\n\n Silti tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 jossakin tuossa Ranskan kansallisarkiston tienoilla lohtu hetken aikaa h\u00e4iv\u00e4hti.<\/p>\n\n\n\n Jatkan etsimist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 oppia, ehk\u00e4 lohtua, itse historiallinen sepite, fiktio, voisivat tarjota \u2013 tai ovat minulle tarjonneet?<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Fiktio opettaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Romaanini Kiinalainen puutarha<\/em> ja K\u00e4r\u00e4j\u00e4t<\/em> asettuvat suht\u2019 selke\u00e4sti historiallisen romaanin lajityyppiin sen perinteisess\u00e4 Walter Scottiin juontavassa merkityksess\u00e4. Niiss\u00e4 viitataan todellisiin tai ainakin dokumentoituihin menneisyyden tapahtumiin ja kirjan menneisyyteen on jonkinmoinen aikav\u00e4li. Kumpikin teoksista ajoittuu p\u00e4\u00e4osin 1900-luvun alkupuoliskolle, niiss\u00e4 esiintyy henkil\u00f6it\u00e4, joilla on vastineensa menneisyydess\u00e4. Ne edustavat lis\u00e4ksi realistista tai pit\u00e4isik\u00f6 sanoa realismin illuusiota tavoittelevaa linjaa.<\/p>\n\n\n\n Sama illuusion tavoittelu p\u00e4tee hiukan sovittaen kirjoittamaani oopperalibrettoon Vapauden vanki<\/em> ja siihen kytkeytyv\u00e4\u00e4n historialliseen runoelmaan Balladi tuomitusta presidentist\u00e4<\/em>. Sovittamista tarvitaan, koska realismin ankarimmat kriteerit eiv\u00e4t t\u00e4ysin toteudu esimerkiksi kohtauksessa, jossa p\u00e4\u00e4ministeri Ryti laulaa Moskovassa skoolauslaulua generalissimus Stalinille.<\/p>\n\n\n\n Sivuhuomiona todettakoon, ett\u00e4 t\u00e4llaisten Suomen historian merkkihahmojen, erityisesti Kiinalaisessa puutarhassa supert\u00e4hti Mannerheimin ottamisessa osaksi historiallista fiktiota on hy\u00f6tyns\u00e4 ja haittansa. Kaikenlaista tulee n\u00e4enn\u00e4isesti ilmaiseksi, tyypit tunnetaan, yht\u00e4 sun toista on selvill\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mutta mit\u00e4\u00e4n ilmaisia fiktiivisi\u00e4 lounaita ei historiajulkkiksenkaan kanssa ole tarjolla. Kun lajityyppin\u00e4 on mainittu historiallinen realismi, tulee taakaksi faktatiheys, aivan liikaa on valmiiksi tiedossa.<\/p>\n\n\n\n Silti: laajatkaan p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00e4t eiv\u00e4t kerro mit\u00e4 Kiinan vakoilumatkallaan sairasteleva eversti Mannerheim jutteli hevoselleen Filipille ratsastaessaan Taklamakin autiomaan reunaa lokakuussa 1906. V\u00e4limainos: se muuten paljastetaan romaanissa Kiinalainen puutarha.<\/p>\n\n\n\n Jos taas luovutaan ankarasta realismi-illuusion tavoittelusta, on mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 Mannerheim vapaata riistaa. Viel\u00e4 kun Mannerheim on jo suodatettu niin monenmoisen fiktion kautta ja muuttunut mytologian hahmoksi.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaisen historiallisen julkkiksen kautta paljastuu kuitenkin yht\u00e4 sun toista siit\u00e4, millainen on historiallisen sepitteen suhde todellisuuteen, historialliseen todellisuuteen. Se suhde on kiero.<\/p>\n\n\n\n Olisinhan voinut sijoittaa eversti Mannerheimin paikalle ja aivan samat tilanteet kokemaan historiallista esikuvaansa kaikin tavoin muistuttavan eversti T\u00f6tterstr\u00f6min. Mutta n\u00e4in en tehnyt. En tehnyt sit\u00e4 siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 korostan mielell\u00e4ni ett\u00e4 romaanini eversti Mannerheim on kuvitteellinen hahmo, jonka rakennuspuina vain on koko joukko historiallisen Mannerheimin vaiheita.<\/p>\n\n\n\n Miksei siis yht\u00e4 hyvin eversti T\u00f6tterstr\u00f6m ratsastamaan Aasian halki Ven\u00e4j\u00e4n armeijan saamaa vakoiluteht\u00e4v\u00e4\u00e4 toteuttamassa ja asettautuneena suomalaisen tutkimusmatkailjan valeroolin taakse. Ei T\u00f6tterstr\u00f6mi\u00e4, koska halusin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 todellisuuden, historiallisen todellisuuden lumovoimaa. Se oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 toisaalta itseni kannalta, kirjoitusprosessin kannalta, pit\u00e4\u00e4 itseni kuvittelemani Mannerheimin hahmon tuntumassa, lumouksessa. Mutta viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli tarjota tuo Mannerheim kuviteltavaksi lukijalle mink\u00e4\u00e4n T\u00f6tterstr\u00f6m-sivupolun h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4. Hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 lukija kuvittelee ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kerrotaan historiallisesta Mannerheimista, ett\u00e4 juuri noin se on voinut menn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 asetelma koskee n\u00e4hd\u00e4kseni yleisesti biofiktiota, todellisten historian hahmojen kaunokirjallista el\u00e4m\u00e4n kuvausta. Mutta sama flirttailu todellisuuden, historiallisen todellisuuden kanssa liittyy kaikkiin realistisiin historiallisiin romaaneihin. Toden ja kuvitellun raja j\u00e4\u00e4 monin paikoin ep\u00e4selv\u00e4ksi tai paremminkin j\u00e4tet\u00e4\u00e4n ep\u00e4selv\u00e4ksi. Siis aivan tarkoituksellisesti.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 ei ole moitittavaa, vaan se on olennainen osa lukemisen ja kokemisen peli\u00e4. Se muistuttaa hiukan sit\u00e4 sopimusta joka tehd\u00e4\u00e4n teatterissa, katsomon ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n v\u00e4lill\u00e4: leikit\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 ett\u00e4 jokin on ik\u00e4\u00e4n kuin totta.<\/p>\n\n\n\n Tied\u00e4n lukijan roolissa, ett\u00e4 tuo voi olla hyvin \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Haluaisin tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 menik\u00f6 se oikeasti juuri noin kuin historiallisessa sepitteess\u00e4 kerrotaan. Mutta tajuan samalla, ett\u00e4 tuo ep\u00e4varmuus tekee minut, lukijan uteliaaksi, kiihottaa mielikuvitusta. Tarina kuljettaa salaisuutta mukanaan tai ihanteellisesti tulkittuna se k\u00e4tkee itseens\u00e4 pedagogisen muistutuksen historiankirjoituksen luonteesta: me emme voi koskaan aivan varmasti tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toisaalta t\u00e4m\u00e4 kiero piirre voidaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 todelliseksi kieroudeksi. Demagogiaksi. Manipulaatioksi.<\/p>\n\n\n\n Tekij\u00e4lle kun on aina auki pakotie. Kun historiallisen fiktion tekij\u00e4lt\u00e4 tivataan totuutta tai h\u00e4nt\u00e4 syytet\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ristelij\u00e4ksi, h\u00e4n voi aina sanoa: no mutta t\u00e4m\u00e4h\u00e4n oli vain fiktiota, sepitett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Silti historiallisen fiktion kirjoittaja yleens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 monin tavoin yll\u00e4 yhteytt\u00e4 niin sanottuun todelliseen historiaan juuri esim. tarrautumalla historiallisiin nimiin. Todellisuuden l\u00e4heisyys, todellisuuden mahdollisuus, tekee tarinasta kiinnostavan.<\/p>\n\n\n\n Todellisuuden retorinen voima on \u2013 paasikivim\u00e4isesti ilmaisten \u2013 hirmuinen. T\u00e4h\u00e4n liittyy my\u00f6s autofiktion vieh\u00e4tys: todellisuus, todelliseksi v\u00e4itetty ja luvattu, voi kiihottaa ja kuohuttaa erityisen voimakkaasti.<\/p>\n\n\n\n Niin voimakkaasti, ett\u00e4 se halutaan uskoa todeksi.<\/p>\n\n\n\n Kalle Pihlainen on artikkelissaan Konstruktivistinen historiateoria fiktiivisyys-keskustelun j\u00e4lkeen<\/em> kuvannut osuvasti t\u00e4t\u00e4 samaa ilmi\u00f6t\u00e4 osana historiantutkimusta ja siihen kohdistuvaa kiinnostusta: \u201dSama kaipuu tuo monet lukijat ja oletettavasti historioitsijatkin historian pariin: he kaipaavat todellisuutta silloinkin kun se on kokemuksellisesti tavoittamattomissa \u2013 kuten se menneisyyden tapauksessa on.\u201d<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 on yhtym\u00e4kohta poliittiseen propagandaan ja demagogiaan. Kyse ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vain siit\u00e4, ett\u00e4 joku ihminen johdetaan uskomaan per\u00e4tt\u00f6myyksiin. Mukana voi olla tuon ihmisen halu, tahto uskoa jotakin h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 todeksi.<\/p>\n\n\n\n Mutta ent\u00e4 se lohtu?<\/p>\n\n\n\n Fiktiosta taas faktaan, tosin fiktion kautta koukkaisten.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Todellisuus opettaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Historiaan, historialliseen todellisuuteen liittyy my\u00f6s kadottamisen ja unohtamisen ulottuvuus.<\/p>\n\n\n\n Vuosi sitten ilmestyi historiallinen romaanini K\u00e4r\u00e4j\u00e4t, joka sijoittuu Etel\u00e4-Pohjanmaalle, keskeiset tapahtumat ajoittuvat vuoteen 1938 ja niiden keskil\u00f6ss\u00e4 on suurta joukkoa koskenut sikil\u00f6nl\u00e4hdetys- eli aborttioikeudenk\u00e4ynti. Romaanissa esiintyy henkil\u00f6hahmoja, joilla on esikuvansa historiallisessa todellisuudessa, mutta ei Mannerheimin tapaisia historian supert\u00e4hti\u00e4. Tarinan henkil\u00f6t eiv\u00e4t ole yksi-yhteen esikuviensa kanssa, henkil\u00f6hahmoja on yhdistelty, nimet ovat keksittyj\u00e4 kuvitteellista Tarvajoen paikkakuntaa my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n Mutta silti t\u00e4m\u00e4kin kirja noudattaa historiallisen romaanin kierouden logiikkaa. Kirjan loppuun sijoitetuista j\u00e4lkisanoista ja kirjallisuusluettelosta lukija voi helposti p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 Tarvajoen esikuvana on ollut Teuva ja yhten\u00e4 aineistona on ollut k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjoja, vankkaa faktaa siis. Lukija voi l\u00e4hte\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 yksi jos toinenkin kirjassa kerrottu on ollut historiallista todellisuutta, todella tapahtunutta. Todellisuuden lumovoima on vaivihkaa n\u00e4in saatu kirjaa kannattelemaan. Ilmoitan kirjan lopussa kuitenkin hurskaasti, ett\u00e4 K\u00e4r\u00e4j\u00e4t on kuvitteellinen kertomus kuvitteellisista ihmisist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole opetus, ei mik\u00e4\u00e4n lohdutuskaan. Opetus l\u00f6ytyi historiallisesta todellisuudesta, siit\u00e4 miten asiat oikeasti meniv\u00e4t. Todellisella Teuvalla k\u00e4ytiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 useaan otteeseen kes\u00e4ll\u00e4 1937. Syytettyin\u00e4 siki\u00f6nl\u00e4hdetyksist\u00e4 oli nelisenkymment\u00e4 is\u00e4nt\u00e4\u00e4, em\u00e4nt\u00e4\u00e4, piikaa ja renki\u00e4. Maakunnan lehdet Ilkka ja Vaasa etunen\u00e4ss\u00e4 uutisoivat oikeudenk\u00e4ynnin vaiheista usean kerran.<\/p>\n\n\n\n Voi olettaa, ett\u00e4 n\u00e4in laajan joukon ja noin perusteellisen uutisoinnin my\u00f6t\u00e4 koko paikkakunnan aikuisen v\u00e4est\u00f6n t\u00e4ytyi tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4mm\u00f6inen oikeudenk\u00e4ynti oli seurakuntatalossa menossa. Kuitenkaan tuolloin 15-vuotias \u00e4itini ei tiennyt tapauksesta mit\u00e4\u00e4n, vaikka yksi h\u00e4nen enonsa ja yksi h\u00e4nen t\u00e4tins\u00e4 puolisoineen olivat syytettyin\u00e4 ja lopulta tuomittuina k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n rangaistusta Vaasan vankilaan.<\/p>\n\n\n\n Tuon ajan aikuisia ei ole en\u00e4\u00e4 ole elossa. Kun keskustelee nykyteuvalaisten, my\u00f6s heist\u00e4 aivan vanhimpien kanssa, k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 heille moiset tapahtumat ovat tuiki tuntemattomia. Tietokatkos vaikuttaa jokseenkin t\u00e4ydelliselt\u00e4. Ei tuollaisista asioista ole kerrottu eteenp\u00e4in hauskana sukutarinana tyyliin, ett\u00e4 \u201dse oli silloon ku paappa ja mummu Vaasan vankilahan joutuuvat\u201d.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 t\u00e4llainenkin pient\u00e4 paikkakuntaa koskeva mullistava tapahtumasarja voi tyystin kadota tietoisuudesta.<\/p>\n\n\n\n Mutta onneksi ovat arkistot.<\/p>\n\n\n\n Jos t\u00e4ll\u00e4 tarinalla on jokin opetus se voisi olla: historiasta kiinnostuneen kannalta ei ole mit\u00e4\u00e4n parempaa kuin ett\u00e4 sukulaiset ovat tehneet r\u00f6t\u00f6ksi\u00e4. Sitten j\u00e4\u00e4neet niist\u00e4 kiinni, poliisi kuulustellut, k\u00e4r\u00e4j\u00e4t ovat k\u00e4sitelleet, tuomio annettu ja rangaistus pantu t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Niin ja kunnon viranomaiset ovat kaiken t\u00e4m\u00e4n panneet kirjoihin ja tallettaneet arkistoon, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Vaasan maakunta-arkistoon, nykyisin Suomen Kansallistarkiston Vaasan toimipisteeseen.<\/p>\n\n\n\n Mutta ent\u00e4 se lohtu sitten?<\/p>\n\n\n\n Vaikka historioitsijan taustani panee t\u00e4ss\u00e4 vastaan, ehk\u00e4 unohtamisessa, unohduksen mahdollisuudessa on my\u00f6s jotakin armollista. H\u00e4pe\u00e4n jatkumoa ei n\u00e4yt\u00e4 kulkevan t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa sukupolvesta toiseen. Onneksi t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa oikeus- ja sopivuusk\u00e4sitykset ovat siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin muuttuneet, ett\u00e4 tuskin mit\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4ntunteita on historian penkominen saanut en\u00e4\u00e4 aikaan.<\/p>\n\n\n\n Unohtamisen ja muistamisen vastakkaisenasettelussa ollaan taas yhden historian suhteellisuuden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Kaikkea mennytt\u00e4 ei voida muistaa eik\u00e4 menneest\u00e4 ole yht\u00e4 t\u00e4ydellisimm\u00e4n totta kertomusta.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 ei ole kuitenkaan lohdutus lainkaan eik\u00e4 se ole se historian lohdutus, jota l\u00e4hdin hakemaan.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Arkistot ovat opettaneet<\/strong><\/p>\n\n\n\n Hararia eiv\u00e4t historian opetukset tai tapahtumakulut lohduttaneet teko\u00e4lyn tuomien ep\u00e4varmuuksien \u00e4\u00e4rell\u00e4. Min\u00e4 hain opetuksia ja lohtua toisaalta.<\/p>\n\n\n\n Palataan arkistoihin, Ranskan kansallisarkistoon ja Vaasan maakunta-arkistoon. Kun avasin arkistokansiot niin sanotussa Pariisissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1988 ja 1990 ja asiakirjaniteet niin sanotussa Vaasassa syksyll\u00e4 2016, kun tavoittelemani paperit \u00ad\u2013 yhdet kahdensadan ja toiset kahdeksankymmenen vuoden takaa \u00ad\u00ad\u2013 olivat edess\u00e4ni, k\u00e4siss\u00e4ni, kun haistoin hienonhienon p\u00f6lyn tuoksun, mielen t\u00e4ytti riemun tunne, joka pyyhki tuosta hetkest\u00e4 kaikki murheet pois. Aistimukseen kuului puolittainen havainto, puolittainen aavistus toisista hahmoista siin\u00e4 vierell\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, kumartuneina omien paperisten aarteidensa ylle, jaettu kiinnostus ja intohimo j\u00e4lkiin, jotka joku ihminen oli joskus j\u00e4tt\u00e4nyt. Siin\u00e4 oli jotakin hyvin lohdullista.<\/p>\n\n\n\n Siteeraan esikoisteostani Kadonnut Pariisi<\/em>, jossa lainaan suomalaista arkistoneuvos Juhani Saarenheimoa, joka siteeraa arkistohistorioitsija Adolf Brenneke\u00e4, joka nime\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4iseksi arkistoteoreetikoksi Jakob von Rammingenin, joka jo vuonna 1571 kirjoitti: ”Arkisto on ruhtinaan ja h\u00e4nen alamaistensa, k\u00f6yh\u00e4n v\u00e4en sek\u00e4 kaikkien naapurien syd\u00e4n, lohdutus ja aarre.”<\/p>\n\n\n\n Lohdutus ja aarre. Tulkitsisin ja sijoittaisin aarre-sanan paikalle sanan riemu. Noita riemun tunteita arkistot ovat minulle tarjonneet. Jotakin samankaltaista olen tuntenut historiografian filosofian kiemuroiden keskell\u00e4 seikkaillessani.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Opettajat ovat opettaneet<\/strong><\/p>\n\n\n\n Historia on opettanut minua paitsi arkistoissa ja teorioissa my\u00f6s historianopettajieni kautta ja siit\u00e4 ovat olleet n\u00e4ytteen\u00e4 edell\u00e4 kertomani lausahdukset.<\/p>\n\n\n\n Mutta eik\u00f6 teko\u00e4ly olisi voinut tarjota minulle nuo samat viisaudet? Ehk\u00e4, mutta jotakin puuttuu.<\/p>\n\n\n\n Kouluaikana minulla oli kolme historianopettajaa, yliopistossa kaikki kurssit laskien enemm\u00e4n kuin tusina ja siihen viel\u00e4 opiskelutoverit, joista moni oli opettajien veroinen. Jaettu kiinnostunut katse menneeseen loi ja toi yhteyden, joka kannatteli, kannattelee.<\/p>\n\n\n\n Teko\u00e4ly voi opettaa historiaa ja varmaankin kirjoittaa lohdutuksen sanoja. Mutta on viel\u00e4 matkaa siihen ett\u00e4 kateederilla meit\u00e4 katsoo ihmishahmoinen kone, katsoo niin ett\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4mme jotakin liikahtaa.<\/p>\n\n\n\n \u201dOne uses what one has\u201d, sanoo P\u00e4ivi Set\u00e4l\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti, rohkaisevasti. Sanojen takana on \u00e4\u00e4ni, silm\u00e4t jotka katsovat silmiin.<\/p>\n\n\n\n Matti Viikari k\u00e4velee edestakaisin kateederin takan, ottaa askelen kohti ikkunaa, ehk\u00e4 t\u00e4llaisena h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4n\u00e4 joulunalusajan iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, taivuttaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, sipaisee partaansa ja sitten sanoo: \u201dIhminen tekee historiaa eik\u00e4 sit\u00e4 kuitenkaan tee.\u201d<\/p>\n\n\n\n Boethius sai filosofialta hyvin muotoiltuja selkeit\u00e4 vastauksia. Matti Viikari mumisee ja sanoo \u201dEhk\u00e4… mutta sitten toisaalta.\u201d Historiallinen varmuus on joka puolelta ep\u00e4varmuuden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ep\u00e4varmuutta voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lohdun riist\u00e4miseen. Historia saattaa olla ironista, pilkallista seuraa: ”Mist\u00e4 noin koppava ilme? Sill\u00e4 te kirjoitatte historiaa, ettek\u00e4 kuitenkaan sit\u00e4 kirjoita. Min\u00e4, historia, kirjoitan itse\u00e4ni teill\u00e4.”<\/p>\n\n\n\n Mutta yht\u00e4 hyvin historia voi katsella meit\u00e4 historianopettajan lempein silmin. Sanojen soinnissa on se, mit\u00e4 ei \u00e4\u00e4neen sanottu: ”\u00c4lk\u00e4\u00e4 olko niin surullisia. Ihminen tekee historiaa eik\u00e4 kuitenkaan sit\u00e4 tee.”<\/p>\n\n\n\n Olen kertonut autofiktiivisen kertomuksen. Historian lohtu on minulle l\u00f6ytynyt opettajiltani, arkistoista, oppimisen ja l\u00f6yt\u00e4misen riemusta. Olen kaikin puolin etuoikeutettu.<\/p>\n\n\n\n Soisin kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n riemun, lohdun muillekin. Teoriassa se tai jokin sen kaltainen kokemus on ainakin Suomen kaltaisessa maassa kaikkien ulottuvilla.<\/p>\n\n\n\n Arkistoilla ja historiankirjoilla on aineellinen puoleensa, mutta niihin liittyv\u00e4t merkitykset, el\u00e4mykset, oppimisen ja tiet\u00e4misen riemu ovat aineettomia. Se maailma on varoiltaan ehtym\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 tietysti koskee oppimista ja tiet\u00e4mist\u00e4 yleisesti. Niin kuin Yhten\u00e4iskoulun filosofian opettajaltani Simo Siveniukselta opin: tiedon kakku on siit\u00e4 ihmeellinen, ettei se jakamalla v\u00e4hene.<\/p>\n\n\n\n Roomassa 41 vuotta takaperin Veikko Litzen oli uuden syklins\u00e4 alussa.<\/p>\n\n\n\n Muistan h\u00e4net sielt\u00e4, selitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4lle meit\u00e4 tiedonjanoisia kuulijoita my\u00f6h\u00e4isantiikin teemoista, innoissaan. Mielikuvassani h\u00e4n suorastaan hyppelee puhuessaan, ei pysty pysym\u00e4\u00e4n aloillaan. Kun oikein pinnist\u00e4n muistiani, kun sirist\u00e4n silmi\u00e4ni niin ett\u00e4 n\u00e4en sinne vuosien taakse, huomaan ett\u00e4 Veikkohan on hieman irti maanpinnasta. Ei vain hieman vaan selv\u00e4sti. Niin kuin me oppilapsetkin.<\/p>\n\n\n\n Veikko opetti, historia opettaa \u2013 irti maan kamarasta ja utelias, innostunut katse menneeseen.<\/p>\n\n\n\n Lohduttajista suurin on riemu \u2013 ilo!<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/12\/Kuva1.png\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/12\/Kuva2.png\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2025\/12\/Kuva3-1024x851.jpg\")
<\/p>\n\n\n\n