{"id":462,"date":"2012-04-17T10:53:03","date_gmt":"2012-04-17T07:53:03","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=462"},"modified":"2012-04-17T10:53:03","modified_gmt":"2012-04-17T07:53:03","slug":"462","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2012\/04\/17\/462\/","title":{"rendered":"C-kasetin el\u00e4m\u00e4\u00e4 (muistelua)"},"content":{"rendered":"
\"\"<\/a>

Ensimm\u00e4inen mankkamme on viel\u00e4 tallessa, joskaan ei ehk\u00e4 en\u00e4\u00e4 toimintakunnossa.<\/p><\/div>\n

Meille ostettiin ensimm\u00e4inen kasettinauhuri eli mankka vuonna 1974. Min\u00e4 olin yhdeks\u00e4n vanha ja siskoni oli yksitoista. Samaan aikaan Oriveden S\u00e4hk\u00f6-Uitilta ostettiin Hectorock I -kasetti. Paljon muita valmiita musiikkikasetteja ei sitten ostetukaan. Kuten niin monen muunkin kohdalla seuraavan vuosikymmenen aikana tuli nauhoitettua lukemattomia kasetillisia musiikkia radiosta. Mummolassa nauhoitettiin my\u00f6s t\u00e4din Beatles- ja Ricky Nelson -singlet kasetille.<\/p>\n

Kasettivuosien alkup\u00e4\u00e4n voimakkaimpiin muistoihin kuuluvat siskoni kanssa huoneessamm\"\"<\/a>e pit\u00e4m\u00e4t \u201ddiskot\u201d. Saunan j\u00e4lkeen Hectorock, lauantaipulla ja kynttil\u00e4nvalo vauhdittivat iltojamme suljettujen ovien takana. Muuten kasetit ja mankka kuuluivat normaaliin arkeen, josta yksitt\u00e4isi\u00e4 muistoja ei paljon l\u00f6ydy. Kaseteille kuitenkin p\u00e4\u00e4tyi kappaleita Popnonstopista, Viikon pop-lp:st\u00e4, Pop eilen t\u00e4n\u00e4\u00e4n -ohjelmasta jne. (Rock Radio tuli vasta my\u00f6hemmin, yl\u00e4asteella ker\u00e4ttiin nimi\u00e4 adressiin sen perustamiseksi.)<\/p>\n

Mankka piti kiinnitt\u00e4\u00e4 johdolla radioon nauhoittamista varten. Joskus 1970-luvun lopulla meill\u00e4 oli jo toinen radio, jossa oli kasettipes\u00e4, tai sitten lainasimme naapurin mankkaa. Joka tapauksessa oli jo mahdollista nauhoittaa kasetilta kasetille, ja kerran k\u00e4vi k\u00f6pel\u00f6sti. Sisareni yst\u00e4v\u00e4 Tiina oli nauhoittanut joitain tosi hyvi\u00e4 lauluja, jotka min\u00e4 halusin siirt\u00e4\u00e4 omalle kasetilleni. Olisi kuitenkin pit\u00e4nyt pit\u00e4\u00e4 tarkempaa huolta siit\u00e4, kumpaan laitteeseen tulee kumpi kasetti. Onnistuin nauhoittamaan Tiinan kasetille oman kasettini tyhjyytt\u00e4. Seurasi klassinen hetki, jossa syd\u00e4n j\u00e4tti useita ly\u00f6ntej\u00e4 v\u00e4liin. En muista yht\u00e4\u00e4n, miten sisareni tai h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suhtautuivat asiaan, mutta muistan viel\u00e4kin sen kamalan paniikin tunteen.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Nauhoitettujen laulujen yl\u00f6skirjaamisessa emme koskaan olleet kovin t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4.<\/p><\/div>\n

Yl\u00e4asteella 1970-luvun lopulla oli muodikasta kantaa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 mankkaa mukana koulussa ja kuunnella sit\u00e4 v\u00e4litunneilla. Opettajat eiv\u00e4t kauheasti v\u00e4litt\u00e4neet t\u00e4st\u00e4 ja lis\u00e4ksi rehtori vihasi hollannikas-muotia ja sen aiheuttamaa kopinaa. Me kiltit tyt\u00f6tkin saimme tuntea olevamme kuin suuriakin kapinallisia, kun kuljimme koulussa holskuissa mankkaa kantaen. Meid\u00e4n porukassamme min\u00e4 olin ainoa, jolla oli kannettava soitin ja niinp\u00e4 min\u00e4 varsin tyrannimaisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4sin, mit\u00e4 soitetaan. Kaikki kaverit eiv\u00e4t olleet kovin ihastuneita Queeniin, jota tuossa vaiheessa kuuntelin paljon. Onneksi paras kaverini oli isonveljens\u00e4 kautta hyvin \u201dqueeniytynyt\u201d, joten meit\u00e4 oli sent\u00e4\u00e4n kaksi. (T\u00e4tini Jyv\u00e4skyl\u00e4n kirjaston musiikkiosastolla oli yst\u00e4v\u00e4llisesti nauhoittanut Queeni\u00e4 kasetille meit\u00e4 varten.)<\/p>\n

Kun olin yhdeks\u00e4nnell\u00e4, siskoni sai taa k\u00e4rsi\u00e4, kun hukkasin h\u00e4nen Eaglesin Hotel California -kasettinsa. Mankan piti nimitt\u00e4in olla mukana my\u00f6s urheilup\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun kierrettiin niiiiiinnn pitk\u00e4 lenkki maanteit\u00e4 ja mets\u00e4teit\u00e4 pitkin. Kasetti h\u00e4visi ilmeisesti, kun laskin sen j\u00e4lkijoukkoja tarkistavan opettajan auton katolle hetkeksi. Viikonloppuna is\u00e4 ajoi minut viel\u00e4 mets\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n kasettia. Ei l\u00f6ytynyt. Vasta 1990-luvulla osti siskolleni korvaukseksi Hotel Californian lp:n\u00e4.<\/p>\n

1980-luvun alkupuolella, kun korvalappustereot saapuivat, kasetit saivat uuden teht\u00e4v\u00e4n. (Kannettavia kuulokkeilla varustettuja kasettisoittimia ei koskaan ainakaan meill\u00e4 kutsuttu niiden englantilaisella walkman-nimell\u00e4.) Kun musiikin kuuntelu liikkuessa, etenkin autoissa ja junissa, muuttui k\u00e4tev\u00e4mm\u00e4ksi, ryhdyimme nauhoittamaan kaseteille lp-levyj\u00e4mme. Radiosta nauhoittaminen oli samalla v\u00e4hentynyt ja 1980-luvun puolessa v\u00e4liss\u00e4, kun kaupalliset radioasemat olivat syntyneet, se oli jo kokonaan loppunut. Liek\u00f6 kyse ollut aikuistumisesta vai siit\u00e4, ett\u00e4 kuuntelukelpoista musiikkia kuului radiosta enemm\u00e4n kuin tunti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Kasetit kuitenkin olivat edelleen keskeinen osa arkea, etenkin opiskelu- ja kotipaikan v\u00e4li\u00e4 kulkiessa.<\/p>\n

1990-luvullakin kaseteilla oli viel\u00e4 aktiivinen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4: bootleggaus, vaikka uudet tekniikat jo tekiv\u00e4t tuloaan. Viikon pop-lp -ohjelma vuonna 1978 oli tuonut siskoni kasetille Bob Dylanin At Budokan-levyn, mist\u00e4 seurasi v\u00e4hitellen yh\u00e4 intensiivisemm\u00e4ksi muuttuvan Dylan-innostus. 80-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien jopa 1990-luvun lopulle minulle ker\u00e4\u00e4ntyi ainakin 70 kasetillista Dylania (tai ainakin sen verran niit\u00e4 on edelleen tallessa), suurin osa niist\u00e4 juuri pidettyj\u00e4 konsertteja, mutta mukana my\u00f6s oleellisimmat intaket<\/em>, haastattelut, ja varhaiset konsertit. Siit\u00e4 minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n muistikuvaa, miten loin yhteydet sek\u00e4 suomalaisiin ett\u00e4 eurooppalaisiin ihmisiin, jotka kasetteja minulle l\u00e4hettiv\u00e4t enk\u00e4 l\u00e4hetink\u00f6 vaihdossa koskaan muuta kuin tyhji\u00e4 kasetteja. Dylan-kasetteja kuitenkin pullahti postiluukusta s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseen tahtiin.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Kasettinauhasta virkattu kolikkopussi<\/p><\/div>\n

CD:n valloitettua maailman, kasetin teht\u00e4v\u00e4 arjessa hiipui ja katosi lopulta kokonaan (vaikka siskoni kuulemma s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti silloin t\u00e4ll\u00f6in kuntelee vanhoja kasetteja). 2000-luvun kierr\u00e4tysbuumi on kuitenkin tuonut uusia k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksia kaseteillekin. T\u00e4m\u00e4nkin kirjoituksen innoittajana toimi se, ett\u00e4 siskoni tarvitisi kasetteja virkkausmateriaaliksi. K\u00e4vin kaikki s\u00e4ngyn alla laatikoissa p\u00f6ly\u00e4 ker\u00e4\u00e4v\u00e4t kasettini l\u00e4pi ja raaskin luopua noin puolesta ei-Dylan -kasettejani. Muutama kasetti p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s soittoon: Smokie, joka on yl\u00e4asteajan nostalgiamusiikkia (jota en silloin olisi tunnustanut kuuntelevani, koska se oli l\u00e4lly\u00e4 eik\u00e4 rockia) sek\u00e4 loistavana yll\u00e4tyksen\u00e4 hollantilainen Brat\u2019s the Whoblem, jonka olemassaolosta kasetilla en edes tiennyt (=muistanut), ehk\u00e4 koska tuolloin 1990-luvun vaihteessa ei kovin usein radiosta en\u00e4\u00e4 musiikkia tullut nauhoitettua. Down By The Laiturin alkuvuosien funk(punk)-b\u00e4ndin luulin ikuisiksi ajoiksi menett\u00e4neeni!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Meille ostettiin ensimm\u00e4inen kasettinauhuri eli mankka vuonna 1974. Min\u00e4 olin yhdeks\u00e4n vanha ja siskoni oli yksitoista. Samaan aikaan Oriveden S\u00e4hk\u00f6-Uitilta ostettiin Hectorock I -kasetti. Paljon muita valmiita musiikkikasetteja ei sitten ostetukaan. Kuten niin monen muunkin kohdalla seuraavan vuosikymmenen aikana tuli nauhoitettua lukemattomia kasetillisia musiikkia radiosta. Mummolassa nauhoitettiin my\u00f6s t\u00e4din Beatles- ja Ricky Nelson -singlet kasetille. […]<\/p>\n","protected":false},"author":873,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[35,96,112],"class_list":["post-462","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheenvuoroja-kulttuurihistoriasta","tag-festivaalit","tag-mediakulttuuri","tag-populaarikulttuuri","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/462","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/873"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=462"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/462\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=462"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=462"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=462"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}