Tutkimusprosessi etenee kirjoittamalla, mutta t\u00e4m\u00e4 on tietysti vain yksi kirjoittamisen ulottuvuus. Se miten kukin meist\u00e4 kirjoittaa, on yht\u00e4 lailla oleellista. Historiantutkijat eiv\u00e4t yleens\u00e4 kirjoita geneerisi\u00e4 tutkimusraportteja vaan tekstej\u00e4, joissa kirjoittajan \u00e4\u00e4ni ja tyyli saavat n\u00e4ky\u00e4. Tutkijan on my\u00f6s hallittava erilaisia kirjoittamisen tyylej\u00e4. Esimerkiksi hakemusteksteiss\u00e4 keskener\u00e4inenkin ajatus on kyett\u00e4v\u00e4 ilmaisemaan kirjallisesti siten, ett\u00e4 ulkopuoliselle lukijalle tuo ajatus n\u00e4ytt\u00e4ytyy, jos ei nyt valmiina, niin ainakin riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 potentiaalia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Hakemuksissa on osoitettava oivaltavuutta ja omaper\u00e4isyytt\u00e4 \u2013 toisaalta liian villit ideat eiv\u00e4t ehk\u00e4 ole toteuttamiskelpoisia ainakaan rahoittajan mielest\u00e4. Erilaiset hakemustekstit ovatkin yksi (luovan) kirjoittamisen muoto, josta kaikilla tutkijoilla on kokemusta. Jokaisella tutkimusty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4ll\u00e4 lienee my\u00f6s valikoima hakemuksiksi saakka muotoiltuja tutkimusideoita, jotka eiv\u00e4t ole koskaan edenneet toteutuksen asteelle. T\u00e4llaiset unohdetut, hyl\u00e4tyt, ehk\u00e4 ep\u00e4onnistumisinakin pidetyt hankeideat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n potentiaalista luovuutta. Toisaalta monesta rahoittamatta j\u00e4\u00e4neest\u00e4 hakemuksesta suodattuu yht\u00e4 ja toista eteenp\u00e4in, my\u00f6s toteutuksen asteelle ylt\u00e4viin tutkimuksiin.<\/p>\n\n\n\n
Serendipin prinssej\u00e4 ja tieteellist\u00e4 taikap\u00f6ly\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Oma\u00e4\u00e4nist\u00e4 kirjoittamista k\u00e4sitelleess\u00e4 paneelikeskustelussa nostettiin esille sellaisia t\u00e4rkeit\u00e4 teemoja kuin kirjoittamisen vapaus, kokeilevuus ja omaper\u00e4isyys tai kirjoittamiselle varattava riitt\u00e4v\u00e4 aika. Kaikki t\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee mielest\u00e4ni ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tutkimuksen tekoon. Tai luovuuteen. Paneelikeskustelussa sivuttiin my\u00f6s serendipisyyden teemaa eli onnekkaiksi sattumiksi kutsuttavia oivalluksia, jotka tulevat vastaan etsim\u00e4tt\u00e4 ja pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Sivuhuomiona todettakoon, ett\u00e4 Umberto Eco k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teoksessaan Serendipities: Language and Lunacy<\/em> (1998) serendipisyyden k\u00e4sitett\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseni toisenlaisessa merkityksess\u00e4 viitatessaan oivalluksiin, jotka ovat saaneet alkunsa v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksist\u00e4 tai virheellisist\u00e4 ajatuksista. Termi\u00e4 serendipity k\u00e4ytti tiett\u00e4v\u00e4sti ensimm\u00e4isen\u00e4 1700-luvun englantilaiskirjailija Horace Walpole, joka nappasi ilmauksen Serendipin prinsseist\u00e4 kertovasta, alun perin persiankielisest\u00e4, sadusta. Prinssit tekiv\u00e4t matkoillaan nokkelia havaintoja asioista, joita eiv\u00e4t olleet lainkaan etsim\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vaikka serendipisyyden eli onnekkuuden hetki\u00e4 on vaikea ennakoida tai maanitella esiin, on t\u00e4m\u00e4n taikap\u00f6lyn koostumusta tietysti yritetty selvitt\u00e4\u00e4. Onnekkaita sattumia on tutkittu Suomessakin. Ty\u00f6terveyslaitos julkaisi vuonna 2021 Onnekkaat sattumat ja psykologinen turvallisuus<\/em> -tutkimusraportin, joka pohjautuu Ty\u00f6terveyslaitoksen ja Oulun yliopiston toteuttamaan Yhteensattumuksia-tutkimushankkeeseen. T\u00e4ss\u00e4 hankkeessa tunnistettiin onnekkaita sattumia asiantuntijaty\u00f6paikoilla. Tutkimuksen mukaan onnekkaat sattumukset ovat asiantuntijaty\u00f6t\u00e4 tekeville varsin tuttu ilmi\u00f6. Tavallisimmin n\u00e4it\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 sattumuksia tapahtuu omalla ty\u00f6paikalla kasvokkaisissa kohtaamisissa, kuten kahvihuoneissa (mik\u00e4 ei kuulosta erityisen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4). Ty\u00f6ntekij\u00f6iden oivalluskertoimia nostaakseen ty\u00f6nantajien tulisi kyet\u00e4 luomaan \u201dsattumaherkki\u00e4\u201d ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Arkinen ja melko ilmeinen esimerkki yll\u00e4tt\u00e4vien oivalluksien mahdollistajista ovat vaikkapa avokirjastot, joissa voi t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 vahingossa opuksiin, joita ei tiennyt etsiv\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4nkaltaiset satunnaiset l\u00f6yd\u00f6t ovat tosin nyky\u00e4\u00e4n aiempaa ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isempi\u00e4, avokirjastoja kun on kaiken aikaa yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Satunnaisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 voi yritt\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 digitaalisista kokoelmista tai kirjastoluetteloista erin\u00e4isill\u00e4 sumeilla tai h\u00e4m\u00e4rill\u00e4 hauilla mutta kokemuksena t\u00e4llainen \u201dlehteily\u201d on kovin kaukana fyysisten kirjarivien koluamisesta. Oivallusten suunnitelmallinen esiin loitsuaminen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 muutenkin v\u00e4kin\u00e4isyyden vaaran. En tarkoita t\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 suosittelisin vain istumaan rauhassa lootusasentoon ja odottelemaan inspiraatiota.<\/p>\n\n\n\n Projekteista elantonsa saavalle tutkijalle (ainakin satunnaiset) oivallukset ja erin\u00e4iset onnelliset sattumat ovat suorastaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Toisaalta p\u00e4tk\u00e4isen projektity\u00f6n realiteetit my\u00f6s j\u00e4yt\u00e4v\u00e4t valmiutta odottamattomiin onnen hetkiin, jolloin maailma hetkeksi aukeaa kirkkaana ja tarjoaa hippuja Serendipin prinssien taikap\u00f6ly\u00e4. Usein on tultava toimeen v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4, tavallisilla hetkill\u00e4, jotka nekin tuottavat havaintoja, analyysi\u00e4, teksti\u00e4 mutta harvemmin taikaa.<\/p>\n\n\n\n Zoom ja sattumahorisontin kaventuminen<\/strong><\/p>\n\n\n\n En ole zoomin suuri yst\u00e4v\u00e4. Syy ei ole yksin zoomin vaan pandemia-ajan, jolloin pikkujoulutkin pidettiin et\u00e4yhteydell\u00e4. Zoom-pikkujoulut olivat poikkeusajan luova ratkaisu, ja itse asiassa ihan onnistunut sellainen, mutta koronakausi kaikkinensa ankea. Noiden vuosien aikana ty\u00f6skentelin itse kahdessa eri tutkimusprojektissa, joissa zoom-tapaamisista tuli keskeinen ty\u00f6skentelymuoto. Zoom toimi niiss\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 oikein hyvin. Projektissa, jossa osa tutkimusryhm\u00e4st\u00e4 oli Ruotsista, et\u00e4yhteys ensinn\u00e4kin mahdollisti s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset tapaamiset. Olisimme varmasti ilman pandemiaakin kokoontuneet ruutujemme \u00e4\u00e4relle tiet\u00e4\u00e4ksemme, mit\u00e4 oli tekeill\u00e4 Uumajassa, \u00d6rebrossa, Helsingiss\u00e4 tai Turussa.<\/p>\n\n\n\n Hanke, jota itse samaan aikaan johdin, k\u00e4rsi pandemiasta ehk\u00e4 enemm\u00e4n, koska suurin osa hankkeen toteutuksista piti mietti\u00e4 uudelleen. T\u00e4ss\u00e4 hankkeessa zoomin rinnalla toimivat tutkimusryhm\u00e4n k\u00e4velytapaamiset, joissa ei ollut varsinaista asialistaa mutta joissa keskusteltiin my\u00f6s tutkimusasioista. Et\u00e4tapaamisten merkitys oli silti suuri. Hankkeen sis\u00e4isten palaverien lis\u00e4ksi teams-tapaamisissa muotoutui se yhteisty\u00f6, joka Turun museokeskuksen (nyk. kaupunginmuseo), Tehdas Teatterin, Turun kaupunginkirjaston ja oman projektimme voimin johti kokeellisen pop up -kirjakaupan avaamiseen Turussa syksyll\u00e4 2022. Idea 2020-luvun Turkuun hetkeksi aukeavasta 1800-luvun kirjapuodista oli syntynyt jo hankkeen suunnitteluvaiheessa mutta varsinainen sis\u00e4lt\u00f6 hahmottui vasta silloin, kun l\u00f6ytyi sopiva joukko toteuttamaan ideaa. Teams oli kuitenkin ensisijaisesti alusta, jolla k\u00e4ytiin keskustelua erilaisista ideoista, ei niink\u00e4\u00e4n varsinainen ideoiden tuottamisen paikka.<\/p>\n\n\n\n Itsell\u00e4ni on siis useita syit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 et\u00e4yhteyksin toteutettavia suunnittelusessioita t\u00e4ysin onnistuneina. Ja miksi ne eiv\u00e4t onnistuisi, kun v\u00e4hint\u00e4\u00e4n joku on ennakolta valmistautunut, ja tiet\u00e4\u00e4 miksi sessio on kutsuttu koolle (mik\u00e4 on yleens\u00e4kin suotavaa palavereissa). Mutta se, mit\u00e4 et\u00e4palaveriin \u2013 tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n suunniteltuun sessioon \u2013 on vaikea tilata, on sattumalta ja pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tulevat oivallukset. Pandemia-aikana kokeiltiin yhteisi\u00e4 et\u00e4kahvihetki\u00e4. En oikein muista, miten onnistuneita ne olivat (saattaa olla, etten jaksanut osallistua kovin moneen). Suunniteltua spontaanisuutta on tietysti mahdollista itse kunkin harjoituttaa samoin kuin vaikkapa improvisaatiotaitoja tai pomodoro-kirjoitustekniikkaa. Zoom tai jokin muu vastaava sovellus ei kuitenkaan ole kovin \u201dsattumaherkk\u00e4\u201d ymp\u00e4rist\u00f6. Pandemia-aikana moni meist\u00e4 taisi kaivata juuri niit\u00e4 suunnittelemattomia arkisia kohtaamisia kollegoiden kanssa. Niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 johda mihink\u00e4\u00e4n uuteen ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n \u2013 mutta joskus voivat johtaakin.<\/p>\n\n\n\n Kaikki on ep\u00e4varmaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dKaikki on hyvin ep\u00e4varmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.\u201d N\u00e4in sanoo Tuutikki Taikatalvessa<\/em>. T\u00e4m\u00e4 voisi olla my\u00f6s rautaiset hermot omaavan tutkijan motto. Tutkimuksen teko on monin tavoin hyvin ep\u00e4varmaa puuhaa. Tuo ep\u00e4varmuus on my\u00f6s osa tutkimuksenteon vieh\u00e4tyst\u00e4. Aina ei ole se ter\u00e4vin p\u00e4iv\u00e4, jolloin keksii ratkaisun solmussa olevan artikkelin ongelmaan, kirjoittaa toiseen lennokkaat johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset ja siin\u00e4 sivussa saa timanttisen idean kollegoille jaettavaksi. Useimpina p\u00e4ivin\u00e4 kaikki on vain pahasti kesken ja ep\u00e4varmaa, miten hienoa j\u00e4lke\u00e4 on tulossa. Ep\u00e4varmuuden siet\u00e4minen on tutkijan osa my\u00f6s tutkimusrahoitusmaailmassa \u2013 jatkuvana olotilana se kuitenkin sopii huonosti yhteen omaper\u00e4isyyden ja kokeilevuuden kanssa.<\/p>\n\n\n\n Toisinaan tutkijalle saattaa k\u00e4yd\u00e4 niinkin, ett\u00e4 vaikka puitteet ovat kunnossa, inspiroiva ymp\u00e4rist\u00f6 ja kirjoitusrauha j\u00e4rjestetty, ty\u00f6 ei vain etene. Olin viime elokuussa Tarton Villa Tammekannissa, Turun yliopiston tutkijoiden suosimassa ty\u00f6skentelypaikassa. Tarkoituksena oli kirjoittaa erityisesti yht\u00e4 artikkelia, jolla oli selke\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4aika. Tekstin ty\u00f6st\u00e4minen ei vain ottanut sujuakseen. Kokeilin tietysti keinoja, joita olen opettanut monille graduntekij\u00f6ille: tee v\u00e4lill\u00e4 jotakin muuta, j\u00e4t\u00e4 teksti suosiolla hetkeksi hautumaan. K\u00e4velin ristiin rastiin ymp\u00e4ri kaunista Tarttoa, inspiroiduin monestakin asiasta, kuten kasvitieteellisen puutarhan kukista ja vanhan observatorion 1800-lukulaisesta mega-kaukoputkesta. Mik\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 ei vain liittynyt siihen, mit\u00e4 juuri nyt olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4. Lopulta luovutin. Ryhdyin kirjoittamaan ihan toista artikkelia, jolla ei ollut m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaa. Kukat ja kaukoputketkin oikeastaan liittyv\u00e4t nykyiseen tutkimusprojektiini, joten p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 saan ihailla niit\u00e4. Ja juoda niin monta kardemumma-hunaja-lattea kuin haluan.<\/p>\n\n\n\n Tarinalla ei ole huippukohtaa. Haahuilin Tartossa aikani (en sent\u00e4\u00e4n ollut siell\u00e4 residenssiapurahan saajana!) ja kirjoitin v\u00e4kisell\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4en artikkelin l\u00e4hetyskuntoon my\u00f6hemmin Turussa. Sain kyll\u00e4 kuulla arvioitsijoilta, ett\u00e4 siit\u00e4 puuttui selke\u00e4 teoria sek\u00e4 tutkimusongelman motivointi. Ne piti sitten kehitell\u00e4 toisella kirjoituskierroksella, ilman muuta inspiraatiota kuin pakko. Tarinan opetus lienee kuitenkin se, ett\u00e4 kokeneempikin tutkija haksahtaa aina v\u00e4lill\u00e4 luulemaan liikoja omasta kekseli\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n. Joskus asiat eiv\u00e4t loksahtele paikoilleen ainakaan ennen kuin joku ulkopuolinen v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 rautalangasta oman ty\u00f6n puutteet. Kirjoitusretriitit kannattaa my\u00f6s suunnitella kutakuinkin realistisesti. Seuraavan kerran menen Tarttoon kirjoittamaan suosiolla t\u00e4htitieteilij\u00f6ist\u00e4 ja kasvitutkijoista. <\/p>\n\n\n\n Teksti: Heli Rantala <\/p>\n\n\n\n Kirjallisuutta:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Heli Rantala: Tutkijat ja taiteilijat kuvittelemassa historiaa museoalan kanssa. Museo<\/em>-lehti (7.10.2024), https:\/\/museolehti.fi\/kentalta\/tutkijat-ja-taiteilijat-kuvittelemassa-historiaa-museoalan-kanssa\/<\/a><\/p>\n\n\n\n Minna Toivanen et al.: Onnekkaat sattumat ja psykologinen turvallisuus uudistumisen l\u00e4htein\u00e4 ty\u00f6paikoilla. Ty\u00f6terveyslaitos 2021, https:\/\/www.julkari.fi\/items\/94963069-4492-4729-8582-a3b9e0f9942e<\/a><\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2026\/01\/Tartto-kaukoputki_uusi-768x1024.jpg\")