{"id":4697,"date":"2026-02-02T16:18:42","date_gmt":"2026-02-02T16:18:42","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=4697"},"modified":"2026-02-02T16:21:36","modified_gmt":"2026-02-02T16:21:36","slug":"kasvaako-palaneen-talon-tuhkasta-uutta-turkua","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2026\/02\/02\/kasvaako-palaneen-talon-tuhkasta-uutta-turkua\/","title":{"rendered":"Kasvaako palaneen talon tuhkasta uutta Turkua?"},"content":{"rendered":"\n

Kaupungit muuttuvat, joskus hitaasti ja joskus niin nopeasti, ett\u00e4 vuosi sitten otetut valokuvat ovat jo historiaa. N\u00e4in on k\u00e4ynyt Turun Linnakaupungissa, joka ulottuu satamasta aina Iso-Heikkil\u00e4\u00e4n asti ja jonne on kaavailtu kotia 15\u00a0000 ihmiselle. Linnakaupunki kasvaa ja t\u00e4ydentyy hurjaa vauhtia ja muuttaa samalla koko alueen maisemaa ja infrastruktuuria. Uusien talojen lis\u00e4ksi alueella on uusia teit\u00e4, ja junarataa kaavaillaan siirrett\u00e4v\u00e4ksi. My\u00f6s mahdollinen raitiotielinjaus kulkisi toteutuessaan Linnakaupungissa.<\/p>\n\n\n\n

Linnakaupungissa ja sen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 k\u00e4vely on aistit avaava kokemus kenelle tahansa kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6n muutoksista kiinnostuneelle. Historiantutkijalle se on erityisen kiinnostavaa siksi, ett\u00e4 alueella on niin runsaasti erilaisia historiallisia kerrostumia. Linnakaupunkia on rakennettu suureksi osaksi sataman l\u00e4heisyydess\u00e4 oleville vanhoille teollisuusalueille. Reunoiltaan se rajautuu Turun linnaan, Portsaan ja Linnanf\u00e4lttiin, eli vanhoille asuinalueille.<\/p>\n\n\n\n

Kaikkein vanhimpien rakennusten kuten Turun linnan suojelusta ei yleens\u00e4 tarvitse kantaa huolta, ainakaan samalla tavalla kuin uudempien historiallisten kerrostumien. My\u00f6s Aurajokisuun satama-, telakka ja teollisuusalue on saanut vakiintuneen, Museoviraston valtakunnallisesti merkitt\u00e4v\u00e4n rakennetun kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6n RKY-statuksen. Osittain viel\u00e4 rakenteilla olevassa Linnakaupungissa vanha ja uusi kuitenkin viel\u00e4 hakevat paikkaansa. Parhaimmillaan kerrokset asettuvat kauniisti kaupunkikuvaan, mutta joskus ne ovat kesken\u00e4\u00e4n ristiriidassa. Linnakaupungissa on esimerkkej\u00e4 kummastakin.<\/p>\n\n\n\n

Viime vuosina paljon huomiota on saanut osakseen Linnankadun ja Fleminginkadun kulmassa sijaitseva puutalo, joka paloi pahasti vuonna 2023. Talo on suojeltu, koska se on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Sen vanhimmat osat ajoittuvat Turun palon j\u00e4lkeiseen vuoteen 1828, ja sit\u00e4 jatkettiin laajennusosalla vuonna 1834. Uudisosan rakennutti laivurin leski Helene Forsvik ja suunnitteli C. R. Lundqvist. Talon julkisivu yhten\u00e4istettiin 1880-luvulla, jolloin se sai uusrenessanssityylins\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Rakennuksen kohtaloa on puntaroitu palosta asti, mutta lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ll\u00e4 ei ole toistaiseksi kyetty ratkaisemaan, kuinka tapauksessa pit\u00e4isi toimia. Pahoin palanut, mutta ei kuitenkaan kokonaan tuhoutunut talo oli ensin ilman suojaa, mutta nyt se on huputettu. On ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, milt\u00e4 osin se on korjattavissa ja kuka sen korjaa. Tulipalon lis\u00e4ksi rakennusta uhkaa kasvillisuus, kun juuret tunkeutuvat perustuksiin ja oksat kasvavat ikkunoista sis\u00e4\u00e4n. Kaupunkilaisissa rakennus aiheuttaa huolta. Voiko keskell\u00e4 kaupunkia oleva suojeltu puutalo olla n\u00e4in huonosti hoidettu, miten t\u00e4m\u00e4 voi olla mahdollista? Teimme Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamassa, Linnakaupunkiin sijoittuvassa tutkimushankkeessamme (2022\u22122024) k\u00e4velyhaastatteluja aistietnografisella menetelm\u00e4ll\u00e4 tarkoituksena tavoittaa kaupunkilaisten kokemuksia ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n. Meit\u00e4 kiinnosti, mill\u00e4 tavoin erilaiset suunnitteluratkaisut n\u00e4kyiv\u00e4t ja tuntuivat kaupunkilaisten arjessa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Linnankadun ja Fleminginkadun risteyksess\u00e4 31.3.2023. Kuva: Silja Laine.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Haastateltavat saavat itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 reitin ja pys\u00e4hdyspaikat ja kertoa, mink\u00e4laisia asioita he huomioivat ja mik\u00e4 heit\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n miellytti tai veti puoleensa. Itse olin kiinnostunut siit\u00e4, miten ihmiset tunnistavat ja arvottavat kulttuurihistoriallisesti rikkaan kaupunginosan kerrostuneisuutta. L\u00e4hes poikkeuksetta k\u00e4velyreitti vei Linnankadulle. Palanut talo oli kuin magneetti, joka sai ihmiset pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n ja purkamaan tunteitaan, usein surua tai kiukkua.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Linnankadun ja Fleminginkadun risteyksess\u00e4 18.6.2023. Kuva: Silja Laine.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kaupunkimuistoilla on voimaa, joiden voi ajatella rakentavan my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlaista resilienssi\u00e4. Monet maailman vanhoista kaupungeista Alepposta Lontooseen ovat tuhoutuneet sodissa tai tulipaloissa, mutta ne on aina rakennettu uudelleen. Urbaani resilienssi onkin sit\u00e4, ett\u00e4 tuhkasta rakennetaan uusi kaupunki. Suomalaisissa puukaupungeissa resilienssille onkin ollut tarvetta, niin paljon tulipaloja niiss\u00e4 on ollut. Turkulaiset tuntevat hyvin vuoden 1827 tulipalon; katastrofin, josta selvittiin, mutta jonka kipe\u00e4 muisto on kaupungin historian ytimess\u00e4, josta Hannu Salmi Turun paloa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjassaan kirjoittaa.<\/p>\n\n\n\n

Linnankadun palanut puutalo on kuitenkin erilainen tapaus, sill\u00e4 talo oli rapistunut jo pitk\u00e4\u00e4n ennen tulipaloa eik\u00e4 sit\u00e4 uhkasakoista huolimatta ollut kunnostettu. Talon surullinen kohtalo kertoo pikemminkin piittaamattomuuden kumuloitumisesta kuin yhdest\u00e4 suuresta katastrofista. Turussa purettujen ja tuhoutuneiden talojen historia on pitk\u00e4, mutta niiden muistot ovat el\u00e4vi\u00e4, eik\u00e4 Turku ole t\u00e4ss\u00e4 yksin. Kadonneiden talojen muistoista on syntynyt suorastaan oma kirjallinen genrens\u00e4. Niin Tampereella, Helsingiss\u00e4 kuin Turussakin puretuista taloista kertovat kuvakirjat saavat vuodesta toiseen uusia lukijoita. Monet turkulaiset ovat lukeneet Harri Kalpan ja Rauno Lahtisen puretuista taloista kertovia kirjoja. Tampereen kadonneista taloista kertova kirja Kadonneet kaunottaret<\/em> perustui Vapriikki-museossa vuosina 2017\u22122018 pidettyyn suuren suosion saaneeseen n\u00e4yttelyyn. \u201dKatoavat, puretut ja menetetyt talot eiv\u00e4t katoa ihmisten muistista\u201d, kirjoittavat Riina Sir\u00e9n ja Iida Kalakoski artikkelissaan, joka ilmestyi marraskuussa 2025 julkaistussa uudessa kirjassa Tekojen kaupunki<\/em>, jossa pohdimme 36 kirjoittajan voimin kaupunkilaisuutta tekojen, tunteiden ja osallisuuden kautta.<\/p>\n\n\n\n

Aika n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kuka uutta Turkua rakentaa ja mink\u00e4laiselta Linnankadun ja Fleminginkadun kulmassa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tulevaisuudessa, mutta Linnakaupungin asukkaiden mieliin huputettu, palanut talo, jonka j\u00e4ljell\u00e4 olevia osia kasvillisuus valtaa kovaa vauhtia, tulee j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 i\u00e4ksi. Silmien edess\u00e4 murenevalla kulttuuriperinn\u00f6ll\u00e4 voi olla pitk\u00e4aikaisia seurauksia. Kansainv\u00e4lisess\u00e4 tutkimuksessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ilmaisua heritage loss<\/em>, jolle ei ole hyv\u00e4\u00e4 suomenkielist\u00e4 vastinetta. Kaupunkiyhteis\u00f6n arvokkaana tai t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n rakennuksen katoaminen on kokoaan suurempi asia, joka eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaikuttaa kaupunkikulttuuriin ja kaupunkilaisten kollektiiviseen, kulttuuriseen muistiin ja identiteettiin. Turku oli pitk\u00e4\u00e4n puutalojen kaupunki. Niill\u00e4 on rakennushistoriallista, arkkitehtonista arvoa, mutta puutaloissa asumiseen on liittynyt my\u00f6s yhteis\u00f6llist\u00e4 kaupunkikulttuuria, mik\u00e4 voi olla yksi syy siihen, miksi vanhojen puutalojen rapistuminen tuntuu niin pahalta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
18.6.2023 Kuva: Silja Laine<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Rakennussuojelun parissa on vanhastaan puhuttu vaalimisesta, mutta kaupunkitutkijat ovat viime vuosina alkaneet puhua my\u00f6s hoivasta ja hoitamisesta. On eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yhteiskunnan rakenteet toimivat, mutta kaupungit, joissa kaupunkilaiset my\u00f6s itse vaalivat ja tarvittaessa puolustavat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n, ovat yleens\u00e4 niit\u00e4 parhaimpia. Kaupunkilaisten kaupunkiinsa kohdistamassa huolenpidossa onkin ehk\u00e4 kysymys siit\u00e4 liimasta, joka pit\u00e4\u00e4 kaupunkeja kasassa ja pystyss\u00e4 ja jota my\u00f6s kulttuuriksi kutsutaan.<\/p>\n\n\n\n

Teksti: Silja Laine<\/p>\n\n\n\n

Hyvinvoinnin suunniteltu, koettu ja aistittu sosio-materiaalisuus Turun Linnakaupungissa <\/em>(2022\u20132024) oli Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittama monitieteinen projekti, jossa ty\u00f6skenteliv\u00e4t Tiina Suopaj\u00e4rvi, Maija M\u00e4ki, Jenni Rinne, P\u00e4ivi Leinonen, Sanna Lillbro\u00e4nda-Annala ja Silja Laine. Yhteisty\u00f6t\u00e4 tehtiin Terhi Ainialan ja Pia Olssonin Helsingin yliopistossa vet\u00e4m\u00e4n Voiman paikat -projektin kanssa. Yhteisty\u00f6st\u00e4 syntyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama, toimitettu tutkimusantologia nimelt\u00e4 Tekojen kaupunki<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n

Ainiala, Terhi, Laine, Silja, Leinonen, P\u00e4ivi, Olsson, Pia 2025: Tekojen kaupunki.<\/em> Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https:\/\/doi.org\/10.21435\/skst.1502<\/a><\/p>\n\n\n\n

Aurajokisuun satama-, telakka- ja teollisuusalue<\/em>. Valtakunnallisesti merkitt\u00e4v\u00e4t rakennetut kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6t RKY. https:\/\/www.rky.fi\/read\/asp\/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4095<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kadonneet kaupungit<\/em>. https:\/\/www.vapriikki.fi\/nayttelyt\/kadonneet-kaunottaret\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kalakoski Iida & Sir\u00e9n Riina 2025: Surusta kiukkuun. Kadonnut kaupunki Helsinki\u00e4, Tamperetta ja Turkua k\u00e4sitteleviss\u00e4 2000-luvun valokuvateoksissa. Teoksessa Terhi Ainiala, Silja Laine, P\u00e4ivi Leinonen & Pia Olsson : Tekojen kaupunki.<\/em> Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https:\/\/doi.org\/10.21435\/skst.1502<\/a><\/p>\n\n\n\n

Turun Linna<\/em>. Valtakunnallisesti merkitt\u00e4v\u00e4t rakennetut kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6t RKY. https:\/\/www.rky.fi\/read\/asp\/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1844<\/a><\/p>\n\n\n\n

Hannu Salmi 2022. Tunteiden palo. Turku liekeiss\u00e4 1827<\/em>. Otava.<\/p>\n\n\n\n

Peltoniemi, Heli: Liekkien sy\u00f6m\u00e4 puutalo oli laivurin lesken 1830-luvulla laajentama, heti Turun palon j\u00e4lkeen pystytetty komistus \u2013 ”T\u00e4m\u00e4 on todella iso menetys”. Turun Sanomat<\/em> 27.4. 2023.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaupungit muuttuvat, joskus hitaasti ja joskus niin nopeasti, ett\u00e4 vuosi sitten otetut valokuvat ovat jo historiaa. N\u00e4in on k\u00e4ynyt Turun Linnakaupungissa, joka ulottuu satamasta aina Iso-Heikkil\u00e4\u00e4n asti ja jonne on kaavailtu kotia 15\u00a0000 ihmiselle. Linnakaupunki kasvaa ja t\u00e4ydentyy hurjaa vauhtia ja muuttaa samalla koko alueen maisemaa ja infrastruktuuria. Uusien talojen lis\u00e4ksi alueella on uusia teit\u00e4, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1031,"featured_media":4700,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[259],"class_list":["post-4697","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","tag-rakennussuojelu","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4697","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1031"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4697"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4697\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4703,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4697\/revisions\/4703"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4700"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4697"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4697"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4697"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}