{"id":4850,"date":"2026-10-08T08:18:23","date_gmt":"2026-10-08T08:18:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=4850"},"modified":"2026-10-08T08:18:24","modified_gmt":"2026-10-08T08:18:24","slug":"kulttuurihistoria-tyona-yhteisona-ja-mielenkiinnon-kohteena-paavo-oinosen-ja-sakari-ollitervon-haastattelu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2026\/10\/08\/kulttuurihistoria-tyona-yhteisona-ja-mielenkiinnon-kohteena-paavo-oinosen-ja-sakari-ollitervon-haastattelu\/","title":{"rendered":"Kulttuurihistoria ty\u00f6n\u00e4, yhteis\u00f6n\u00e4 ja mielenkiinnon kohteena: Paavo Oinosen ja Sakari Ollitervon haastattelu"},"content":{"rendered":"\n

Haastattelija: Aino J\u00e4ms\u00e4<\/em><\/strong>\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Henkil\u00f6kuntaan kuuluvat yliopistonlehtori Paavo Oinonen ja yliopisto-opettaja Sakari Ollitervo j\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4kkeelle. Haastattelussa he kertovat kokemuksistaan historian opiskelijoina ja opettajina, jakavat mieleenpainuvia muistoja ty\u00f6uraltaan ja kertovat omasta suhteestaan kulttuurihistoriaan. <\/p>\n\n\n\n

P\u00e4ntt\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja innostusta historianopinnoissa<\/strong>\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Kun Paavo ja Sakari opiskelivat Turun yliopistossa 1980-luvulla, opiskeluarki muodostui kirjatentteihin lukemisesta, luennoista ja seminaareista. Sakari nostaa esiin my\u00f6s opiskelijoiden organisoimat lukupiirit. Aikaa vietettiin kurssikirjaston kahvilassa, Kirjakahvilassa ja Jusleniassa.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelu oli p\u00e4ntt\u00e4\u00e4mist\u00e4. \u201dOli isohkoja tenttej\u00e4, ja luentokurssien lopuksi oli sitten my\u00f6s tentit. Se merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 oli kausia, jolloin luettiin intensiivisesti, koska luennoilla k\u00e4yminenh\u00e4n oli vain muistiinpanojen tekoa\u201d, Paavo kertoo. Molemmat pitiv\u00e4t opiskelusta. \u201dSit\u00e4 tehtiin vakavissaan, joskus jopa innostuneesti\u201d, Sakari kuvailee. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kurssisuoritukset merkittiin opintokirjoihin.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Opiskelu oli varsin itsen\u00e4ist\u00e4 ja omatoimista. Opettajat ohjasivat opiskelijoita opinnoissa v\u00e4hemm\u00e4n kuin nyky\u00e4\u00e4n. Paavon mukaan opiskelijoiden v\u00e4linen yhteys oli suunnattoman t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ja muilta opiskelijoilta sai tietoa opintojen suunnittelusta ja suorittamisesta. <\/p>\n\n\n\n

Opettajuus muutoksessa<\/strong>\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Sakarin ja Paavon ty\u00f6uran aikana opetusmuodoissa on tapahtunut muutosta, vaikka toki esimerkiksi perinteiset seminaarit ovat varsin samanlaisia kuin ennenkin. Viel\u00e4 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa yksi opettaja oli usein vastuussa koko kurssista, kun taas viimeisen kymmenen vuoden aikana useiden opettajien kurssit ovat yleistyneet. Sakarin mukaan opetuksesta neuvotellaan enemm\u00e4n ja kursseja suunnitellaan pidemm\u00e4ll\u00e4 aikaj\u00e4nteell\u00e4 kuin ennen. Paavo arvioi, ett\u00e4 aiemmin Turun yliopiston avoimessa yliopistossa ja t\u00e4ydennyskoulutuskeskuksessa k\u00e4ytetyt monimuoto-opetuksen tavat, kuten et\u00e4opetus, oppimisteht\u00e4v\u00e4t ja oppimisalustat, ovat tulleet vahvemmin osaksi muuta yliopisto-opetusta. Molemmat ajattelevat, ett\u00e4 digitaalisuus ja uusi tekniikka ovat j\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4lkens\u00e4 opettamiseen. T\u00e4m\u00e4n muutoksen keskell\u00e4 el\u00e4mme t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\u201dKaiken kaikkiaan opetusty\u00f6h\u00f6n on tullut paljon enemm\u00e4n kursseille yhteist\u00e4 muotoa\u201d, Sakari summaa. T\u00e4m\u00e4 yhdenmukaistaminen on vaikuttanut kokemukseen opettamisesta. Sakarin mukaan opettaminen oli ennen vapaampaa mutta samalla enemm\u00e4n asioiden yksin kantamista. <\/p>\n\n\n\n

Opettajan on tarvinnut lis\u00e4ksi reagoida oppialan muutoksiin. Kulttuurihistoria on moninaistunut ja laajentunut erityisesti 1990-luvulta l\u00e4htien. \u201dVoi olla n\u00e4in, ett\u00e4 syntyi paine, miten huomioida t\u00e4m\u00e4 monella tavalla artikuloitu oppiala ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 se opetuksen kautta eteenp\u00e4in\u201d, Sakari kertoo. Paavo korostaa avoimen yliopiston isoa roolia kulttuurihistorian laajentumisessa. Kulttuurihistorian perus- ja aineopintoja opetettiin ymp\u00e4ri maata ja ulkomaillakin. Professorit Keijo Virtanen ja Kari Immonen pitiv\u00e4t sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana kulttuurihistoriaa, sill\u00e4 toiminnan laajeneminen avoimen yliopisto-opetukseen oli mahdollista. <\/p>\n\n\n\n

Kaikista muutoksista huolimatta Paavo kokee, ett\u00e4 opetuksen vapaus, mahdollisuus kehitell\u00e4 omia kiinnostuksen kohteita, on s\u00e4ilynyt osana opettamista.  <\/p>\n\n\n\n

Muistoja ty\u00f6uran varrelta: vastuuta<\/strong> ja<\/strong> yhteis\u00f6llisyytt\u00e4<\/strong> <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kulttuurihistorian henkil\u00f6kunta tutustumassa Verlan tehdasmuseoon toukokuussa 2001. Vasemmalta Kari Immonen, Hannu Salmi, Paavo Oinonen ja Sakari Ollitervo, Katriina M\u00e4kinen, Tapio Onnela, Silja Laine, Sirpa Kelosto, Merja Lind, Kimi K\u00e4rki, Maarit Leskel\u00e4-K\u00e4rki, Kaisa Vehkalahti, Jaakko Suominen, Maija M\u00e4kikalli, Kari Kallioniemi, Kristiina Karppi, Anne Ollila ja Henri Terho.\u00a0\u00a0<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Valintakokeiden j\u00e4rjest\u00e4miseen liittyy vahvoja muistoja. Sakari kertoo olleensa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa valintakoevastaavana 1990-luvun lopussa: \u201dMuistan hyvin el\u00e4v\u00e4sti, kun se [valintakoe] yleens\u00e4 oli l\u00e4hell\u00e4 juhannusta. Juhannuksen viettoon matkustaessa oli mukana salkussa kaikki valintakoevastaukset. Mennen tullen luin niit\u00e4. \u00c4itini ihmetteli, ett\u00e4 onko sinun niit\u00e4 pakko lukea juhannusaattonakin.\u201d <\/p>\n\n\n\n

Paavo puolestaan muistelee kev\u00e4tt\u00e4 2020, jolloin yliopisto ja koko maa olivat joutuneet poikkeustilaan koronapandemian vuoksi. H\u00e4n oli tuolloin vastuussa valintakokeen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4. Valmista mallia kokeelle ei ollut, mutta se luotiin nopeasti. Valintakoe j\u00e4rjestettiin historia-aineiden opettajien ja tutkijoiden, yliopiston digipalveluiden sek\u00e4 humanistisen tiedekunnan hallintopalveluiden yhteisvoimin, talkooty\u00f6n\u00e4. \u201dSe oli kyll\u00e4 rasittava ja ty\u00f6l\u00e4s kokemus, mutta sitten lopputulema oli eritt\u00e4in uskoa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 vaikeassa tilanteessa saadaan nopeasti paljon aikaan\u201d, Paavo kuvailee. <\/p>\n\n\n\n

Paavo jatkaa yhteis\u00f6llisyyden t\u00e4rkeydest\u00e4: \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 oppiaineessa mukavat muistot liittyv\u00e4t yhdess\u00e4 tekemiseen ja osin my\u00f6s vapaa-aikaan.\u201d Molemmilla on arvokkaita muistoja kollegoista, jaetuista keskusteluista ja yhteisest\u00e4 ajanvietosta kuten kev\u00e4tjuhlista. Muistoja on my\u00f6s kohtaamisista opiskelijoiden kanssa. Sakari muistelee l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 mieleen j\u00e4\u00e4neit\u00e4 seminaariryhmi\u00e4, joiden ohjaaminen ja joihin kuuluminen on ollut hieno kokemus. <\/p>\n\n\n\n

Kulttuurihistori<\/strong>a – <\/strong>lupaus<\/strong> itsens\u00e4 toteuttamisesta ja yst\u00e4vyydest\u00e4<\/strong> <\/p>\n\n\n\n

Sakarin mukaan kulttuurihistoria tuntui \u201dlupaukselta jostain tuntemattomasta ja uudesta\u201d, kun h\u00e4n tuli Turkuun opiskelemaan. \u201dOnhan se merkinnyt alusta l\u00e4htien mahdollisuutta yhdistell\u00e4 omia mielenkiinnon kohteita,\u201d h\u00e4n kertoo. Sakari saattoi yhdist\u00e4\u00e4 kiinnostuksensa sek\u00e4 kulttuuriin ett\u00e4 perinteisemp\u00e4\u00e4n ajattelun historiaan. Historianteorian lis\u00e4ksi t\u00e4rke\u00e4 aihe on ollut historian k\u00e4ytt\u00f6, joka on n\u00e4kynyt niin professori Kari Immosen puheessa historian l\u00e4sn\u00e4olosta kuin kansainv\u00e4lisiss\u00e4 keskusteluissa kulttuurisesta muistamisesta. Kulttuurihistoriografiaa olisi pit\u00e4nyt harjoittaa enemm\u00e4n. Kulttuurihistoria on tarjonnut vaihtelevia mahdollisuuksia omille kiinnostuksen kohteille.  <\/p>\n\n\n\n

Paavo kuvaa horisontin avautuneen, kun h\u00e4n haki opiskelemaan silloiseen Turun yliopiston taiteentutkimuksen ja kulttuurihistorian koulutusohjelmaan. H\u00e4n kertoo naurahtaen, ett\u00e4 entinen kansakoulunopettaja oli vaikuttanut ep\u00e4ilev\u00e4n alavalintaa ja nimitt\u00e4nyt opintosuunnitelmaa \u201dl\u00e4peens\u00e4 humanistiseksi\u201d. Paavo oli kuitenkin pit\u00e4nyt t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 valitsemaansa suuntaa. Kulttuurihistoriassa h\u00e4n pystyi syventym\u00e4\u00e4n mielenkiinnon kohteisiinsa eli populaarikulttuuriin ja mediaan. \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli avoin asenne kaikkea t\u00e4llaista kohtaan jo hyvin varhain\u201d, Paavo sanoo. <\/p>\n\n\n\n

Kulttuurihistoria on merkinnyt Paavolle ja Sakarille yhteytt\u00e4 t\u00e4rkeisiin kollegoihin ja yst\u00e4viin, kumppanuutta. \u201dPaljon on syntynyt yst\u00e4vyyssuhteita ja se on merkinnyt todella paljon\u201d, Paavo painottaa. <\/p>\n\n\n\n

El\u00e4ke<\/strong>p\u00e4ivien suunnitelmia<\/strong> <\/p>\n\n\n\n

Paavo suunnittelee el\u00e4kep\u00e4iville kirjoittamista ja tutkimuksen tekemist\u00e4. Lis\u00e4ksi aikaa vapautuu harrastuksille kuten mets\u00e4t\u00f6ille ja kitaran soiton harjoittelemiselle. My\u00f6s Sakari haluaa tehd\u00e4 tutkimusta ja lukea kirjallisuutta. Lukulistalla on Martin Heideggerin kirjoituksia ja vanhempaa saksalaista aatehistoriallista kirjallisuutta, jonka lukeminen ja ymm\u00e4rt\u00e4minen vaatii aikaa.<\/p>\n\n\n\n

Teksti on julkaistu alun perin vuosikertomuksessa Kulttuurihistoria Nyt 2025.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Haastattelija: Aino J\u00e4ms\u00e4\u00a0 Henkil\u00f6kuntaan kuuluvat yliopistonlehtori Paavo Oinonen ja yliopisto-opettaja Sakari Ollitervo j\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4kkeelle. Haastattelussa he kertovat kokemuksistaan historian opiskelijoina ja opettajina, jakavat mieleenpainuvia muistoja ty\u00f6uraltaan ja kertovat omasta suhteestaan kulttuurihistoriaan.  P\u00e4ntt\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja innostusta historianopinnoissa\u00a0 Kun Paavo ja Sakari opiskelivat Turun yliopistossa 1980-luvulla, opiskeluarki muodostui kirjatentteihin lukemisesta, luennoista ja seminaareista. Sakari nostaa esiin my\u00f6s opiskelijoiden […]<\/p>\n","protected":false},"author":40,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1,7],"tags":[],"class_list":["post-4850","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4850","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/40"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4850"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4850\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4855,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4850\/revisions\/4855"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4850"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4850"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4850"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}