{"id":695,"date":"2012-11-26T16:54:19","date_gmt":"2012-11-26T14:54:19","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=695"},"modified":"2012-11-26T16:54:19","modified_gmt":"2012-11-26T14:54:19","slug":"historia-pivon-taysi-tomua-vai-toteutumattomia-mahdollisuuksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2012\/11\/26\/historia-pivon-taysi-tomua-vai-toteutumattomia-mahdollisuuksia\/","title":{"rendered":"Historia \u2013 pivon-t\u00e4ysi tomua vai toteutumattomia mahdollisuuksia?"},"content":{"rendered":"

Vuosia sitten, kun kulttuurintutkija Helmi J\u00e4rviluoma-M\u00e4kel\u00e4 viel\u00e4 ty\u00f6skenteli Turun yliopistossa, juttelin er\u00e4\u00e4n kerran h\u00e4nen kanssaan kentt\u00e4t\u00f6ist\u00e4, l\u00e4hdeaineistoista ja niiden pohjalta tapahtuvista tulkinnoista. Kun puhuin niist\u00e4 vaikeuksista, joita niukka tai hajanaisesti s\u00e4ilynyt l\u00e4hteist\u00f6 kohdallani tuotti, Helmi ehdotti, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4isin mielikuvitustani. Uudelleen tuo neuvo on noussut mieleeni, kun olemme Hannu Salmen johtamassa projektissa Travelling Notions of Culture<\/i> keskustelleet ”mahdollisesta historiassa”.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Asioiden ja ilmi\u00f6iden luokittelu korostaa niiden ominaisuuksia, ei kykyj\u00e4. Kasvitaksonomian klassikko, Carl von Linn\u00e9n Species plantarum<\/em> (1753), kansilehti.<\/p><\/div>\n

Historismi opetti aikanaan, ett\u00e4 jos haluaa tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 jokin asia tai ilmi\u00f6 on, historia on paras tie sen tuntemiseen. Valtioj\u00e4rjestelmien tai kuvataiteen ymm\u00e4rt\u00e4minen edellytti t\u00e4m\u00e4n mukaisesti perehtymist\u00e4 niiden aiempiin vaiheisiin. T\u00e4ll\u00f6in historialla my\u00f6s monesti tarkoitettiin asioiden synty- ja kehityshistorioiden lineaarista tarkastelua, perittyjen ja vallitsevien toteutumismuotojen tutkimista. Monet tutkijapolvet saivat ja saavat edelleenkin sill\u00e4 tavoin aikaan mittavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t kiinnostavaa tietoa. Mutta kysymys her\u00e4\u00e4 kuin varkain: mit\u00e4 vallitsevien ja toteutuneiden asiantilojen tuntemus kertoo niist\u00e4 mahdollisuuksista, joita asioihin ja ilmi\u00f6ihin sis\u00e4ltyy? Eih\u00e4n ihmisen kyky k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ruumistaan ja aistejaan voi pelkisty\u00e4 erilaisten ruumiin- ja aistienk\u00e4ytt\u00f6tapojen historiaan. Eiv\u00e4tk\u00e4 liikunnan, taiteen, ruoanlaiton, sukupuolen tai eri medioiden mahdollisuudet tyhjene niihin ilmentymiin, joihin ne ovat t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ylt\u00e4neet. Miksi historiantutkimus tyytyisi osaansa havaittavan todellisuuden uutterana j\u00e4ljent\u00e4j\u00e4n\u00e4, rajojen ja esteiden rekister\u00f6ij\u00e4n\u00e4?<\/p>\n

Ennen modernia maallistumiskehityst\u00e4 l\u00e4nsimainen ihminen n\u00e4ki menneess\u00e4 tulevaisuutensa, ja siis mahdollisuutensa, kuten se kuvitteellinen maallinen matkaaja, jolle suomalainen pappi ja sanakirjamies Christfried Ganander osoitti sanansa runossa Kiween-pijrroxet, haudan p\u00e4\u00e4lle<\/i> (kokoelmasta Runo-Kirja<\/i>, 1786). Pisteelliseen kivityyliin laaditussa runossa Ganander puhuu hautakammiossa makaavista raadollisista ihmisist\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 vaeltajaa kunnioittamaan heid\u00e4n j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4\u00e4n. ”Ne. On. Kallihit.\/ Kuin. On.\/ Roukkio. Luita. ja. Piwon-T\u00e4ysi.\/ Tomua.” Lopunaikoina t\u00e4m\u00e4 rajallisuus kuitenkin mit\u00e4t\u00f6ityy uudessa, kirkastuneessa ruumiillisuudessa, jonka jatkuvasta lupauksesta teksti muistuttaa lukijaa.<\/p>\n

Mene. Matkahas.\/ Ja. El\u00e4. Nijn.\/ Ett\u00e4s. Kumpanixi. Tulet.\/ Yhteen. Iloiseen. Seuraan.\/ Ylh\u00e4. P\u00e4in. \/ Koska. Se. Hetki. Tulee.\/ Jota.\/ He. Odottavat.<\/p>\n

Kristinoppi pysytti ihmisen mahdollisuudet viime k\u00e4dess\u00e4 tuonpuoleisina.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Christfried Ganander (1741\u20131790) julkaisi monia tilap\u00e4\u00e4runoja.<\/p><\/div>\n

Runo saa miettim\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 historioitsijan k\u00e4sittelem\u00e4 menneisyys voisi samalla tavoin todistaa todellisuuden ja inhimillisen toiminnan rajattomuudesta, mutta t\u00e4m\u00e4npuoleisesti. Tutkijan k\u00e4ytt\u00e4mill\u00e4 l\u00e4hteill\u00e4 olisi tuon tavoitteen suhteen silloin yht\u00e4 vahva ilmaisuvoima kuin Gananderin kuvaamilla ihmisten rippeill\u00e4. Kyse on n\u00e4k\u00f6kulmasta. Jos tarkastelee maailmaa, luontoa ja ihmist\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n toteutuneiden tulosten ja rajallisuuden ehdoin, mik\u00e4\u00e4n todistus ei riit\u00e4 osoittamaan t\u00e4st\u00e4 poikkeavia vaihtoehtoja. Ongelma on sama kuin Ranskan suuren vallankumouksen j\u00e4lkeisen ajan erimielisyyksiss\u00e4 inhimillisest\u00e4 vapaudesta ja sen olemassaolosta. Sik\u00e4li kuin vapautta ei halua tai osaa ajatella yliaistilliseksi eli aistimellisen todellisuuden ylitt\u00e4v\u00e4ksi ja vallitseviin asiantiloihin puuttuvaksi ihmisen toimintakyvyksi, sit\u00e4 on vaikea havaita miss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Viel\u00e4 toteutumattomat mahdollisuudet sijoitetaan mieluusti tulevaan, ja menneisyys j\u00e4\u00e4 yritysten, erehdysten ja saavutusten varastoksi. Yksi keino purkaa t\u00e4t\u00e4 asetelmaa olisi antaa keskeisempi rooli tapahtumiselle rakenteiden, kontekstien, perinteiden ja tapaj\u00e4rjestelmien tuntemuksen sijaan. Kyse ei ole nyt tapahtumahistoriasta, joka kiirehtii yksityiskohdasta toiseen ja sill\u00e4 tavoin itse asiassa ohittaa tapahtumiseen sis\u00e4ltyv\u00e4n k\u00e4\u00e4nteentekevyyden. Teollistuminen on tapahtuma. S\u00e4\u00e4tyj\u00e4rjestelm\u00e4n rapautuminen on tapahtuma. Kapitalismi on tapahtuma. Kaikissa n\u00e4iss\u00e4 on toteutunut ja toteutuu edelleen jotakin sellaista, jonka vaikutuksia ja mahdollisuuksia emme tunne. En kuitenkaan odota, ett\u00e4 niiden tutkiminen ja historiallinen tarkastelu t\u00e4lt\u00e4 pohjalta olisi kaikesta houkuttelevuudestaan huolimatta kovin helppoa. Ainakin se edellytt\u00e4\u00e4 luopumista syy- ja seuraussuhteen ajatuksesta, klassisista puhetaidon malleista ja erilaisten taustatekij\u00f6iden ja kontekstien vakaista arvoj\u00e4rjestyksist\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Astrofyysikot n\u00e4kev\u00e4t kohteensa jatkuvasti laajentuvana ja muuntuvana. Onnistuuko se historioitsijoilta?<\/p><\/div>\n

Gananderin runo saa my\u00f6s pohtimaan historiankirjoituksen poliittista teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Runoteksti on luomastaan pys\u00e4htyneest\u00e4 vaikutelmasta huolimatta voimaannuttava. Sill\u00e4 on kyky kuljettaa lukija p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4 kuvaavista tekstipaikoista kohti odotusta ja liikett\u00e4. Kieless\u00e4 ilmoitettu totuus ylitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 aineellisen, mutta j\u00e4lleen voisi kysy\u00e4, mihin n\u00e4ill\u00e4 keinoin olisi mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4, jos tuo rajoja ylitt\u00e4v\u00e4 liike tapahtuisi kokonaisuudessaan t\u00e4m\u00e4npuoleisessa. Milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi vaikkapa teollistumisen tai kapitalismin historia, jos niit\u00e4 k\u00e4sittelisi suoraviivaisten kertomusmuotojen sijasta laajentuvina tiloina tai tapahtumina, jotka eiv\u00e4t maailmankaikkeuden tavoin sijoittuisi aikaan? Tuollainen moniulotteisuus kiihdytt\u00e4isi luultavasti lukijankin mielikuvitusta ja sit\u00e4 kautta kasvattaisi h\u00e4nen toimintakyky\u00e4\u00e4n. Se ei kuitenkaan poistaisi tarvetta suhtautua kriittisesti niin teollistumiseen kuin kapitalismiinkin aina siell\u00e4, miss\u00e4 siihen olisi aihetta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuosia sitten, kun kulttuurintutkija Helmi J\u00e4rviluoma-M\u00e4kel\u00e4 viel\u00e4 ty\u00f6skenteli Turun yliopistossa, juttelin er\u00e4\u00e4n kerran h\u00e4nen kanssaan kentt\u00e4t\u00f6ist\u00e4, l\u00e4hdeaineistoista ja niiden pohjalta tapahtuvista tulkinnoista. Kun puhuin niist\u00e4 vaikeuksista, joita niukka tai hajanaisesti s\u00e4ilynyt l\u00e4hteist\u00f6 kohdallani tuotti, Helmi ehdotti, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4isin mielikuvitustani. Uudelleen tuo neuvo on noussut mieleeni, kun olemme Hannu Salmen johtamassa projektissa Travelling Notions of Culture […]<\/p>\n","protected":false},"author":5562,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,7],"tags":[],"class_list":["post-695","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheenvuoroja-kulttuurihistoriasta","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/695","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5562"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=695"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/695\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=695"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=695"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=695"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}