Kari Immonen<\/p>\n
Kulttuurihistoria ja historia<\/strong><\/p>\n Juhlapuhe Ilmi\u00f6it\u00e4: Kulttuurihistorian nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4<\/i> -juhlaseminaarissa 30.11.2012<\/p>\n Kulttuurihistorian oppiaine on vuonna 1966 s\u00e4\u00e4detyn korkeakoulujen kehitt\u00e4mislain lapsi. Tuon lain perusteella yliopistoihin perustettiin paljon uusia virkoja ja helmikuussa 1972 annetulla Turun yliopiston j\u00e4rjestyss\u00e4\u00e4d\u00f6ksell\u00e4 perustettu kulttuurihistorian professuuri oli niist\u00e4 yksi. Oppiaine tuli ep\u00e4ilyksitt\u00e4 tarpeeseen. Valtio- ja politiikkakeskeinen rankelainen traditio oli j\u00e4tt\u00e4nyt kulttuurihistorialliset ilmi\u00f6t p\u00e4\u00e4osin syrj\u00e4\u00e4n. Niihin ei suomalaisilla historian laitoksilla kohdistunut sen enemp\u00e4\u00e4 opetusta kuin tutkimustakaan.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi hyvin, kun uutta professuuria ryhdyttiin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Hakijakunta oli ja p\u00e4tevien hakijoiden l\u00f6yt\u00e4minen oli vaikeaa. Suomessa ei yksinkertaisesti ollut kulttuurihistorioitsijoita. Ne tieteenalat, joiden edustajia oli mukana kahdella ensimm\u00e4isell\u00e4 t\u00e4ytt\u00f6kerralla, olivat yleinen ja Suomen historia, kirjallisuustiede, taidehistoria, filosofia, arkeologia, psykologia ja teologia. T\u00e4m\u00e4 luettelo kertoo hyvin sen, ett\u00e4 kulttuurihistoria oli tuossa vaiheessa alaltaan niin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen, ett\u00e4 virkaa saattoi hakea melkein kuka tahansa. Mutta luettelo kertoo my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 monet sellaiset historioitsijat, jotka halusivat suuntautua kulttuurihistoriaan, joutuivat \u2013 juuri tuosta suomalaisesta historian traditiosta johtuen \u2013 hakemaan itselleen ty\u00f6skentelytilan muiden humanististen tai yhteiskuntatieteellisten opinalojen piirist\u00e4. Historian talossa heille ei ollut sijaa.<\/p>\n Ensimm\u00e4isell\u00e4 t\u00e4ytt\u00f6kierroksella kaikki kulttuurihistorian viranhakijat julistettiin ep\u00e4p\u00e4teviksi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ongelmaa yritettiin ratkaista kutsumismenettelyll\u00e4. Kutsuttavaksi suunniteltiin Henrik Liliusta, rakennushistoriaan erikoistunutta taidehistorioitsijaa. Lilius olikin teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 kiinnostunut, mutta kesken prosessin h\u00e4net valittiin teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurihistorian professoriksi, ja h\u00e4n asetti sen etusijalle.<\/p>\n Silloin kulttuurihistoria joutui historiansa suurimpaan kriisiin. Opetusministeri\u00f6 l\u00e4hetti tammikuussa 1975 yliopistolle kirjeen, jossa todettiin muun muassa n\u00e4in: \u201dKoska t\u00e4m\u00e4n 1972 perustetun professuurin t\u00e4ytt\u00f6 on osoittautunut ep\u00e4tavallisen ja odottamattoman vaikeaksi ja koska n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4 ei ole virkaan ilmeisesti p\u00e4tevi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, opetusministeri\u00f6 kehottaa Turun yliopistoa harkitsemaan viran opetusalan muuttamista jollekin toiselle, yliopiston toiminta- ja taloussuunnitelmaan sis\u00e4ltyv\u00e4lle alalle, jossa yliopistolla on opetus- ja tutkimustarvetta ja johon olisi ilmeisesti saatavissa p\u00e4tevi\u00e4 hakijoita.\u201d Yliopiston johtoa t\u00e4mm\u00f6inen ajatus tietenkin vieh\u00e4tti, kun \u00f6ljykriisi\u00e4 seuranneessa talouden lamassa korkeakoulujen kehitt\u00e4mislain voima oli ehtynyt eik\u00e4 uusia virkoja saatu. Alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pahasti silt\u00e4, ett\u00e4 kulttuurihistorian tie Turun yliopistossa loppuisi ennen kuin se oli oikein p\u00e4\u00e4ssyt alkuunkaan. Opiskelijoita oppiaineessa toki oli jo tuossa vaiheessa pari-kolme sataa. He ryhtyiv\u00e4t yhdess\u00e4 historian laitoksen ja humanistisen tiedekunnan kanssa raivoisaan puolustustaisteluun, joka johtikin siihen, ett\u00e4 professuuri saatettiin julistaa uudelleen haettavaksi ja nyt my\u00f6nteisin tuloksin. Veikko Litzen aloitti kulttuurihistorian professorina syyslukukauden alusta 1978.<\/p>\n Kun hakijajoukko n\u00e4iss\u00e4 ensimm\u00e4isiss\u00e4 virant\u00e4yt\u00f6iss\u00e4 oli varsin kirjava, olivat my\u00f6s itse prosessit monella tavoin kiinnostavia ja v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4kin. Kerrottakoon t\u00e4ss\u00e4 vain yksi tarina. Se koskee teologian tohtori Helge Ukkolaa, jonka asiantuntijat ja tiedekunta yksimielisesti totesivat ep\u00e4p\u00e4tev\u00e4ksi. Valituksessaan Ukkola katsoi, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli syyn\u00e4 se, ett\u00e4 \u201d oli otettu kaksi suomenruotsalaista (finl\u00e4ndare), jotka olivat ennenkin kohdelleet h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen tieteellist\u00e4 tuotantoaan h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti.\u201d Ukkola piti Turun yliopistossa tehty\u00e4 asiantuntijavalintaa k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 siksikin, ett\u00e4 Rettig oli aikoinaan testamentannut suuren osan omaisuudestaan \u00c5bo Akademille, vaikka \u201dp\u00e4\u00e4asiassa suomalaiset olivat tupruttaneet savuna ilmaan t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4omavoiton, josta tehtailija ei kuitenkaan m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt mit\u00e4\u00e4n suomalaiselle kulttuurille.\u201d Koeluentonsa Ukkola kuitenkin piti, ja soitti sen j\u00e4lkeen minulle niin kuin olimme sopineet. Kerroin h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4nen luentonsa oli arvosteltu tyydytt\u00e4v\u00e4ksi. H\u00e4n suuttui raivoisasti ja huusi puhelimeen: \u201dHyv\u00e4 on! Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 kulttuurinne! Min\u00e4 l\u00e4hden Kalajoelle kappalaiseksi.\u201d<\/p>\n Se kulttuurihistoria, joka vuonna 1972 Turkuun perustettiin oli selke\u00e4sti niin sanottu sektorihistoria eli yksi historian osa-alue. Se n\u00e4kyi hyvin viran m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4, joka kuului: \u201dkulttuurihistoria, erityisesti l\u00e4nsimaisen korkeakulttuurin oppi- ja tyylihistoria\u201d. Sektorin\u00e4k\u00f6kulmaa vahvistettiin lis\u00e4m\u00e4\u00e4reell\u00e4, jonka historian professorit Vilho Niitemaa ja P\u00e4ivi\u00f6 Tommila sanelivat tiedekunnan p\u00f6yt\u00e4kirjaan. Sen mukaan kulttuurihistorian ulkopuolelle j\u00e4i \u201dpoliittinen ja valtiollinen historia, niihin mukaan luettuna poliittisten aatteiden historia silloin kun tutkitaan niiden levinneisyytt\u00e4 ja toteuttamista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n poliittisessa toiminnassa, kirkkohistoria, sotahistoria sek\u00e4 talous- ja sosiaalihistoria. Ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t my\u00f6s esihistorialliset kaudet ja kansanomaisen kulttuurin tutkimus.\u201d<\/p>\n Veikko Litzenin valinta kulttuurihistorian professoriksi oli oppiaineen tulevaisuuden kannalta ratkaiseva. Ensisijaisena vaihtoehtona oli taidehistorioitsija Kalevi P\u00f6ykk\u00f6. H\u00e4n oli tehnyt v\u00e4it\u00f6skirjansa Erik Cainbergin reliefeist\u00e4, jotka ovat Vanhan Akatemiatalon juhlasalissa. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 P\u00f6yk\u00f6n johdolla oppiaineesta olisi tullut oleellisesti toinen kuin mit\u00e4 siit\u00e4 nyt tuli. Litzenin ohjaamana kulttuurihistoria irtautui nopeasti alkuvaiheen sektoriajattelusta ja oppiaineesta alettiin rakentaa itsen\u00e4ist\u00e4 tieteenalaa, joka historian lis\u00e4ksi haki yhteisty\u00f6t\u00e4 erityisesti kirjallisuudentutkimukseen ja muihin taideaineisiin. T\u00e4m\u00e4n seurauksena kulttuurihistoriasta tuli p\u00e4\u00e4vastuuaine kahteen koulutusohjelmaan, toisaalta historian ja toisaalta taiteentutkimuksen ja kulttuurihistorian koulutusohjelmiin.<\/p>\n My\u00f6s historiantutkimuksen sis\u00e4ll\u00e4 suuntauduttiin uudella tavalla. Litzen kirjoitti 1981 n\u00e4in: \u201dNiin kauan kuin tiede k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n yhden alan, fysiikan ehdoilla m\u00e4\u00e4ritellyksi, ei kulttuurihistoria voi vaatia tieteellisyyden leimaa. Ehk\u00e4 ajassamme on kuitenkin jo merkkej\u00e4 siirtymisest\u00e4 kovasta pehme\u00e4\u00e4n tieteen l\u00e4hestymistapaan.\u201d ja h\u00e4n jatkoi: \u201dRohkenen sanoa mikrohistorian, kokonaisvaltaisen \u2013 kulttuurin kokonaisuudesta luonnostaan seuraavan \u2013 l\u00e4hestymistavan kuuluvan kulttuurihistorialle.\u201d<\/p>\n Konkreettinen esimerkki t\u00e4st\u00e4 uudesta suuntautumisesta oli Jukka Kemppisen ilmeisesti syksyll\u00e4 1982 pit\u00e4m\u00e4 luentosarja annalisteista. Kysymyksess\u00e4 oli luultavasti ensimm\u00e4inen kerta, kun suomalaisella historian laitoksella esiteltiin t\u00e4t\u00e4 sittemmin niin voimakkaasti vaikuttanutta ajatussuunta laajemmin. Aloitteentekij\u00e4n\u00e4 sille, ett\u00e4 Kemppinen oli ryhtynyt perehtym\u00e4\u00e4n annalisteihin, oli Litzen.<\/p>\n Veikko Litzenin dynaamisin kausi kulttuurihistoriassa p\u00e4\u00e4ttyi vuoden 1983 alussa, kun h\u00e4n siirtyi Villa Lanten johtajaksi, mutta siemen oli kylvetty ja suunta n\u00e4ytetty. Se tiedek\u00e4sitys ja ne ajatusmuodot, jotka juontuivat aluksi ranskalaisesta ja my\u00f6hemmin italialaisesta ja saksalaisesta historiallisesta ajattelusta, tulivat seuraavina vuosina ja vuosikymmenin\u00e4kin vaikuttamaan ratkaisevasti kulttuurihistorian suuntautumiseen. Silloin puhutaan esimerkiksi juuri annalisteista, mikrohistoriasta, italialaisesta sosiaalihistoriasta, gadamerilaisesta hermeneutiikasta ja niin edelleen.<\/p>\n Veikon j\u00e4lkeen professoriksi tullut Keijo Virtanen vakiinnutti uuden suuntautumisen ja kiinnitti sen tehokkaasti organisoituun opetus- ja ohjausprosessiin. H\u00e4nelle, samoin kuin Veikollekin, kokonaisvaltaisuus oli kulttuurihistorian luonnetta j\u00e4sent\u00e4v\u00e4 perusk\u00e4site. H\u00e4nen mukaansa \u201dkokonaisvaltaisuus on avaintermi ja l\u00e4ht\u00f6kohta kulttuurihistorian metodologialle, kun tavoitteena on yksityisen ja kollektiivisen integroiminen\u201d.<\/p>\n Kulttuurihistorian oppiaine on noista 70- ja 80-luvun taitteen ajoista l\u00e4htien ollut omasta erityislaadustaan vahvasti tietoinen. T\u00e4m\u00e4 tietoisuus ei kuitenkaan ole merkinnyt hybrist\u00e4 eli liioiteltua itsevarmuutta ja itsetietoisuutta. P\u00e4invastoin, se on merkinnyt n\u00f6yryytt\u00e4 ja sen kokoaikaista kysymist\u00e4, mit\u00e4 kulttuurihistoria on? T\u00e4m\u00e4 kysyminen on konkretisoitunut esimerkiksi eritt\u00e4in laajana kulttuurihistorian metodologiaa k\u00e4sittelev\u00e4n\u00e4 julkaisutoimintana. Erilaajuisten teoriakirjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on jo vajaat parikymment\u00e4. Ensimm\u00e4inen oli vuonna 1981 ilmestynyt pieni kirjanen Mit\u00e4 kulttuurihistoria on?<\/i> ja viimeisin t\u00e4n\u00e4 vuonna Cultural History \u2013 Kulttuurihistoria \u2013sarjan kymmenenten\u00e4 niteen\u00e4 ilmestynyt Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmi\u00e4<\/i>. Kaikki n\u00e4m\u00e4 kirjat kertovat intohimoisesta halusta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n ja tehd\u00e4 paremmin.<\/p>\n Se, ett\u00e4 kulttuurihistoria on m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti etsinyt omaa teorialuonnettaan ja paikkaansa tieteiden joukossa ei ole merkinnyt demarkaatiota ja erist\u00e4ytymist\u00e4 omaan ainutlaatuisuuteen, p\u00e4invastoin, keskeinen osa t\u00e4t\u00e4 oman tien etsimist\u00e4 on ollut avoimuus, avoimuus toisten tieteenalojen l\u00e4hestymistavoille ja avoimuus erilaisista suunnista tuleville teoreettisille keskusteluille, ja avoimuus my\u00f6s ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lle maailmalle ja sen ongelmille. T\u00e4m\u00e4 on merkinnyt hyvin laajaa yhteisty\u00f6verkkoa tieteiden kent\u00e4ss\u00e4, ja niin kuin yhteiskunnassakin. Kulttuurihistoria on esimerkiksi toteuttanut kolmatta sektoria ennen kuin kolmannesta sektorista oli kuultukaan.<\/p>\n L\u00e4ht\u00f6kohtana t\u00e4lle avoimuudelle on itse kulttuuri. Kun se koskee kaikkia ja kaikkea, my\u00f6s sen tutkimiseen tarvitaan kaikki mahdolliset ty\u00f6kalut ja apuv\u00e4lineet. Siksi valmius maksimaaliseen yhteisty\u00f6h\u00f6n muiden tieteenalojen kanssa on kulttuurihistorialle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys.<\/p>\n Kriitikoiden mielest\u00e4 \u2013 varsinkin kulttuurihistorian alkuaikoina \u2013 t\u00e4m\u00e4 avoimuus kaikelle merkitsi periaatteettomuutta ja kaikkialle ulottuvaa opportunismia. Sanottiin \u2013 pilkallisestikin \u2013 ett\u00e4 niin tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 asiaa ei ollutkaan, ettei kulttuurihistorioitsija siihen tarttuisi. Helsingin Sanomien legendaarinen musiikkitoimittaja Seppo Heikinheimo tokaisi jossain kokonaan muuta asiaa k\u00e4sitelleess\u00e4 arvostelussaan, ett\u00e4 \u201dJos t\u00e4m\u00e4 t\u00e4mm\u00f6iseksi menee\u201d \u2013 eli siis jos kaikki arvokas ty\u00f6nnet\u00e4\u00e4n syrj\u00e4\u00e4n \u2013 \u201dniin varmaan Turun yliopiston kulttuurihistoriassa joku kohta tekee v\u00e4it\u00f6skirjan Aku Ankasta!\u201d No, Aku Ankasta kulttuurihistoriassa ei ainakaan viel\u00e4 ole v\u00e4itelty tehty, mutta amerikkalaisesta underground-sarjakuvasta kyll\u00e4 \u2013 ja me olemme siit\u00e4 ylpeit\u00e4. Kulttuurihistorioitsija voi todellakin ottaa tarkastelunsa kohteeksi mink\u00e4 tahansa ilmi\u00f6n, ja pohtia, mink\u00e4laisia merkityksi\u00e4 se mukanaan kantaa. Mik\u00e4\u00e4n inhimillinen ei ole eik\u00e4 saa olla kulttuurihistorialle vierasta.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 kulttuurihistorian avoimuus \u2013 ja my\u00f6s valmius uuteen ja outoonkin heitt\u00e4ytymiseen \u2013 n\u00e4kyy hyvin \u00e4sken, kun julkistetaan oppiaineen 40-vuotisjuhlakirja, jossa horjutetaan faktan ja fiktion monien mielest\u00e4 luovuttamatonta rajaa, ja jossa tutkijat astuvat fiktion kiehtovaan maailmaan. T\u00e4ss\u00e4 kyydiss\u00e4 turkulaiset kulttuurihistorioitsijat eiv\u00e4t ole ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Vuonna 1996 oppiaineen piiriss\u00e4 syntyi L\u00e4\u00e4k\u00e4ri, lukkari, talonpoika duunari. Lukuja suomalaisten historiaan<\/i>. Sen sivuilla seikkaili sek\u00e4 oikeita ett\u00e4 konstruoituja historiallisia henkil\u00f6it\u00e4 ja ilmaisua haettiin perinteisen tiedekirjoittamisen ja kaunokirjallisen tekstin v\u00e4limaastosta. Oppiaineen 30-vuotisjuhlakirjassa 30-vuotias tunteilee<\/i> puolestaan koeteltiin j\u00e4rjen ja tunteen rajaa.<\/p>\n Merkitt\u00e4v\u00e4 osa kulttuurihistorian avoimuutta on my\u00f6s sen ty\u00f6 avoimessa yliopistossa. Avoin yliopisto on ollut kulttuurihistorialle monella tavoin merkitt\u00e4v\u00e4. Sen kautta tuhannet opiskelijat ymp\u00e4ri Suomea ovat l\u00f6yt\u00e4neet kulttuurihistorian, ja hyvin monet heist\u00e4 ovat p\u00e4\u00e4tynyt my\u00f6s kampukselle saattamaan opintonsa loppuun, joskus v\u00e4it\u00f6skirjaan saakka. Ilman avointa yliopistoa t\u00e4m\u00e4 ei olisi ollut mahdollista. Samalla kulttuurihistoria, jota ei oppiaineena opeteta koulussa, on tullut ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ihmisten tietoisuuteen. Mutta avoimen yliopiston merkitys oppiaineelle on my\u00f6s muualla. Sen avulla kulttuurihistorian henkil\u00f6kunta on kasvanut merkitt\u00e4v\u00e4sti sek\u00e4 avoimen yliopiston ett\u00e4 tiedekunnan puolella. Voimme sanoa, ett\u00e4 oppiaineen toimintaedellytykset olisivat olleet oleellisesti heikommat ilman avointa yliopistoa.<\/p>\n Toinen oppiaineelle l\u00e4heinen ja t\u00e4rke\u00e4 kulttuurihistoriallinen avaus on ollut Lapin yliopistoon vuonna 1997 syntynyt pikkusisko. Lapin kulttuurihistorian kanssa yhteisty\u00f6 on koko ajan ollut eritt\u00e4in tiivist\u00e4. Turkulaiset ovat olleet siell\u00e4 paljon opettamassa, ja monet lappilaiset ovat suorittaneet opintonsa loppuun Turussa. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 toiveemme kohdistuu siihen, ett\u00e4 Lapin kulttuurihistoria saisi uudelleen oikeuden syvent\u00e4vien opintojen antamiseen ja ett\u00e4 sille tulisi oikeus my\u00f6s omiin p\u00e4\u00e4aineopiskelijoihin. Nyt oppiaineen painopiste on sivuaineopinnoissa sek\u00e4 eritt\u00e4in tehokkaassa ja tuloksellisessa tutkijakoulutuksessa.<\/p>\n Kulttuurihistorian viime vuosien t\u00e4rkeit\u00e4 asioita on ollut my\u00f6s oppiaineen radikaali kansainv\u00e4listyminen. Se, ett\u00e4 oppiaineella on keskeinen rooli kulttuurihistorian kansainv\u00e4lisess\u00e4 seurassa International Society for Cultural History, ett\u00e4 seuran puheenjohtajana on koko sen olemassaolon ajan ollut Hannu Salmi ja ett\u00e4 Cultural History<\/i>\u00a0 -lehden toimituskunnassa turkulaisilla on keskeinen asema, kertoo n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti siit\u00e4, ett\u00e4 oppiaine on kansainv\u00e4lisesti arvostettu ja ett\u00e4 se on kansainv\u00e4listen kulttuurihistoriallisen keskustelun ytimess\u00e4.<\/p>\n Hyv\u00e4t kuulijat,<\/p>\n Kulttuurihistorioitsijan tutkimuskohde on menneisyydess\u00e4, l\u00e4hell\u00e4 tai et\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4, mutta omaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n h\u00e4n tekee nykyisyydess\u00e4, nykyisyyden asettamin reunaehdoin ja nykyisyydess\u00e4 syntynein tavoitteenasetteluin. T\u00e4m\u00e4 on tietenkin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4; menneisyyteen me emme voi siirty\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 me siirt\u00e4isimme nykyisyyden tutkimuskohteeseemme, ett\u00e4 me olisimme anakronisteja, p\u00e4invastoin, vain sellainen menneisyys, jonka me otamme tosissamme ja jolle me annamme oman \u00e4\u00e4nen, on meid\u00e4n kannaltamme merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 menneisyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4, gadamerilainen kommentti tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 tutkimuksen ja opetuksen avulla me k\u00e4ymme keskustelua menneisyyden kanssa, ja me k\u00e4ymme t\u00e4t\u00e4 keskustelua voidaksemme paremmin varustautuneina ja paremman ymm\u00e4rryksen avulla kohdata nykyhetkemme ja suuntautua kohti tulevaa. T\u00e4ss\u00e4 keskustelussa oleellista ei ole se, onko keskustelukumppanimme l\u00e4hell\u00e4 vai kaukana; h\u00e4n on joka tapauksessa kuin me, omassa ajassaan tiet\u00e4 eteenp\u00e4in etsinyt ihminen. H\u00e4nen kohtaamisensa ohjaa meid\u00e4t kohtaamaan itsemme. N\u00e4iden kohtaamistilanteiden etsimisess\u00e4 kulttuurihistorian kentt\u00e4 on viime vuosina t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 tavalla laajentunut, kun keskiaika ja uuden ajan alku ovat tulleet yh\u00e4 keskeisemm\u00e4ksi osaksi oppiaineen toimintaa, aivan samoin kuin olemme iloisesti ylpeit\u00e4 Ilana Aallon viime lauantain v\u00e4it\u00f6skirjasta, jonka historiallinen kohde on 1990-luvulla.<\/p>\n Kulttuurihistorioitsijaa kiinnostaa se, mit\u00e4 tapahtuu todella eli se, mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ihmisen maailmassa on kysymys. Kulttuurihistorioitsijaa kiinnostaa kulttuurin syv\u00e4rakenne, se, mik\u00e4 on piilossa ja tunnistamatonta, mutta jolle meid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen toimintamme perustuu. Kulttuurihistoria on n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemisen tiede. Kulttuurihistorian alueella pieni ja arkinen kohtaa suuren ja merkitt\u00e4v\u00e4n. Italialainen sosiaalihistorioitsija ja mikrohistorioitsija Giovanni Levi pyrki antamaan \u00e4\u00e4nen italialaisten kylien syrj\u00e4\u00e4n ty\u00f6nnetyille ja voittajien jalkoihin j\u00e4\u00e4neille. H\u00e4n sanoi: \u201cSiit\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6 k\u00e4y ostamassa leiv\u00e4n, voidaan edet\u00e4 lopulta koko mailman viljamarkkinoiden analyysiin.\u201d<\/p>\n Kulttuuri, ihmisen el\u00e4m\u00e4 on kokoaikaista historian l\u00e4sn\u00e4oloa. Siin\u00e4 kohtaavat eri ajoista tulevat viestit, jotka muodostavat jokaisessa hetkess\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olevan ainutkertaisen nykyisyyden, ihmisen mailman. Kulttuurihistoria on n\u00e4itten viestien ja niiden muodostamien kokonaisuuksien etsij\u00e4. Kulttuurihistoria on ihmist\u00e4 ja ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevan ymm\u00e4rryksen rakentaja. Siin\u00e4 on sen eetos ja siin\u00e4 on sen arvo. Perille t\u00e4ss\u00e4 etsimisess\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 ymm\u00e4rryksen rakentamisessa ei voi koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u2013 tai oikeastaan p\u00e4invastoin, kulttuurihistorioitsija on perill\u00e4 aina, kun h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 eetostaan, t\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 etsij\u00e4n\u00e4 ja ymm\u00e4rryksen rakentajana.<\/p>\n Hyv\u00e4t kuulijat,<\/p>\n Haluan onnitella l\u00e4mpim\u00e4sti kulttuurihistoriaa, sen henkil\u00f6kuntaa ja opiskelijoita oppiaineen 40-vuotisesta taipaleesta. Olen ylpe\u00e4 ja iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 minulla on ollut ja on oikeus kuulua t\u00e4h\u00e4n porukkaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kari Immonen Kulttuurihistoria ja historia Juhlapuhe Ilmi\u00f6it\u00e4: Kulttuurihistorian nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4 -juhlaseminaarissa 30.11.2012 Kulttuurihistorian oppiaine on vuonna 1966 s\u00e4\u00e4detyn korkeakoulujen kehitt\u00e4mislain lapsi. Tuon lain perusteella yliopistoihin perustettiin paljon uusia virkoja ja helmikuussa 1972 annetulla Turun yliopiston j\u00e4rjestyss\u00e4\u00e4d\u00f6ksell\u00e4 perustettu kulttuurihistorian professuuri oli niist\u00e4 yksi. Oppiaine tuli ep\u00e4ilyksitt\u00e4 tarpeeseen. Valtio- ja politiikkakeskeinen rankelainen traditio oli j\u00e4tt\u00e4nyt kulttuurihistorialliset ilmi\u00f6t […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-735","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheenvuoroja-kulttuurihistoriasta","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/735","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=735"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/735\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=735"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=735"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=735"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}