Jo jonkin aikaa olemme j\u00e4lleen kerran el\u00e4neet periodia, jota kutsutaan usein joulunajaksi tai joulun odotukseksi. Ajanjakson katsotaan p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n viimeist\u00e4\u00e4n loppiaisena, jolloin monien taloyhti\u00f6iden pihalle, siihen roska-astioiden viereen, ilmestyy joukko neulasensa luonnon kiertokululle luovuttaneita kuusia. Muutamien oksissa saattaa viel\u00e4 olla takertuneena hopeanv\u00e4risi\u00e4 koristenauhoja, jotka muistuttavat puiden juuri p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksesta.<\/p>\n
Mutta milloin t\u00e4m\u00e4 ajanjakso on alkanut? Tapahtuiko se t\u00e4n\u00e4 vuonna marraskuun 17. p\u00e4iv\u00e4 klo 12\u201317, jolloin Suomen (kiistaton!) joulukaupunki Turku avasi joulukatunsa? Viitteit\u00e4 tulevasta oli toki jo n\u00e4hty ja kuultu varsinkin mainoksissa eri medioissa. Todellisuudessa joulunodotus alkaa tietenkin yksil\u00f6llisesti, itse kunkin tietoisuudessa, sit\u00e4 ennen jossain alitajunnan tasoilla. N\u00e4in k\u00e4y my\u00f6s niiden ihmisten kohdalla, jotka eiv\u00e4t voi koko juhlaa erilaisine ilmi\u00f6ineen siet\u00e4\u00e4. Vuoden viimeisi\u00e4 viikkoja leimaa stressi\u00e4 aiheuttava joulun juhlaan valmistautuminen, mutta suurin osa ajasta ja energiasta kuluu kuitenkin edelleen arkisissa toimissa.<\/p>\n
Lieneekin niin, ett\u00e4 emme stressaa joulusta sin\u00e4ns\u00e4. Vuoden l\u00e4hestyess\u00e4 loppuaan joutuu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkistelemaan tekemisi\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misi\u00e4\u00e4n. Mitk\u00e4 tavoitteet toteutuivat, mitk\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t toteutumatta? Kalenteri t\u00e4yttyy kiihtyv\u00e4ll\u00e4 tahdilla merkinn\u00f6ist\u00e4 seuraavan vuoden osalle, aiemmin tehdyt suunnitelmat ja aikataulut muuttuvat. Viel\u00e4 on paljon teht\u00e4v\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin vuonna, ennen kuin p\u00e4\u00e4see joulun viettoon. T\u00e4ss\u00e4 asetelmassa joulu onkin mainio syntipukki: aivan kuin kiirett\u00e4 ja h\u00f6ss\u00f6tyst\u00e4 ei riitt\u00e4isi ilman sit\u00e4. Kr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4, kaupallisuutta, kertak\u00e4ytt\u00f6kulttuuria; kauppojen muzakia ja aistit t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 mainosten tulvaa. Mutta miten joulunaika eroaa t\u00e4ss\u00e4 suhteessa arjestamme? Ent\u00e4 milloin meill\u00e4 ei sitten ole kiire?<\/p>\n
Joulunaika tuntuu usein syklisen ajanhahmottamisen \u00e4\u00e4riesimerkilt\u00e4. Vuosi toisensa j\u00e4lkeen sit\u00e4 tekee itselleen (ironialla h\u00f6ystetyn) lupauksen siit\u00e4, ett\u00e4 ensi vuonna ei ole samassa tilanteessa kuin nyt. Tavoite on itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikansa tehokkaammin, niin ty\u00f6ss\u00e4 kuin ty\u00f6n ulkopuolella, mutta toki ilman tehokkuus-sanan negatiivisia konnotaatioita. Lupaus tulee katkeransuloisena mieleen silloin, kun toivoisi viel\u00e4 paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 vaikkapa artikkelin tai konferenssipaperin viimeistelyyn. Arjen ajan riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tuntuu kumuloituvan, kun s\u00e4hk\u00f6postiin saapuu viestej\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4, jotka olisi syyt\u00e4 hoitaa viel\u00e4 ennen joulua. Joulu on deadlineista armottomin.<\/p>\n
On ironista, mutta samalla t\u00e4ysin loogista, ett\u00e4 rauhalliseksi l\u00e4heisten yhdess\u00e4oloksi miellett\u00e4v\u00e4 joulunvietto on varmasti monessa kodissa tarkimmin aikataulutettuja tapahtumia, erityisesti jouluaaton osalta. Miten jouluaaton, siis juhlan, rutiinit eroavat arjen rutiineista, miksi kiire on tavalla tai toisella l\u00e4sn\u00e4 molemmissa? Yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 joulun rutinoidusta kiireest\u00e4 on Turun joulurauhan julistuksen liikenne, jossa valitettavan monella meist\u00e4 tuntuu olevan johtoajatuksena \u2013 kelist\u00e4 riippumatta \u2013 olla paikalla viime tingassa ja l\u00e4hte\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4, s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 aikaa. Seurauksena on tungos, josta on paikoin joulurauha ja -mieli kaukana. Kiireen kyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin, mist\u00e4 saisikaan lis\u00e4\u00e4 aikaa joulunviettoon, rauhoittumiseen?<\/p>\n
Antiteesin\u00e4 vuosittain p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n toistuvalle joulunajalle on, syklisyyden tapaan toki kaikessa suhteellisuudessaan, ajan ahdistava lineaarisuus. Nykyhetke\u00e4mme leimaa ep\u00e4varmuus, jota yhteiskunnan ja erityisesti ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n paikoin rajutkin rakenteelliset muutokset aiheuttavat. Juuri t\u00e4ll\u00f6in l\u00e4heisten kanssa vietetty rauhallisuuden juhla tulee kuin tilauksesta, tai ainakin pit\u00e4isi tulla. Yksi toivoo l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 pukinkontista uudet sukset, toinen hyv\u00e4n kirjan. Kolmannelle riitt\u00e4\u00e4 yksinkertaisesti hyv\u00e4 seura jouluna, nelj\u00e4nnelle tieto ty\u00f6suhteen jatkumisesta ainakin viel\u00e4 toistaiseksi. Mik\u00e4 t\u00e4lle kaikelle on yhteist\u00e4? Varsinaissuomalaisen kylpyl\u00e4hotellin joulunalusmainos maakuntalehden kannessa tarjoaa vinkin: \u201danna lahjaksi aikaa\u201d. N\u00e4inh\u00e4n se on: toivomme lahjaksi aikaa, arkeen ja juhlaan.<\/p>\n
Yksi enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kansallisiin juhliin liittyv\u00e4 l\u00e4himenneisyyden ilmi\u00f6 olivat viimeist\u00e4\u00e4n 2000-luvun alusta alkaen usein humoristiset tekstiviestit, joita l\u00e4heteltiin tuttavapiirin sis\u00e4ll\u00e4 ja joskus, vahingossa, sen ulkopuolellekin. N\u00e4iden tekstiviestien alkuper\u00e4 oli tuntematon. Optimisti uskoi, ett\u00e4 viestin tekstin oli taiteillut sen h\u00e4nelle l\u00e4hett\u00e4neen sukulaisen kaverin kaveri, tai jotain sinne p\u00e4in. Pessimistin mielest\u00e4 tuo oli mahdollista vain, mik\u00e4li kyseinen kumminkaima ty\u00f6skenteli puhelinoperaattorin palveluksessa. Sittemmin kyseinen tekstiviestikulttuurin ilmi\u00f6 on (onneksi) pitk\u00e4lti kadonnut. Syyn\u00e4 lienee se, ett\u00e4 kiertokirjeeksi miellett\u00e4v\u00e4 materiaali on siirtynyt sosiaalisen median immateriaaliseen tulvaan. Joulup\u00f6yd\u00e4n keskustelu ei ehk\u00e4 keskeydyk\u00e4\u00e4n matkapuhelimen viesti-ilmoitukseen.<\/p>\n
Sin\u00e4ns\u00e4 media itsess\u00e4\u00e4n ei edelleenk\u00e4\u00e4n (onneksi) sanele viestin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja sen vastaanottoa. L\u00e4sn\u00e4oloakin on monenlaista. Monelle mieluisin tapa viett\u00e4\u00e4 joulua on yhteydenpito t\u00e4rkeisiin ihmisiin tietokoneen tai k\u00e4nnyk\u00e4n avulla. \u00a0Eiv\u00e4tk\u00e4 ne kiertotekstiviestitk\u00e4\u00e4n pelkk\u00e4\u00e4 turhuutta olleet, vaikka tuntuivatkin laiskalta tavalta muistaa toista. Muistan seuraavan jouluaiheisen v\u00e4rssyn, jonka tekij\u00e4 on minulle tuntematon, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muista, milloin ja mit\u00e4 kautta olen sen vastaanottanut. Tekstin uskon muistavani kyll\u00e4 sanatarkasti, ehk\u00e4 osittain kliseisenkin loppusoinnun ansiosta. Mielest\u00e4ni se muistuttaa kuitenkin siit\u00e4 mist\u00e4 joulussa, kokipa sen uskonnollisena tai maallisena juhlana, on lopulta kysymys. \u201dArjen pikku t\u00e4hti\u00e4 jos antaa pitkin vuotta, ei joulutaivaan kirkkain t\u00e4hti loista silloin suotta.\u201d T\u00e4rke\u00e4\u00e4 sanomaa j\u00e4sent\u00e4\u00e4 aika.<\/p>\n
Rauhallista ja ajant\u00e4ytteist\u00e4 joulua kaikille!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Jo jonkin aikaa olemme j\u00e4lleen kerran el\u00e4neet periodia, jota kutsutaan usein joulunajaksi tai joulun odotukseksi. Ajanjakson katsotaan p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n viimeist\u00e4\u00e4n loppiaisena, jolloin monien taloyhti\u00f6iden pihalle, siihen roska-astioiden viereen, ilmestyy joukko neulasensa luonnon kiertokululle luovuttaneita kuusia. Muutamien oksissa saattaa viel\u00e4 olla takertuneena hopeanv\u00e4risi\u00e4 koristenauhoja, jotka muistuttavat puiden juuri p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksesta. Mutta milloin t\u00e4m\u00e4 ajanjakso on alkanut? Tapahtuiko […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-743","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/743","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=743"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/743\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=743"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=743"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=743"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}