{"id":808,"date":"2013-01-23T21:31:45","date_gmt":"2013-01-23T19:31:45","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=808"},"modified":"2013-01-23T21:31:45","modified_gmt":"2013-01-23T19:31:45","slug":"carl-spitteler-ja-turun-pommitus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2013\/01\/23\/carl-spitteler-ja-turun-pommitus\/","title":{"rendered":"Carl Spitteler ja Turun pommitus"},"content":{"rendered":"

\"Turun<\/a>Sveitsil\u00e4inen runoilija, kriitikko ja esseisti Carl Spitteler (1845\u20131924) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkimainingeissa vuonna 1919. Kirjailija oli uransa huipulla tilanteessa, jossa Eurooppa oli kokenut ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n h\u00e4vityksen. Nobelin palkinnon Spitteler sai eepoksestaan Olympischer Fr\u00fchling<\/i>, joka oli ilmestynyt jo vuonna 1905, mutta \u201dsuuren sodan\u201d tuntoja kirjailija ei vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 k\u00e4sitellyt. Sodan aiheuttamaa tuhoa Spitteler oli sen sijaan sivunnut aiemmin \u2013 kuten hiljattain suomennettu Turkuseuran julkaisema kertomus Turun pommitus<\/i> (Das Bombardement von \u00c5bo, 1889) osoittaa. Kolme vuosikymment\u00e4 ennen Nobel-palkintoa ilmestynyt tarina on ainutlaatuinen, keskieurooppalainen n\u00e4k\u00f6kulma It\u00e4meren maailmaan ja ennen kaikkea Turun historiaan.<\/p>\n

Carl Spitteler syntyi Baselin l\u00e4hell\u00e4 Liestalissa 24. huhtikuuta 1845 ja k\u00e4vi lukiolaisena kymnaasia, jossa kuuluisa kulttuuri- ja taidehistorioitsija Jacob Burckhardt toimi opettajana. Sittemmin Spitteler opiskeli oikeustiedett\u00e4 Luzerniss\u00e4 ja protestanttista teologiaa Z\u00fcrichiss\u00e4 ja Heidelbergissa. Taloudellisista syist\u00e4 nuorukainen p\u00e4\u00e4tyi kotiopettajaksi ja tarttui vuonna 1871 suomalaisen kenraalin Carl Standertskj\u00f6ldin ehdotukseen l\u00e4hte\u00e4 Pietariin kaksivuotiselle pestille. Vaellusvuosinaan Spitteler haaveili kirjailijan urasta ja aloitti esikoisteoksensa, runoelman Prometheus und Epimetheus<\/i>, suunnittelun. Kes\u00e4kuukausina kotiopettaja vietti aikaa kenraalin kotimaassa, Kirstulan kartanossa H\u00e4meenlinnassa ja Laukossa Vesilahdella. Kun pesti Pietarissa p\u00e4\u00e4ttyi, Spitteler tuli oma-aloitteisesti kuukaudeksi H\u00e4meenlinnaan syyskuussa 1873. Vierailu on taltioitunut sanomalehti H\u00e4m\u00e4l\u00e4iseen<\/i>, jonka mukaan Carl Spitteler saapui kaupunkiin 13. syyskuuta, samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Johann Ludvig Runebergin, Fredrika Runebergin ja kuvern\u00f6\u00f6ri von Kraemerin kanssa, ja asettui Nordinin majataloon.<\/p>\n

Vaikka kirjailija my\u00f6hemmin muisteli halunneensa palata Sveitsiin niin pian kuin mahdollista, h\u00e4n otti lokakuussa 1873 uuden, kuuden vuoden mittaiseksi venyneen pestin paroni Nicolaus von Cramerin kotiopettajana Pietarissa. N\u00e4iden vuosien aikana Spitteler vieraili Suomessa silloin t\u00e4ll\u00f6in, ensin syksyll\u00e4 1877 H\u00e4meenlinnassa ja helmikuussa 1878 Viipurissa. Kes\u00e4t 1875 ja 1877 is\u00e4nt\u00e4perhe vietti Karjalan kannaksella.<\/p>\n

Viimeisen kerran Spitteler pist\u00e4ytyi Suomessa kes\u00e4ll\u00e4 1880, matkallaan Pietarista takaisin Sveitsiin. Juuri t\u00e4ll\u00e4 matkalla h\u00e4n pys\u00e4htyi my\u00f6s Turussa, todenn\u00e4k\u00f6isesti ensimm\u00e4isen ja viimeisen kerran, ja jatkoi Tukholman kautta kotia kohti.<\/p>\n

Suomessa ollessaan Carl Spitteler keskittyi Prometheus und Epimetheus –<\/i>runoelmaan, joka lopulta ilmestyi salanimell\u00e4 Carl Felix Tandem vuonna 1881. Kirjallisissa piireiss\u00e4 teos ei suurempaa huomiota her\u00e4tt\u00e4nyt, ja niinp\u00e4 kirjailija joutui el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n journalistina. N\u00e4ilt\u00e4 vuosilta ovat per\u00e4isin Spittelerin kaunokirjalliset Suomen kuvaukset. Vuosina 1887\u2013<\/i>93 h\u00e4n julkaisi viisi joko kokonaan tai osin Suomeen sijoittuvaa kertomusta, sadut Hund und Katze <\/i>(1887) ja Jumala \u2013 Ein finnisches M\u00e4rchen <\/i>(1893), humoristiset kuvaelmat Ei ole<\/i> (1887) ja Die Samojeden <\/i>(1887) sek\u00e4 Krimin sodan aikaa kuvaavan Das Bombardement von \u00c5bo<\/i> (1889). Spitteler julkaisi my\u00f6s Suomeen liittyvi\u00e4 esitelmi\u00e4 ja muisteluksia, kuten kirjoitukset Finnland<\/i> (1890) ja Spazierfahrten in Finnland<\/i> (1892). Viimeksi mainitussa kuvataan Helsingin ja Turun lis\u00e4ksi my\u00f6s Tamperetta, jossa Spitteler vieraili matkallaan Laukkoon. Yhteist\u00e4 Suomeen liittyville proosateksteille on se, ett\u00e4 niiss\u00e4 kuvataan varsin v\u00e4h\u00e4n itse tapahtumapaikkoja. T\u00e4m\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kirjoitukset syntyiv\u00e4t vasta vuosia my\u00f6hemmin. Varmaankin Suomi-aiheet olivat otollisia sanomalehtiaineistoksi eksoottisuutensa vuoksi. Samalla Spitteler osoitti kiintymyst\u00e4, ehk\u00e4 nostalgista kaipaustakin, Suomea kohtaan.<\/p>\n

Ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n Standertskj\u00f6ldinin kotiopettajana 1871\u201373 Spitteler tapasi paljon Suomesta tulleita vieraita. Iloluontoiset ja seuralliset muukalaiset vieh\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4; tosin my\u00f6hemmin kirjailijalle valkeni, ett\u00e4 Standertskj\u00f6ldin seurapiiri koostui kokonaan ruotsinkielisist\u00e4 suomalaisista. Suomenkieliseen v\u00e4est\u00f6\u00f6n Spitteler tutustui vasta v\u00e4hitellen, ja kirjeiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n kuvasikin, miten oudolta tuntui matkustaa maaseudulla H\u00e4meess\u00e4, jossa kukaan ei osannut ruotsia. Suomalaisia talonpoikia h\u00e4n luonnehti hiljaisiksi ja juroiksi: heill\u00e4 oli \u201dhuvittava puhe ja kiukkuiset kasvot\u201d.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Turun pommitus<\/i> on Carl Spittelerin tuotannossa erikoisuus siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 se on otteeltaan historiallinen. Tarina kuvaa 35 vuoden takaista aikaa, vuotta 1854, jolloin Englannin merivoimat h\u00e4tyytteliv\u00e4t turkulaisia. It\u00e4maiseksi sodaksi kutsuttua konfliktia muisteltiin 1870-luvulla paljon, ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kertomuksia Spitteler oli kuullut jo Pietarin suomalaispiireilt\u00e4.<\/p>\n

Turun pommituksen<\/i> poliittisena taustana on Krimin sota (1853\u201356), joka alkoi, kun Osmanien valtakunta julisti sodan Ven\u00e4j\u00e4lle ja Britannia ja Ranska asettuivat osmanien tueksi. Kamppailu ulottui It\u00e4merelle asti: Oolannin sodassa (1854\u201356) englantilais-ranskalainen laivasto uhkasi Suomen suuriruhtinaskunnan rannikkoa ja sotatoimet ulottuivat Pohjanlahdella Kokkolaan, Raaheen, Ouluun ja Tornioon asti. Vihollinen seisahtui my\u00f6s Turun edustalle vuonna 1854 ja avasi tulen kohti kaupunkia.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n tapahtumasarjaan Carl Spittelerin kertomus kiinnittyy, mutta historiaa tarinassa on vain siteeksi. Turun pommitus<\/i> alkaa lyhyell\u00e4 tapahtumapaikan kuvauksella: Turkua hallitsee joki nimelt\u00e4 Aura, joka on \u201dtuskin yht\u00e4 leve\u00e4 kuin saksalaisen maalaiskaupungin p\u00e4\u00e4katu\u201d. Tarinan ytimess\u00e4 on kenraali Baraban Barabanovit\u0161 Stupjenkin, jolla on apunaan \u201dhuomattavan laiska\u201d majuri Balvan Balvanovit\u0161. Tyylilaji on alusta l\u00e4htien koominen, vaikka aihe on vakava. Sen sijaan ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4inen eliitti olisi kiinnostunut Turun ja Suomen puolustamisesta, se ajaa itsekk\u00e4\u00e4sti omaa etuaan ja pit\u00e4\u00e4 asemapaikkaansa \u201dkurjana loukkona\u201d. Kun kenraalin keitt\u00e4j\u00e4 Agafia on naimassa \u201dnuoren pellavap\u00e4isen suomalaismiehen\u201d Tullelan, ven\u00e4l\u00e4iset liittoutuvat vihollisen kanssa ja saavat englantilaisten kanuunat kohdistumaan suomalaiskosijan tiilitehtaaseen. Viheli\u00e4inen salajuoni k\u00e4\u00e4ntyy lopulta punojiaan vastaan, sill\u00e4 englantilaiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t korvata aiheuttamansa tuhon, ja Tullela saa aimo korvauksen.\u00a0 Vaikka Spitteler kirjeenvaihdossaan kuvasi suomalaisia yksinkertaisina kansanihmisin\u00e4, h\u00e4nen sympatiansa ovat Tullelan puolella. Lopussa suomalainen rehtiys palkitaan, ja pari viilett\u00e4\u00e4 h\u00e4\u00e4matkalle sis\u00e4maahan, Tampereelle.<\/p>\n

Englantilaisten Turkuun kohdistama tykkituli on tarjonnut Spittelerille tilaisuuden ven\u00e4l\u00e4isen kulttuurin ruotimiseen. Ven\u00e4l\u00e4isille Turku on niin syrj\u00e4inen kolkka, ettei se her\u00e4t\u00e4 upseereissa mink\u00e4\u00e4nlaisia intohimoja \u2013 paljon t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on puolustaa ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 neitoa suomalaismiehen l\u00e4hentelyilt\u00e4. Spittelerin kuvauksessa ven\u00e4l\u00e4iset tuntuvat kansoittavan Turun, eik\u00e4 keski\u00f6\u00f6n asetu Tullelan ohella muita suomalaisia.<\/p>\n

On ilmeist\u00e4, ettei Spitteler ole pikaisesta visiitist\u00e4\u00e4n huolimatta \u2013 tai ehk\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 \u2013 Turkua juurikaan tuntenut. Kun englantilaisten alus purjehtii esiin \u201dluotojen v\u00e4list\u00e4\u201d, tulipalon pelko valtaa kaupunkilaiset. Spitteler kertoo, miten \u201durhoolliset naiset ker\u00e4siv\u00e4t vett\u00e4 pannuihin, saaveihin ja soikkoihin tulipalojen varalta, sill\u00e4 Turussa ei viel\u00e4 tuolloin ollut palokuntaa\u201d. Kirjailija on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tiennyt kaupunkia vuonna 1827 kohdanneesta suurpalosta, joka antoi olettaa, ettei paloturvallisuus ollut erityisen hyv\u00e4. Tosiasiassa palon j\u00e4lkeen turvallisuutta oli lis\u00e4tty tietoisesti, ja kaupunkiin oli vuonna 1838 perustettu maan ensimm\u00e4inen vapaapalokunta.<\/p>\n

Spitteler on ollut selv\u00e4sti perill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Suomen kaupungit saivat lopulta korvauksia kokemastaan h\u00e4vityksest\u00e4. Apu ei todellisuudessa tullut niin nopeasti kuin kertomuksessa vaan vasta Oolannin sodan j\u00e4lkeen. Englannissa pantiin 1850-luvun lopulla toimeen ker\u00e4ys, jossa saatiin kokoon yhteens\u00e4 220\u00a0000 markkaa sotavahinkojen katteeksi. Summan jakaminen annettiin palokunta-aatteen aktiiville, Erik Julinille, ja varoja k\u00e4ytettiin viel\u00e4 1860-luvun n\u00e4lk\u00e4vuosina h\u00e4t\u00e4\u00e4 k\u00e4rsivien auttamiseen.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Carl Spitteler vietti paljon aikaa Karjalan kannaksella. Turun pommituksen<\/i> lopussa It\u00e4-Suomeen matkustavat my\u00f6s Tullela ja Agafia. Englantilaisilta saamillaan rahoilla Tullela rakentaa viinapolttimon Viipurin l\u00e4helle, ja Agafia haaveilee talvisesta kelkkailusta \u201dPietarin sveitsil\u00e4isalpeilla\u201d. T\u00e4m\u00e4 on viittaus vanhaan ven\u00e4l\u00e4iseen keksint\u00f6\u00f6n, vuoristorataan, jota Ranskassa kutsuttiin nimell\u00e4 Montagnes russes<\/i>. Ehk\u00e4p\u00e4 Spitteler itse oli Pietarissa lievitt\u00e4nyt koti-ik\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 lumisilla tekovuorilla.<\/p>\n

Veijaritarinan tapaan Turun pommitus<\/i> p\u00e4\u00e4ttyy ilojuhlaan. Mik\u00e4p\u00e4 olisi sille oikeampi paikka kuin 1800-luvun huviel\u00e4m\u00e4n keskus vanha Seurahuone, nykyinen Kaupungintalo, jossa rakastavaiset viett\u00e4v\u00e4t h\u00e4it\u00e4\u00e4n mielikuvituksellisen ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden keskell\u00e4. Sodan varjo on muuttunut valoisan tulevaisuuden enteeksi, kun Agafia toteaa: \u201dEilen bumbardirovka, t\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4\u00e4t ja manteleita.\u201d<\/p>\n

(Teksti on alunperin ilmestynyt esipuheena Carl Spittelerin teokseen Turun pommitus. <\/em>Suomennos Meeri Allinen, Reetta Gr\u00f6hn, Niina Kairi ja Pilvi Lehtil\u00e4. Turkuseura – \u00c5bosamfundet, Turku 2011.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sveitsil\u00e4inen runoilija, kriitikko ja esseisti Carl Spitteler (1845\u20131924) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkimainingeissa vuonna 1919. Kirjailija oli uransa huipulla tilanteessa, jossa Eurooppa oli kokenut ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n h\u00e4vityksen. Nobelin palkinnon Spitteler sai eepoksestaan Olympischer Fr\u00fchling, joka oli ilmestynyt jo vuonna 1905, mutta \u201dsuuren sodan\u201d tuntoja kirjailija ei vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 k\u00e4sitellyt. Sodan aiheuttamaa tuhoa Spitteler oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":29,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-808","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheenvuoroja-kulttuurihistoriasta","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/808","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/29"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=808"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/808\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=808"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=808"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=808"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}