{"id":823,"date":"2013-02-13T18:00:32","date_gmt":"2013-02-13T16:00:32","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=823"},"modified":"2013-02-13T18:00:32","modified_gmt":"2013-02-13T16:00:32","slug":"kulttuurihistorian-opinnaytteet-2012","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2013\/02\/13\/kulttuurihistorian-opinnaytteet-2012\/","title":{"rendered":"Kulttuurihistorian opinn\u00e4ytteet 2012"},"content":{"rendered":"

\"gradut_400px\"<\/a>Vuonna 2012 kulttuurihistoriassa valmistui 24 pro gradu -tutkielmaa ja kaksi v\u00e4it\u00f6skirjaa. Tuttuun tapaan tutkimukset kattoivat laajan ajallisen ja paikallisen kirjon, keskiajalta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, Saimaalta Siperiaan, Suomesta Yhdysvaltoihin, Roomasta Turkuun. Opinn\u00e4ytteet ilmestyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa suomeksi, mutta Lauri H\u00e4rk\u00e4nen kirjoitti pro gradunsa englanniksi. Tutkielma Historia Renarrata: Early Bendictine Revisions of the First Crusade<\/i> k\u00e4sitteli vuonna 1095 k\u00e4ynnistyneeseen ensimm\u00e4iseen ristiretkeen liittyv\u00e4\u00e4 latinankielist\u00e4 historiankirjoitusta, l\u00e4ht\u00f6kohtana ennen kaikkea nimett\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4\u00e4neen silminn\u00e4kij\u00e4n Gesta Francorum et aliorum Hierosolymitanorum<\/i>, jota kolme benediktiini\u00e4 Baldric Bourgueililainen, Guibert Nogentilainen ja Robert Munkki my\u00f6hemmin tulkitsivat omissa kertomuksissaan. Kunnianhimoinen ja haasteellinen tutkimus on jatkossa kaikkien kiinnostuneiden k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4, sill\u00e4 se on julkaistu Doriassa osoitteessa http:\/\/www.doria.fi\/handle\/10024\/85008<\/a>. Verkkojulkaisemista voi suositella kaikille opinn\u00e4ytteille, sill\u00e4 se lis\u00e4\u00e4 niiden n\u00e4kyvyytt\u00e4 ja tuo iloa tuleville tutkijoille. Lopulta vain pieni osa vuoden 2012 graduista on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 luettavissa Turun yliopisto julkaisuarkistossa. Jatkossa olisi hienoa saada yh\u00e4 useampi ty\u00f6 esiin verkossa.<\/p>\n

My\u00f6s uuden ajan alku oli vahvasti l\u00e4sn\u00e4 vuoden 2012 pro graduissa. N\u00e4ist\u00e4 tutkimuksista voi mainita Lauri Kokkosen ty\u00f6n Aidaton maanp\u00e4\u00e4llinen taivas. Gerrard Winstanleyn englantilaisuus ja ehdotus kansakunnasta 1600-luvun puolenv\u00e4lin Englannissa <\/i>ja Henna Karppisen tutkielman S\u00e4\u00e4dyn ja sukupuolen mukainen. Uuden ajan alun englantilainen aateliskasvatus ja naisena olemisen rajat<\/i>. Kokkonen rakentaa kiinnostavan n\u00e4k\u00f6kulman kansallisuus-ajatukseen ennen nationalismin aikaa. Mink\u00e4laisen kuvan tulevaisuuden Englannista hahmotti valtaeliitin ulkopuolelta tullut kauppias 1600-luvulla? Karppinen on puolestaan vallan ytimess\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n tutkii aatelistoa, nelj\u00e4\u00e4 aatelisnaista 1600- ja 1700-lukujen Englannissa, ja sit\u00e4, miten sukupuoli ja s\u00e4\u00e4ty m\u00e4\u00e4ritteliv\u00e4t yksil\u00f6n el\u00e4m\u00e4nvalintoja. My\u00f6s Karppisen ja Kokkosen gradut l\u00f6ytyv\u00e4t Doriasta.<\/p>\n

\"uhkapeli\u00e4<\/a>Viime vuosina kulttuurihistorian pro gradu -tutkielmissa on k\u00e4sitelty paljon 1800-luvun kysymyksi\u00e4. T\u00e4n\u00e4 vuonna 19. vuosisata esiintyi tavallista v\u00e4hemm\u00e4n. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin Eva Sir\u00e9nin tutkimuksen Kamreeri Weckstr\u00f6min kassavaillinki \u2013 S\u00e4\u00e4tyl\u00e4iset ja uhkapelikulttuuri 1800-luvun lopun Helsingiss\u00e4<\/i>. Se asettaa fokukseen n\u00e4enn\u00e4isesti pienen tapahtuman, helsinkil\u00e4isen kamreerin kavalluksen, josta avautuu n\u00e4k\u00f6ala 1800-luvun helsinkil\u00e4iseen uhkapelikulttuuriin, pelipaikkoihin, ravintolan takahuoneisiin, mutta samalla my\u00f6s alkoholin ja paheellisen el\u00e4m\u00e4n vaaroihin \u2013 ja tietysti v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mukaansa tempaavaan pelihimoon, josta onneton kamreeri ei p\u00e4\u00e4ssyt irti. Sir\u00e9n rakentaa tulkintansa niin aikalaislehdist\u00f6n uutisista kuin oikeuden kuulustelup\u00f6yt\u00e4kirjoistakin. Mielenkiintoisen n\u00e4k\u00f6kulman 1800-lukuun tarjosi my\u00f6s Susanna Lahtisen tutkimus brittil\u00e4isen naismatkailijan Charlotte Anne Eatonin Italian-matkasta, josta muodostui kokonaisvaltainen aistimellinen kokemus. Lahtinen tutkii muun muassa, millaisia \u00e4\u00e4niymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 Eaton matkakuvauksessaan hahmottaa.<\/p>\n

1900-luvun kulttuuria k\u00e4siteltiin vuoden 2012 tutkielmissa monipuolisesti, teollisen kaupunkikuvan muutoksesta (Milla-Lotta Kemil\u00e4inen) museon muuttuviin merkityksiin (Jasmin Lehtiniemi), Aleksandr Solzenitsynin Stalinin ajan kuvauksista (Anne Sepp\u00e4nen) David Bowien t\u00e4hteyteen (Heidi Korhonen-Tuominen). Tapio Manni analysoi tutkimuksessaan Edistyksellist\u00e4 rockia Suomesta. Suomalainen progressiivinen rockkulttuuri Musa-, Soundi- ja Suosikki-lehdiss\u00e4 vuosina 1969\u201375<\/i> niit\u00e4 tuntemuksia, joita progemusiikin rantautuminen Suomeen her\u00e4tti. Populaarimusiikin kautta Manni tarkastelee kiehtovasti esimerkiksi niit\u00e4 mielikuvia, jotka aikakauden keskustelussa liitettiin\u201dkaupallisuuteen\u201d.<\/p>\n

Mediakulttuurisista aiheista selv\u00e4sti eniten tutkittiin elokuvan historiaa. Aiheet ulottuivat Humphrey Bogartin t\u00e4hteydest\u00e4 (Anne Sirki\u00e4-V\u00e4lim\u00e4ki) Suomisen perhe -elokuviin (Maiju Lohtamo) ja Juurakon Huldasta<\/i> (Asta Sutinen) suomalaisiin lastenelokuviin (Marija Partanen-Vainio). Pioneeriluontoinen ty\u00f6 oli Toni Puurtisen tutkimus Haaveena hegemonia \u2013 Finnkinon perustamisen motiivit 1980-luvun Suomessa<\/i>, laajaan muistitietoaineistoon perustuva analyysi suomalaisen elokuvaliiketoiminnan rakennemuutoksesta videovallankumouksen kynnyksell\u00e4.<\/p>\n

Muistitietoa hy\u00f6dynnettiin monessa tutkimuksessa: Elina Meri\u00f6 analysoi haastattelujen avulla muuttuneita k\u00e4sityksi\u00e4 pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n vietosta ja Otto Latva rautatien vaikutusta Teuvan Per\u00e4l\u00e4n kyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutosta l\u00e4hestyttiin niin ik\u00e4\u00e4n eletyn kokemuksen kautta. Anna Ojansuu tutki toimistoty\u00f6n mullistusta tietokoneistumisen aikana 1980-luvulla ja nojautui ennen kaikkea haastatteluaineistoon.<\/p>\n

\"V\u00e4it\u00f6kset<\/a>V\u00e4it\u00f6skirjoja vuonna 2012 valmistui kaksi. Ilana Aallon tutkimus Isyyden aika. Historia, sukupuoli ja valta 1990-luvun isyyskeskusteluissa <\/i>ilmestyi Nykykulttuurin tutkimusyksik\u00f6n julkaisusarjassa Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4. Se pureutui muistitietoaineiston avulla 90-luvun debattiin isyydest\u00e4 ja oletettuun eroon perinteisen ja uuden isyyden v\u00e4lill\u00e4. Lauri Keskinen puolestaan v\u00e4itteli artikkeliv\u00e4it\u00f6skirjalla Seura tekee kaltaisekseen. Poliittinen sosialisaatio varsinaissuomalaisissa ty\u00f6v\u00e4enurheiluseuroissa vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun<\/i>, joka pohjautui laajaan ty\u00f6v\u00e4enurheiluseurojen aineistoon ja tulkitsi sit\u00e4 monitieteisesti, yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kulttuurihistoriallista analyysia oppimisteorioihin. Vuonna 2012 meni esitarkastukseen kolme muutakin v\u00e4it\u00f6stutkimusta, Harri Kiiskisen, Tom Linkisen ja Heli Rantalan; ne kaikki tulevat v\u00e4it\u00f6kseen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2013.<\/p>\n