{"id":848,"date":"2013-03-18T10:10:07","date_gmt":"2013-03-18T08:10:07","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=848"},"modified":"2013-03-18T10:10:07","modified_gmt":"2013-03-18T08:10:07","slug":"lyhyt-katsaus-jattilaiskalmarin-historiaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2013\/03\/18\/lyhyt-katsaus-jattilaiskalmarin-historiaan\/","title":{"rendered":"Lyhyt katsaus j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin historiaan"},"content":{"rendered":"
\"Image\"<\/a>

Kuvakaappaus tammikuussa 2013 uutisoidusta j\u00e4ttil\u00e4iskalmarihavainnosta. L\u00e4hde: Discovery Channel.<\/p><\/div>\n

Viime tammikuussa eri tiedostusv\u00e4lineet uutisoivat laajasti j\u00e4ttil\u00e4iskalmarihavainnosta, joka tapahtui l\u00e4hell\u00e4 Chici-jiman saarta pohjoisella Tyynell\u00e4 valtamerell\u00e4. Havainto her\u00e4tti huomiota erityisesti sen ainutlaatuisuuden vuoksi, sill\u00e4 kyseess\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kerta kun j\u00e4ttil\u00e4iskalmari pystyttiin kuvaamaan luonnollisessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Tutkimussukellusvene miehist\u00f6ineen seurasi t\u00e4t\u00e4 noin kolme metri\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 (kahdeksan metri\u00e4, jos kaksi pitk\u00e4\u00e4 pyyntilonkeroa olisivat olleet viel\u00e4 yksil\u00f6ll\u00e4 tallella) j\u00e4ttil\u00e4iskalmaria aina 900 metrin syvyyteen saakka, kunnes se katosi meren uumeniin. Sukellusveneess\u00e4 mukana ollut japanilainen el\u00e4intieteilij\u00e4, Tsunemi Kubodera, oli onnistunut kuvaamaan historian ensimm\u00e4isen videokuvan j\u00e4ttil\u00e4iskalmarista jo vuonna 2006, mutta vain veneest\u00e4\u00e4n k\u00e4sin, kun el\u00e4inyksil\u00f6\u00e4 oli nostettu koukulla veden pintaan. N\u00e4m\u00e4 uusimmat havainnot j\u00e4ttil\u00e4iskalmarista osoittavat, miten v\u00e4h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 el\u00e4inlajista loppuen lopuksi tiedet\u00e4\u00e4n. J\u00e4ttil\u00e4iskalmaria on usein pidettykin yhten\u00e4 viimeisist\u00e4 suurista mysteereist\u00e4, joita meri viel\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Nyt kun j\u00e4ttil\u00e4iskalmari on j\u00e4lleen ajankohtainen viime tammikuun uutisoinnin j\u00e4lkeen, on paikallaan kertoa hieman el\u00e4inlajin v\u00e4rikk\u00e4\u00e4st\u00e4 historiasta ja siit\u00e4, miten se hyv\u00e4ksyttiin osaksi tunnettua el\u00e4inkuntaa. Vaikka j\u00e4ttil\u00e4iskalmari on syv\u00e4nmeren el\u00e4inlaji, siihen on silti mahdollista t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 meren pinnalla tai rannikoilla. T\u00e4m\u00e4 johtuu ammoniumkloridin suuresta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin elimist\u00f6ss\u00e4. Ammoniumkloridi on vett\u00e4 kevyemp\u00e4\u00e4 ainetta, ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 uupuneet, kuolemaa tekev\u00e4t tai jo kuolleet j\u00e4ttil\u00e4iskalmariyksil\u00f6t nousevat pinnalle lopettaessaan liikkumisen. Tosin j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden ruumiit eiv\u00e4t s\u00e4ily kauaa veden pinnan yl\u00e4puolella, sill\u00e4 ne hajoavat nopeasti ja samalla ne my\u00f6s altistuvat erilaisille haaskansy\u00f6jille. T\u00e4m\u00e4n vuoksi kohtaamiset el\u00e4inlajin kanssa ovatkin olleet harvinaisia.<\/p>\n

Vanhimpina pidetyt maininnat mahdollisista suurikokoisiin kalmareihin liittyvist\u00e4 havainnoista l\u00f6ytyv\u00e4t Aristoteleen ja Plinius vanhemman teoksista. Aristoteles mainitsi teoksessaan Historia Animalium <\/i>(noin 350 eaa.) kaksi kalmarilajia, suuren ja harvinaisen lajin nimelt\u00e4\u00e4n teuthos<\/i> ja pienemm\u00e4n ja huomattavasti yleisemm\u00e4n lajin teuthis<\/i>. Plinius vanhempi taas kirjoitti teoksessaan Naturalis Historia <\/i>(noin 79 jaa.) <\/i>jonkinlaisesta mustekalaa sek\u00e4 kalmaria muistuttavasta olennosta, joka olisi noussut Espanjan Atlantin puoleisella rannikolla maihin varastelemaan suolattua kalaa. Otus oli kiivennyt jopa aidan yli k\u00e4ytt\u00e4en apunaan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 kasvaneita puita. Se saatiin Pliniuksen tekstin mukaan kiinni koirien haistettua siit\u00e4 l\u00e4htev\u00e4n tuoksun, ja atraimia apunaan k\u00e4ytt\u00e4en paikalliset onnistuivat lopulta p\u00e4ihitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n isokokoisen meren asukin. Kuten arvata saattaa, t\u00e4m\u00e4n viekkaan merenel\u00e4v\u00e4n toimintatavat eiv\u00e4t vastaa yhdenk\u00e4\u00e4n tunnetun el\u00e4inlajin k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. El\u00e4inkuvauksen uskotaan pohjautuvan suullisen perinteen yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tarinaan, jonka Plinius kirjoitti yl\u00f6s kuulemiensa kertomusten pohjalta. Tarinan alkuper\u00e4st\u00e4 on her\u00e4nnyt keskustelua koskien erityisesti sit\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4 el\u00e4inlaji on inspiroinut kertomusta. Yleens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n olennon esikuvaksi on luokiteltu mustekala, mutta on olemassa my\u00f6s teorioita, ett\u00e4 kertomus olisi saanut alkunsa kohtaamisesta rannalle ajautuneen j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin kanssa. T\u00e4t\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 on perusteltu muun muassa sill\u00e4, ett\u00e4 Plinius esittelee teoksessaan olennon yksityiskohtia, ja mainitsee, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 oli kaksi muita lonkeroita pidemp\u00e4\u00e4 lonkeroa. T\u00e4t\u00e4 ominaisuutta ei ole juuri muilla p\u00e4\u00e4jalkaisilla (p\u00e4\u00e4jalkaiset ovat el\u00e4imi\u00e4 joiden p\u00e4\u00e4 on suorassa yhteydess\u00e4 lonkeroihin) kuin kalmareilla, ja kokonsa puolesta vain j\u00e4ttil\u00e4iskalmari voidaan rinnastaa Pliniuksen el\u00e4inkuvaukseen.<\/p>\n

Vaikka Pliniuksen \u201dmeriel\u00e4in\u201d onkin kuin suoraan hassun hauskasta tieteisromaanista, melkein yht\u00e4 uskomattomalta kuulostaa j\u00e4ttil\u00e4iskalmarihavainto, jota pidet\u00e4\u00e4n yleisesti ensimm\u00e4isen\u00e4 dokumentoituna kohtaamisena el\u00e4inlajin kanssa. Juutinraumasta, K\u00f6\u00f6penhaminan ja Malm\u00f6n v\u00e4list\u00e4, l\u00f6ydettiin vuonna 1545 ennest\u00e4\u00e4n tuntemattoman merenel\u00e4v\u00e4n ruho, joka muistutti aikalaisl\u00e4hteiden mukaan kovasti munkkia. Ranskalainen luonnontieteilij\u00e4 Guillaume Rondelet kuvaili \u201dMerimunkkia\u201d teoksessaan Libri de piscibus marinis<\/i> (1554) n\u00e4in:<\/p>\n

\n

[Merimunkilla] katsottiin olevan ihmism\u00e4isi\u00e4 piirteit\u00e4, mutta se n\u00e4ytti huomattavasti \u201drosoisemmalta\u201d. Sen p\u00e4\u00e4 oli ajeltu ja sile\u00e4pintainen. Olkap\u00e4\u00e4t oli peitetty viitalla, jossa saattoi my\u00f6s olla huppu. Sill\u00e4 oli kaksi pitk\u00e4\u00e4 ev\u00e4\u00e4 k\u00e4sien tilalla ja sen alaosa p\u00e4\u00e4ttyi leve\u00e4\u00e4n pyrst\u00f6\u00f6n. Keskiosa oli huomattavasti leve\u00e4mpi ja se oli muodoltaan kuin haarniska.<\/p>\n<\/blockquote>\n

Rondeletin lis\u00e4ksi my\u00f6s kaksi muuta luonnontieteilij\u00e4\u00e4 kirjoitti merimunkista 1500-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Ranskalainen Pierre Belon mainitsi merimunkin kirjassaan De Aquatilibus<\/i> (1553) ja sveitsil\u00e4inen Gonrad Gesner neliosaisen teoksensa Historiae Animalium<\/i> nelj\u00e4nness\u00e4 osassa De piscium et aquatilium animantium natura<\/i> (1558). Tanskasta l\u00f6ytyneen merimunkin alkuper\u00e4 pysyi mysteerin\u00e4 aina 1800-luvun puoleenv\u00e4liin saakka, kunnes tanskalainen el\u00e4intieteilij\u00e4 Japetus Steenstrup nosti asian esille luennollaan, jonka h\u00e4n piti luonnonhistoriallisen yhdistyksen sunnuntaitapaamisessa K\u00f6\u00f6penhaminassa vuonna 1854. T\u00e4ll\u00e4 luennolla h\u00e4n vertaili yksityiskohtaisesti merimunkkia p\u00e4\u00e4jalkaisiin p\u00e4\u00e4tyen loppuratkaisuun: \u201dS\u00f8munken er for det f\u00f8rste \u2013 En Bl\u00e6ksprutte.\u201d\u00a0 H\u00e4n siis totesi merimunkin p\u00e4\u00e4jalkaiseksi.<\/p>\n

\"Image\"<\/a>

Japetus Steenstrup havainnollisti kalmarin ja merimunkin yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 my\u00f6s visuaalisin keinoin. L\u00e4hde: Steenstrup, J. J. S.: Om den i Kong Christian IIIs tid i \u00d8resundet fanget Havmund (S\u00f8munken kaldet). Teoksessa Dansk Maanedsskrift 1. Risbenhavn, 1855. s. 83.<\/p><\/div>\n

Tanskasta l\u00f6ydetty merimunkki ei ole kuitenkaan ainoa laatuaan, sill\u00e4 japanilaisessa kansanperinteess\u00e4 <\/b>tunnetaan myyttinen henkiolento nimelt\u00e4\u00e4n Umib\u014dzu<\/i>, joka asuu my\u00f6s meress\u00e4. Sill\u00e4 kerrotaan olevan iso py\u00f6re\u00e4 p\u00e4\u00e4, joka muistuttaa buddhalaismunkin p\u00e4\u00e4t\u00e4. Merimunkin tavoin Umib\u014dzu<\/i>n myytin <\/b>uskotaan <\/b>saaneen alkunsa j\u00e4ttil\u00e4iskalmarihavainnoista. J\u00e4ttil\u00e4iskalmarin uskotaan olleen inspiraationa my\u00f6s monelle muulle mereen liittyv\u00e4lle mytologiselle olennolle, kuten esimerkiksi Norjan kansantaruston Krakenille tai antiikin tarinoista tutulle Scyllalle.<\/p>\n

Merimunkin l\u00f6ytymisen j\u00e4lkeen seuraavat dokumentoidut merkinn\u00e4t mahdollisista j\u00e4ttil\u00e4iskalmarihavainnoista tehtiin vasta 1600-luvulla. Islantilaisessa historiateoksessa Annalar Bi\u00f8rns a Skardsa<\/i> II<\/i> (1775) <\/i>on maininta Pohjois-Islannissa tapahtuneesta j\u00e4ttil\u00e4iskalmarihavainnosta vuodelta 1639. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi Irlannissa l\u00f6ydettiin rannalle ajautunut j\u00e4ttil\u00e4iskalmari vuonna 1673, josta sik\u00e4l\u00e4inen luonnontieteilij\u00e4 A. G. Moore kirjoitti sittemmin julkaisuun nimelt\u00e4 Annual Magazine of Natural History<\/i> vuonna 1875. Havaintoja tehtiin 1700-luvulla vain muutamia enemm\u00e4n kuin edellisell\u00e4 vuosisadalla. Huomion arvoista on kuitenkin se, ett\u00e4 nyt havaintoja alettiin tehd\u00e4 my\u00f6s merell\u00e4. 1700-luvun loppupuolelta onkin l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 jo muutamia merimiesten p\u00e4iv\u00e4kirjoja, joissa on merkint\u00f6j\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista.<\/p>\n

1800-luvun alkupuolella erityisesti valaanpyyt\u00e4j\u00e4t alkoivat tehd\u00e4 havaintoja j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista, sill\u00e4 kalmarit muodostavat suuren osan kaskelottien ruokavaliosta. Raa\u2019an pyyntitoimituksen aikana kaskelotit usein oksentelivat sy\u00f6m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ravintoa, ja t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 valaanpyyt\u00e4j\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t paljonkin kalmareiden ruumin osia. N\u00e4iden joukossa oli my\u00f6s niin suuria kalmarin j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t voineet kuulua millek\u00e4\u00e4n tunnetulle el\u00e4inlajille. N\u00e4ist\u00e4 havainnoista kirjoitettiin jonkin verran erilaisissa matkakertomuksissa ja valaanpyynti\u00e4 k\u00e4sitteleviss\u00e4 yleisteoksissa 1800-luvun alkupuolella, mutta useimmat tuon ajan luonnontieteilij\u00f6ist\u00e4 eiv\u00e4t pit\u00e4neet merimiesten kertomuksia tarpeeksi luetettavina. Luonnontieteilij\u00f6iden k\u00e4sitys merest\u00e4 oli 1800-luvun alkupuolella viel\u00e4 hyvin toisenlainen kuin merimiehill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kertoo esimerkiksi meritutkimuksen pioneerin Edward Forbesin syvyysteoria 1840-luvulta, jonka mukaan yli 550 metrin syvyydess\u00e4 ei voinut olla el\u00e4m\u00e4\u00e4. Forbesin teoria alkoi kuitenkin menett\u00e4\u00e4 uskottavuuttaan jo 1800-luvun loppupuoliskolla, kun merten syvyyksist\u00e4 alettiin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 useampia ennest\u00e4\u00e4n tuntemattomia lajeja.<\/p>\n

Tanskalainen el\u00e4intieteilij\u00e4 Japetus Steenstrup, joka luennoi my\u00f6s merimunkista, oli lopulta se tiedemies, joka todisti j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin olemassaolon. H\u00e4n oli saanut joulukuussa 1853 k\u00e4siins\u00e4 ainoan hajoamattoman osan, eli papukaijan nokkaa muistuttavan pureskeluluun, j\u00e4ttil\u00e4iskalmariyksil\u00f6n ruumiista, joka oli huuhtoutunut Jyllanin pohjoisrannikolle Tanskassa. T\u00e4m\u00e4 suukappale oli konkreettinen todiste j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin olemassaolosta, ja sen l\u00f6ytymisen my\u00f6t\u00e4 luonnontieteilij\u00f6ill\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 varaa v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmarista kerrottuja tarinoita. Merimunkkia koskevalla luennollaan Steenstrup tahtoikin osoittaa miten vanhat myytit saattoivat juontaa juurensa oikeista el\u00e4inhavainnoista.\u00a0\u00a0<\/p>\n

J\u00e4ttil\u00e4iskalmari sai lopullisesti paikkansa osana tunnettua el\u00e4inkuntaa, kun ranskalaisen h\u00f6yrylaiva Alectonin miehist\u00f6 havaitsi j\u00e4ttil\u00e4iskalmariyksil\u00f6n Madeiran ja Teneriffan saarien v\u00e4lisell\u00e4 merialueella Atlantin valtamerell\u00e4 marraskuussa 1861. Kyseinen yksil\u00f6 l\u00f6ytyi kellumasta meren pinnalta viel\u00e4 elossa. Laiva ohjattiin j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin vierelle ja el\u00e4in yritettiin nostaa laivan kannelle, mutta sen ymp\u00e4rille heitetty k\u00f6ydensilmukka kuitenkin katkaisi yksil\u00f6n kahtia. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nyt \u201dpyrst\u00f6osa\u201d ja tapahtuman pohjalta laadittu raportti vietiin Teneriffalle Ranskan konsulaattiin, ja sielt\u00e4 raportti l\u00e4hetettiin Ranskan tiedeakatemiaan. T\u00e4m\u00e4 tapaus <\/b>oli mullistava j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin olemassaoloa koskevan tiedon kannalta, sill\u00e4 nyt asiasta uutisoitiin my\u00f6s lehdiss\u00e4, ja tapaus sai kansainv\u00e4list\u00e4 huomiota. T\u00e4m\u00e4n <\/b>j\u00e4lkeen j\u00e4ttil\u00e4iskalmaria verhonnut mystinen peite nousi sen verran, ett\u00e4 yh\u00e4 useampi luonnontieteilij\u00e4 alkoi hyv\u00e4ksy\u00e4 el\u00e4inlajin olemassaolon ja sen parissa ryhdyttiin nyt tekem\u00e4\u00e4n tieteellist\u00e4 tutkimusty\u00f6t\u00e4. Kuten viime tammikuussa uutisoidusta havainnosta voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4, niin j\u00e4ttil\u00e4iskalmarin parissa teht\u00e4v\u00e4 tutkimus etenee koko ajan. Meill\u00e4 on silti viel\u00e4 paljon opittavaa, sill\u00e4 me tied\u00e4mme viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vain hyvin v\u00e4h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 el\u00e4inlajista.<\/p>\n

\"Image\"<\/a>

Taiteilijan n\u00e4kemys Alectonista ja j\u00e4ttil\u00e4iskalmarista. L\u00e4hde: Lee, Henry: Sea Monsters Unmasked. William Cloves and Sons, London 1883. s. 39.<\/p><\/div>\n

T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 biologit ovat tutkineen j\u00e4ttil\u00e4iskalmaria ja sen historiaan on perehdytty lyhyesti muun muassa erilaisten luonnontieteellisten artikkelien johdannoissa. Tietokirjoja el\u00e4inlajista on kirjoitettu muutamia, joista ehdottomasti laajin ja paras on meribiologi ja kuvittaja Richard Ellisin teos The Search for the Giant Squid<\/i> (1998). Vaikka j\u00e4ttil\u00e4iskalmari on profiloitunut hyvin vahvasti luonnontieteiden tutkimuskohteeksi, t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta tutkia el\u00e4inlajia my\u00f6s humanistisissa tieteiss\u00e4: teen itse t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 aiheesta v\u00e4it\u00f6skirjaa kulttuurihistorian oppiaineessa. V\u00e4it\u00f6skirjassani tutkin j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 tunteita ja reaktioita vuosien 1785\u20131914 v\u00e4lisen\u00e4 aikana, ja sit\u00e4 miten n\u00e4iden tunteiden kautta ilmeni ihmisten suhtautuminen merten syvyyksi\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

– Otto Latva<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime tammikuussa eri tiedostusv\u00e4lineet uutisoivat laajasti j\u00e4ttil\u00e4iskalmarihavainnosta, joka tapahtui l\u00e4hell\u00e4 Chici-jiman saarta pohjoisella Tyynell\u00e4 valtamerell\u00e4. Havainto her\u00e4tti huomiota erityisesti sen ainutlaatuisuuden vuoksi, sill\u00e4 kyseess\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kerta kun j\u00e4ttil\u00e4iskalmari pystyttiin kuvaamaan luonnollisessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Tutkimussukellusvene miehist\u00f6ineen seurasi t\u00e4t\u00e4 noin kolme metri\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 (kahdeksan metri\u00e4, jos kaksi pitk\u00e4\u00e4 pyyntilonkeroa olisivat olleet viel\u00e4 yksil\u00f6ll\u00e4 tallella) j\u00e4ttil\u00e4iskalmaria aina 900 […]<\/p>\n","protected":false},"author":40,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-848","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/848","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/40"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=848"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/848\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=848"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=848"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=848"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}