{"id":890,"date":"2013-03-28T12:58:08","date_gmt":"2013-03-28T10:58:08","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=890"},"modified":"2013-03-28T12:58:08","modified_gmt":"2013-03-28T10:58:08","slug":"paasiaispaaston-perinne-ja-facebook","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2013\/03\/28\/paasiaispaaston-perinne-ja-facebook\/","title":{"rendered":"P\u00e4\u00e4si\u00e4ispaaston perinne ja Facebook"},"content":{"rendered":"

Kristilliseen perinteeseen kuuluu nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n paasto ennen p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4. Se on muistuma Jeesuksen nelj\u00e4st\u00e4kymmenest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 er\u00e4maassa, jossa h\u00e4n paastosi ja kohtasi my\u00f6s paholaisen. Paasto on siis yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Jeesuksen vaiheisiin el\u00e4ytymist\u00e4 ja toisaalta valmistautumista kristittyjen suurimpaan juhlaan p\u00e4\u00e4si\u00e4iseen ja Kristuksen yl\u00f6snousemukseen. T\u00e4m\u00e4 valmistautuminen ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kristillisess\u00e4 traditiossa my\u00f6s itsetutkiskelun ja rukouksen aikana. Niukkuuden maailmassa paasto on lis\u00e4ksi osunut ajankohtaan, jolloin ruokavarat ovat talven j\u00e4ljilt\u00e4 olleet jo v\u00e4hiss\u00e4, mutta uusi satokausi ei viel\u00e4 ole alkanut.<\/p>\n

Paaston ideaan kuuluu ajatus luopumisesta, yleens\u00e4 ruuasta ja muusta ruumiillisesta nautinnosta, mutta niiden my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s hengellisist\u00e4 tai henkisist\u00e4 paheista. Ulkoisen, ruumiillisen kilvoittelun tarkoitus on palvella sis\u00e4ist\u00e4 kehityst\u00e4 ja kasvua. Nykyisin on tyypillist\u00e4, niin ortodoksisessa kuin katolisessakin kirkossa, korostaa paaston hengellist\u00e4 puolta ja sit\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi liharuuasta kielt\u00e4ytyminen ei ole tavoite itsess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"giotto-last-supper\"<\/a>
\nKoska oma tutkimukseni on kohdistunut syd\u00e4n- ja my\u00f6h\u00e4iskeskiajan kristillisyyteen, olen saanut tutustua niin kristilliseen askeesin ihanteeseen kuin paaston k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin keskiajan uskonnollisissa yhteis\u00f6iss\u00e4. Luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4n sitoutuneet kielt\u00e4ytyiv\u00e4t yleens\u00e4 jo normaalioloissa liharuuasta, joten paaston aikaan pid\u00e4tt\u00e4ytyminen ruuasta ja muista ruumiin nautinnoista saattoi olla \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4, sit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 kristillinen traditio kehotti kohtuuteen my\u00f6s paaston ja askeesin suhteen. Mystisten kokemusten pohjaksi paaston aika ja p\u00e4\u00e4si\u00e4inen sopivat erinomaisesti. N\u00e4l\u00e4n heikent\u00e4m\u00e4 ruumis el\u00e4ytyi helpommin Jeesuksen k\u00e4rsimykseen ja mystisen nautinnon kuvakieleksi valikoitui puhe t\u00e4yteydest\u00e4 ja makeudesta.<\/p>\n

Kenties tutkimusaihepiirist\u00e4ni johtuen, en ollut koskaan tuntenut erityist\u00e4 vetoa paastoa kohtaan. Ensimm\u00e4isen kerran ajatus paastoamisesta her\u00e4si, kun luin kaksi vuotta sitten Jaakko Heinim\u00e4en puheenvuoron \u201dVoisiko pahan puhumista v\u00e4ltt\u00e4\u00e4<\/a>\u201d, jossa ehdotettiin, ett\u00e4 paaston ajan puhuisi toisista ihmisist\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ajatus oli hieno, mutta en tainnut kyet\u00e4 toteuttamaan tavoitettani, joka oli paastoaloittelijalle vaativa. T\u00e4n\u00e4 vuonna havahduin jo paastonajan alkaessa ajatukseen, ett\u00e4 voisin luopua Facebookin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 paaston ajaksi. Minusta tuntui, ett\u00e4 \u201dyhteis\u00f6palvelin\u201d oli aina auki koneellani ja k\u00e4nnyk\u00e4ss\u00e4ni, ja alkoi h\u00e4irit\u00e4 keskittymist\u00e4 niin ty\u00f6h\u00f6n kuin vapaa-aikaan.<\/p>\n

Postitin sivulleni tiedon, ett\u00e4 aloittaisin Facebook-paaston ja palaisin p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikaan. T\u00e4ss\u00e4 tulin huomaamattani toteuttaneeksi Benedictuksen luostaris\u00e4\u00e4nn\u00f6n ohjetta tehd\u00e4 paastolupauksestaan julkinen kertomalla se apotille. Minun valvova isoveljeni oli \u201dkaveripiiri\u201d, joka huomaisi kyll\u00e4 vihre\u00e4n pallukkani, jos eksyisin harhateille ja kirjautuisin sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"facebook-no-grazie\"<\/a>
\nKristillisess\u00e4 perinteess\u00e4 paastoon kuuluu joitakin pehmennyksi\u00e4. Esimerkiksi p\u00e4\u00e4si\u00e4ispaastossa sunnuntait ovat olleet lepop\u00e4ivi\u00e4, jolloin ruokarajoituksia ei ole tarvinnut noudattaa. Samoin kohteliaisuus is\u00e4nti\u00e4 kohtaan velvoittaa nauttimaan yhteisest\u00e4 ateriasta, noudatteli se paaston s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 tai ei. Omalla kohdallani tulkitsin n\u00e4m\u00e4 lievennykset niin, ett\u00e4 saatoin k\u00e4yd\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tarkistamassa, olinko saanut henkil\u00f6kohtaisia viestej\u00e4. En kuitenkaan saanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 selaamaan sivuja.<\/p>\n

Kaltaisellani kulttuurikristityll\u00e4 ei paaston suhteen ollut suurempia hengellisi\u00e4 tavoitteita. Silti paastoaminen her\u00e4tti ajatuksia ja jopa yhteydentunnetta kristilliseen perinteeseen.
\nKristittyj\u00e4 askeetteja koettelivat paholainen nuorten naisten ja miesten hahmoissa sek\u00e4 mielikuvat iloisista juhlista ja t\u00e4ysist\u00e4 ruoka-astioista. Facebook-paastoajaa koetteli Mark Zuckerberg, kun yhteis\u00f6palvelin alkoi l\u00e4hetell\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postiin viestej\u00e4, joissa kehotettiin tarkastamaan tilin tilanne ja kerrottiin, miten aktiivisia yst\u00e4v\u00e4t olivat verkossa olleet.
\nMatti Apusen kirjoitus p\u00e4iv\u00e4hoidosta ja vanhemmista, jotka viettiv\u00e4t allasbileit\u00e4 etel\u00e4ss\u00e4, kun lapset ovat hoidossa, sai miettim\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mitenh\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kommentoidaan Facebookissa. Toisaalta tyydytys siit\u00e4, ett\u00e4 ei antautunut Zuckerbergin houkutuksille ja mielenrauha, kun ei ajautunut lukemaan jankkaavia keskusteluja subjektiivisesta p\u00e4iv\u00e4hoidosta, motivoivat jatkamaan. Vanha kristillinen totuus, jonka mukaan ty\u00f6 on paras keino pit\u00e4\u00e4 halut kurissa, osoittautui todeksi. Yll\u00e4tt\u00e4en Facebook-paasto laajeni my\u00f6s p\u00e4ivitt\u00e4isten kofeiiniannosten kohtuullistamiseksi.<\/p>\n

Mit\u00e4 Facebook-paasto sitten opetti? Ainakin paaston dynamiikka tuli tutuksi. Alku oli helppo ja vaivaton, l\u00e4hes hilpe\u00e4. Arkip\u00e4iv\u00e4istymisen my\u00f6t\u00e4 repsahtamisen riski kasvoi: \u201dEhk\u00e4 voisi ihan nopeasti vilkaista, jos siell\u00e4 on jotain henkil\u00f6kohtaisia viestej\u00e4\u201d. Paaston k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 loppua kohden taas her\u00e4\u00e4 kysymys, miten s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kohtuullisuus tulevassa arjessa. Jo Johannes Cassianus (n. 360-435) totesi: \u201dOn helpompi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka kielt\u00e4ytyv\u00e4t kaikesta v\u00e4h\u00e4nkin ravitsevasta ruoasta kuin niit\u00e4, jotka nauttivat kohtuullisesti kaikkea heille tarjottua.\u201d<\/p>\n

Vaikka Facebookin ylik\u00e4ytt\u00f6 on varsinainen ensimm\u00e4isen maailman ongelma ja siit\u00e4 paastoaminen ei kenties johdata syv\u00e4llisiin tuloksiin ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkauteen, oli paasto mielek\u00e4s prosessi. Kenties kaikkein yll\u00e4tt\u00e4vin tulos itselleni oli, ett\u00e4 aloin aiempaa selvemmin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ulkoisen rajoitteen ja kielt\u00e4ymyksen merkityst\u00e4. Vaikka Facebook-paasto oli ennemmin mielen kuin ruumiin hallintaa, konkreettisuus, joka liittyi fyysiseen tekoon \u2013 en kirjaudu sivustolle, helpotti valinnan hetkell\u00e4. Samalla her\u00e4si vahva usko siihen, ett\u00e4 ulkoisilla teoilla ja rajoitteilla on voimistavaa ja positiivista vaikutusta. Kielt\u00e4ymys tietynlaisesta ruuasta ja ruumiin nautinnosta on kristillisess\u00e4, mutta my\u00f6s monessa muussa, uskonnollisessa perinteess\u00e4 ollut avain mielen muutokseen ja hengelliseen kasvuun. Se tuskin on sattumaa. Ruumiillisilla teoilla on vahva yhteys siihen, miten ajattelemme ja ymm\u00e4r\u00e4mme itsemme sek\u00e4 mahdollisuutemme.<\/p>\n

Facebook-paaston aikaan osui my\u00f6s Helsingin Sanomien (24.3.2013) kirjoitus citynunna Elisabethist\u00e4 eli l\u00e4\u00e4kint\u00f6neuvos Liisa Toppilasta. Kyseisess\u00e4 jutussa siteerattiin metropoliitta Ambrosiuksen sanoja, jotka puolustivat munkkien ja nunnien asumista samassa yhteis\u00f6ss\u00e4: \u201dSiveellist\u00e4 puhtautta uhkaa varmasti paljon enemm\u00e4n esimerkiksi virtuaalinen viihdeteollisuus. T\u00e4lt\u00e4 vaaralta eiv\u00e4t korkeimmatkaan luostarin muurit ihmist\u00e4 suojaa.\u201d<\/p>\n

Vaikka Ambrosiuksen ajatus ei ollutkaan siin\u00e4, ett\u00e4 nunnat ja munkit luopuisivat selibaatista, her\u00e4tti lausahdus mielleyhtym\u00e4n: voisiko nykyp\u00e4iv\u00e4n l\u00e4ntisess\u00e4 hyvinvointivaltiossa askeesia olla kielt\u00e4ytyminen tietoverkoista? Se olisi samanlainen hyvin radikaali teko kuin vapaaehtoinen selibaatti ja perheest\u00e4 luopuminen oli varhaiskristillisyydess\u00e4 ja keskiajalla. Meille muille j\u00e4isi kohtuullisuuden vaatimus ja ajoittainen paasto ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Meri Heinonen<\/p>\n

Kirjallisuutta: Maiju Lehmijoki-Gardner: Askeettien pidot. Uskonnot ja sy\u00f6misen etiikka. Kirjapaja 2009.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kristilliseen perinteeseen kuuluu nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n paasto ennen p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4. Se on muistuma Jeesuksen nelj\u00e4st\u00e4kymmenest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 er\u00e4maassa, jossa h\u00e4n paastosi ja kohtasi my\u00f6s paholaisen. Paasto on siis yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Jeesuksen vaiheisiin el\u00e4ytymist\u00e4 ja toisaalta valmistautumista kristittyjen suurimpaan juhlaan p\u00e4\u00e4si\u00e4iseen ja Kristuksen yl\u00f6snousemukseen. T\u00e4m\u00e4 valmistautuminen ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kristillisess\u00e4 traditiossa my\u00f6s itsetutkiskelun ja rukouksen aikana. Niukkuuden maailmassa paasto on lis\u00e4ksi osunut […]<\/p>\n","protected":false},"author":507,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-890","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/890","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/507"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=890"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/890\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=890"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=890"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=890"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}