Ulkomailla asuessa muutama p\u00e4iv\u00e4 vuodessa muistuttaa poikkeuksellisen napakasti juhlakulttuurien eroista. Vappu ei kerta kaikkiaan n\u00e4yt\u00e4 samalta saksalaisella kampuksella kuin Turun yliopistolla ja Vartiovuorenm\u00e4ell\u00e4. Viel\u00e4 selvemmin poissaolollaan loistaa suomalaisen kes\u00e4n kohokohta, juhannus.<\/p>\n
Juhannus, midsommer, sankthans, jaanip\u00e4ev ja jon\u00ecn\u0117s. Juhannus on leimallisesti skandinaavinen ja baltialainen juhla, jota vietet\u00e4\u00e4n Johannes Kastajan muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (24.6.), sen aattona tai l\u00e4heisen\u00e4 viikonloppuna ilman juuri mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n kirkolliseen juhlintaan. Nykysaksalaisille, ainakin kavereillemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 NordRhein-Westfalenissa, juhannus on mielt\u00e4 kiehtova ja varsin synkretistinen kuvitelma eksoottisesta pohjoisesta juhlasta j\u00e4rvineen, kokkoineen, kukkaseppeleineen ja -salkoineen. Toisaalta, kun saksalaiset joutuvat itse jatkuvasti vakuuttamaan ulkomaalaisille, ett\u00e4 Lederhose, Dirndl ja Ma\u00dfkrug eiv\u00e4t varsinaisesti ole koko Saksan jakamaa kulttuuriperint\u00f6\u00e4, niin suotakoon heille suomalaisen m\u00f6kki-idyllin ja ruotsalaisen juhannussalon sekoittaminen. Sit\u00e4 paitsi synteesi suomalainenkin juhannus on: kokko on ennen 1900-luvun yhten\u00e4iskulttuuria ollut l\u00e4hinn\u00e4 it\u00e4inen ja pohjoinen perinne.<\/p>\n
Vaikka suuressa osaa Saksaa keskikes\u00e4n juhla ei t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4yttele merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 roolia, esimerkiksi tulien polttaminen ei ole ollut mitenk\u00e4\u00e4n tuntematon tapa. Nyky\u00e4\u00e4n Johannesfeuer <\/i>palaa jossain m\u00e4\u00e4rin It\u00e4vallassa, Tirolissa, Baijerissa, Baden-W\u00fcrttenbergiss\u00e4 sek\u00e4 Keski-Saksan Harzissa. Erityisesti osissa Tirolia Johannes Kastajan tulien paikan on 1800-luvun loppupuolelta l\u00e4htien ottanut Herz-Jesu-Feuer<\/i>, joka syttyy toisena perjantaina Fronleichnamfestin<\/i> (Corpus Christi<\/i>) j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Perinne on pitk\u00e4. Rituaalista tulien polttoa johdetaan mielell\u00e4\u00e4n pakanalliselle ajalle, ja viimeist\u00e4\u00e4n syd\u00e4nkeskiajalta l\u00e4htien juhannustulista tai muista keskikes\u00e4n kokoista on runsaasti todisteita eri puolilta Eurooppaa.<\/p>\n
My\u00f6s omassa tutkimusaineistossani olen t\u00f6rm\u00e4nnyt t\u00e4llaiseen mainintaan. Stettiniss\u00e4 (nyk. Puolan Szczecin) valdesilaisesta harhaoppisuudesta maaliskusssa 1394 kuulusteltu Aleyd Takken kertoi inkvisiittorille, ett\u00e4 h\u00e4nen suojeluspyhimyksens\u00e4 oli \u201dPyh\u00e4 Johannes, jonka juhla on kes\u00e4ll\u00e4, jolloin ihmisill\u00e4 on tapana y\u00f6iseen aikaan valvoa valojen ja tulien kanssa.\u201d (Apostolum habet sanctum Johannem, cuius festum est in estat<\/i>e<\/i>, quando homines solent noctis tempore cum luminibus et ignibus vigilare<\/i>). Selv\u00e4\u00e4 juhannuksenviettoa 1300-luvun Pommerissa, eik\u00e4 kyse ollut mist\u00e4\u00e4n kerettil\u00e4isten menoista. Osoittamalla tietoa Johannes Kastajan p\u00e4iv\u00e4n juhlamenoista Aleyd pikemminkin korosti oikeaoppisuuttaan suhteessa valdesilaisuuteen, jossa kaikkea pyhimyskulttia pidettiin turhana tai suorastaan turmiollisena.<\/p>\n
Nykysaksalaista juhannusjuhlintaa hillitsee kuitenkin l\u00e4hihistorian painolasti. Kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4nseisauksen juhla, Sonnenwendfeier<\/i>, oli nimitt\u00e4in Kolmannen valtakunnan aikana kansallissosialistinen, erityisesti Hitler Jugendin ja SS:n suosima juhla. Taustalla oli natsi-ideologiaan kuulunut halu etsi\u00e4 niin sanottuja alkuper\u00e4isi\u00e4 germaanisia juuria, jollaisena my\u00f6s Sonnenwendfeier <\/i>n\u00e4htiin. Vuodesta 1937 l\u00e4htien Berliinin olympiastadionilla vietettiin suurta kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4nseisauksen juhlaa fanfaareineen, kokkoineen ja lauluineen. Ei siis ihme, ettei juhannus en\u00e4\u00e4 ole saksalaisia yhdist\u00e4v\u00e4 juhla.<\/p>\n
Lis\u00e4tietoa:<\/p>\n
\u201dJuhannuskokot syttyv\u00e4t<\/a>\u201d Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Maija L\u00e4nsim\u00e4ki.<\/p>\n