{"id":986,"date":"2013-07-11T16:16:56","date_gmt":"2013-07-11T13:16:56","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=986"},"modified":"2013-07-11T16:16:56","modified_gmt":"2013-07-11T13:16:56","slug":"gdansk-sydamessani-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2013\/07\/11\/gdansk-sydamessani-2\/","title":{"rendered":"Gdansk syd\u00e4mess\u00e4ni"},"content":{"rendered":"

<\/p>\n

J\u00e4in rannalle siit\u00e4 ik\u00e4toverieni joukosta, joka matkasi 80-luvulla M\/S Pomeranialla It\u00e4meren halki Puolan Gdanskiin. T\u00e4m\u00e4 seikka j\u00e4i noista ajoista vaivaamaan mielt\u00e4ni, ja p\u00e4\u00e4tin korjata asian my\u00f6hemmin. Nyt kun Turusta on Gdanskiin vaivaton lentoyhteys, meid\u00e4n perheemme tekikin kes\u00e4kuun lopulla puolisen viikkoa kest\u00e4neen visiitin tuohon vanhaan satamakaupunkiin. Ennen toista maailmansotaa se tunnettiin Danzigin vapaakaupunkina.<\/p>\n

\"Vanhan<\/a>

Vanhan Gdanskin siluettia iltap\u00e4iv\u00e4auringossa.
Kuva: Jukka Sarjala<\/p><\/div>\n

Vaikka puolimiljoonainen Gdansk ei ole mik\u00e4\u00e4n metropoli, sill\u00e4 on pitk\u00e4 ja rikas historia. Alueen houkuttelevuutta matkailukohteena kasvattavat vieress\u00e4 sijaitsevat Sopotin ja Gdynian kaupungit ja niiden pitk\u00e4t hiekkarannat ja ihanteelliset ulkoilumaastot. No, me emme ehtineet kiert\u00e4\u00e4 perusteellisesti, ja matkakohteet taisivat olla voittopuolisesti lapsille soveltuvia (Loopy’s World, el\u00e4intarha yms). Aikaa silti l\u00f6ytyi my\u00f6s vanhassa keskustassa tunnelmoimiseen ja kirkkojen tutkimiseen. Mit\u00e4 enemm\u00e4n tulee ik\u00e4vuosia, sit\u00e4 vahvemmin minussa tuntuu halu kierrell\u00e4 vanhoja hiljaisia kirkkoja, istahtaa kes\u00e4kuumuudessa vilpoiselle kirkonpenkille ja antaa katseen vaeltaa kirkkosalin lukuisissa yksityiskohdissa.<\/p>\n

Gdanskissa sijaitsee v\u00e4itt\u00e4m\u00e4n mukaan maailman suurin tiilikirkko, Mariankirkko. Koostaan huolimatta se ei kuitenkaan hallitse kaupunkikuvaa. Sen katveeseen k\u00e4tkeytyy pieni ja ulkokuoreltaan vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 barokkikirkko, johon ei ole p\u00e4\u00e4sy\u00e4 \u2013 eik\u00e4 sis\u00e4\u00e4nmeno<\/p>\n

\"Pieni<\/a>

Pieni kirkko barokkityyliin.
Kuva: Jukka Sarjala<\/p><\/div>\n

kuulemma kannattaisikaan, koska siell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4. L\u00f6ysin kuitenkin hyvityst\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tappioon. Muiden matkalaisten suunnistaessa Sopotin hiekkarannoille j\u00e4in Gdanskiin hankkimaan tuliaisia ja samalla tarkistin, mit\u00e4 Nikolain kirkolla oli tarjota k\u00e4vij\u00e4lleen. Se on ainoa kaupungin kirkoista, joka s\u00e4\u00e4styi toisen maailmansodan aiheuttamalta h\u00e4vitykselt\u00e4. Pommitukset ja tulipalothan tuhosivat noin 90 prosenttia Gdanskin rakennuskannasta. Nikolain kirkko osoittautui kiinnostavan raskaaksi ja synk\u00e4ksi paikaksi, jota hallitsee alkuper\u00e4inen barokkisisustus, mustan ja kullan kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4 v\u00e4rimaailma. Ilman sen syvemp\u00e4\u00e4 taidehistorian asiantuntemusta olen jo pitk\u00e4\u00e4n ajatellut, ett\u00e4 nuo barokin suosimat v\u00e4rit kuvaavat tyhj\u00e4st\u00e4 syntymisen arvoitusta. Musta toimii merkkin\u00e4 ei-mist\u00e4\u00e4n, jota vasten kultav\u00e4ri symboloi korkeimman kunniaa, koska Jumala luo ihmeellisesti ex nihilo<\/i>. Olemassaolon ja t\u00e4yden tyhjyyden v\u00e4list\u00e4 kuilua voi tuskin esitt\u00e4\u00e4 visuaalisesti tuon kouriintuntuvammin.<\/p>\n

Ostimme nuorilta opiskelijoilta kiertoajelun kantakaupungissa ja my\u00f6s vanhalla puolella. Kierroksella tuli n\u00e4hty\u00e4 legendaarinen ja linnoituksen n\u00e4k\u00f6inen Gdanskin postitalo, josta k\u00e4sin sen ty\u00f6ntekij\u00e4t puolustautuivat toistakymment\u00e4 tuntia saksalaismiehitt\u00e4ji\u00e4 vastaan syyskuussa 1939. Pakollisiin kuvioihin kuului niin ik\u00e4\u00e4n kaupungin telakka-alueen portti. N\u00e4ill\u00e4 kulmilla syntyi 80-luvun alussa ammattiyhdistysliike Solidaarisuus, nokkamiehen\u00e4\u00e4n Lech Walesa. Muistan el\u00e4v\u00e4sti, miten kiivasta mielipiteenvaihtoa Puolan tilanne ajoittain her\u00e4tti turkulaisessa kaveripiiriss\u00e4ni tuona aikana. Oppaanamme toiminut nuori mies korosti nykyisen vapauden ajan ja entisen sosialistisen ajan vastakohtaisuutta.<\/p>\n

\"Taloja<\/a>

Taloja Dlugi Targin varrella.
Kuva: Jukka Sarjala<\/p><\/div>\n

Vanha Gdansk her\u00e4tt\u00e4\u00e4 samanlaisen vaikutelman kuin monet Saksan entis\u00f6idyt kaupungit: onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sotaa koskaan ollutkaan? Koristeellisia barokkifasadeja, Hansaliiton aikaisia taloja, aina uusia kirkkoja\u2026 Toisesta maailmansodasta on kyll\u00e4 kulunut jo niin paljon aikaa, ett\u00e4 sen viimeiset viel\u00e4 n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 olevat h\u00e4vityksen j\u00e4ljet ovat peittym\u00e4isill\u00e4\u00e4n Berliiniss\u00e4kin. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 suomalaiselle matkailijalle huokeassa Gdanskissa voi pohdiskella kaikkea t\u00e4t\u00e4 ja piipahtaa aina v\u00e4lill\u00e4 laadukkaalle cappuccinolle kokoamaan voimia uusia vierailukohteita varten.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

J\u00e4in rannalle siit\u00e4 ik\u00e4toverieni joukosta, joka matkasi 80-luvulla M\/S Pomeranialla It\u00e4meren halki Puolan Gdanskiin. T\u00e4m\u00e4 seikka j\u00e4i noista ajoista vaivaamaan mielt\u00e4ni, ja p\u00e4\u00e4tin korjata asian my\u00f6hemmin. Nyt kun Turusta on Gdanskiin vaivaton lentoyhteys, meid\u00e4n perheemme tekikin kes\u00e4kuun lopulla puolisen viikkoa kest\u00e4neen visiitin tuohon vanhaan satamakaupunkiin. Ennen toista maailmansotaa se tunnettiin Danzigin vapaakaupunkina. Vaikka puolimiljoonainen Gdansk […]<\/p>\n","protected":false},"author":5562,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-986","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/986","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5562"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=986"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/986\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=986"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=986"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=986"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}