{"id":1107,"date":"2020-10-02T12:12:12","date_gmt":"2020-10-02T12:12:12","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/?p=1107"},"modified":"2020-10-03T03:58:20","modified_gmt":"2020-10-03T03:58:20","slug":"kriittisella-kavelylla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/2020\/10\/02\/kriittisella-kavelylla\/","title":{"rendered":"Kriittisell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Annaliina Niitamo<\/strong>

Teksti on julkaistu alunperin osana t\u00e4m\u00e4n vuoden New Performance Turku -festivaalia. Syyskuun 2020 alussa j\u00e4rjestetyn festivaalin teemana oli liikkuvuudet. Festivaalilla k\u00e4velyluennon “Kriittisell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4” pit\u00e4nyt Annaliina Niitamo pohti luennon yhteyteen kirjoittamassaan artikkelissa liikkuvuutta kriittisen k\u00e4velytutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Teksti julkaistaan nyt uudestaan KULTVAn blogissa osana KULTVAn ja New Performance Turku Festivalin k\u00e4velysarjaa. Annaliina Niitamo toimii oppaanamme kriittisill\u00e4 k\u00e4velyill\u00e4 14.10. ja 28.10., ilmoittautuminen ja lis\u00e4tiedot t\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/a><\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"
V\u00e4it\u00f6skirjatutkija Annaliina Niitamo. Kuva: Annukka Pakarinen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

\u201cMielisairaus on pyyhk\u00e4issyt planeetan ylitse: banalisaatio\u201d, sanoi ranskalainen teoreetikko Ivan Chtcheglov<\/strong> vuonna 1953 kaupunkimanifestissaan \u201cFormulaire pour un urbanisme nouveau\u201d (\u201cFormulary for a new urbanism\u201d). Chtcheglov kuului Pariisin kahviloissa syntyneeseen vasemmistointellektullien ryhmittym\u00e4\u00e4n, Kansainv\u00e4lisiin situationisteihin (Situationistes Internationales, SI), jotka kritisoivat ja haastoivat kapitalismin kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4 – ja kyll\u00e4stytt\u00e4m\u00e4\u00e4 – kaupunkitilaa 1950- ja 60-luvuilla.<\/p>\n\n\n\n

Situationistien mukaan sodan j\u00e4lkeisen, nopeasti modernisoituvan Pariisin kaupunkitilan oli vallannut ihmisi\u00e4 toinen toisistaan vieraannuttava ja kulutukseen hypnotisoiva kapitalistinen kulttuuri, joka standardisoi my\u00f6s kaupungin tyls\u00e4ksi, itse\u00e4\u00e4n toistavaksi matoksi. Kaupunkeihin muutti paremman el\u00e4m\u00e4n toivossa valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 uusia asukkaita, mik\u00e4 edellytti uusia asuntoja nopeasti. Olemassa olevia naapurustoja jyr\u00e4ttiin tehokkaamman rakentamisen alta ja uusia rakennettiin nopeasti \u201cperiferiaan\u201d. Situationistit n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 katujen mysteeri ja runollisuus oli rutistettu kuiviin ja historiaa pyyhittiin tehostamalla ja suunnittelemalla hengilt\u00e4 paikkojen muistot korkeamman tuoton ja modernismin nimiss\u00e4. Kaupunkilaisten n\u00e4htiin olevan osa asumisen \u201ckonetta\u201d, jossa el\u00e4m\u00e4n toiminnot ovat tilallisesti eroteltuina toinen toisistaan: ty\u00f6, vapaa-aika, kulutus, koti.<\/p>\n\n\n\n

*****************<\/p>\n\n\n\n

\u201cSous les pav\u00e9s, la plage!\u201d (\u201cAsfaltin alla, ranta!\u201d), kuului situationistien motto vuoden 1968 Sorbonnen opiskelijamellakoissa. Situationistit kritisoivat modernistisen kaupunkisuunnittelun ja sen sankariarkkitehtien k\u00e4sityst\u00e4 kaupungista hallittavana kokonaisuutena. Miss\u00e4 on tilaa spontaanille ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lle, he kysyiv\u00e4t. Chtcheglovin visioissa aika, tila ja muisti kietoutuvat yhteen ja kaupunki kasvaa ihmisten mukana orgaanisesti, sen luontaisia rytmej\u00e4 ja liikett\u00e4 kunnioittaen, ihmisten ehdoilla.<\/p>\n\n\n\n

Tavoitteena oli labyrinttimainen kaupunki, joka antaa vapauden improvisaatiolle, leikille ja luovuudelle. Koska pienen ryhmittym\u00e4n vaikutusmahdollisuudet muuttaa Pariisin kadut tiukasta ruutukaavasta takaisin keskiaikaisen mutkitteleviksi olivat olemattomat, he halusivat keskeytt\u00e4\u00e4 modernin kaupungin yksitoikkoisuuden kaduilta l\u00f6ytyvill\u00e4 situaatioilla<\/em> eli tilanteilla, joiden ajateltiin vapauttavan ihmisten sis\u00e4lle k\u00e4tkeytyv\u00e4n luovuuden. Filosofi Henri Lefebvre <\/strong>puhui jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n (everyday life) ja kaupunkitilan banaalisuuden katkaisevasta juhlasta<\/em>, jonka tavoitteena ei ole tuotto vaan puhtaasti ilo, nautinto ja yll\u00e4tyksellisyys. Situaatiot olivat taidetta ja performansseja, mutta my\u00f6s kohtaamisia ja kiinnostavaa katseltavaa ja aistittavaa.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 leikki kaupungissa tarkoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, muuta kuin abstrakti vaatimus ja kapitalismin kritiikki seitsem\u00e4n vuosikymmenen takaa? Mit\u00e4 on juhla ja yll\u00e4tyksellisyys 2020-luvun kaupungissa? Ketk\u00e4 sit\u00e4 luovat ja ketk\u00e4 siihen osallistuvat? Vaikka situationisteja on kritisoitu ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 toiveista ja vaikeaselkoisuudesta, olivat he n\u00e4hd\u00e4kseni oikeilla j\u00e4ljill\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4vely on oiva tapa tuottaa tietoa, analysoida ja kritisoida kaupunkitilaa havainnoinnin kautta.<\/p>\n\n\n\n

*****************<\/p>\n\n\n\n

Harhailu kritiikkin\u00e4?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Situationistit kehittiv\u00e4t vastarinnan muotoja heid\u00e4n kokemansa \u201cmodernin yhteiskunnan yksil\u00f6n luovuutta ja mielikuvitusta murskaavaa voimaa\u201d vastaan. Yksi niist\u00e4 oli k\u00e4vely. D\u00e9rive-k\u00e4velyill\u00e4 <\/em>(engl. drifting) he ajautuivat ja ajelehtivat kaupungissa mielen liikkeiden mukana tehden havaintoja ymp\u00e4rist\u00f6n ominaisuuksista ja omasta sis\u00e4isest\u00e4 maailmasta. Teoreetikko Guy Debordin<\/strong> mukaan \u201cd\u00e9rive on tekniikka, jossa yksil\u00f6 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 aiemmat roolinsa, ty\u00f6n ja vapaa-ajan aktiviteetit, tavalliset motiivinsa liikkeelle ja toiminnalle kaupungissa, ja antautuvat maaper\u00e4n vetovoimalle ja sielt\u00e4 l\u00f6ytyville kohtaamisille.\u201d Huomio d\u00e9rive-k\u00e4velyiss\u00e4 on k\u00e4velij\u00e4n tunnelmassa ja mielialassa erilaisissa kaupunkitiloissa kulkiessa. Tarkoituksena ei ole p\u00e4\u00e4st\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n, vaan havainnoida omaa suhdettaan kaupunkitilaan ja arkeen. Vallankumous alkaa yksil\u00f6n omasta reflektoinnista.  <\/p>\n\n\n\n

Kaupunkitutkija David Harvey<\/strong> muistuttaa, ett\u00e4 olemme kaikki kriittisen k\u00e4velij\u00e4n asemassa, ja pystymme purkamaan kaupunkien fetissej\u00e4 havainnoimalla niit\u00e4. Havaintoja voi tehd\u00e4 esimerkiksi analysoimalla kaupungin eri osien asumisen piirteit\u00e4: lev\u00e4hdyspaikat, melu, tila, viheralueet, kokoontumispaikat, kohtuuhintaiset palvelut, liikenneyhteydet, tunnelma, naapureiden v\u00e4liset suhteet, ei-kaupalliset tilat..<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vely tarjoaa mahdollisuuksia kohtaamisille, mutta kohtaamisten hy\u00f6dyt ovat vaikeasti mitattavia, henkil\u00f6kohtaisia ja h\u00e4ilyvi\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 sovi kaupunkisuunnittelun mitattavissa olevaan tietok\u00e4sitykseen. Kaupunkiteoreetikkojen, kuten Jane Jacobsin<\/strong> ja Richard Sennettin<\/strong>, mukaan k\u00e4vely ja spontaanit kohtaamiset kadulla ovat kaupungin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n ytimess\u00e4 ja t\u00e4rkeit\u00e4 my\u00f6s demokratian ja sivistyksen kannalta. K\u00e4vely on tapa olla ja el\u00e4\u00e4 kaupungissa, mutta se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan \u201cpiilossa silmiemme alla\u201d suunnittelussa ja tutkimuksessa. Yhdysvaltalaisen kaupunkisuunnittelija Jeff Speckin <\/strong>mukaan vaikka suunnittelijat ovat jo vuosikymmeni\u00e4 tunteneet hyv\u00e4n k\u00e4vely-ymp\u00e4rist\u00f6n houkuttelevuus-, kilpailukyky- ja terveyshy\u00f6dyt kaupungeille ja sen asukkaille, on ongelmana suunnittelun ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon kohtaamattomuus. Raamit rakentaa hyv\u00e4\u00e4 k\u00e4velykaupunkia ovat liian ahtaat.<\/p>\n\n\n\n

Katujen leikkimielinen harhailu ei ole tasavertainen mahdollisuus: jos sinulla ei ole liikkumisrajoitteita ja sovit ymp\u00e4rist\u00f6si normatiiviseen keho-oletukseen, tuntuu seikkailu-havainnointi kaupungissa todenn\u00e4k\u00f6isesti mukavammalta kuin jos olet esimerkiksi rodullistettu, nuori, kuulut etniseen v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n tai ei-bin\u00e4\u00e4riseen sukupuolik\u00e4sitykseen. K\u00e4vely kaupungissa voi olla hyvin ahdistava kokemus ja katukritiikin tekeminen tuntua etuoikeutetulta. Kaupunkisuunnittelussa on paljon ty\u00f6t\u00e4 siihen, ett\u00e4 ihmisten v\u00e4lisi\u00e4 eri valtadynamiikkoja tunnistetaan ja tasataan fyysisess\u00e4 kaupunkitilassa ja sen arkkitehtuureissa.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka situationisteja on kritisoitu heid\u00e4n ep\u00e4johdonmukaisuudesta, eksklusiivisuudesta, moralisoinnista ja hatarista menetelmist\u00e4, uskon ett\u00e4 he ovat olleet oikeilla j\u00e4ljill\u00e4 k\u00e4velyn mahdollisuudessa tuottaa kehollista ja emotionaalista tietoa. Ajattelu on kehittynyt t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 siihen, ett\u00e4 ei vain tarkkailla k\u00e4velij\u00e4n tuntemuksia fyysisiss\u00e4 paikoissa, vaan analysoidaan n\u00e4iden paikkojen syntymisen olosuhteita: ketk\u00e4 ovat suunnittelijoita, mill\u00e4 tiedoin ja mill\u00e4 poliittisilla odotuksilla he suunnittelevat? <\/p>\n\n\n\n

Havaitseva k\u00e4vely voi olla hy\u00f6dyllinen kritiikin v\u00e4line, koska sen avulla pyrimme irrottautumaan totutusta ja arkisesta, ja katsomme tuttua paikkaa uudella tavalla vastakarvaan<\/em>. Kysy k\u00e4velij\u00e4n\u00e4, mihin huomiosi suuntautuu ja mink\u00e4laisia mahdollisuuksia olemiseen kaupunkitila antaa? Mit\u00e4 reittej\u00e4 suosit, mit\u00e4 v\u00e4lt\u00e4t? Miss\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t, miss\u00e4 \u00e4rsyynnyt? Miksi? Mihin toistuvasti hakeudut ja mihin pys\u00e4hdyt? Mit\u00e4 yhteisi\u00e4 ominaisuuksia hyviss\u00e4 paikoissa on? Voisiko niit\u00e4 saada elinymp\u00e4rist\u00f6\u00f6si lis\u00e4\u00e4? Luotatko ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 t\u00e4rkein\u00e4 pit\u00e4mi\u00e4si asioita edistet\u00e4\u00e4n vai olisiko sinulla mahdollisuutta edist\u00e4\u00e4 niit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n

Debord, Guy. 1958. Theory of the D\u00e9rive. K\u00e4\u00e4nn\u00f6s englanniksi Ken Knabb. Internationale Situationniste.<\/p>\n\n\n\n

Geronta, Antigoni. 2010. Psychogeography. Radical Movements and Contemporary Practices.<\/p>\n\n\n\n

Haladyn, J. J. (2008). Psychogeographical boredom. Drain: Journal of Contemporary Art and Culture, 5(2).<\/p>\n\n\n\n

Hancox, Simone. 2012. Contemporary walking practices and the Situationist International: The Politics of Perambulating the Boundaries Between Art and Life. Contemporary Theatre Review 22:2, Taylor & Francis.<\/p>\n\n\n\n

Virnes, Antti. 2007. Kohti arjen vallankumousta. Lyhyt johdatus situationistiseen ajatteluun. Paatos 1\/2007.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Annaliina Niitamo Teksti on julkaistu alunperin osana t\u00e4m\u00e4n vuoden New Performance Turku -festivaalia. Syyskuun 2020 alussa j\u00e4rjestetyn festivaalin teemana oli liikkuvuudet. Festivaalilla k\u00e4velyluennon “Kriittisell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4” pit\u00e4nyt Annaliina Niitamo pohti luennon yhteyteen kirjoittamassaan artikkelissa liikkuvuutta kriittisen k\u00e4velytutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Teksti julkaistaan nyt uudestaan KULTVAn blogissa osana KULTVAn ja New Performance Turku Festivalin k\u00e4velysarjaa. Annaliina Niitamo toimii oppaanamme […]<\/p>\n","protected":false},"author":3990,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1107","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1107","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3990"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1107"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1107\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1125,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1107\/revisions\/1125"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1107"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1107"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1107"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}