![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-content\/uploads\/sites\/141\/2020\/10\/pexels-aleksandar-pasaric-325185-scaled.jpg\")
<\/p>\n\n\n\n<\/p>\n\n\n\n
KULTVAn Kuvitellut kaupungit \u2013seminaarissa pohdittiin, millaisia ev\u00e4it\u00e4 kirjallisuus ja elokuva antavat tulevaisuuden kuvitteluun. Miten tulevaisuusvisiot valmistavat meit\u00e4 siihen, mik\u00e4 on edess\u00e4? Mit\u00e4 kaupunkidystopiat kertovat meid\u00e4n ajastamme? Blogipostaus valottaa seminaarissa esiin tulleita n\u00e4k\u00f6kulmia ja tarjoaa kirjallisuus- ja elokuvavinkkej\u00e4 tulevaisuuskuvitelmien tueksi.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kaunokirjallisuus tarjoaa monituisia n\u00e4k\u00f6kulmia ajatella, j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ja pohtia, milt\u00e4 kaupunki tuntuu, miten se toimii tai mik\u00e4 on mahdollista. Dystopioiden on usein todettu olevan varoituksia; dystopia kertoo nykyhetkess\u00e4 havaituista, huolestuttavina pidetyist\u00e4 tendensseist\u00e4. Dystopiat kutsuvat meit\u00e4 kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiota h\u00e4lytysmerkkeihin ja kritisoivat sit\u00e4, mihin n\u00e4m\u00e4 tendenssit voivat voimistuessaan meid\u00e4t \u2013 ja toislajiset kumppanimme sek\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6mme \u2013 vied\u00e4. N\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmat olivat esill\u00e4 my\u00f6s KULTVAn Kuvitellut kaupungit \u2013verkkoseminaarin puheenvuoroissa, joissa Kimi K\u00e4rki <\/strong>ja Lieven Ameel<\/strong> kertoivat tutkimuksellisesta ja kirjailija Hanna-Riikka Kuisma <\/strong>taiteellisesta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n tulevaisuuden kaupunkien kanssa.<\/p>\n\n\n\n Lieven Ameel kuvasi kirjallisuuden tarjoumia j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ja ajatella kaupunkien tulevaisuuksia. Kirjallisuus voi auttaa esimerkiksi pohtimaan, milt\u00e4 tulevaisuus tuntuu ja millaista olisi el\u00e4\u00e4 jossain mahdollisessa tulevaisuudessa. Esimerkiksi n\u00e4in tulevaisuuden tuntuun tarttuu Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan romaani Beta \u2013 Sensored Reality<\/em> (Tammi, 2018), joka sijoittuu Helsinkiin vuonna 2117:<\/p>\n\n\n\n \u201dT\u00e4n\u00e4\u00e4n tuuli k\u00e4y l\u00e4nnest\u00e4, keskustasta, joten ilmassa helkkyy my\u00f6s vahva viherpolttoaineen lemahdus. Talomme laiturilla istuu kaksi vanhaa naista ongella. He h\u00f6rppiv\u00e4t kaakaota ja juttelevat oopperasta ja uusimmista videopeleist\u00e4. Se on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4. Onhan t\u00e4m\u00e4 kaupunki synnytt\u00e4nyt useita vuosisadan merkitt\u00e4vimmist\u00e4 s\u00e4velt\u00e4jist\u00e4 ja pelikirjoittajista.\u201d (Beta, 20-21.)<\/p>\n\n\n\n Tulevaisuuden Helsinki on romaanissa peliteollisuuden luvattu kaupunki, jossa merenpinta on ilmastonmuutoksen my\u00f6t\u00e4 kohonnut. Venetsiaa muistuttavassa kaupungissa talon edess\u00e4 voi istua laiturilla ongella otteen vanhojen naisten tavoin.<\/p>\n\n\n\n Tulevaisuuden tunnun lis\u00e4ksi kirjallisuus tarjoaa Ameelin mukaan my\u00f6s muita ev\u00e4it\u00e4 tulevaisuuden kohtaamiseen: kirjallisuus luo tajua siit\u00e4, millaista tulevaisuutta tavoittelemme tai emme tavoittele. Ameel toteaa, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 tulevaisuusvisiot ovat usein kantaa ottavia ja vaikuttamaan pyrkivi\u00e4. Kirjallisuuden kertomukset voivat tarjota my\u00f6s kaupunkisuunnittelun tueksi sellaisia ty\u00f6kaluja ja n\u00e4k\u00f6kulmia, jotka usein j\u00e4\u00e4v\u00e4t tulevaisuusvisioissa ja suunnitteluskenaarioissa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin.<\/p>\n\n\n\n Kimi K\u00e4rki tarttui alustuksessaan tulevaisuusvisioihin tarkastelemalla tieteiselokuvien kulttiklassikkoa, Blade Runneria (Ridley Scott, 1982) ja sen jatko-osaa Blade Runner 2049 (Dennis Villeneuve, 2017.<\/p>\n\n\n\n Elokuvissa tarkastellaan tulevaisuutta, jossa synteettiset ihmiset eli replikantit ty\u00f6skentelev\u00e4t orjina joko avaruuden siirtokunnissa tai Maassa. Agentit eli blade runnerit etsiv\u00e4t ja tuhoavat ep\u00e4luotettavasti k\u00e4ytt\u00e4yvi\u00e4 tai kapinoivia replikantteja. Elokuvat tarjoavat n\u00e4kymi\u00e4 sek\u00e4 1970-luvun lopun ja 2010-luvun synkkiin tulevaisuuskuvitelmiin.<\/p>\n\n\n\n Molemmat elokuvat ammentavat tekohetkens\u00e4 yhteiskunnallisesta tilanteesta ja horisontissa h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4vist\u00e4 sosiaalisista ja ekologisista kriiseist\u00e4. K\u00e4rki havainnollistaa, miten eskapismin sijaan Blade Runner \u2013elokuvat kuvittelevat mahdollista: ne pohtivat ilmastonmuutosta, instrumentaalisia suhteita toisiin ja sosiaalisia alistussuhteita sek\u00e4 sit\u00e4, kuinka k\u00e4y, jos suuryritykset alkavat entist\u00e4 voimakkaammin johtaa maailmaa.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4rki tuo esityksess\u00e4\u00e4n retrosovituksen k\u00e4sitteen kautta esiin my\u00f6s sen, miten tulevaisuuden kaupunki rakentuu vanhan p\u00e4\u00e4lle. Tulevaisuuden kaupungissa ei ole kyse vain uudesta rakentumisesta, vaan kerrostumista; vanhoja rakennuksia korjataan ja nykyaikaistetaan jatkuvasti, mik\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 \u201dretrosovitetun n\u00e4kym\u00e4n\u201d. Jos tulevaisuusvisiot ja dystopiat kertovat t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 ja rakentuvat nykyhetkess\u00e4 olemassa olevan p\u00e4\u00e4lle, kaupunkiarkkitehtuurin retrosovitetuissa kerrostumissa t\u00e4m\u00e4 tulee esiin konkreettisesti.<\/p>\n\n\n\n Seminaarin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 kirjailija Hanna-Riikka Kuisma kertoi romaanistaan Kerrostalo<\/em> (Like, 2019). Kuisma kertoi, ett\u00e4 on aiemmissa romaaneissaan usein keskittynyt yksil\u00f6n psyykeen ja sis\u00e4iseen maailmaan nivoen romaaneihinsa psykologista otetta.<\/p>\n\n\n\n Kerrostalon <\/em>kanssa oli toisin. Yksitt\u00e4isten henkil\u00f6iden sijaan katse kiinnittyy sosiaaliseen rakenteeseen, jota kirjassa edustaa l\u00e4hi\u00f6n asukkaiden monip\u00e4inen joukko. Romaanin p\u00e4\u00e4osassa on Kerrostalo, omalakinen l\u00e4hi\u00f6, jonne asti bussit eiv\u00e4t kulje, taksit eiv\u00e4t suostu ajamaan ja edes poliisia ei aina saada paikalle.<\/p>\n\n\n\n Keskeinen hahmo on ik\u00e4\u00e4ntynyt Terttu, joka on joutunut kodittomaksi ja omaisuus ostosk\u00e4rryss\u00e4 odottaa talokompleksin lukittujen porttien takana, jos joku p\u00e4\u00e4st\u00e4isi sis\u00e4\u00e4n. Tertun hahmon kautta kuvataan kiinnostavasti l\u00e4hi\u00f6n historiaa ja sit\u00e4, miten ty\u00f6v\u00e4est\u00f6lle hyvinvointivaltion laajennuskauden aikaan rakennetut asuintalot p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t lopulta ylikansallisen riskisijoitusyhti\u00f6n k\u00e4siin. Toinen keskeinen henkil\u00f6, Jessica, p\u00e4\u00e4si jo kerran pois l\u00e4hi\u00f6st\u00e4, mutta on ajautunut takaisin l\u00e4hi\u00f6\u00f6n huumeiden myynnin ja k\u00e4yt\u00f6n v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 miss\u00e4 Terttu haluaisi vain p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin, Jessica ei halua mit\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 kuin paeta l\u00e4hi\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Esityksess\u00e4 Kuisma kysyi, onko romaani dystopiaa vai kenties (inho)realistinen kuvaus nykyp\u00e4iv\u00e4n ongelmal\u00e4hi\u00f6st\u00e4. Vastaus on sek\u00e4 ett\u00e4: romaani ei perustu mihink\u00e4\u00e4n tiettyyn todelliseen l\u00e4hi\u00f6\u00f6n, mutta kaikki siin\u00e4 tapahtuneet asiat ovat tapahtuneet jossain asuinalueella, jossain p\u00e4in maailmaa.<\/p>\n\n\n\n Kuisma kertoi salakuljettaneensa romaaniin sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Joidenkin teorioiden vaikutus on ilmeinen. Romaani esimerkiksi kuvaa, millaista on el\u00e4\u00e4 panopticonissa, <\/em>tietoisena jatkuvasta valvonnan mahdollisuudesta. Yksitt\u00e4isten teorioiden ohella romaanin sosiologinen ote n\u00e4kyy my\u00f6s hienovaraisena n\u00e4k\u00f6kulmana yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Romaani kuvaa sit\u00e4, miten eriarvoisuus periytyy sukupolvelta toiselle ja millaista on el\u00e4m\u00e4 yhteiskunnan laitamilla.<\/p>\n\n\n\n Lieven Ameelin, Kimi K\u00e4rjen ja Hanna-Riikka Kuisman puheenvuoroihin oli upotettuna my\u00f6s kosolti mainintoja tulevaisuutta kuvittelemaan pyrkivist\u00e4 elokuvista ja kirjoista, joista koostimme seminaarin j\u00e4lkeen luku- ja katselulistan, mukana my\u00f6s ripaus tutkimuskirjallisuutta. Lista l\u00f6ytyy t\u00e4st\u00e4 alta, olkaa hyv\u00e4!<\/p>\n\n\n\n Kaunokirjallisuutta: KULTVAn Kuvitellut kaupungit \u2013seminaarissa pohdittiin, millaisia ev\u00e4it\u00e4 kirjallisuus ja elokuva antavat tulevaisuuden kuvitteluun. Miten tulevaisuusvisiot valmistavat meit\u00e4 siihen, mik\u00e4 on edess\u00e4? Mit\u00e4 kaupunkidystopiat kertovat meid\u00e4n ajastamme? Blogipostaus valottaa seminaarissa esiin tulleita n\u00e4k\u00f6kulmia ja tarjoaa kirjallisuus- ja elokuvavinkkej\u00e4 tulevaisuuskuvitelmien tueksi. Kaunokirjallisuus tarjoaa monituisia n\u00e4k\u00f6kulmia ajatella, j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ja pohtia, milt\u00e4 kaupunki tuntuu, miten se toimii tai mik\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":3990,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1146","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1146","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3990"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1146"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1146\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1281,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1146\/revisions\/1281"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1146"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1146"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1146"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
J.G. Ballard: Tornitalo (1975)
Philip K Dick: Palkkion mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 (1968)
Pirkko Lindberg: Berenikes h\u00e5r (2000)
Risto Isom\u00e4ki: Sarasvatin hiekkaa (2005) ja Haudattu uhka (2016)
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (2015)
Teemu Kaskinen: Sinulle y\u00f6 (2009)
Piia Leino: Taivas (2018)
Annika Luther: De heml\u00f6sas stad (2011)
Esa M\u00e4kinen: Totuuskuutio (2015)
Antti Tuomainen: Parantaja (2010)
Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta – Sensored Reality (2018)
Katsottavaa:
Blade Runner (1982, ohj. Ridley Scott)
Blade Runner 2049 (2017, ohj. Denis Villeneuve)
Black Mirror -sarja Netflixiss\u00e4
Children of Men (2006, ohj. Alfonso Cuar\u00f3n)
Tutkimuskirjallisuutta:
Lieven Ameel (tulossa syksyll\u00e4 2020) The Narrative Turn in Urban Planning. Lontoo: Routledge.
Lotta Junnilainen (2019) L\u00e4hi\u00f6kyl\u00e4. Tampere: Vastapaino.
K\u00e4rki, Kimi (2017) \u2019Los Angeles, November 2019\u2019. Kuviteltu tulevaisuus, transhumanismi ja
Blade Runner -elokuvan dystopia. Ennen ja nyt: historian tietosanomat 2\/2017, Utopia.
Eeva Luhtakallio & Maria Mustranta (2017) Demokratia suomalaisessa l\u00e4hi\u00f6ss\u00e4. Helsinki: Into.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"