{"id":864,"date":"2018-10-02T08:14:21","date_gmt":"2018-10-02T08:14:21","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/?p=864"},"modified":"2018-10-02T11:32:37","modified_gmt":"2018-10-02T11:32:37","slug":"selkeasti-ja-sensitiivisesti-kodittomuuden-kokemuksista-haastattelussa-sosiaalityon-dosentti-riitta-granfelt","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/2018\/10\/02\/selkeasti-ja-sensitiivisesti-kodittomuuden-kokemuksista-haastattelussa-sosiaalityon-dosentti-riitta-granfelt\/","title":{"rendered":"Selke\u00e4sti ja sensitiivisesti kodittomuuden kokemuksista: haastattelussa sosiaality\u00f6n dosentti Riitta Granfelt"},"content":{"rendered":"

KULTVAn uusi juttusarja esittelee tutkijaverkoston parissa ty\u00f6skentelevien ihmisten ty\u00f6t\u00e4. Ensimm\u00e4isen\u00e4 haastateltavana on sosiaality\u00f6n dosentti Riitta Granfelt. Granfelt on pioneeri suomalaisessa asunnottomuuden tutkimuksessa ja tehnyt tutkimusta aihepiirist\u00e4 jo vuodesta 1986.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Sosiaality\u00f6n dosentti Riitta Granfelt on tutkinut asunnottomuutta jo vuodesta 1986, ollen n\u00e4in yksi suomalaisen asunnottomuuden tutkimuksen pioneereista. Riitta Granfelt on tehnyt pitk\u00e4n uran tutkimalla yhteiskunnan marginaalissa el\u00e4vien ihmisten, kuten vankien ja pitk\u00e4aikaisasunnottomien, kokemuksia. Ty\u00f6uransa my\u00f6t\u00e4 Granfeltille on tullut tutuksi, miten moninaiset psykososiaaliset vaikeudet altistavat ihmisen syrj\u00e4ytymiselle. Pitk\u00e4aikaista asunnottomuutta, jonka pariin Granfelt on palannut tutkijanurallaan yh\u00e4 uudestaan, voidaan pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isist\u00e4 syrj\u00e4ytymisen muodoista.<\/p>\n

V\u00e4it\u00f6stutkimuksessaan Kertomuksia naisten kodittomuudesta<\/em> (1998) Granfelt kertoo kiinnostuneensa ensin naisten asunnottomuudesta ja syrj\u00e4ytymisest\u00e4, mutta tutkimuksen my\u00f6t\u00e4 huomio siirtyi asunnottomuudesta kodittomuuteen, sill\u00e4 erityisesti kokemukset kodin puutteesta tai s\u00e4rkymisest\u00e4 olivat keskeisi\u00e4 Granfeltin tutkimukseen osallistuneille naisille.<\/p>\n

– Asunto voidaan antaa yhteiskunnallisena etuutena, mutta kotia ja kokemusta kodista ei voida antaa. Kunnan tarjoamasta vuokra-asunnosta voi tulla koti, mutta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, Granfelt kertoo.<\/p>\n

Sukupuoleton asunnottomuus?<\/strong><\/p>\n

Granfelt sanoo, ett\u00e4 vaikka arkiajattelussa asunnottomat n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t usein pelkistetysti puiston penkeill\u00e4 ja porrask\u00e4yt\u00e4viss\u00e4 majailevina ihmisin\u00e4, asunnottomat ovat yhteiskunnallisena ryhm\u00e4n\u00e4 laaja-alainen ja on pitk\u00e4aikaista sek\u00e4 lyhytaikaista asunnottomuutta. Lis\u00e4ksi erityisesti naisilla yleist\u00e4 on Granfeltin mukaan piiloasunnottomuus, jolla tarkoitetaan esimerkiksi sukulaisten ja tuttavien luona y\u00f6pymist\u00e4.<\/p>\n

Granfelt sanoo, ett\u00e4 keskustelu asunnottomuudesta ja siihen liittyvist\u00e4 ongelmista on usein my\u00f6s sukupuoletonta. Silti \u2013 tai ehk\u00e4 juuri siksi \u2013 etenkin naisten asunnottomuus j\u00e4\u00e4 yhteiskunnallisessa keskustelussa usein paitsioon ja monet asunnottomille tarkoitetut palvelut ovat ensisijaisesti miehille suunnattuja.<\/p>\n

– Kun puhutaan asunnottomille tarjotuista palveluista, yksinel\u00e4v\u00e4 asunnoton nainen on viimeisen\u00e4 jonossa, Granfelt toteaa.<\/p>\n

Viime vuosina asunnottomuuden sukupuoliulottuvuuksiin on kuitenkin alettu kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota. Granfelt nostaa yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 esiin NEA-hankkeen (Naiserityisyys asunnottomuusty\u00f6ss\u00e4),\u00a0 jonka tavoitteena on naisten asunnottomuuden v\u00e4hent\u00e4minen ja sukupuolen huomioivien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kehitt\u00e4minen asunnottomuuden vastaisessa ty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Omassa tutkimuksessaan pitk\u00e4aikaisesti asunnottomien naisten kanssa Granfelt on havainnut, miten asunnottomat naiset ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa. Esimerkiksi p\u00e4ihdeongelmaiset asunnottomat naiset ovat alttiita my\u00f6s seksuaaliselle hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6lle ja v\u00e4kivallalle. Moni asunnoton nainen on my\u00f6s \u00e4iti. Lapsiin kohdistuva ik\u00e4v\u00e4 sek\u00e4 \u00e4itiyteen liittyv\u00e4 syyllisyys ja h\u00e4pe\u00e4 ovatkin tulleet naisten tarinoissa vahvasti esiin.<\/p>\n

Kokemusten ja kertomusten tulkitsija<\/strong><\/p>\n

Omassa tutkimusty\u00f6ss\u00e4\u00e4n Granfelt on keskittynyt kuuntelemaan, ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n marginaalissa el\u00e4vien ihmisten omia kertomuksia ja kokemuksia. Tutkimuksen avulla h\u00e4n on nostanut esiin yhteiskunnassa usein piiloon j\u00e4\u00e4vi\u00e4 tarinoita esimerkiksi siit\u00e4, milt\u00e4 kodittomuus tuntuu ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Granfelt m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 asunnottomuuden tutkimuksen keskeiseksi tavoitteeksi sen, ett\u00e4 kokemukset asunnottomuudesta tuodaan osaksi yhteiskunnallista ja yhteiskuntatieteellist\u00e4 keskustelua ja ett\u00e4 ne saisivat paikkansa sielt\u00e4. Uraansa aloittelevia tutkijoita ja opiskelijoita Granfelt muistuttaa my\u00f6s kielen keskeisest\u00e4 roolista tutkimustuloksista kommunikoidessa:<\/p>\n

– Tutkijanurallani olen pit\u00e4nyt t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kaunista, selke\u00e4\u00e4 ja informatiivista kielt\u00e4 ja tutkimuksen osallistujien kokemusten erilaisia vivahteiden esille tuomista.<\/p>\n

Granfelt kertoo, ett\u00e4 analysoidessaan aineistoja h\u00e4n pyrkii pysym\u00e4\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 aineistoa ja tavoittamaan haastattelemiensa naisten omia merkityksenantoja. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tutkimuksessa korostuu my\u00f6s tutkijan eettinen vastuu \u2013 tutkijoina meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tarkasti kuunnella ja pyrki\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisten kokemusta ja kantaa vastuu tekemist\u00e4mme tulkinnoista.<\/p>\n

Tulevaisuuden suuntia<\/strong><\/p>\n

Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa asunnottomuus on n\u00e4hty vakavana yhteiskunnallisena ongelmana ja pitk\u00e4aikaisen asunnottomuuden poistaminen on poliittisesti hyv\u00e4ksytty tavoite. Ensimm\u00e4inen valtakunnallinen pitk\u00e4aikaisasunnottomuuden v\u00e4hent\u00e4misohjelma aloitettiin vuonna 2008 ja nyt on meneill\u00e4\u00e4n kolmas. Asunnottomuuden vastaisen ty\u00f6n ja asunnottomuutta tarkastelevan tutkimuksen merkitys ei kuitenkaan v\u00e4hene. Tulevaisuudessa Granfelt ennakoi huomion kiinnittyv\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n kodittomuuden ja siirtolaisuuden kysymyksiin sek\u00e4 turvapaikanhakijoiden ja paperittomien kokemuksiin kodittomuudesta. Poliittisena tavoitteena ja tutkimuksensa osallistujien toiveena olisi Granfeltin mukaan, ett\u00e4 asunnottomuuden lis\u00e4ksi p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin eroon kodittomuudesta \u2013 \u201dett\u00e4 asunnosta tulisi koti, jonka he pystyv\u00e4t s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d.<\/p>\n

Granfelt kertoo tutkimusty\u00f6st\u00e4\u00e4n my\u00f6s KULTVAn seuraavassa seminaarissa, jonka aiheena on Asuminen, asunnottomuus ja eriarvoisuus. Seminaari j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n keskiviikkona 10.10. klo 12-16 luentosalissa Edu 2 (Assistentinkatu 5, Turun yliopisto). Lis\u00e4tietoja seminaarista t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Teksti ja kuvat: Emma Lamberg<\/p>\n

Kirjoittaja on KULTVAn koordinaattori ja tekee v\u00e4it\u00f6stutkimustaan sosiologian oppiaineessa.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

KULTVAn uusi juttusarja esittelee tutkijaverkoston parissa ty\u00f6skentelevien ihmisten ty\u00f6t\u00e4. Ensimm\u00e4isen\u00e4 haastateltavana on sosiaality\u00f6n dosentti Riitta Granfelt. Granfelt on pioneeri suomalaisessa asunnottomuuden tutkimuksessa ja tehnyt tutkimusta aihepiirist\u00e4 jo vuodesta 1986. Sosiaality\u00f6n dosentti Riitta Granfelt on tutkinut asunnottomuutta jo vuodesta 1986, ollen n\u00e4in yksi suomalaisen asunnottomuuden tutkimuksen pioneereista. Riitta Granfelt on tehnyt pitk\u00e4n uran tutkimalla yhteiskunnan marginaalissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":3990,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-864","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/864","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3990"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=864"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/864\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":873,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/864\/revisions\/873"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=864"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=864"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kultva\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=864"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}