Kevät tuoksuu sulaneelta sammaleelta ja auringolta. Lapset rakentavat kallion päälle jotain kepeistä ja havuista. Tutkijaa kävelee lähemmäs ja vastaus kerrotaan ennen kun hän ehtii kysyä. “Me tehdään muurahaisille hotellia!” Hulda hihkuu ja osoittaa paksua kuoretonta oksaa,“Tää on silta hotellille ja tässä on hotellin päätyovi.” “Pääsisäänkäynti”, Eino korjaa ja jatkaa esittelyä, “Täällä on myös pihkalamppuja, juoksurata, viidakko ja uima-allas.” Hulda hymyilee, “Siis täällä on ihan kaikkea, mitä murkut voi ikinä haluta.” Eino näyttää mietteliäältä, “Buffet voitaisiin kyllä vielä tehdä.” “Joo! Tehään se tähän altaan viereen, tästä kaarnasta tulee hyvä pöytä.” Hulda nappaa maasta paksun palan männynkaarnaa. Kun Hulda kääntää kaarnan hän huomaa sen sisäpinnalla vaaleaa kasvustoa, “Mitä tää on?” Tutkija kumartuu katsomaan lähempää. “Olisko se jotain sientä?” “On”, Eino sanoo, “Mä tiedän, et metsässä on sientä vähän joka paikassa. Mä tiedän aika paljon kaikenlaista.” Tutkija hymyilee ja nyökkää. “Sientä?” Hulda naurahtaa, “No sittehä tässä pöydässä on ruoatkin jo valmiina!”
