Klip, klap, riks, raks. Kolme lasta hakkaa kepeillä kalliolta alas vyöryvää jäämuodostumaa. Yksi iskee ylhäältä isossa kaaressa kuin kirveellä, toinen alaviistosta kuin mailalla ja kolmas nakuttaa pienesti kuin vasaralla. Kepit taipuvat työkalujen rooleihin. Klip, klap, riks, raks. Jäähileitä lentää joka suuntaan ja välillä paksusta jäästä irtoaa iso lohkare.
“Kato mun saalista!” Hulda huutaa Tutkijalle, joka on tullut paikalle katsomaan jäänhakkaajia. Hulda kahmii kolme jäälohkaretta syliinsä, “Tässä on ainaki kaks kiloa jääaarteita.” “Hieno saalis”, Tutkija hymyilee.
“Me ollaan hakattu tätä kolme viikkoa”, Eino kertoo samalla kun hän nakuttaa jääputouksesta erkanevaa jättimäistä jääpuikkoa. Taustalla Pekko on ottanut työstä tauon ja syö jäätä. “Me ollaan saatu mustaa, keltasta ja ruskeeta jäätä”, Eino sanoo ylpeänä olkansa yli. “Onkohan keltanen jää jonku jäätynyttä pissaa?” Hulda kysyy Tutkijalta silmät tuikkien. “No, ei välttämättä. Se väri on voinut tulla maastakin”, Tutkija vastaa. “Mä kyllä luulen, et se on ketun pissaa”, Hulda hihittää. “Eikä oo”, Eino sanoo, “se on metsän pissaa.”