Metsään kävellään parijonossa. Toisistaan kiinni pitävät kädet heiluvat iloisesti. “Metsässä ei oo enää yhtään lunta, sittenpä näät”, Hulda hihkaisee Tutkijalle. “Jäätä on kuitenkin vielä vähän”, Eino täsmentää. Yöpakkanen on tehnyt lätäköihin ohuet jääkuoret. Lapsilla on kova tarve tallata jää rikki. Jokainen astuu vähintään yhteen lätäkköön, vaikka se on kielletty. Jään alla vaaniva vesi kastelee jonkun kengän. Metsä vihertää, mutta polulla on jäätä. Moni liukastuu ja yksi kaatuu kyljelleen, mutta ketään ei satu.
Kota-aukealla kaikki kiiruhtavat omiin leikkeihinsä. Onnista ja Huldasta tulee kissoja ja Pekosta ja Unnasta dinosauruksia. “Varokaa dinosauruksia!” joku kiljuu. Eevi perustaa meikkikaupan, jossa myydään pajunkissoja ja sammaltuppoja. Jääpaikalla Eino soittaa viimeisiä jääpuikkoja pienellä kepillä. Jokaisesta jääpuikosta kuuluu hieman erilainen kilahdus. Kilahdukset sekoittuvat sulavista puikoista tippuvien vesipisaroiden ääniin. Einon ja metsän keväinen duetto.
