“Moi Tutkija!” kolme lasta huutaa hieman eri aikaan, kun Tutkija ilmestyy kodan oviaukkoon. Hulda huomaa, että Tutkijalla on päässään lunta. “Heittikö oksa sunkin päälle lunta?” hän kysyy. “Moi kaikille ja heittipä juu”, Tutkija hymyilee. Hän ottaa pipon päästään ja ravistaa lumet ulos, ennen kuin sulkee oven ja istahtaa puiselle jakkaralle. Lapset istuvat nuotion ympärillä ringissä paistamassa makkaraa. Kaikkien posket helottavat punaisina. “Se oksa heitti mun ja Auranki päälle lunta”, Hulda kertoo. “Ai heitti vai? Aika innokas oksa sitten vissiin”, Tutkija naurahtaa ja nyökkää terveiset Hetajalle, metsän opettajalle.
“Hei, kattokaa tossa on raketti”, Aura hihkaisee ja osoittaa makkarallatikullaan nuotion laitamilla törröttävää halkoa. Sen kärki on terävä ja osoittaa viistossa ylöspäin. “Kukahan sillä voisi lentää?” Hetaja kysyy. “Astronautti”, Eino ehdottaa. Hän on nähnyt sellaisen kirjassa. “Mun mielestä Tutkija vois lentää sillä tutkimaan minne Vihreä Nakki on kadonnut”, Hulda sanoo. “Toi on ihan selvästi muurahaisten raketti. Ne lentää sillä talveks pois ja siks niitä ei näy missään”, Unna kertoo ja katsoo ylöspäin.
