Mitä metsä on lapselle ja lapsi metsälle?
Tämä blogi on osa Lasten metsä – Metsäeskarin matkassa tutkimushanketta. Hanke toteutetaan Turun yliopistossa Koneen säätiön rahoituksella. Siinä tutkitaan esiopetusikäisten lasten metsään liittämiä merkityksiä ja metsäeskaritoimintaa.
Hankkeen matkailijoita ovat lapset metsässä ja metsä lapsissa, tutkija eskariryhmän matkassa sekä taiteilija matkan kertojana. Tässä blogissa taiteilija julkaisee tutkijan keräämän aineiston pohjalta luotuja fiktiivisiä tarinoita lasten ja metsän välisestä suhteesta sekä metsän kanssa olemisesta. Tarinoita julkaistaan tutkimuksen aineistonkeruuvaiheessa lähes reaaliajassa. Aineiston pohjalta kirjoitetut tieteelliset julkaisut liitetään myöhemmin Julkaisuja-välilehden alle.
Metsäeskari
Metsäeskari tarkoittaa esiopetusta, joka toteutetaan metsässä. Esiopetusryhmä viettää suurimman osan ajasta metsässä läpi lukuvuoden. Ryhmällä on metsässä yleensä käytössään kota tai laavu ja metsäalue sijaitsee useimmiten päiväkodin läheisyydessä, jotta lapset voivat siirtyä suojaan ukkosen tai kovan pakkasen ajaksi. Metsässä opitaan, ruokaillaan, leikitään ja vietetään aikaa yhdessä.
Aineistonkeruu
Hankkeen päätutkija Sara Sintonen kulkee metsäeskariryhmän matkassa 2–4 päivänä kuukaudessa yhden lukuvuoden ajan. Hän kirjaa ylös kaikilla aisteilla tekemiään huomioita, kuvaa lasten leikkejä ja rakennelmia sekä pitää havainnoistaan päiväkirjaa. Lukuvuoden mittaan materiaalia kertyy 20-40 päivän ajalta.
Tarina
Kuvittaja ja lastenkirjailija Emilia Erfving toimii Saran työparina. Hän on tämän blogin kertoja. Emilia käy läpi Saran metsässä keräämää materiaalia. Hän leikkaa ja liittää samankaltaisia tapahtumia toisiinsa, poistaa ja lisää yksityiskohtia ja täyttää tyhjät kohdat mielikuvituksella. Näin lasten metsä, tutkijan havaintomaailma ja kertojan mielikuvitus muovautuvat yhdeksi tarinaksi. Tarinaksi, jossa todellisuus, tulkinta ja fiktio kietoutuvat kiehtovalla tapaa toisiinsa.
Tervetuloa mukaan seuraamaan Keppimetsän lasten tarinoita!
Työryhmä
Sara Sintonen on varhaiskasvatuksen professori, joka työskentelee Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa, varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa Rauman kampuksella. / www.sarasintonen.net
Emilia Erfving on viisi kirjaa julkaissut lastenkirjailija ja -kuvittaja, jonka mielestä suomalainen metsä on maailman kiinnostavin paikka. Ennen kuvittajan uraa Emilia toimi yhteisötaiteilijana ja taideopettajana. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta pääaineenaan taidekasvatus. / www.emiliaerfving.com
Metsäeskarilaiset ovat erään eteläsuomalaisen päiväkodin yhteydessä toimiva ryhmä, johon kuuluu 13 lasta ja 3 aikuista.
Asiantuntijaverkosto (ohjausryhmä):
Virpi Valtonen on kasvatustieteilijä, joka väitteli hiljattain Helsingin yliopistossa Monilajisesta kasvatuksesta. Virpiä kiinnostaa erityisesti ihmisten eläinsuhteet ja se, miten voisimme oppia elämään rauhaisampaa yhteiseloa, myös ei-toivottujen eläinten kanssa. Hän toimii tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa.
Mikko Snellman on väitellyt taiteen tohtoriksi Aalto-yliopistossa. Hän on kiinnostunut posthumaanista taidekasvatuksesta, affektiteoriasta, nykytaiteesta, kehollisuudesta ja intra-aktiivisesta pedagogiikasta. Mikko työskentelee yliopistonlehtorina Turun yliopiston OKL:ssä.
Reetta Karhunkorva työskentelee tutkimuspäällikkönä valtakunnallisessa metsäkulttuurin vastuumuseossa Suomen Metsämuseo Lustossa Punkaharjulla. Hän on museoammattilainen, jonka tausta on paitsi metsässä, myös Suomen historiassa ja folkloristiikassa.Tällä hetkellä Reetta valmistelee perinteentutkimuksen alan väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa metsänomistajien metsäsuhteista.
Veera Tervo on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja luokanopettaja Helsingin Montessori-koulussa. Veeraa kiinnostaa erityisesti epäjärjestys (järjestyksen vastinparina) – mitä on epäjärjestys kasvatuksessa ja koulussa? Tähän kutkuttavaan kysymykseen Veera ammentaa selkeyttä mm. feministisestä ja queer-teoriasta
Ilona Lindh on työskennellyt kustannusalalla parikymmentä vuotta, väitellyt matkakirjallisuuden kielestä ja kerronnasta vuonna 2021 ja sen jälkeen tutkinut vapaa-ajan lukemisen tapoja ja muutoksia SKR:n rahoittamassa Muuttuva lukijuus -hankkeessa. Nyt Ilona työskentelee tutkimuskoordinaattorina Helsingin yliopiston Mind and Matter -profiloitumisalueessa.
