Tiedotusopin professori Osmo Wiiolla oli tapana sanoa, ett\u00e4 \u201dviestint\u00e4 yleens\u00e4 ep\u00e4onnistuu, paitsi sattumalta\u201d. Jos t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on oikeanlainen, (eik\u00e4 meill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4 t\u00e4t\u00e4) edellytykset organisaatioiden v\u00e4liselle verkostoyhteisty\u00f6lle eiv\u00e4t ole kovinkaan h\u00e4\u00e4vit. Organisaatioiden v\u00e4linen yhteisty\u00f6 ei voi toimia, jos organisaatioiden v\u00e4linen viestint\u00e4 ei toimi edes v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4sti. Tilanne ei kuitenkaan ole n\u00e4in lohduton. Vaikka viestint\u00e4 on parhaissakin olosuhteissa haastava taiteenlaji, toimivaan viestint\u00e4\u00e4n panostaminen ei ole koskaan turhaa. Viestint\u00e4\u00e4n tehdyt investoinnit maksavat aina itsens\u00e4, jos investoinnit on tehty taidolla.<\/p>\n\n\n\n
Organisaatioiden v\u00e4lisen viestinn\u00e4n parantaminen kannattaa aloittaa muutoksista, jotka eiv\u00e4t vaadi suuria rahallisia tai ajallisia panostuksia. Viestinn\u00e4ss\u00e4 on sek\u00e4 rakenteellinen, ett\u00e4 taitoihin liittyv\u00e4 ulottuvuus. Hyv\u00e4\u00e4 viestint\u00e4\u00e4 edist\u00e4vi\u00e4 rakenteita voi usein olla haastavaa ja aikaa viev\u00e4\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4. Henkil\u00f6kohtaisia viestint\u00e4taitoja ja asenteita kaikki voivat muuttaa koska vain.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4n viestinn\u00e4n tulee perustua avoimuuteen ja haluun jakaa tietoa, lakeja, s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 ja etiikkaa kuitenkaan unohtamatta. T\u00e4m\u00e4 on pitk\u00e4lti asenne- ja viitseli\u00e4isyyskysymys. Arvostanko muita ihmisi\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 haluan tarjota heille tietoa, joka voi tehd\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6st\u00e4\u00e4n helpompaa. Kannattaa kuitenkin pohtia sit\u00e4, mit\u00e4 toinen henkil\u00f6 oikeasti tarvitsee. Kenenk\u00e4\u00e4n ei oikeasti tarvitse kuulla viimeisimpi\u00e4 juoruja muista.<\/p>\n\n\n\n
Miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 tiedolla ei tulisi \u201dpolitikoida\u201d kertomalla eri ihmisille eri asioita vain omia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 edist\u00e4\u00e4kseen. N\u00e4in toimiva henkil\u00f6 j\u00e4\u00e4 aina jossain vaiheessa toiminnastaan \u201dkiinni\u201d ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kukaan ei en\u00e4\u00e4 luota n\u00e4in toimivaan henkil\u00f6\u00f6n, saatikka kunnioita t\u00e4t\u00e4. Viestinn\u00e4n tulee olla my\u00f6s rehellist\u00e4. Asiat voi sanoa suoraan ja selke\u00e4sti ilman, ett\u00e4 loukkaa toista osapuolta.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4 viestint\u00e4 perustuu my\u00f6s aitoon kuunteluun ja haluun oppia toisilta. Kukaan ei halua kertoa mit\u00e4\u00e4n henkil\u00f6lle, jota ei kiinnosta v\u00e4h\u00e4isess\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin, mit\u00e4 h\u00e4nelle kerrotaan. Henkil\u00f6lle joka tiet\u00e4\u00e4 jo valmiiksi mielest\u00e4\u00e4n kaiken on turhakin kertoa mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4llainen \u201dviestint\u00e4\u201d kuluttaa vain kaikkien aikaa. Jos oikeasti haluaa, ett\u00e4 omalla viestinn\u00e4ll\u00e4 on edes teoriassa vaikutusta, kannattaa omat n\u00e4kemykset perustella huolellisesti. Mik\u00e4li henkil\u00f6lle vain sanotaan, ett\u00e4 kasvomaskia tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, muttei samalla perustella miksi, henkil\u00f6 todenn\u00e4k\u00f6isesti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 maskin hyllyyn.<\/p>\n\n\n\n
Kuuntelu, toisten tarpeiden huomioiminen, halu oppia ja n\u00e4kemysten perustelu viestitt\u00e4v\u00e4t kunnioituksesta ja v\u00e4litt\u00e4misest\u00e4. Kunnioittaminen puolestaan lis\u00e4\u00e4 avoimen viestinn\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suomessa on perinteisesti ajateltu, ett\u00e4 viestinn\u00e4ss\u00e4 on kyse vain tiedon levitt\u00e4misest\u00e4 ja vaihtamisesta. Uusimmat tutkimukset eiv\u00e4t t\u00e4llaista v\u00e4itett\u00e4 juurikaan tue. Yli 90 prosenttia viestinn\u00e4st\u00e4 tapahtuu nykytiedon mukaan sanattomalla tasolla. Esimerkiksi puheviestinn\u00e4ss\u00e4 ihmiset kiinnitt\u00e4v\u00e4t enemm\u00e4n huomiota \u00e4\u00e4nens\u00e4vyymme, puhenopeuteemme, \u00e4\u00e4nemme voimakkuuteen, eleisiimme ja ilmeisiimme kuin siihen, mit\u00e4 me sanomme. Jos sanaton viestint\u00e4mme on ristiriidassa sanomamme kanssa, meill\u00e4 ei ole uskottavuutta. Omaa sanatonta viestint\u00e4\u00e4kin voi silti kehitt\u00e4\u00e4 ja parantaa, jos vain haluaa oppia. Asenteen merkitys nousee kuitenkin t\u00e4ss\u00e4kin keskeiseksi kysymykseksi, koska nimenomaa peittelyn ja \u201dn\u00e4yttelyn\u201d tuntu synnytt\u00e4\u00e4 usein kuulijassa ep\u00e4uskon ja ep\u00e4luottamuksen tunteen. Paras vaihtoehto t\u00e4ss\u00e4kin on se, ett\u00e4 omaksuu aidosti ajatuksen toisten kunnioittamisesta ja auttamisesta.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4 viestint\u00e4 on siis pitk\u00e4lti asennekysymys. Kunnioitus ja avoimuus kumpuavat oikeasta tiedosta. Erilaisissa verkostoissa toimivien tulisi sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 ajatus, jonka mukaan verkoston j\u00e4senet tarvitsevat toinen toisiaan. Kun verkoston j\u00e4senet ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 heist\u00e4 jokainen voi yhteisty\u00f6n avulla saavuttaa huomattavasti enemm\u00e4n kuin yksin, palvelualttiudella on vakaa pohja, jonka varaan on hyv\u00e4 rakentaa. Ajoittaisiin ep\u00e4onnistumisiinkin on t\u00e4llaisessa verkostossa varaa.<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja: Markus Kantola. Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina KumppanuusAkatemia \u2013hankkeessa.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tiedotusopin professori Osmo Wiiolla oli tapana sanoa, ett\u00e4 \u201dviestint\u00e4 yleens\u00e4 ep\u00e4onnistuu, paitsi sattumalta\u201d. Jos t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on oikeanlainen, (eik\u00e4 meill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4 t\u00e4t\u00e4) edellytykset organisaatioiden v\u00e4liselle verkostoyhteisty\u00f6lle eiv\u00e4t ole kovinkaan h\u00e4\u00e4vit. Organisaatioiden v\u00e4linen yhteisty\u00f6 ei voi toimia, jos organisaatioiden v\u00e4linen viestint\u00e4 ei toimi edes v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4sti. Tilanne ei kuitenkaan ole n\u00e4in lohduton. Vaikka viestint\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":18470,"featured_media":3060,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[45,24],"tags":[],"class_list":{"0":"post-3195","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kumppanuusakatemia","8":"category-tutkimus","9":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3195","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/users\/18470"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3195"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3195\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3201,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3195\/revisions\/3201"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3060"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3195"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3195"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/liike\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3195"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}