<\/p>\n
Asiantuntijoiden kesken vallitsi yleens\u00e4 selke\u00e4 ja hyvin samanlainen ty\u00f6njako eri puolilla Eurooppaa. L\u00e4\u00e4k\u00e4rit ja v\u00e4lsk\u00e4rit keskittyiv\u00e4t yleens\u00e4 uhriin. V\u00e4lsk\u00e4rit tekiv\u00e4t ruumiinavauksen ja tutkivat l\u00e4\u00e4k\u00e4rin valvonnassa ruumiista l\u00f6ytyv\u00e4t vammat, mutta l\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 oli oikeus tehd\u00e4 lopulliset p\u00e4\u00e4telm\u00e4t kuolinsyyst\u00e4. K\u00e4til\u00f6iden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli tutkia rikoksen tekij\u00e4\u00e4, naista, jonka ep\u00e4iltiin synnytt\u00e4neen aviottoman, kuolleen ja mahdollisesti murhatun lapsen, mutta joissain tapauksissa my\u00f6s uhria, murhattua lasta. Jo pelkk\u00e4 naimattoman naisen raskausep\u00e4ily saattoi aiheuttaa tutkintapyynn\u00f6n, ja silloin piti joko k\u00e4til\u00f6n tai muiden luotettavien naisten tutkia ep\u00e4illyn naisen tila, oliko h\u00e4n ollut raskaana vai ei.[2]<\/sup><\/a><\/p>\n <\/p>\n Juridiset luottamusteht\u00e4v\u00e4t otettiin huomioon ruotsalaisten k\u00e4til\u00f6iden koulutuksessa ja monissa k\u00e4til\u00f6oppaissa 1700-luvun alusta l\u00e4htien. Koulutettujen k\u00e4til\u00f6iden tuli hallita gynekologiset sis\u00e4tutkimukset, tuntea naisruumiin anatomia ja oppia sek\u00e4 nimelt\u00e4 ett\u00e4 ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4 kaikki sis\u00e4isten ja ulkoisten synnytyselinten osat, jotta k\u00e4til\u00f6 pystyi tarvittaessa tekem\u00e4\u00e4n oikeusistuinten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mi\u00e4 tutkimuksia ja j\u00e4rkev\u00e4sti vastaamaan ja selke\u00e4sti nime\u00e4m\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 osa naisen synnytyselimist\u00e4 oli vahingoittuneessa tilassa, jos l\u00e4\u00e4k\u00e4ri tai joku muu virkamies kysyi h\u00e4nelt\u00e4 siit\u00e4 neuvoa.[3]<\/sup><\/a><\/p>\n <\/p>\n Jonas Kiernander: Utkast til Medicinal-Lagfarenheten (1776)<\/p><\/div>\n Oikeusl\u00e4\u00e4ketiede edellytti kuolleen vastasyntyneen ruumista tutkivan henkil\u00f6n etsiv\u00e4n ja havainnoivan erityisesti sit\u00e4, mik\u00e4 oli ep\u00e4normaalia ja poikkeavaa. Selv\u00e4sti havaittavien ampumavammojen, pistohaavojen, iskujen ja ly\u00f6ntien aiheuttamien murtumien, ven\u00e4hdysten, halkeaminen ja verenvuotojen tutkiminen oli yksinkertaisempaa kuin heikommin n\u00e4kyvien tai ihmissilm\u00e4lle n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien kuolinsyiden havaitseminen. Apuna saattoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ruumiin koon, muodon, rakenteen ja v\u00e4rin havainnointia. Kuollutta vastasyntynytt\u00e4 tutkiessa tuli kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota pituuteen, painoon, ihoon, p\u00e4\u00e4h\u00e4n, aukileisiin, ruumiinj\u00e4seniin ja kynsiin. Oliko ruumiin iho \u201delinvoimainen\u201d vai ei, olivatko j\u00e4senet \u201dhennot\u201d tai oliko iho ryppyinen, helposti irtoava, kellert\u00e4v\u00e4 tai sinert\u00e4v\u00e4 vai vaaleanpunainen, kuten el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 lapsella.[4]<\/sup><\/a><\/p>\n <\/p>\n K\u00e4til\u00f6n l\u00e4\u00e4ketieteellisest\u00e4 asiantuntemuksesta toimii hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 Turun kaupungink\u00e4til\u00f6 Catharina Renautin (1709\u22121787) tutkima, Turun lasaretin lantakasasta joulukuussa 1768 l\u00f6ytynyt keskosruumis. Renaut pani tarkasti merkille ruumiin koon sek\u00e4 ihon ja luiden kehitysasteen ja arvioi n\u00e4iden merkkien perusteella siki\u00f6n i\u00e4ksi seitsem\u00e4n kuukautta. H\u00e4nen mukaansa siki\u00f6n iho oli ollut jo \u201delinvoimainen\u201d ja sill\u00e4 oli \u201djo ollut luita\u201d. H\u00e4n arvioi niin ik\u00e4\u00e4n lapsen kuolleen jo ennen syntym\u00e4\u00e4, koska sen sin\u00e4ns\u00e4 jo elinvoimaiseksi kehittynyt iho oli kuitenkin \u201drepeillyt ja kokoon vet\u00e4ytynyt\u201d:[5]<\/sup><\/a><\/p>\n <\/p>\n Oikeusl\u00e4\u00e4ketieteellisesti t\u00e4rkeint\u00e4 oli erottaa jo lahomassa olleen ruumiin ihon v\u00e4rikirjosta mahdolliset ulkoisen v\u00e4kivallan merkit, mink\u00e4 Renaut selv\u00e4sti kykeni tekem\u00e4\u00e4n. Renaut totesi, ett\u00e4 h\u00e4n oli tarkastuksessa l\u00f6yt\u00e4nyt siki\u00f6n kaulalta mustunutta ihoa, joka oli aivan kuin kynnell\u00e4 \u201dnaarmutettu\u201d. Vaurio oli saattanut synty\u00e4 synnytyksen yhteydess\u00e4, kun \u00e4iti oli auttanut siki\u00f6n maailmaan. Renaut tutki my\u00f6s synnytt\u00e4j\u00e4n synnytyselimet. Synnytt\u00e4j\u00e4n em\u00e4ttimen repe\u00e4mist\u00e4 ja ulkoisten synnytyselinten turvotuksen asteesta Renaut p\u00e4\u00e4tteli, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 oli ollut nimenomaan \u00e4killinen ja raju keskenmeno.[6]<\/sup><\/a> Renautin antaman todistuksen perusteella tuomioistuin vapautti kuolleen keskosen synnytt\u00e4neen naisen lapsenmurhasyytteest\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n [1]<\/a> Tony Gustafsson, L\u00e4karen, d\u00f6den och brottet. Studier i den svenska r\u00e4ttmedicinens etablering<\/em>. Uppsala universitet. Uppsala 2007, 81.<\/p>\n [2]<\/a> Kongl. Hofr\u00e4ttens Bref \u2026 d\u00e5 d\u00f6dt Foster finnes, men obekant \u00e4r, hwilken det framf\u00f6dt och \u00e5 l\u00f6n lagt 12.2.1755; Gustavsom 2007, 84\u221285; \u00a0Mark Jackson, New-born child murder. <\/em>Women, illegitimacy and the courts in eighteenth-century England<\/em>. Manchester University Press. Manchester and New York 1996, 70\u221272.<\/p>\n [3]<\/a> Tove Paulsson Holmberg, Onaturlig f\u00f6delse. Johan von Hoorn och det obstetriska dilemmat 1680\u22121730<\/em>. Lunds universitet. Lund 2017, 174\u2212175.<\/p>\n [4]<\/a> Gustafsson 2007, 231\u2013236; Jonas Kiernander, Utkast til Medicinal-Lagfarenheten. <\/em>Domare til uplysning, l\u00e4kare til hjelpreda och barnmorskor til underwisning i \u00e4mnen som r\u00f6ra m\u00e4nnisko-kroppen. Stockholm<\/em> 1776, 124\u2212129.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2019\/02\/Kiernander-300x248.jpg\")