\u201dTuomarin apuna ja tukena on lautakunta, johon kuuluu enint\u00e4\u00e4n kaksitoista j\u00e4sent\u00e4, heid\u00e4n etumiehen\u00e4\u00e4n herastuomari (huomaa \u2013 ei herrastuomari). Tuomarin arvonimell\u00e4 varustettuja henkil\u00f6it\u00e4 on t\u00e4ten melko monta. On \u201dukkotuomari\u201d eli varsinainen kihlakunnantuomari, joka kuitenkin verrattain harvoin joutuu istumaan k\u00e4r\u00e4ji\u00e4. On \u201distuva tuomari\u201d, jona tavallisesti on varatuomarin arvonime\u00e4 tavoitteleva \u201dhovioikeudenauskultantti; h\u00e4nt\u00e4kin sanotaan aina tuomariksi. Kun h\u00e4n on istunut vaaditut kolmet k\u00e4r\u00e4j\u00e4t, tulee h\u00e4nest\u00e4 vihdoin varatuomari (maallikon mielest\u00e4 vallan v\u00e4\u00e4r\u00e4 j\u00e4rjestys, kun tuomarista tulee varatuomari). K\u00e4r\u00e4ji\u00e4 seuraavaa p\u00f6yt\u00e4kirjaa pit\u00e4v\u00e4\u00e4 tuomarin oppipoikaakin sanoo kansa mielell\u00e4\u00e4n tuomariksi. Ja vihdoin herastuomari, jonka arvonimi kalskahtaa kaikkein komeimmalta. Sit\u00e4 ei saavutetakaan ennen kuin on ollut mukana monilla k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 lautakunnan j\u00e4senen\u00e4.\u201d[1]<\/a><\/p><\/blockquote>\n <\/p>\n Oheinen katkelma k\u00e4r\u00e4j\u00e4salin henkil\u00f6ist\u00e4 on V\u00e4in\u00f6 Tannerin teoksesta Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa<\/em> (1948). Muistelma sijoittuu 1900-luvun alkupuolella, mutta silti k\u00e4r\u00e4j\u00e4salin \u201droolitus\u201d oli pysynyt samankaltaisena jo kauan ennen Tannerin omia auskultointiaikoja.<\/p>\n <\/p>\n Oikeushistorian kannalta lautamiehet eli maallikkotuomarit ovat v\u00e4h\u00e4n tutkittu ja tunnettu ryhm\u00e4. Silti viel\u00e4 lautamiehi\u00e4kin huonommin tunnetaan k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurit eli Tannerin mainitsemat \u201dtuomarin oppipojat\u201d. On todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 usein k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurina toimi oikeustieteen opiskelija, mutta eri aikoina ja eri olosuhteissa kirjurina on saattanut toimia l\u00e4hes kuka tahansa kirjoitustaitoinen henkil\u00f6. Totuuden nimiss\u00e4 on kuitenkin tunnustettava, ett\u00e4 yksitt\u00e4istapauksia lukuun ottamatta emme t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tied\u00e4, ketk\u00e4 kirjoittivat hovioikeuksille l\u00e4hetetyt tuomiokirjat.<\/p>\n <\/p>\n Yksi tapa selvitt\u00e4\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjureiden ongelmaa ovat Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkelit. Vanhemman, vuodet 1640\u20131852 kattavan matrikkelin osumat ovat harvalukuisia ja ne sijoittuvat ajallisesti nelj\u00e4lle eri vuosisadalle. Uudempi eli vuosia 1853\u00ad\u20131899 k\u00e4sittelev\u00e4 matrikkeli sen sijaan antaa 19 osumaa.<\/p>\n <\/p>\n Suoritettu haku tavoittaa matrikkeleista todenn\u00e4k\u00f6isesti ainoastaan ne, joiden p\u00e4\u00e4toimisena ty\u00f6n\u00e4 on ollut k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin toimi ja suurin osa tilap\u00e4isesti k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjureina toimineista henkil\u00f6ist\u00e4 j\u00e4\u00e4 tavoittamatta. T\u00e4t\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 voi perustella sill\u00e4, ett\u00e4 ainoastaan kahdeksan henkil\u00f6n kohdalla on merkitty k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin lis\u00e4ksi jokin muu ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4. Lis\u00e4ksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurien etsiminen yliopiston matrikkeleista on ongelmallista my\u00f6s sen vuoksi, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla haaviin j\u00e4\u00e4v\u00e4t ainoastaan sellaiset k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurit, jotka suorittivat ylioppilastutkinnon ja kirjautuivat yliopistoon. Voidaankin olettaa, ett\u00e4 nyt tarkasteltavan joukon ominaisuudet eiv\u00e4t ole yleistett\u00e4viss\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurien enemmist\u00f6\u00f6n. Joka tapauksessa, k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurien kaltaisen entuudestaan tuntemattoman ihmisjoukon tutkimuksessa on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 kaikki saatavilla olevat tiedonjyv\u00e4t.<\/p>\n <\/p>\n Hakutuloksen 19 henkil\u00f6st\u00e4 ainoastaan viisi suoritti maisterin tutkinnon ja kahdentoista opinnot j\u00e4iv\u00e4t syyst\u00e4 tai toisesta kesken, tai ainakin matrikkelin mukaan heid\u00e4n oppiarvonsa oli ainoastaan ylioppilas. Kahdesta j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neest\u00e4 toinen suoritti tuomarin tutkinnon ja toinen ylemm\u00e4n hallintotutkinnon. Viidest\u00e4 maisterin tutkinnon suorittaneesta ainoastaan kolmen ainoaksi ammatiksi on merkitty k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuri. Kaksi heist\u00e4 eli Messukyl\u00e4ss\u00e4 syntynyt Aleksanteri Selin (1869-1899) ja Hollolassa syntynyt Edvard Wallenius (1844-1880) menehtyiv\u00e4t verrattain nuorella i\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Matrikkelin tiedot antavat my\u00f6s mahdollisuuden jaotella k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurit vanhempien (so. is\u00e4n) ammatin mukaan. Kaikkien 19 k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin isist\u00e4 kuusi ty\u00f6skenteli kirkollisella alalla. Joukkoon kuului my\u00f6s yksi kirkkoherra, jonka poika suoritti tuomarin tutkinnon. Niin ik\u00e4\u00e4n kuuden k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin is\u00e4 toimi erilaisena virkamiehen\u00e4, joiden \u00e4\u00e4rip\u00e4in\u00e4 olivat vanginvartija ja kihlakunnan tuomari. T\u00e4st\u00e4 ryhm\u00e4st\u00e4 kolmen k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuomarin is\u00e4 toimi nimismiehen\u00e4. Muista vanhempien ammattiryhmist\u00e4 voidaan mainita kaksi merimiest\u00e4 ja kaksi perinteist\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isammattia eli v\u00e4rj\u00e4ri ja \u201dfiilari\u201d. Huomattavaa on, ett\u00e4 19 k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin joukossa ainoastaan kahden is\u00e4n ammatiksi oli merkitty maanviljelij\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 maanviljelij\u00f6ist\u00e4 toinen, k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuri Anders Wiikin (1870-1931) is\u00e4 Henrik Wiik toimi my\u00f6s lautamiehen\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Matrikkeleiden otanta on liian pieni, ett\u00e4 sen perusteella voisi tehd\u00e4 pitk\u00e4lle menevi\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tai yleistyksi\u00e4. Silti se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4tk\u00f6 ylioppilaat p\u00e4\u00e4toimisen k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin uralle keskenj\u00e4\u00e4neiden opintojen my\u00f6t\u00e4? Siin\u00e4 miss\u00e4 \u201dtuomarin apupojan\u201d rooli, kuten Tanner k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjureita hivenen pejoratiivisesti kutsuu, merkitsi muille ylioppilaille ainoastaan opintojen aikaista v\u00e4livaihetta, niin vaille tutkintoa j\u00e4\u00e4neille siit\u00e4 muodostui kokonainen el\u00e4m\u00e4nura. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4telm\u00e4n todentamista hankaloittaa se, etteiv\u00e4t matrikkelin tiedot anna selkeit\u00e4 vuosilukuja siit\u00e4, kuinka kauan kukin on toiminut k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurina. Lis\u00e4ksi on syyt\u00e4 huomata, ett\u00e4 keskenkin j\u00e4\u00e4neiden opintojen takana oli jo suoritettu ylioppilastutkinto, mik\u00e4 jo itsess\u00e4\u00e4n merkitsi 1800-luvun yhteiskunnassa huimaa sosiaalista nousua esimerkiksi vanginvartijan tai saaristolaivurin pojalle.<\/p>\n <\/p>\n Kirjurin ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli suuri, sill\u00e4 esimerkiksi Ilmajoen k\u00e4r\u00e4j\u00e4kunnassa autonomian ajan loppupuolella k\u00e4sitelt\u00e4vien juttujen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 vaihteli k\u00e4r\u00e4jist\u00e4 riippuen 500 molemmin puolin. Puhtaaksikirjoitetut tuomiokirjat l\u00e4hetettiin tuomiokunnista eteenp\u00e4in kanneviskaalille ja niiden l\u00e4hetyksest\u00e4 vastasi tuomari. Ilmoitus oli usein koruton ja vailla mainintaa varsinaisen kirjoittajan nimest\u00e4. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 k\u00e4y Oulun tuomiokunnan tuomarin Anton Erlinin (1837\u20131900) kanneviskaalille tuomiokirjojen mukana l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 kirje vuodelta 1888:<\/p>\n \u201dPuhtaaksikirjoitetut kappaleet Kihlakunnanoikeuksissa Oulun tuomiokunnassa viime vuoden ajalla pidetyist\u00e4 tuomiokirjoista niihin kuuluvine sakkoluetteloineen, sek\u00e4 luettelon tuomiokunnassa samana vuonna pidetyist\u00e4 k\u00e4r\u00e4jist\u00e4 ja muista yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 virkatoimituksesta saan kunnian t\u00e4m\u00e4n muassa sis\u00e4\u00e4nl\u00e4hett\u00e4\u00e4.\u201d[2]<\/a><\/p><\/blockquote>\n Erlinin kirje kanneviskaalille. Kuva: Tuomas Jussila.<\/p><\/div>\n <\/p>\n My\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurien palkkausta ei ole saatavilla kuin tiedon murusia. \u00a0Yksi mahdollisuuden arvioida ja suhteuttaa k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin palkkaa on tarkastella L\u00e4\u00e4nin konttorin menos\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Sana tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin nykysuomen sana budjetti. Vaasan l\u00e4\u00e4nin konttorin menos\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 1870-luvulla oli kutakin tuomiokuntaa kohti budjetoitu nimen \u201dh\u00e4rad skrifvare\u201d alle 1600 markkaa. Summa voi tuntua h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n suurelta, kun nimikkeen \u201ddomare\u201d alta l\u00f6ytyy ainoastaan 400 markan palkka.[3]<\/a> Asia muuttuu kuitenkin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi, kun 1600 markan palkka jaetaan k\u00e4r\u00e4j\u00e4kuntien ja niiss\u00e4 pidettyjen k\u00e4r\u00e4jien m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4. Tuomarin palkka vastaavasti nousi maksettujen k\u00e4r\u00e4j\u00e4kappojen my\u00f6t\u00e4 mainittua suuremmaksi. Toisin sanoen siit\u00e4, mit\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjureille tosiasiallisesti maksettiin, voidaan projektin t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa esitt\u00e4\u00e4 ainoastaan arvailuja.<\/p>\n <\/p>\n Kuten t\u00e4st\u00e4 kirjoituksesta voi havaita niin k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjureista tiedet\u00e4\u00e4n toistaiseksi hyvin v\u00e4h\u00e4n. He ansaitsisivat kuitenkin osakseen aiempaa perusteellisempaa tutkimusta, sill\u00e4 keskeisimm\u00e4t oikeushistorialliset dokumentit eli k\u00e4r\u00e4jien p\u00f6yt\u00e4kirjat syntyiv\u00e4t juuri k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurien kyn\u00e4st\u00e4. Nimenomaisesti oikeudellisen ty\u00f6n historian kannalta k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurien tutkiminen on keskeist\u00e4 ja se korostuu varsinkin autonomian ajan j\u00e4lkipuoliskolla, jolloin oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4n p\u00e4\u00e4asiallinen kieli vaihtui ruotsista suomeksi. Oikeushistorian lis\u00e4ksi tuomiokirjoilla on suuri merkitys my\u00f6s monien muiden historian alojen l\u00e4hteen\u00e4. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta onkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka v\u00e4h\u00e4n n\u00e4iden keskeisten dokumenttien kirjoittajista ja kirjoittamisesta tiedet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet<\/strong><\/span><\/p>\n <\/p>\n Arkistol\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n VMA. Vaasan Hovioikeus. Ebd: 8.Kihlakunnan oikeuksien kirjeet 1884-1894.<\/p>\n VMA. Vaasan l\u00e4\u00e4ninkonttori. Gba:2. Vuosirahan menos\u00e4\u00e4nn\u00f6t 1871-1885.<\/p>\n <\/p>\n Kirjallisuus<\/strong><\/p>\n Tanner, V\u00e4in\u00f6. 1951 [1948]. Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa. Helsinki: Tammi.<\/p>\n <\/p>\n S\u00e4hk\u00f6iset<\/strong><\/p>\n Autio, Veli-Matti. Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852.<\/p>\n https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/tallennetut.php<\/a><\/p>\n Luettu 30.4.2019.<\/p>\n <\/p>\n Kotivuori, Yrj\u00f6. Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899.<\/p>\n https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/1853-1899\/tallennetut.php<\/a><\/p>\n Luettu 30.4.2019.<\/p>\n <\/p>\n [1]<\/a> Tanner 1951, 403.<\/p>\n [2]<\/a> VMA. Vaasan Hovioikeus. Ebd: 8.Kihlakunnan oikeuksien kirjeet 1884-1894.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2019\/05\/karajakirjuri-926x1024.jpg\")