<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2019\/06\/IMG_8052-e1561573227110-768x1024.jpg\")
<\/p>\n
<\/p>\n
Laamanni Str\u00f6mberg, kirjan nimihenkil\u00f6 ja sankari, kuvataan \u201dvasta ohimoilta harmaantuneeksi, pitk\u00e4npuoleiseksi, tanakaksi, suoraryhtiseksi mieheksi\u201d. H\u00e4nen lis\u00e4kseen kirjan toinen keskeinen henkil\u00f6 on laamannin ajuri, Kalle Lundberg. \u201dKuski-Kalle\u201d, \u201dpienenl\u00e4nt\u00e4, ruokkoamaton \u00e4ij\u00e4nk\u00e4p\u00e4le\u201d ja laamannin lapsuuden kasvinkumppani (s. 20\u201322), toimii kirjan koomisena hahmona sek\u00e4 hyv\u00e4syd\u00e4misen, tunteellisen ja oikeamielisen kansanmiehen arkkityyppin\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Romaanin kirjoittaja Eino Santeri Nyyss\u00f6l\u00e4 syntyi \u00c4ht\u00e4riss\u00e4 tilanomistaja Johan August Stenlundille ja Eva Collinille. Perheeseen syntyi my\u00f6s 1884 ainakin pikkuveli, Heikki Eljas, joka opiskeli l\u00e4\u00e4k\u00e4riksi ja teki ty\u00f6uransa Lahden kunnallissairaalan ylil\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4. Nyyss\u00f6l\u00e4 opiskeli Vaasan lyseossa saaden sielt\u00e4 valkolakin 1896. Lainopilliset opinnot sujuivat sutjakasti Helsingiss\u00e4 ja johtivat vuonna 1900 oikeustutkintoon. Pian Nyyss\u00f6l\u00e4 p\u00e4\u00e4si tutustumaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n oikeusel\u00e4m\u00e4\u00e4n auskultoimalla k\u00e4r\u00e4jill\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s toimi Ilmajoen nimismiehen\u00e4 vuosina 1901\u20131902.<\/p>\n
<\/p>\n
Vaasa, 2.6.1903, s. 2.<\/p><\/div>\n
Vuonna 1903 oli varatuomarin titteli saavutettu, ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Nyyss\u00f6l\u00e4 jatkoi asianajotoimintaa edustaen asianajajana mm. luokkariitoja k\u00e4rjist\u00e4neess\u00e4 Vesilahden Laukon kartanon herran ja torpparien v\u00e4lisess\u00e4 kiistassa j\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4.[2]<\/a> Nyyss\u00f6l\u00e4ll\u00e4 oli siis monipuolista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemusta k\u00e4r\u00e4jilt\u00e4, ja n\u00e4ist\u00e4 h\u00e4n oli ammentanut romaaniinsa, mihin sen alaotsikkokin viittaa.<\/p>\n <\/p>\n Oikeuden kieli ja naisten oikeudellinen tietotaito<\/strong><\/p>\n Romaanissa on useita kiinnostavia teemoja, joista yksi liittyy oikeuskieleen. Autonomian loppuvaiheissa tuomioistuimissa k\u00e4ytettiin viel\u00e4 usein ruotsia ja sill\u00e4 kielell\u00e4 laadittiin my\u00f6s oikeudellisia asiakirjoja, vaikka ne suomalaisen lakikielen kehityksen my\u00f6t\u00e4 olivatkin enenev\u00e4sti suomenkielisi\u00e4. Kielikysymykset aiheuttivat ongelmia niin k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 kuin niiden ulkopuolisessa oikeustodellisuudessa.<\/p>\n <\/p>\n Kirjassa viitataan muutamaan oikeusjuttuun, jossa \u201dherra\u201d tai t\u00e4m\u00e4n edustaja on huijannut talonpoikaa sopimuksen yhteydess\u00e4. Kauppa oli tehty suomeksi erisis\u00e4lt\u00f6isen\u00e4 kuin mit\u00e4 se sopimuspaperiin kirjattiin. Ruotsinkielt\u00e4 taitamaton tai rajoitetusti lukutaitoinen talonpoika oli suullisen ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n (suomenkielisen) selostuksen varassa. Niinp\u00e4 h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tynyt allekirjoittamaan tai laittamaan puumerkkins\u00e4 sopimuspaperiin, jossa oli toinen sis\u00e4lt\u00f6 kuin alkuper\u00e4isess\u00e4 sopimuksessa (esim. 52\u201360, 84\u201385). Joka tapauksessa kirjallisuus kuvastanee todellisuutta siin\u00e4, ett\u00e4 ruotsin kielt\u00e4 osaamaton tai vain osin lukutaitoinen talonpoika oli vaarassa joutua petetyksi ovelien sopijakumppaniensa toimesta. Vaikka 1800-luvun j\u00e4lkipuolella enemmist\u00f6kieli suomi alkoi v\u00e4hitellen nousta oikeuskieleksi, kehitys oli hidasta ja riippui paikkakunnan viranhaltijoiden asenteista.<\/p>\n <\/p>\n Toinen kirjan kiinnostava aspekti liittyy naisten oikeudelliseen tietotaitoon. Monilla naisilla 1800-luvun maalaisyhteis\u00f6iss\u00e4 oli varmasti oikeudellista osaamista, mutta se on harvoin j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lki\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4miimme l\u00e4hdeaineistoihin. Kirjassa huijatuksi tullut viisikymppinen k\u00f6rttil\u00e4isis\u00e4nt\u00e4 Hermanni Alitalo teki mets\u00e4nhakkuu- ja myyntisopimuksen huijarin kanssa em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Maijan ollessa vierailulla lapsuudenkodissaan. Kuvaillessaan sopimuksentekotilannetta Alitalo totesi: \u201dMin\u00e4 en, olen siksi vanhanaikainen, osaa lukea kirjoitusta, ja onnettomuudeksi sattui em\u00e4nt\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olemaan k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 vanhassa [lapsuuden]kodissaan. H\u00e4n olisi heti huomannut petoksen.\u201d Eli koska Alitalon is\u00e4nn\u00e4n lukutaito ei ulottunut yht\u00e4 moniin tekstityyppeihin[3]<\/a> kuin h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, t\u00e4m\u00e4 olisi normaalisti ollut mukana sopimuksen teossa ja tarkistanut lukemalla miehens\u00e4 puolesta laaditun asiakirjan (58, 94\u201396). Kirjassa siis esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Alitalon em\u00e4nn\u00e4n osaaminen oli merkitt\u00e4v\u00e4 resurssi taloudelle. Kun se ei ollut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 sopimuksen tekohetkell\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 oli potentiaalisesti fataalit seuraukset talon menestykselle. Alitalon em\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s neuvotteli miehens\u00e4 kanssa asianajajan valinnasta, ja he yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kenen puoleen k\u00e4\u00e4nty\u00e4 (151).<\/p>\n <\/p>\n Toisenlaista oikeudellista tietotaitoa oli laamanni Str\u00f6mbergin 18-vuotiaalla Elsi-tytt\u00e4rell\u00e4. Elsi, vanhempiensa ainokainen, oli kotona kirjoittanut is\u00e4lleen puhtaaksi k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 pidettyj\u00e4 memoriaalip\u00f6yt\u00e4kirjoja viinaan menev\u00e4n k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuri Niskasen, \u201dNiskas-ukon\u201d, ohjeiden mukaan. Niskasen osoitettua haluttomuutta l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4r\u00e4jille, koska h\u00e4n pelk\u00e4si ratkeavansa taas ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, Elsi tarjoutui ilolla is\u00e4ns\u00e4 memorialistiksi eli k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuriksi (17\u201318). \u201dOta minut, is\u00e4! Ukko [Niskanen] sanoi, ett\u00e4 min\u00e4 kyll\u00e4 osaan kirjoittaa is\u00e4n sanelun j\u00e4lkeen, tied\u00e4n jo kaikki lyhennykset, kun ukko neuvoi.\u201d Vaikka \u00e4iti vastusteli ja kielsi pel\u00e4ten tytt\u00e4rens\u00e4 kuulevan siell\u00e4 nuorille tyt\u00f6ille sopimattomia ja liian intiimej\u00e4 asioita, laamanni otti kuin ottikin Elsin mukaan oikeuden kirjuriksi julkiselle forumille. Kuski-Kallekin ihmetteli, miksi neiti k\u00e4r\u00e4jille l\u00e4htisi h\u00e4nen ja laamannin kanssa, ja ennusti tyt\u00f6n saavan siell\u00e4 \u201dkuulla ja n\u00e4hd\u00e4 niin paljon \u2013 sellaista jota ei muualla\u201d (31\u201332). Lautamiehet olivat yll\u00e4ttyneit\u00e4 ja vaikuttuneita kirjurineidist\u00e4, t\u00e4m\u00e4n kauneudesta (\u201dsorea \u2026 kuin prinsessa\u201d) ja pehmeist\u00e4 k\u00e4t\u00f6sist\u00e4 (90\u201391). Elsi kuitenkin hoiti ty\u00f6ns\u00e4 asianmukaisesti ja piti p\u00f6yt\u00e4kirjaa is\u00e4ns\u00e4 sanelun mukaan.<\/p>\n <\/p>\n Kotiin ja poikkeuksellisesti my\u00f6s julkisen katseen alle k\u00e4r\u00e4jille sijoittuvan kirjuritoimintansa kautta Elsi sai oikeudellista osaamista. N\u00e4in toimivat my\u00f6s useat muutkin s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isneidot, -rouvat ja -lesket. He tekiv\u00e4t oikeudellisen ja hallinnollisten asiakirjojen kirjoitusty\u00f6t\u00e4 viranhaltijoiden puolesta miespuolisen sukulaisensa apuna tai esimerkiksi puhtaasti arkkim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n pohjautuvalla palkalla tullakseen toimeen. Koska he j\u00e4\u00e4v\u00e4t yleens\u00e4 tuntemattomiksi ja nimett\u00f6miksi l\u00e4hteiss\u00e4, saa heist\u00e4 vain poikkeuksellisesti vilahduksia (oma)el\u00e4m\u00e4kerrallisissa teksteiss\u00e4 tai romaaneissa \u2013 kuten t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Kirjan sankarit ja roistot \u2013 kieliryhmien stereotyyppiset ruumiillistumat<\/strong><\/p>\n Laamanni Str\u00f6mberg<\/em> -kirjassa ruotsinkielinen, huonosti suomen kielt\u00e4 osaava yl\u00e4luokka saa kyyti\u00e4. Tarinan kiistaton konna on juristi, karikatyyrina esitetty paikkakunnalla auskultoiva vapaaherra Eric Sonnenhielm, johon kiteytyiv\u00e4t kaikki aristokraattien paheet. Vanhan ja aikansa el\u00e4neen eliitin edustajana h\u00e4nt\u00e4 kuvataan fyysisesti \u201dvaaleahkoksi, hentoseksi, v\u00e4s\u00e4ht\u00e4neeksi herrasmieheksi\u201d (5). T\u00e4t\u00e4 sulavaliikkeist\u00e4 \u201dparoonia\u201d ei \u201dty\u00f6 ollut j\u00e4ykist\u00e4nyt\u201d, mutta h\u00e4n hallitsi kyll\u00e4 suutelun k\u00e4delle. Sonnenhielm ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt kunnolla suomen kielt\u00e4, ja h\u00e4nen repliikkins\u00e4 ovat kirjoitettu \u201dhoonolla soomella\u201d l\u00e4pi kirjan. K\u00e4r\u00e4jill\u00e4 lautakunta sai tulkata h\u00e4nelle suomenkieliset todistajanlausunnot. H\u00e4nt\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n arvostettu tuomarina, ja lapsen elatusta k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n istunnon aikana h\u00e4n piirteli pornografisen kuvan muistiinpanoihin todistajienkertomusten perusteella (esim. 22\u201324, 66\u201367, 91).<\/p>\n <\/p>\n Luonteeltaan \u201dparooni\u201d on kuvattu l\u00e4hes ainoastaan negatiivisesti. Musikaalisuus mainitaan h\u00e4nen ainoana hyveen\u00e4\u00e4n. Sonnenhielm ei kohdellut kaikkia ihmisi\u00e4 samalla tavalla vaan mielistelee laamannia ja miest\u00e4\u00e4n 18 vuotta nuorempaa laamanska Annieta (omaa sukuaan Leionmarck). Alempis\u00e4\u00e4tyisi\u00e4 h\u00e4n kohteli ylimielisesti. Moraaliltaankin Sonnenhielm on heikko. H\u00e4n raiskasi Str\u00f6mbergin hyveellisen piian, Impi [!] Koskelan, joka oli todellisuudessa Niskas-ukon ja t\u00e4m\u00e4n v\u00e4kisin ottaman piika Anna-Kaisan avioton tyt\u00e4r. Impi oli virallisesti kasvatettu \u00e4itins\u00e4 aviomiehen Kustaa Koskelan lapsena. Sonnenhielm oli yritt\u00e4nyt maata v\u00e4kisin lautamies Suonsaaren tytt\u00e4ren, joka paetessaan oli pudonnut portaat alas ja loukkaantunut. Sonnenhielm, \u201dp . . . leen parooni\u201d, hankki valheellisia todistajanlausuntoja pelastautuakseen raiskaussyyt\u00f6ksilt\u00e4, mutta pakeni lopulta Ruotsiin vapaaehtoiseen maanpakoon (140, 156\u2013157).<\/p>\n <\/p>\n Sonnenhielmill\u00e4 oli my\u00f6s yhden illan juttu kevytmielisen Lempi[!]-piian kanssa, joka tuli raskaaksi toisesta miehest\u00e4, mutta s\u00e4lytti t\u00e4tins\u00e4 kanssa poikavauvan petollisesti Sonnenhielmin \u00e4idin, vapaaherratar Frederican hoitoon v\u00e4itt\u00e4en paronia is\u00e4ksi. My\u00f6hemmin Lempi murhasi toisen lapsensa ja joutui t\u00e4st\u00e4 tuomiolle. Puijatulle vapaaherrattarellekin paljastui lopulta hoitamansa oletetun lapsenlapsensa oikea is\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Eino Nyyssol\u00e4n ruotsinkielisen yl\u00e4luokan iva on j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4. Lukijalle saattaakin tulla mieleen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 saattoi olla henkil\u00f6kohtaisia kaunoja aristokratiaa ja\/tai ruotsinkielisi\u00e4 kohtaan. Laukon torpparih\u00e4\u00e4t\u00f6juttunsa sek\u00e4 k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 ett\u00e4 hovioikeudessa h\u00e4vinneell\u00e4 Nyyss\u00f6l\u00e4ll\u00e4 varmasti oli kanansa kynitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 esimerkiksi yli 500 henke\u00e4 asunnottomaksi tehneen vapaaherra Herman Sigfrid Standertskj\u00f6ld-Nordenstamin (1854\u20131934) kanssa.<\/p>\n <\/p>\n Kirjan toinen pahis on asianajaja tai vulmahti Kingelin, joka tunnettiin my\u00f6s nimell\u00e4 Kinkeliini ja kuvataan viinaan menev\u00e4ksi, lihavaksi ja p\u00f6h\u00f6ttyneeksi. Kirjassa h\u00e4n toimi h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n patruunan vakioasiamiehen\u00e4, kun talonpojilta yritettiin puijata mets\u00e4t ja kosket. Paitsi ett\u00e4 Kingelinin sanottiin olevan \u201dkiivas ruotsinmielinen\u201d, h\u00e4n my\u00f6s osasi ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja sortovuosina toimi \u201dven\u00e4l\u00e4isen kuvern\u00f6\u00f6rin esittelij\u00e4n\u00e4\u201d mielistellen ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 valtaapit\u00e4vi\u00e4 (38\u201339, 94\u201395). T\u00e4llainen yhdistelm\u00e4 oli kaikkein halveksittavin kirjan kirjoittamisaikana, kansalliskiihkoisen 1920-luvun alussa.<\/p>\n <\/p>\n El\u00e4ht\u00e4neen Sonnenhielmin ja kelmim\u00e4isen Kingelinin vastakohtana toimii ja kirjan miespuolinen sankarihahmo. Nimismies ja juristi Antero Ter\u00e4s [!] (alun perin Anders St\u00e5hlstr\u00f6m) oli rehti ja tunnollinen energisen ja suomenkielisen nousevan (talonpoikaisen) luokan edustaja. H\u00e4n her\u00e4sikin jo aamulla varhain viranhoitoonsa toisin kuin \u201dherrat\u201d \u2013 talonpoikaista sukua kun oli. Ter\u00e4s, varakkaan maatalon poika, oli leve\u00e4harteinen \u201draitis ja miehinen mies\u201d (esim. s. 43, 57, 77, 131), joka harrasti kuorolaulua ylioppilaslaulajissa ja pelasti humalaisten ahdistelemia neitoja (Elsin) pulasta. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli ollut Str\u00f6mbergin nuoruuden opiskelutoveri, joka oli joutunut keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n juristiopintonsa jouduttuaan is\u00e4ns\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen kotitilansa jatkajaksi. H\u00e4n saakin palkintonsa Elsi Str\u00f6mbergin muodossa kirjan lopussa.<\/p>\n <\/p>\n Lauri Kivek\u00e4s. Kuva: Wikimedia Commons.<\/p><\/div>\n Kirjassa my\u00f6s viitataan toiseen suomalaisuusmieheen, radikaalifennomaani ja asianajaja Lauri Kivekk\u00e4\u00e4seen (1852\u20131893, synt. Gustaf Laurentius Stenb\u00e4ck). Kivek\u00e4s oli opiskellut filosofian kandidaatiksi, kun h\u00e4n antoi ilmi Alavuden varanimismiehen v\u00e4kivaltaisuuksista ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4, alkoi opiskella lainoppia ja lopuksi voitti korkean profiilin juttunsa senaatin oikeusosastossa, nykyisen korkeimman oikeuden edelt\u00e4j\u00e4ss\u00e4. Oikeudellisen tutkinnon j\u00e4lkeen porvaris\u00e4\u00e4dyst\u00e4 valtiop\u00e4iville kahdesti valittu Kivek\u00e4s keskittyi erityisesti asianajotoimeensa 1880-luvun j\u00e4lkipuolelta l\u00e4htien tullen erityisesti tunnetuksi suomenkielisten p\u00e4\u00e4miesten asiamiehen\u00e4. H\u00e4n n\u00e4ki itsens\u00e4 \u2013 ja h\u00e4net n\u00e4htiin \u2013 sorrettujen puolesta puhujana ja vaikka h\u00e4nen palkkionsa joskus olivat korkeita, toisinaan h\u00e4n ty\u00f6skenteli maksutta.[4]<\/a><\/p>\n <\/p>\n Romaanissa sek\u00e4 Kivek\u00e4s ett\u00e4 Ter\u00e4s ovat suomenkielisten ja ruotsia osaamattomien maanviljelij\u00f6iden oikeustaistelijoita toimiessaan n\u00e4iden asianajajien oikeusjutuissa. Kivekk\u00e4\u00e4n voitokas oikeudenk\u00e4yntistrategia esitet\u00e4\u00e4n kirjassa Ter\u00e4ksen toiminnan mallina. Ter\u00e4s onnistuukin samaa keinoa k\u00e4ytt\u00e4en sankariteossaan eli voittamaan p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, mets\u00e4kaupassa huijatun talonpojan jutun \u201dherroja\u201d ja n\u00e4iden k\u00e4tyreit\u00e4 vastaan.<\/p>\n <\/p>\n Kirjan henkil\u00f6kuvaukset ovatkin liev\u00e4sti sanoen tendenssim\u00e4isi\u00e4: jo ulkon\u00e4k\u00f6 ja olemus paljastavat henkil\u00f6n luonteen. T\u00e4t\u00e4 osoittaa hyvin seuraava sitaatti (94\u201395):<\/p>\n Kantaja oli kasvoiltaan niin sile\u00e4, ett\u00e4 tuskin h\u00e4n vihill\u00e4k\u00e4\u00e4n oli sen puhtaampi ollut. Kankean uutukainen oli tummanharmaa sarkapuku ja jakaus p\u00e4\u00e4laella moitteeton. Vastaaja Hall\u00e9nin tukka sit\u00e4 vastoin oli p\u00f6rr\u00f6inen ja miehen kasvot parrans\u00e4ngen peitossa. Trikoopuku oli p\u00f6lyinen, Puolivillaisen vaikutuksen mies teki. Auskultantti Ter\u00e4s, kantajan avustaja, oli pitk\u00e4 ja hoikka kuin hyvin kasvanut korpikuusi sek\u00e4 yht\u00e4 raikkaan n\u00e4k\u00f6inen. Varatuomari Kingelin, vastaajan apumies, sensijaan oli lyhyt, paksu ja p\u00f6h\u00f6ttynyt \u2013 aivan kuin r\u00e4k\u00e4m\u00e4nnyn juurikas. Juopoksi h\u00e4nt\u00e4 sanottiinkin.<\/p><\/blockquote>\n <\/p>\n Vaikka Kingelin on varatuomari, siis oikea juristi, eik\u00e4 maallikkoasioitsija eli pahamaineinen \u201dnurkkasihteeri\u201d, henkil\u00f6ityv\u00e4t silti h\u00e4neen monet t\u00e4m\u00e4n heterogeenisen ryhm\u00e4n stereotypioista. (\u201dNurkkasihteereist\u00e4\u201d Anna Kuisminin tekstit t\u00e4ss\u00e4 blogissa nurkkasihteereist\u00e4 sanomalehdiss\u00e4<\/a> ja asioitsija Hakkaraisesta<\/a> sek\u00e4 oma juttuni raahelaisesta Frans Hannilasta<\/a>) Asioitsijat esitettiin kirjallisissa teksteiss\u00e4 usein melko stereotyyppisesti ep\u00e4rehellisin\u00e4 ja viinaan menevin\u00e4 karikatyyrihahmoina, jotka joidenkin kohdalla varmasti osuivat maaliinsa, mutta tekiv\u00e4t v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 monelle toimensa vakavasti ottavalle toimijalle.<\/p>\n <\/p>\n Romaani moraliteettina ja sen vastaanotto<\/strong><\/p>\n Kirja Laamanni Str\u00f6mberg ja h\u00e4nen apulaisensa: k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 n\u00e4hty\u00e4 ja kuultua<\/em> on moraliteetti, jossa hyv\u00e4t saavat toisensa ja pahat oikeudenmukaisen palkkansa. Elsille sek\u00e4 rehelliselle ja raittiille suomalaiselle tosimies Anterolle soivat h\u00e4\u00e4kellot jouluna. Laamanni ja h\u00e4nest\u00e4 vieraantunut herkk\u00e4hermoinen Annie-vaimo rakastuvat uudestaan toisiinsa, kun laamanni joutuu onnettomuuteen rattaiden kaaduttua. Murtuneesta jalasta ja aivot\u00e4r\u00e4hdyksest\u00e4 toipuvaa miest\u00e4\u00e4n hoivaava laamanska n\u00f6yrtyy, pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi ylpeytt\u00e4\u00e4n, ja saa palkintonsa uuden kuherruskuukauden muodossa. Ja perillisen. Toukokuussa haikara toi laamanni Str\u00f6mbergille ja Annie-rouvalle yll\u00e4tysvauvan, jonka nimeksi romaanin lopussa kirjataan komeasti Gustaf Karl Str\u00f6mberg.<\/p>\n <\/p>\n Juoppo Niskas-ukko, joka toimii vapaaherra Sonnenhielmin nemesiksen\u00e4 t\u00e4m\u00e4n raiskaaman Impi-piian \u2013 Niskasen oman aviottoman salatytt\u00e4ren \u2013 puolesta, pelastuu lopussa. H\u00e4n saa kuolinvuoteellaan anteeksi raiskaamaltaan entiselt\u00e4 piialtaan Anna-Kaisalta ja heitt\u00e4\u00e4 henkens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n rukouksen aikana. Kaikkien yll\u00e4tykseksi Niskanen paljastuikin varakkaaksi mieheksi, joka hyvitt\u00e4\u00e4 pahat tekonsa testamentissaan. H\u00e4n oli lunastanut laamanni Str\u00f6mbergilt\u00e4 takaisin Anna-Kaisan ja t\u00e4m\u00e4n miehen, Kustaa Koskelan, tuhannen markan velkakirjan sek\u00e4 samaten Str\u00f6mbergeilt\u00e4 Koskeloiden torpan tiluksineen. Testamentissa Koskelat saavat velka- ja kauppakirjat omikseen. Aviottomalle (sala)tytt\u00e4relleen Impille h\u00e4n j\u00e4tti \u201dhoitopalkakseen\u201d tilill\u00e4\u00e4n olevat rahat eli 39\u00a0000 markkaa. Yst\u00e4v\u00e4lleen kuski-Kallelle Niskanen j\u00e4tti kaikki vaatteensa ja kultakelloa varten 500 markkaa rahaa.<\/p>\n <\/p>\n Kirjan naiskuva on konservatiivinen ja mustavalkoinen. Huora\u2013madonna-akselilla Nyyss\u00f6l\u00e4 on roolittanut edelliseen, kevytkenk\u00e4iseen ja ep\u00e4rehelliseen naistyyppiin karikatyyrim\u00e4isen Lempi-piian ja t\u00e4m\u00e4n t\u00e4din, kun taas esimerkiksi raiskatuiksi tulevat siev\u00e4t Impi-piika ja t\u00e4m\u00e4n \u00e4iti edustavat hyveellisi\u00e4 ja uskonnollisia kansannaisia. Vaikka Elsi Str\u00f6mberg pitikin kirjaa k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, h\u00e4net esitettiin perinteisen yl\u00e4luokkaisen naistyypin edustajana. Saamatta ylemp\u00e4\u00e4 yleissivist\u00e4v\u00e4\u00e4 tai ammatillista koulutusta Elsi siirtyi alle 20-vuotiaana suoraan avioliiton kautta is\u00e4ns\u00e4 kodista miehens\u00e4 taloudenpit\u00e4j\u00e4ksi. Naisia oli opiskellut lainopillisessa tiedekunnassa jo 1890-luvun alkupuolelta l\u00e4htien ja ylioppilasneidot sek\u00e4 konttorityt\u00f6t seikkailivat modernin 1920-luvun airuina aikakauden chick lit \u2013kirjoissa. N\u00e4in ollen Elsin hahmo oli kohtuullisen vanhanaikainen vuonna 1924.<\/p>\n <\/p>\n Ote arviosta, Uusi Suomi 23.11.1924, s. 2. Arvio kokonaisuudessaan: https:\/\/digi.kansalliskirjasto.fi\/sanomalehti\/binding\/1506174\/image\/13<\/p><\/div>\n Henkil\u00f6kuvausten moniulotteisuus tai juonen j\u00e4ntevyys eiv\u00e4t ole romaanin vahvuuksia. Vaikka romaani saikin positiivisen vastaanoton eri lehtien kirja-arvosteluissa \u2013 itse luin 11 johtavassa lehdess\u00e4 julkaistua arviota \u2013 kiinnittiv\u00e4t aikalaisetkin n\u00e4ihin kriittist\u00e4 huomiota. Rakenteen tuokiokuvamaisuus, karrikoidusti piirretyt mustavalkoiset hahmot ja tietty juonen vanhanaikaisuus mainitaan niiss\u00e4 toistuvasti.[5]<\/a><\/p>\n <\/p>\n Silti kirja yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 piirt\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00e4n kuvan 1900-luvun alun k\u00e4r\u00e4jist\u00e4 ja toisaalta kritisoi niiden oikeudenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Teoksen aikalaisarviot antavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lukemalla kirjan lakimieskunta verest\u00e4isi vanhoja muistojaan ja tunnistaisi tuttuja henkil\u00f6hahmoja sek\u00e4 humoristisia oikeusjuttuja. Voimme siis p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 aikalaisten mielest\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4milj\u00f6\u00f6n luonnehdinta oli uskottava, joskin huumorilla piirretty, ja kuvattujen oikeustapausten otaksuttiin olleen aitoja.<\/p>\n <\/p>\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n Eino Nyyss\u00f6l\u00e4n k\u00e4r\u00e4j\u00e4kokemus inspiroi h\u00e4nt\u00e4 kirjoittamaan romaanin, jossa kokenut (ja hieman \u00e4re\u00e4) ukkotuomari esitet\u00e4\u00e4n oikeusturvan takeena ja turhien k\u00e4r\u00e4j\u00e4juttujen karsijana. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 aikalaisarvostelussa kirjaa suositellaan erityisesti \u201dlautamiehille, herastuomareille ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4kiihkoilijoille [jotka] siit\u00e4 oppiwatkin yht\u00e4 ja toista\u201d.[6]<\/a> Eli romaani saatettiin n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s oikeudellisen tietotaidon v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Nyyss\u00f6l\u00e4n kuvauksilla asianajajista ja lautamiehist\u00e4 on vastaavuuksia aikakauden muussa kirjallisuudessa, kuten Anna Kuismin t\u00e4ss\u00e4 blogissa on osoittanut, ja jonka stereotypioita kirjassa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n. Kirjan kuvauksista k\u00e4r\u00e4jist\u00e4 ja niiden toimijoista tulen kirjoittamaan my\u00f6hemmin lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Nykylukijalle kirjan kielikiistat saattavat tuntua vierailta, vaikka 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolta aina 1930-luvulle ne her\u00e4ttiv\u00e4t jopa fanaattisia tunteita ihmisiss\u00e4. Lukija tarttuneekin l\u00e4hes sata vuotta sitten kirjoitettuun romaaniin halutessaan ennen kaikkea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4 kirjoittamisajankohdan oikeudesta ja oikeudellisista toimijoista. Se toimiikin hyvin aikakautensa asenneilmapiirin peilin\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaikka sen monet ulottuvuudet saattavatkin tuntua antiikkisilta n\u00e4in 2020-luvun kynnyksell\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n [1]<\/a> Kauko Kenn\u00e4s (Eino Nyyss\u00f6l\u00e4), Laamanni Str\u00f6mberg ja h\u00e4nen apulaisensa: k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 n\u00e4hty\u00e4 ja kuultua<\/em>. Kustannusosakeyhti\u00f6 Otava, Helsinki, 1924.<\/p>\n [2]<\/a> Urasta esim. Ylioppilasmatrikkeli 1853\u20131899<\/a>\u00a0(vierailtu 26.6.2019).<\/p>\n [3]<\/a> Kyse ei ollut siit\u00e4, etteik\u00f6 Alitalon is\u00e4nt\u00e4 laisinkaan olisi osannut lukea. Eih\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 olisi edes t\u00e4ll\u00f6in laskettu ripille tai vihitty kirkossa. H\u00e4n siis osasi jotenkin tankata ainakin fraktuuralla painettua teksti\u00e4, muttei toisia tekstityyppej\u00e4, kuten k\u00e4sin kirjoitettua teksti\u00e4. Rippikoulusta ja lukutaidosta my\u00f6s Tiina Miettisen blogissa, Rippileiri vuoden 1817 tapaan<\/a>.<\/p>\n [4]<\/a> Heikki Ylikangas ja Jussi Pajuoja, Lauri Kivek\u00e4s \u2013 aikansa ajaton radikaali<\/em>. WSOY, Porvoo \u2013 Helsinki \u2013 Juva, 1987, erit. s. 47\u201349, 90, 94\u201399, 120\u2013128.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/upload.wikimedia.org\/wikipedia\/commons\/4\/49\/Lauri_Kivek%C3%A4s.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2019\/06\/laamanni2-265x300.jpg\")