![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2019\/08\/clark-young-QdRnZlzYJPA-unsplash-1024x681.jpg\")
Kuva: Clark Young, unsplash.com.<\/p><\/div>\n
Esiteollisessa yhteiskunnassa kirjoitusty\u00f6 poikkesi varsinkin maaseutuv\u00e4est\u00f6n ty\u00f6h\u00f6n liitt\u00e4mist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4 ja her\u00e4tti sananlaskuissakin kummeksuntaa:<\/p>\n
\u201dKovimman ty\u00f6n tekij\u00e4h\u00e4n se v\u00e4himm\u00e4n palkkaa saa.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dEi viitsi tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, vaan j\u00e4rkens\u00e4 kanssa rikeeraa, sanoi maalainen herraa.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dYksi ajatustunti maksaa kaksi ty\u00f6tuntia.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dEi ty\u00f6 ole herkkua, jos se herkkua olisi, niin herrat sen tekisi.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dErikseen on kahvin juojat, erikseen sonnan luojat.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
<\/p>\n
Viel\u00e4 1800-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla suurin osa esimerkiksi hallintoon liittyvist\u00e4 asioista hoidettiin yksinomaan ruotsiksi. Vieras kieli oli omiaan syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201dherrojen\u201d ja rahvaan v\u00e4list\u00e4 jakolinjaa, joka heijastui my\u00f6s sananlaskuihin:<\/p>\n
\u201dJoka tulkilla puhuu, se kyydill\u00e4 ajaa.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dKyll\u00e4 herrat toisensa kielen tajuavat.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dKaikki ne herroja on, jotka ruotsia puhuu.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
<\/p>\n
Suomen lis\u00e4ksi my\u00f6s esimerkiksi useissa Baltian maissa hallinnolla ja v\u00e4est\u00f6n enemmist\u00f6ll\u00e4 oli eri kieli. Edellisest\u00e4 sananlaskusta on olemassa my\u00f6s latvialainen muunnos, jossa ruotsin tilalla oli saksan kieli:<\/p>\n
\u201dEi jokainen ole saksalainen, joka osaa saksaa puhua.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
<\/p>\n
Sananlaskujen ep\u00e4luulo herroja kohtaan ei rajoittunut yksinomaan ruotsin kieleen, vaan pikemminkin kaikkeen siihen, mit\u00e4 herrasv\u00e4ki edusti. T\u00e4m\u00e4 havainnollistuu esimerkiksi seuraavissa sananlaskuissa:<\/p>\n
\u201dHerrojen yst\u00e4vyys ja talvella kes\u00e4, niin se on yht\u00e4 hy\u00f6dyllinen talonpojalle.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dParempi k\u00e4yd\u00e4 avojaloin, kuin ajaa vaunuissa helvettiin.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dKyll\u00e4 kouluja k\u00e4yneell\u00e4 juonia on.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dHerra on herra helvetiss\u00e4kin.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
<\/p>\n
Tosin joissakin sananlaskuissa my\u00f6s ymm\u00e4rrettiin kirjoitusty\u00f6t\u00e4 ja osoitettiin sit\u00e4 kohtaan jopa arvostusta:<\/p>\n
\u201dHerrat sen tiet\u00e4\u00e4, jotka lukeneet ovat.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dVaivansa on vaunuissakin.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dPisinp\u00e4\u00e4n puuhun salama iskee.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dKell\u00e4 on oppia otassa, sill\u00e4 on nappia nutussa.\u201d<\/p>\n
***<\/p>\n
\u201dKorkealla istuvat tarvitsee korkean ymm\u00e4rryksen.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
<\/p>\n
Varhaismodernissa Suomessa l\u00e4hes kaikki kirjoitus- ja lukutaitoa vaativat ammatit liittyiv\u00e4t joko hallintoon, kirkolliseen ty\u00f6h\u00f6n tai kaupank\u00e4yntiin. N\u00e4iden ammattien edustajat kuuluivat jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti \u201dherroihin\u201d. Tosin sananlaskuissakin herraskaisen viranhaltijan oli osoittauduttava kelvolliseksi hoitamaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4:<\/p>\n
\u201dEi se ole mies, joka viran saa, vaan se joka viran pit\u00e4\u00e4.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
Virkansa menett\u00e4neille sananlaskut eiv\u00e4t antaneet armoa, kuten k\u00e4y ilmi seuraavasta:<\/p>\n
\u201dWiraton herra on kuin h\u00e4nn\u00e4t\u00f6n koira.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
Edes sananlaskuissa tilanne ei kuitenkaan ollut virkaheitoille t\u00e4ysin toivoton, sill\u00e4 heille j\u00e4i kuitenkin j\u00e4ljelle virassa hankittu tieto ja taito. Viimeinen sananlaskuista sopiikin hyvin kuvaamaan esimerkiksi nurkkakirjureiden kirjavaa ammattikuntaa<\/a>:<\/p>\n
\u201dJos virka vied\u00e4\u00e4n, kyll\u00e4 konsti j\u00e4\u00e4.\u201d<\/p><\/blockquote>\n
<\/p>\n
<\/p>\n