![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2019\/06\/IMG_8052-e1561573227110-225x300.jpg\")
<\/p>\n
Kirjassa seurataan alusta loppuun vain yhdet helmikuiset v\u00e4lik\u00e4r\u00e4j\u00e4t Karij\u00e4rvell\u00e4, ja n\u00e4it\u00e4 suhteutetaan useisiin aikaisempiin. Ne laamanni joutuu yll\u00e4tt\u00e4en istumaan itse, koska h\u00e4nen juuri Savijoen k\u00e4r\u00e4jilt\u00e4 saapunut auskultanttinsa, vapaaherra Eric Sonnenhielm on \u00e4kki\u00e4 matkustanut Helsinkiin pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sovittuja Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4ji\u00e4. Kirjassa Str\u00f6mberg istui normaalisti vain kotiaan l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 olevien kihlakuntien k\u00e4r\u00e4j\u00e4t antaen sijaisten istua kauempana sijaitsevien Karij\u00e4rven ja Savijoen k\u00e4r\u00e4j\u00e4t.<\/p>\n
<\/p>\n
Tuomiokunta ja sen ukkotuomari<\/strong><\/p>\n Gustav Str\u00f6mbergin tuomiokunta oli jaettu useampiin k\u00e4r\u00e4j\u00e4kuntiin, joissa pidettiin lakis\u00e4\u00e4teiset kihlakunnan k\u00e4r\u00e4j\u00e4t kolmasti vuodessa. Niiss\u00e4 h\u00e4n tai h\u00e4nen auskultanttinsa (eli yliopistossa oikeustutkinnon suorittaneet juristit, joiden oli varatuomarin titteli\u00e4 varten suoritettava palkaton harjoittelu alioikeudessa) toimivat puheenjohtajina. K\u00e4r\u00e4ji\u00e4 saattoi seurata my\u00f6s joukko lainopin ylioppilaita eli juristiopiskelijoita osana opintojaan, mutta vaikka n\u00e4m\u00e4 saattoivatkin toimia kirjureina, tuomareiksi ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut asiaa.<\/p>\n Oikeudenk\u00e4ytt\u00f6 Suomen maaseudulla oli j\u00e4rjestetty esimodernilla tavalla l\u00e4hes meid\u00e4n p\u00e4iviimme asti. Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4? Avaan sit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4. Valtio ei esimerkiksi rahoittanut kuin osaksi paikallista tuomioistuinlaitosta ja tuomarinvirkaa hoidettiin v\u00e4h\u00e4n kuten l\u00e4\u00e4nityst\u00e4. Viel\u00e4 1800-luvulla paikallisyhteis\u00f6 rahoitti tuomioistuimensa toiminnan luontaistuotteina, ja veroihin kuuluvat k\u00e4r\u00e4j\u00e4kapat ker\u00e4ttiin oikeudenk\u00e4yt\u00f6n kuluihin. 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla toteutettiin pienempi\u00e4 uudistuksia etenkin tuomioistuinten rahoitukseen, palkkaukseen ja lautamiesten rekrytointiin liittyen. Autonomian ajan lopussa valtio maksoi tietty\u00e4 palkkaa tuomareille ja kunta maksoi lautamiehille pienen korvauksen, mutta suurempiin linjoihin ei viel\u00e4 puututtu. Kihlakunnantuomari, joka yleens\u00e4 oli kyps\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n ehtinyt mies, sai suuren osan tuloistaan ns. sportteleina eli toimitusmaksuina tuomioistuimen \u201dasiakkailta\u201d. (K\u00e4r\u00e4j\u00e4sihteerien ja tuomarien palkkauksesta Tuomas Jussilan tekstiss\u00e4<\/a> t\u00e4ss\u00e4 blogissa.) K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 muuttui vasta viitisenkymment\u00e4 vuotta sitten.<\/p>\n Kihlakunnantuomari my\u00f6s itsevaltaisesti rekrytoi omat auskultanttinsa, apulaisensa ja kirjurinsa. Kirjan kuvausta voi verrata esimerkiksi W\u00e4in\u00f6 Kannelin (1878\u20131949)[2]<\/a> auskultanttiaikaan Ikaalisissa vuoden 1903 tienoilla. T\u00e4ll\u00f6in ukkotuomarin lis\u00e4ksi tuomiokunnan hoitoon tarvittiin useampi juristi tai auskultantti, kaksi p\u00f6yt\u00e4kirjojen kokoonpanijaa tai \u201dtuomarinkirjuria\u201d ja kolme nelj\u00e4 naispuolista puhtaaksikirjoittajaa.[3]<\/a> Esimerkiksi 1920\u20131950-luvuilla tietyt tuomarit suhtautuivat my\u00f6nteisesti naisauskultantteihin, kun taas toiset saattoivat kielt\u00e4\u00e4 kokonaan n\u00e4iden p\u00e4\u00e4syn k\u00e4r\u00e4jilleen. Tuomari my\u00f6s asui omassa kihlakunnassaan ja kuului siell\u00e4 paikkakunnan johtaviin s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isiin. H\u00e4nen kotitaloutensa oli suuri, yleens\u00e4 kartano tai iso maatila, jossa my\u00f6s auskultantit asuivat ja seurustelivat s\u00e4\u00e4dynmukaisesti tuomarin perheen kanssa. T\u00e4h\u00e4n kirjassakin viitataan: miest\u00e4\u00e4n kaksitoista vuotta nuorempi laamanska Annie, joka oli ik\u00e4vystynyt maaseudulla, viihtyi hyvin nuorten auskultanttiherrojen seurassa. Ukkotuomarien tytt\u00e4ret saattoivat my\u00f6s avioitua auskultanttinuorukaisten kanssa. Niin Nyyss\u00f6l\u00e4nkin kirjassa.<\/p>\n Laamanni Str\u00f6mbergin kartanolla s\u00e4ilytettiin my\u00f6s tuomiokunnan arkistoa. Sielt\u00e4 oikeuden tarvitsijat saivat teet\u00e4tetty\u00e4 itselleen esimerkiksi tarvitsemiaan kopiota oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjoista. (29, 33, 70). N\u00e4ist\u00e4 kaikista perittiin toimitusmaksuja. Kihlakunnasta saatavat sporttelit saattoivat olla niin suuret, ett\u00e4 hovioikeuksista ja jopa korkeimmasta oikeudesta siirtyi tuomareita tuottoisiksi todettuihin tuomiokuntiin \u201dukkotuomareiksi\u201d. Str\u00f6mberg taasen oli saanut oman tuomiokuntansa jo hovioikeuden notaarin viran j\u00e4lkeen (72).<\/p>\n <\/p>\n Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4j\u00e4t<\/strong><\/p>\n Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4j\u00e4t pidettiin Kankareella (87), suuressa maalaistalossa. 1900-luvun alkupuolella t\u00e4m\u00e4 oli viel\u00e4 tapana monella paikkakunnalla, ellei sinne ollut rakennettu esimerkiksi kunnantaloa tai suurta rakennusta kotiseutuyhdistykselle. Kirjan toisessa k\u00e4r\u00e4j\u00e4kunnassa Savijoella herastuomari Suonsaaren kotitalo toimi k\u00e4r\u00e4j\u00e4talona. Mutta sen j\u00e4lkeen, kun auskultantti Sonnenhielm oli juovuksissa k\u00e4r\u00e4jien lopettamisy\u00f6n\u00e4 ahdistellut talon tyt\u00e4rt\u00e4, joka paetessaan ahdistelijaansa oli pudonnut portaat alas ja siksi joutunut vuoteen omaksi, Suonsaari ei en\u00e4\u00e4 halunnut k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 kotiinsa (23, 62). Toisinaan my\u00f6s k\u00e4r\u00e4j\u00e4t pidettiin tuomarin oman kartanon sivurakennuksessa, kuten W\u00e4in\u00f6 Kannel muistelee Ikaalisten tuomiokunnassa tapahtuneen.<\/p>\n Romaanissa Laamanni Str\u00f6mberg ja h\u00e4nen apulaisensa<\/em> Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4j\u00e4talossa oli porstuan lis\u00e4ksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4salina toimiva tupa. Tuomarin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 lienee ollut \u201djuttukamari\u201d, lautamiesten huone tai kamari sek\u00e4 ruokasali (88, 92, 117, 121, 132). Kauempaa tulevat lautamiehet, nimismies, asianajajat, osapuolet, tuomari ja h\u00e4nen apulaisensa joutuivat majoittumaan k\u00e4r\u00e4j\u00e4talon l\u00e4heisyyteen, ja nauttimaan siell\u00e4 tai kortteereissaan maksua vastaan tarjolla olevaa ruokaa ja juomia. Karij\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 huolehti \u201dpuoliv\u00e4liss\u00e4 kolmeakymment\u00e4 oleva tyt\u00f6ntyllykk\u00e4\u201d Mari, joka oli ollut kovin ihastunut laamannin sijaiseen, \u201dparooni\u201d Sonnenhielmiin (87).<\/p>\n K\u00e4r\u00e4j\u00e4t alkoivat \u2013 kuten Suomessa vuoteen 1970 asti oli lakis\u00e4\u00e4teisesti tapana \u2013 k\u00e4r\u00e4j\u00e4jumalanpalveluksella k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuvassa rovastin johdolla. Apulaispappi lienee hoitanut yleens\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n, mutta laamanni Str\u00f6mbergin istuessa henkil\u00f6kohtaisesti k\u00e4r\u00e4j\u00e4ns\u00e4 itse rovasti oli tullut saarnamieheksi. Str\u00f6mbergin lis\u00e4ksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuri, lautakunta herastuomarin johdolla ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4kansa olivat paikalla (88). Koska lukkari ei ollut saapuvilla, herastuomari johti virsilaulantaa. Kirjassa rovastin saarnan aiheena olivat v\u00e4\u00e4rintekij\u00e4t, jotka eiv\u00e4t perisi taivaan valtakuntaa. Jumalanpalvelus, rukoukset, saarna ja virrenveisuu eiv\u00e4t kuitenkaan vaikuta taanneen oikeuden toteutumista. Kenn\u00e4s antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 todistajien valehtelu ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t valat olivat ongelma tuomioistuimissa. Huonot auskultantit tuomarin sijaisina mahdollistivat ep\u00e4rehellisyyden k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, kun taas ilmeisesti kokenut laamanni huomaisi valehtelun. (37, 85).<\/p>\n Ensimm\u00e4isen\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 laadittiin juttulistat k\u00e4r\u00e4jille k\u00e4sitelt\u00e4vill\u00e4 asioille. K\u00e4r\u00e4jien aluksi otettiin ilmoitus- ja paperiasiat, mink\u00e4 j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4stiin varsinaisasioiden eli itse oikeudenk\u00e4yntien pariin. K\u00e4r\u00e4j\u00e4t alkoivat kello yhdeks\u00e4lt\u00e4. Ruokataukoja ja \u201dkahvilomia\u201d eli -taukoja pidettiin v\u00e4lill\u00e4 (93). K\u00e4r\u00e4ji\u00e4 istuttiin usein alkuiltaan asti, mutta t\u00e4m\u00e4 riippui osin siit\u00e4, kuinka onnistuneesti tuomari ja lautakunta arvioivat juttuaikataulun, yksitt\u00e4isen jutun k\u00e4sittelyajan, ja k\u00e4r\u00e4jien keston. K\u00e4r\u00e4jien alkaessa osapuolet eiv\u00e4t tienneet, min\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja milloin jutun arvioitiin tulevan esiin oikeudessa. K\u00e4r\u00e4jien alussa laadittu juttuluettelo tai k\u00e4sittelylistakaan ei aina taannut sit\u00e4, ett\u00e4 juttu todella kuultiin arvioituna ajankohtana. Kirjassa kahden per\u00e4kk\u00e4isen jutun osapuolet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t sovintoon eiv\u00e4tk\u00e4 siksi saapuneet oikeuden eteen, kun heid\u00e4n juttunsa huudettiin esiin. T\u00e4m\u00e4 nopeutti k\u00e4sittelyaikataulua siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, etteiv\u00e4t seuraavien juttujen osapuolet tajunneet reagoida asiaan, kun poliisimies huusi juttuja esiin \u201dniin, ett\u00e4 piha raikui\u201d (120). N\u00e4in heid\u00e4n juttujaan ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 en\u00e4\u00e4 k\u00e4sitelty, koska he eiv\u00e4t olleet saapuvilla, kun heid\u00e4n vuoronsa tuli. Uuden k\u00e4sittelyn saaminen edellytti uuden haasteen hakemista seuraaville k\u00e4r\u00e4jille.<\/p>\n Kokemattomat tuomarit tai auskultantit saattoivat arvioida aikataulun pahasti pieleen. Siksi istunnot saattoivat veny\u00e4 aamun pikkutunneille ja k\u00e4r\u00e4jien kesto yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 osanottajat. Kirjan lautamiehet kuvasivat t\u00e4llaista aikaisemmilta k\u00e4r\u00e4jilt\u00e4, kun Kalliokosken patruuna oli kysynyt tuomarina toimineelta auskultantti Hallb\u00e4ckilt\u00e4 (\u201dHallp\u00e4kki\u201d), min\u00e4 y\u00f6n\u00e4 h\u00e4nen oikeusjuttunsa vihdoin tulisi esiin (122).<\/p>\n \u201d- Mink\u00e4 johdosta se patruuna silt\u00e4 Hallp\u00e4kilt\u00e4 sellaista kysyi? keskeytti Peltola. – Kun h\u00e4nen aikansa piti olla maanantaina esiss\u00e4, mutta sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vasta k\u00e4siteltiin lauantain juttuja eik\u00e4 niit\u00e4k\u00e4\u00e4n keritty loppuun, vaikka nelj\u00e4\u00e4n aamulla, kuten monena muunakin y\u00f6n\u00e4, istuttiin, niin patruuna tuli siin\u00e4 kahden ajoissa ja tuomarilta tiedusti, min\u00e4 y\u00f6n\u00e4 h\u00e4n voisi toivoa p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 esiin, haha! Halp\u00e4kki suuttui ja k\u00e4ski patruunan ulos.\u201d<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vuoksi osapuolet, asiamiehet ja todistajat joutuivat toisinaan my\u00f6h\u00e4styneen aikataulun takia \u2013 tai varmuuden vuoksi \u2013 roikkumaan k\u00e4r\u00e4j\u00e4paikalla usean p\u00e4iv\u00e4n ajan. Osapuolet ja heid\u00e4n asiamiehens\u00e4 yrittiv\u00e4t my\u00f6s vaikuttaa siihen, ett\u00e4 saisivat mahdollisimman alussa juttunsa k\u00e4r\u00e4jille, jotta p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t palaamaan muihin toimiinsa. K\u00e4r\u00e4j\u00e4paikalta sai toisaalta t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 spontaanisti asiamiehen itselleen jostakusta paikalla olevasta henkil\u00f6st\u00e4 \u2013 poliisista, nimismiehest\u00e4, kirjurista, lautamiehest\u00e4 tai asioitsijasta. Kirjassa tuomari, nimismies ja lautamiehet keskustelivat kesken\u00e4\u00e4n istuntojen p\u00e4\u00e4tteeksi, ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4t p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t lopettajaiskahveihin (132).<\/p>\n <\/p>\n Nimismies ja lautamiehet<\/strong><\/p>\n Nimismiehen apulaisineen ikuisti nuori Albert Edelfelt Nousiaisissa vuonna 1871. Museovirasto, Historian kuvakokoelma.<\/p><\/div>\n Rikosjutuissa paikkakunnan nimismies toimi julkisena syytt\u00e4j\u00e4n\u00e4, ja oli siksi paikalla k\u00e4r\u00e4jill\u00e4. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli vaatia laillista edesvastuuta ja panna syytteeseen osapuolet tai asiamiehet, jotka esiintyiv\u00e4t sopimattomasti k\u00e4r\u00e4jill\u00e4. Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 uusi nimismies oli vanha kollegineuvos Lundgren (104). Sen sijaan paikkakunnan edellinen nimismies Nordgren, \u201dNuukreeni\u201d, esitet\u00e4\u00e4n kirjassa vahvasti alkoholiongelmaisena: h\u00e4n oli usein juovuksissa ja k\u00e4nn\u00e4si my\u00f6s k\u00e4r\u00e4jill\u00e4. Tehdess\u00e4\u00e4n vahvassa humalassa kutsumattoman yll\u00e4tysvisiitin Rintalan taloon viinanhakumatkalla h\u00e4n ryhtyi kourimaan talon em\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja \u201dkopeloi kuin omaansa\u201d Rintalan is\u00e4nn\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 ollessa (46\u201347). T\u00e4st\u00e4 suutahtanut is\u00e4nt\u00e4 heitti kutsumattoman vieraansa keskener\u00e4iseen kaivoon pihallaan. Muutkin k\u00e4nniselle \u201dNuukreenille\u201d tehdyt kepposet osoittivat, ettei mies nauttinut suurta kunnioitusta paikkakunnalla.<\/p>\n Nimismiehen lis\u00e4ksi esivaltaa k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 edusti paikallinen poliisimies. H\u00e4n toimi k\u00e4r\u00e4j\u00e4salin vahtimestarina huutaen milloin asianosaiset, milloin todistajat sis\u00e4\u00e4n (94, 120).<\/p>\n Karij\u00e4rven lautamiesten lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei kirjassa ilmoitettu, mutta herastuomari \u201dSojanterin\u201d lis\u00e4ksi heit\u00e4 nimettiin kirjassa kolme: Maja-aho, k\u00f6rttil\u00e4inen Virsukangas ja Peltola (88\u201391, 121). (Lautamiehist\u00e4 my\u00f6s Anna Kuisminin blogiteksti<\/a>.) Laamanni tunsi kaikki lautamiehet ja tervehti jokaista vuoron per\u00e4\u00e4n k\u00e4dest\u00e4. K\u00e4r\u00e4jien aluksi lautakunta keskusteli jutuista tuomarin kanssa. Koska lautamiehet olivat toimittaneet asianosaisten pyyt\u00e4m\u00e4t haasteet perille ennen k\u00e4r\u00e4ji\u00e4, tuomarin oli t\u00e4rke\u00e4 keskustella vuoron per\u00e4\u00e4n heid\u00e4n kanssaan arvioidakseen k\u00e4r\u00e4jien oletetun keston ja juttuj\u00e4rjestyksen arvioitune aikatauluineen haasteiden ja juttujen laadun mukaan (90\u201391). Mit\u00e4 enemm\u00e4n todistajia jutuissa oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 kuulla, sit\u00e4 kauemmin k\u00e4sittelyn ja k\u00e4r\u00e4jien saattoi arvioida kest\u00e4v\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 koski erityisesti monimutkaisia riita- ja rikosjuttuja. Tuomari jakoi jutut k\u00e4r\u00e4j\u00e4p\u00e4iville.<\/p>\n Kirja antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lautamiehet eiv\u00e4t aina olleet innokkaita toimittamaan haasteita perille esimerkiksi talonpojan haastaessa s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isi\u00e4 oikeuteen. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuvatussa oikeustapauksessa haastetta talonpojalle toimittanut lautamies oli ollut vastahakoinen toimittamaan vastahaastetta kantajapatruunalle ja t\u00e4m\u00e4n bulvaanina toimineelle konttoristille (54\u201355).<\/p>\n \u201dLautamies oli vastustellut, mutta silloin ukko oli sanonut: \u2019Jollet uskalla siin\u00e4 herroja haastaa kuin talonpoikaa, mene ulos, min\u00e4 haen toisen.\u2019 Olihan lautamies luvannut ukon vastuulla manata [toimittaa haasteen] . . . .\u201d<\/p>\n Kirja esitt\u00e4\u00e4 lautamiehet aktiivisina toimijoina k\u00e4r\u00e4jill\u00e4. He tulkkasivat suomenkielisi\u00e4 repliikkej\u00e4 huonosti suomea puhuville ja ymm\u00e4rt\u00e4ville tuomariharjoittelijoille (62). He toivat maalaisel\u00e4m\u00e4n ja maaseutuolosuhteiden asiantuntemusta tuomaripaneliin (62). He my\u00f6s tunsivat paikkakuntalaiset ja n\u00e4iden maineen. Er\u00e4st\u00e4 kantajaa lautamies arvioi \u201drehdiksi mieheksi\u201d, \u201d[m]utta vastaaja on vaikka mik\u00e4\u201d (94). Ei siis yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 edellinen voitti velkomuskanteensa j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 vastaan. Toisessa jutussa lautamies todisti kantajan kanssa, etteiv\u00e4t jutun todistajat olleet en\u00e4\u00e4 h\u00e4nen palkollisiaan ja siksi j\u00e4\u00e4vej\u00e4, kuten vastaaja v\u00e4itti, vaan n\u00e4in ollen esteett\u00f6mi\u00e4 vannomaan todistajanvalan (98). Todistajat vetosivat my\u00f6s lautakuntaan ja n\u00e4iden tietoihin v\u00e4itteidens\u00e4 tueksi (125). Herastuomarin sanotaan lis\u00e4ksi k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 antaneen kantajalle \u201dsormellaan merkkej\u00e4 olemaan vaiti\u201d (97).<\/p>\n Lautamiesten aktiviteetti ja rooli riippuivat tuomarista. Kokeneen ukkotuomarin istuessa k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 lautakunta hyv\u00e4ksyi esimerkiksi asianajan sakot sopimattomasta esiintymisest\u00e4 vain yhden lautamiehen ilmaistessa hyv\u00e4ksynt\u00e4ns\u00e4 muidenkin puolesta (105). Str\u00f6mberg my\u00f6s keskeytti lautamiehen ja saneli tuomioistuimen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, jonka herastuomari lautakunnan edustajana vahvisti (109\u2013110). Silti lautamiehet kehuivat tauolla Str\u00f6mbergin \u201dmorskeja\u201d[4]<\/a> otteita. T\u00e4m\u00e4 ei ollut \u201darkalasta kotoisin\u201d eik\u00e4 huiputettavissa ep\u00e4rehellisill\u00e4 todistajilla tai kieroilla asianajajilla.<\/p>\n K\u00e4r\u00e4jien p\u00e4iv\u00e4llistauon aikana lautamiehet neuvoivat asianosaisia oikeudellisissa kysymyksiss\u00e4 ja kehottivat n\u00e4it\u00e4 aktiivisesti sovintoon k\u00e4r\u00e4jien ruokailutaukojen aikana. Kirjassa saman talon osakkaat Kukko ja Kana ovat usein riitapuolina, mist\u00e4 veisteltiin vitsej\u00e4. K\u00e4sitelt\u00e4vill\u00e4 k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen oli haastanut edellisen oikeuteen murtovarkaudesta. Kanan hevonen oli kuollut tuntemattomasta syyst\u00e4 ja raato oli kuopattu maahan, jota yhteisosakas Kukko oli lapiolla kaivanut. Koko lautakunta h\u00f6r\u00f6tti, kun Kana selitti t\u00e4t\u00e4 tulkintaansa murtovarkauden oikeudellisesta m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4st\u00e4. H\u00e4n ihmetteli reaktiota (115): \u201dNo, mik\u00e4s sitten on murtovarkautta, jollei t\u00e4m\u00e4? Sanokaa te, jotka paremmin lakia ymm\u00e4rr\u00e4tte.\u201d<\/p>\n Kana sai kuin saikin lainopillisia neuvoja oikeudellista tietotaitoa omaavilta lautamiehilt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tyi n\u00e4iden neuvosta sopimaan kiistansa vastapuolensa Kukon kanssa ennen istuntoa, kun kanteella ei ollutkaan oikeudellista pohjaa. Sovittelijoina lautamiehet toimivat my\u00f6s istuntotauolla \u00e4iti- ja tyt\u00e4rpuolen v\u00e4lisess\u00e4 kunnianloukkausasiassa (117\u2013120) laamanni Str\u00f6mbergin toimiessa pelotteena.<\/p>\n Anna Kuismin on kirjoittanut t\u00e4ss\u00e4 blogissa nuokkuvista lautamiehist\u00e4<\/a>. Kirjassa sivutaan teemaa toteamuksella, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 ei lautakuntaa ehtinyt v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 (112):<\/p>\n \u201d- N\u00e4m\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4t ovat oikeat k\u00e4r\u00e4j\u00e4t. Ei sinuakaan, herastuomari, nyt yht\u00e4\u00e4n nukuta, haha! -Vai nukuta! Hyv\u00e4 ett\u00e4 pysyy istumassa. Kun laamanni jym\u00e4ytti nyrkkins\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, oikein vavahdin. Mutta hiivatin mukavaa se teki.\u201d<\/p>\n Ukkotuomarin itsens\u00e4 istumat vakavan asialliset Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4j\u00e4t vertautuvat kirjassa edellisiin, sijaisen istumiin Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4jiin, joilla oli juopoteltu ja pelattu korttia. Uuden nimismiehen mukaan (130): \u201dKolmet viimeiset k\u00e4r\u00e4j\u00e4t ovat olleet lain ja oikeuden irvikuva. [\u2026] ovat y\u00f6n aamupuolelle juoneet ja ly\u00f6neet korttia ja kertomusten mukaan pit\u00e4neet muutakin el\u00e4m\u00e4t\u00e4 jota en t\u00e4ss\u00e4 tahdo edes sen l\u00e4hemmin mainita.\u201d Nyt kuvatuilla Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 ei juopoteltu, koska tuomari oli niin kunniallinen, mutta illalla lautamiehille j\u00e4i kuitenkin aikaa korttipeli h\u00f6rrin pelaamiseen (120). Kortinpeluu ja alkoholin k\u00e4ytt\u00f6 mainitaan my\u00f6s monissa 1900-luvun alkupuolen lakimiesmuistelmissa k\u00e4r\u00e4j\u00e4iltoihin kuuluviksi paheiksi.<\/p>\n <\/p>\n K\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurit<\/strong><\/p>\n Suomen maaseututuomioistuinten monet keskeiset hahmot teht\u00e4vineen tulevat kirjassa tutuiksi. K\u00e4r\u00e4jill\u00e4 alustavaa p\u00f6yt\u00e4kirjaa, lyhentein varustettua ja my\u00f6hemmin puhtaaksi kirjoitettavaa memoriaalia, piti k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuri eli memorialisti. (K\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjureista my\u00f6s Tuomas Jussilan teksti<\/a> t\u00e4ss\u00e4 blogissa.)<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 kirjassa laamanni Str\u00f6mbergin memorialistina toimi normaalisti klassinen viinaan menev\u00e4 takkupartainen kirjuri Juha Niskanen, Niskas-ukko, joka osasi sek\u00e4 suomea ett\u00e4 ruotsia. Niskanen oli p\u00e4\u00e4tynyt juopoksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuriksi tuhlattuaan is\u00e4ns\u00e4, varakkaan karjalaisen her\u00e4nn\u00e4istalonpojan, rahoja jumaluusopin ylioppilaana Helsingiss\u00e4 l\u00e4hes kymmenen vuoden ajan. Is\u00e4 Niskanen oli totuuden valjettua lopulta hakenut poikansa kotiin, mutta sitten poika oli kadonnut kotoaan. Juha Niskanen oli ruvennut \u201dtuomarin luota toisen luo kuljeksivaksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuriksi\u201d, joka ankarana tuurijuoppona \u201dviikon teki t\u00f6it\u00e4, mutta sitten taas kaksi, jopa kolmekin joi, kunnes oli sek\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 aivan kuitti.\u201d Sitten \u00c5n\u00e4sin kartanon kuski Kalle oli h\u00e4net l\u00f6yt\u00e4nyt ja pelastanut laamanni Str\u00f6mbergin k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjuriksi. Kaikesta pit\u00e4en Niskanen paitsi toimi memorialistina my\u00f6s kirjoitti puhtaaksi oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjoja samaten kuin osapuolten tarvitsemia oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjaotteita ja kopioita oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 ja tuomioista. N\u00e4ihin viitataan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti kirjassa \u201drotakollana\u201d (eli protokollana, esim. \u201dNiemel\u00e4n el\u00e4kepapan rotakolla\u201d) (161\u2013164)<\/p>\n Helsinkil\u00e4isi\u00e4 auskultanttejaan eli k\u00e4r\u00e4j\u00e4harjoittelijajuristejaan laamanni kutsui tyhj\u00e4ntoimittajiksi, koska heist\u00e4 ei ollut h\u00e4nelle hy\u00f6ty\u00e4 \u201dvaan p\u00e4invastoin milloin mit\u00e4kin harmia\u201d. H\u00e4nen Annie-rouvansa arvosti n\u00e4iden maailmanmiesten seuraa, mutta edes oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjoja n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t kirjoittaneet (65). Kun Niskanen ei uskaltanut tulla k\u00e4r\u00e4jille pel\u00e4ten juomisputken taas alkavan siell\u00e4, laamanni Str\u00f6mbergin kahdeksantoistakes\u00e4inen tyt\u00e4r Elsi tarjoutui memorialistiksi. H\u00e4n oli jo aikaisemmin puhtaaksikirjoittanut is\u00e4ns\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4p\u00f6yt\u00e4kirjoja Niskas-ukon ohjeistamana, joten h\u00e4nell\u00e4 oli alan ty\u00f6kokemusta (6, 17\u201319). Elsi hoitikin k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin ty\u00f6n moitteettomasti.<\/p>\n Laamanni Str\u00f6mbergin ajuri Kalle sai kirjassa toimia tavallisten, oikeudellisia asiakirjoja tarvitsemien ihmisten ja niit\u00e4 laativan kirjuri Niskasen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n oli oppinut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ruotsia jo edellisess\u00e4 palveluspaikassaan Kalliokosken patruunalla, jota h\u00e4n oli palvellut vajaa kymmenen vuotta (s. 23, 163\u2013164). Kalle kertoili mielell\u00e4\u00e4n \u201dk\u00e4r\u00e4j\u00e4juttuja\u201d muille oikeustapausten toimiessa paikkakunnalla ajanvietteen\u00e4 ja viihteen\u00e4. Niit\u00e4 ja muita paikkakunnan tapahtumia h\u00e4n selosti my\u00f6s Str\u00f6mbergin Elsi-tytt\u00e4relle, mutta valikoiden \u201dvain semmoiset, jotka sopivat nuorelle tyt\u00f6lle\u201d (10). Muutoinkin Kallen ty\u00f6 milloin laamannin taloudessa, milloin k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, oli varmasti pitk\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4nyt my\u00f6s h\u00e4nen omaa oikeudellista tietotaitoaan.<\/p>\n <\/p>\n Asioitsijat ja asiamiehet<\/strong><\/p>\n Kirjassa esiintyi erilaisia asianajajia ja asiamiehi\u00e4. Kuten el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin heit\u00e4 oli jokaiselle lompakolle sopiva kokonainen kirjo niukasti oikeudellista tietotaitoa omaavista satunnaisista maallikkoasioitsijoista kalliisiin helsinkil\u00e4isjuristeihin. Nyyss\u00f6l\u00e4n kirjan jokseenkin mustavalkoisen maailmankuvan mukaan \u201dvulmahdit\u201d eli asianajajat jaotellaan etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 hyviksiin ja pahiksiin \u2013 kuten olen edellisess\u00e4 blogitekstiss\u00e4ni jo todennut.<\/p>\n Vaikeimpien oikeusjuttujen katsottiin edellytt\u00e4v\u00e4n oikeita juristeja, joita heit\u00e4kin oli joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Yksi kirjan pahiksista, asianajaja Kingelin, oli suorittanut lakitieteellisen loppututkinnon, mutta silti h\u00e4neen henkil\u00f6ityv\u00e4t kaikki huonojen asianajajien stereotypiat. (Nurkkasihteereist\u00e4 Anna Kuisminin teksti<\/a> t\u00e4ss\u00e4 blogissa.) H\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei ollut p\u00e4\u00e4toiminen asianajaja, vaan h\u00e4nell\u00e4 \u2013 kuten useimmilla muilla aikakauden asianajajilla \u2013 oli taustavirka. Ruotsinkielisen ja -mielisen Kingelinin selitettiin olevan \u201dven\u00e4l\u00e4isen kuvern\u00f6\u00f6rin\u201d tai l\u00e4\u00e4ninhallituksen esittelij\u00e4 (106).<\/p>\n Oikein t\u00e4rke\u00e4 juttu saattoi edellytt\u00e4\u00e4 nimekk\u00e4\u00e4n helsinkil\u00e4isen asianajajan palkkaamista etenkin, jos sellainen oli my\u00f6s vastapuolella. T\u00e4m\u00e4 tietysti nosti kustannuksia. Kuten aikaisemmassa blogitekstiss\u00e4ni<\/a> kirjoitin, kirjassa esitet\u00e4\u00e4n helsinkil\u00e4inen kiihke\u00e4 suomalaisuusmies ja asianajaja Lauri Kivek\u00e4s (1852\u20131893) eritt\u00e4in positiivisessa valossa. Kivek\u00e4s oli voittanut jutun, jota h\u00e4n kirjassa oli ajanut. Helsinkil\u00e4inen \u201dherrass\u00f6\u00f6rinki Kastekreeni\u201d (125\u2013126) puolestaan oli kirjassa palkattu isyysjutussa vastaajan eli v\u00e4itetyn makaajan ja is\u00e4kandidaatin asianajajaksi. \u201dKastekreeni\u201d viittaa luultavasti toiseen maineikkaaseen helsinkil\u00e4iseen poliitikko\u2013asianajaja Jonas Castr\u00e9niin (1950\u20131922), joka hoiti paljon rikosjuttuja ja poliittisluontoisia tapauksia.[5]<\/a><\/p>\n Jonas Castr\u00e9n. Kuva: Wikimedia Commons.<\/p><\/div>\n Usein l\u00e4hdettiin kuitenkin paikallisesta toimijasta liikkeelle. Kuten mets\u00e4ns\u00e4 myynniss\u00e4 huijattu Alitalon is\u00e4nt\u00e4 kertoi teoksessa, h\u00e4n oli ensin k\u00e4\u00e4ntynyt asianajotoimintaa harrastavan paikallisen nimismiehens\u00e4 puoleen (151):<\/p>\n \u201d[\u2026K]un meid\u00e4n nimismies on vakavahenkinen mies, niin p\u00e4\u00e4timme em\u00e4nn\u00e4n kanssa, ett\u00e4 menisin pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 asiani ajajaksi. Ukkohan on tavannut silloin t\u00e4ll\u00f6in ajaa jonkun asian . . . H\u00e4n kuitenkin sanoi minulle: \u201eAsiasi on, Alitalo, siit\u00e4 painosta, ett\u00e4 siin\u00e4 tarvitaan tuomarismies.\u201c \u2013 \u201eMist\u00e4s min\u00e4 nyt sellaisen t\u00e4ss\u00e4 sieppaan, kun en juoppoa enk\u00e4 ruotsalaista tahtoisi ottaa\u201c, sanoin min\u00e4.\u201d<\/p>\n Nimismies suositteli naapuripaikkakunnan nimismiest\u00e4, lakimies Ter\u00e4st\u00e4, \u201draitista, suomalaista kansanmiest\u00e4\u201d. Alitalon is\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s konsultoi Rintalan is\u00e4nt\u00e4\u00e4, jonka luona Ter\u00e4s asui, t\u00e4m\u00e4n sopivuudesta vaikean oikeusjutun asiamieheksi. H\u00e4n selvitti ensiksi miehen tutkinnot ja suomen kielen taidon. Sitten h\u00e4n meni suoraan asiaan (44-45): \u201dMit\u00e4st\u00e4 Rintalainen luulee, olisiko h\u00e4nest\u00e4 niin suuren ja vaikean kuin minun asiani ajajaksi ? [. . . ] Mutta mit\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 luulee, kykeneek\u00f6 t\u00e4m\u00e4 teid\u00e4n nimismies pit\u00e4m\u00e4\u00e4n minun puoliani ja . . . onko se sellainen, ettei anna herrain lahjoa itse\u00e4\u00e4n jollakin tuhannella ?\u201d<\/p>\n Rantalan is\u00e4nt\u00e4 uskoi Ter\u00e4ksen rehellisyyteen ja jatkoi (45): \u201d[m]it\u00e4 miehen kykyyn tulee, niin enh\u00e4n min\u00e4 kyll\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n asiantuntija sill\u00e4 alassa, mutta jos siihen saa luottaa, mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on tultu havaitsemaan, niin ainakin min\u00e4 antaisin vaikka mink\u00e4laisen asiani h\u00e4nen hoitoonsa.\u201d Paikalle tullutta herastuomari Suonsaartakin Alitalon is\u00e4nt\u00e4kin haastatteli selvitt\u00e4\u00e4kseen potentiaalisen asiamiehen kyvyt edellisill\u00e4 k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, ja sai kuulla Ter\u00e4ksen hoitaneen hyvin juttuja Suonsaarenkin istumilla k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 (52). Ter\u00e4s \u2013 kirjan suoraryhtinen suomalainen sankari \u2013 sitten voittikin Alitalon is\u00e4nn\u00e4n jutun.<\/p>\n <\/p>\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n Eino Nyyss\u00f6l\u00e4n romaanin Laamanni Str\u00f6mberg ja h\u00e4nen apulaisensa<\/em> el\u00e4v\u00e4isille k\u00e4r\u00e4j\u00e4kuvauksille l\u00f6ytyy paljon vastaavuuksia niin aikalaiskirjallisuudesta kuin -muistelmistakin. Kirjan kurkistus k\u00e4r\u00e4j\u00e4saliin ja sen kulisseihin esittelee maaseudun oikeudenk\u00e4yt\u00f6n toimijoita ja heid\u00e4n eritasoista oikeudellista tietotaitoaan. K\u00e4r\u00e4j\u00e4t olivat kohtaamispaikka, jossa oikeudellisen tiedon ja taidon tarvitsijat saivat konsultoida oikeudellista ty\u00f6t\u00e4 tekevi\u00e4 joskus ilmaiseksi (esimerkiksi lautamiehet) ja joskus maksusta (esimerkiksi asioitsijat).<\/p>\n Kirja my\u00f6s havainnollistaa, kuinka hitaasti suomalaiset maaseudun alioikeudet modernisoituivat k\u00e4r\u00e4j\u00e4aikojen ja -paikkojen suhteen. Sama koskee k\u00e4r\u00e4jien toimijoita. Kihlakunnantuomarin virka ammattimaistui ensin 1700- ja 1800-luvuilla, kun tuomareilta alettiin edellytt\u00e4\u00e4 juristitutkintoa. Nimismiehen toimi alkoi professionalisoitua Nyyss\u00f6l\u00e4n omana aikana, ja kirjurit ja asianajajat seurasivat 1900-luvun mittaan. Professionalisoitumistrendi n\u00e4kyy my\u00f6s lautamiesten aseman marginalisoitumisessa. Kun Nyyss\u00f6l\u00e4n aikana lautamiehet istuivat kaikki niin siviili- kuin rikosasiatkin, vuoden 2009 j\u00e4lkeen lautamieskokoonpano on kutsuttu koolle vain alle 10 prosentissa k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuksien rikosasioita, ja trendi on laskeva.[6]<\/a> Oikeudesta on 2000-luvulla tullut liian hankalaa ja kallista maallikoille j\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n [1]<\/a> Kauko Kenn\u00e4s (Eino Nyyss\u00f6l\u00e4), Laamanni Str\u00f6mberg ja h\u00e4nen apulaisensa: k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 n\u00e4hty\u00e4 ja kuultua<\/em>. Kustannusosakeyhti\u00f6 Otava, Helsinki, 1924.<\/p>\n [2]<\/a> Kannel toimi my\u00f6hemmin korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena, Ikaalisten kihlakunnantuomarina ja kruunasi tuomarin uransa Viipurin hovioikeuden presidenttin\u00e4, ks. esim.<\/p>\n https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/W%C3%A4in%C3%B6_Robert_Kannel<\/a> .<\/p>\n [3]<\/a> W\u00e4in\u00f6 Kannel, \u201dTuomarin mukana k\u00e4r\u00e4jill\u00e4,\u201d Muistikuvia III. Suomalaisia kulttuurimuistelmia<\/em>, toim. Eino E. Suolahti. Otava, Helsinki, 1956, 220\u2013221.<\/p>\n [4]<\/a> Ilmeisesti ruotsin sanasta \u201dmorsk\u201d, eli karski tai tiukka.<\/p>\n [5]<\/a> Castr\u00e9nista enemm\u00e4n esim. Vesa Vares, \u201cCastr\u00e9n, Jonas\u201d , Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1997\u2013 (viitattu 29.8.2019); https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Jonas_Castr%C3%A9n<\/a> .<\/p>\n [6]<\/a> https:\/\/www.tilastokeskus.fi\/til\/koikrr\/2012\/koikrr_2012_2013-05-29_tie_001_fi.html<\/a> (viitattu 29.8.2019).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Mia Korpiola Eino Nyyss\u00f6l\u00e4n (1877\u20131937, aikaisemmin Stenlund) kirjailijanimell\u00e4 Kauko Kenn\u00e4s julkaistu romaani Laamanni Str\u00f6mberg ja h\u00e4nen apulaisensa: k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 n\u00e4hty\u00e4 ja kuultua[1] julkaistiin 1924. Kirja kuvaa kihlakunnantuomari, laamanni Gustav Str\u00f6mbergin kotitaloutta \u00c5n\u00e4sin kartanossa ja Str\u00f6mbergin istumia Karij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 autonomian ajan loppupuolen maaseudulla. Teoksesta aiemmin kirjoittamassani blogitekstiss\u00e4 esittelin kirjan saamaa vastaanottoa, juonta, henkil\u00f6hahmoja ja teemoja. T\u00e4ss\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":5114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1193","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1193","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1193"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1193\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1199,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1193\/revisions\/1199"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1193"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1193"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1193"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"https:\/\/upload.wikimedia.org\/wikipedia\/commons\/3\/3f\/Castren_Jonas.jpg\"](\"https:\/\/upload.wikimedia.org\/wikipedia\/commons\/3\/3f\/Castren_Jonas.jpg\")