{"id":1389,"date":"2020-09-07T06:51:02","date_gmt":"2020-09-07T06:51:02","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/?p=1389"},"modified":"2020-09-07T06:51:03","modified_gmt":"2020-09-07T06:51:03","slug":"rahaa-lainaamassa-opiskelija-pehr-stenberg-velkasuhteet-ja-oikeudellinen-tietotaito-1700-luvulla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/2020\/09\/07\/rahaa-lainaamassa-opiskelija-pehr-stenberg-velkasuhteet-ja-oikeudellinen-tietotaito-1700-luvulla\/","title":{"rendered":"Rahaa lainaamassa – opiskelija Pehr Stenberg, velkasuhteet ja oikeudellinen tietotaito 1700-luvulla"},"content":{"rendered":"\n

Mia Korpiola<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ruotsin L\u00e4nsipohjasta kotoisin oleva Pehr Stenberg (1758-1824) on j\u00e4\u00e4nyt aikakirjoihin ahkerana p\u00e4iv\u00e4kirjanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n kirjasi mietteit\u00e4\u00e4n paperille usean vuosikymmenen ajan, ja n\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjat on muutamia vuosia sitten julkaistu useana niteen\u00e4.[1]<\/a><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 blogitekstiss\u00e4 k\u00e4sittelen sit\u00e4, kuinka Stenberg oppi ja opetteli kantap\u00e4\u00e4n kautta velaksi antamisen juridiikkaa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 kuukausinaan Turun yliopistossa.<\/p>\n\n\n\n

Pehr Stenberg \u2013 k\u00f6yh\u00e4 talonpoika opin tiell\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

St\u00f6ckess\u00e4, Uumajan l\u00e4hell\u00e4 asuvan 14-lapsisen talonpoikaisperheen toiseksi vanhimpana syntynyt Pehr Eriksson Stenberg oli lahjakas, mutta varaton.[2]<\/a> Vaikka el\u00e4minen Turussa oli halvempaa kuin Uppsalassa, pojan l\u00e4hett\u00e4minen yliopistoon merkitsi suurta investointia Stenbergin v\u00e4h\u00e4varaisille vanhemmille.<\/p>\n\n\n\n

Pojan mahdollisuus koulutuksen kautta teht\u00e4v\u00e4\u00e4n luokkaretkeen edellytti vanhempien ottamaa lainaa. Nuorukaisen vaatteet, varusteet, liinavaatteet, vuode, majoitus ja yll\u00e4pito maksoivat sievoisen pennin, vaikka Turussa asuva varakas sukulainen ylitullimestari Johan Ernst Callmeijer (1726-1789) olikin luvannut tarjota opiskelijalle p\u00e4ivitt\u00e4in ilmaisen aterian. Callmeijer auttoi lis\u00e4ksi Stenbergi\u00e4 lahjoin. (157, 183, 186, 190, 226)<\/p>\n\n\n\n

Stenberg my\u00f6s suoritti Uumajassa pit\u00e4j\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4 (viaticera<\/em>) eli kiersi pit\u00e4j\u00e4\u00e4 saadakseen lahjoja ja avustuksia taloista sek\u00e4 sukulaisiltaan opintojensa maksamiseksi (140-157, 186-187). Turussa h\u00e4n sai viel\u00e4 Callmeijerin yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4 rahalahjan opintojensa tueksi (228).<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Uumaja oli yksi L\u00e4nsipohjan t\u00e4rkeimpi\u00e4 hallintokaupunkeja. Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vaikka Stenbergill\u00e4 oli Uumajassa teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n viime hetken hankintoja kuten vaatteita ja passi, ja laivamatkatkin maksoivat, h\u00e4n oli ker\u00e4nnyt huomattavan k\u00e4teiskassan lahjoja ja avustuksia. Koko summa oli 891 taaleria ja 23 \u00e4yri\u00e4, mink\u00e4 suureen maailmaan l\u00e4htev\u00e4 studiosus<\/em> Stenberg kirjasi. (190)<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen laina ja kopioitu velkakirjakaava<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vaikka Pehr Stenberg oli varovainen luonne, oli h\u00e4nen lompakolleen kuitenkin monia tulijoita. Jo Tukholmassa matkalla Turkuun k\u00e4rtti h\u00e4nen serkkunsa korpraali Petter Str\u00f6m h\u00e4nelt\u00e4 lainaa. Komea, mutta Stenbergin mielest\u00e4 ep\u00e4luotettava Str\u00f6m, entinen Oulun kaupunginviskaali, oli j\u00e4tt\u00e4nyt kotikaupunkinsa liitty\u00e4kseen kuninkaallisen henkivartiokaartiin. Str\u00f6m lainasi h\u00e4nelt\u00e4 yhdeks\u00e4n taaleria luvaten maksaa ne parin p\u00e4iv\u00e4n kuluttua. (152, 216)<\/p>\n\n\n\n

\"Livdrabanterna
Kuninkaallinen henkivartiokaarti vartioi hallitsijaa Tukholmassa. Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Luvattu takaisinmaksu ei onnistunut, koska serkulla ei ollutkaan rahaa, mutta serkku kirjoitti h\u00e4nelle velkakirjan (revers<\/em>). Hieman tottumattomalla kielell\u00e4 laaditun, mutta allekirjoitetun sek\u00e4 todistetun velkasitoumuksen Stenberg kopioi p\u00e4iv\u00e4kirjaansa ik\u00e4\u00e4n kuin kaavaksi itselleen vastaisuuden varalta (217):\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Till min Kj\u00e4re Cussin Studiosen Petter Stenberg til st\u00e5r jag mig wara syldig[!] En summa af En Ri:D:l: in specie: som jag skall betalla d: 19. i denna m\u00e5nnad och det afskjecka h\u00e4r ifr\u00e5n Stockholm och till \u00c5boo med P\u00e5sten som h\u00e4rmed f\u00f6rs\u00e4kras af stockholm d: 5 Novemberg[!] 1779. P: Str\u00f6m.<\/p>

Coporal[!] wid<\/p>

Kongl: Lif Gardet.<\/p>

S\u00e4g 1. Ri: D:l: spec:<\/p>

S\u00e5som witen<\/p>

Anders Wesling.<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Miten ihmiset oppivat kirjoittamaan oikeudellisia asiakirjoja kuten velkakirjoja 1700-luvulla? Yksi tapa oli kopioida kaava kirjasta. Esimerkiksi Johan Biurmanin (1698\u20131746) kaavakirja En k\u00e5rt dock tydelig bref<\/em>–st\u00e4llare at med godt sammanhang concipera och f\u00f6rfatta allahanda slags <\/em>bref<\/em>, skrifter, suppliquer och contracter<\/em> osoittautui suosituksi. Ensimm\u00e4inen painos (1729) oli suppeampi, mutta my\u00f6hemm\u00e4t painokset sis\u00e4lsiv\u00e4t muiden mallien ohessa my\u00f6s oikeudellisia asiakirjakaavoja.<\/p>\n\n\n\n

Ihmiset saattoivat my\u00f6s Stenbergin lailla kopioida muistiin n\u00e4kemi\u00e4\u00e4n oikeudellisia asiakirjoja my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten. Yhten\u00e4 t\u00e4llaisena esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 oli suomalainen koulumestari Jakob Ahlsman (1798-1872),[3]<\/a> jolla oli useita suomenkielisi\u00e4 asiakirjakaavoja kirjoitettuna muistikirjaansa. N\u00e4in vaikuttaa my\u00f6s Stenberg toimineen.<\/p>\n\n\n\n

Tukholmassa Stenbergin laivan per\u00e4mies Eric H\u00e4ggstr\u00f6m pyysi t\u00e4t\u00e4 vaihtamaan 7 riikintaalerin suuruisen pankin maksuosoituksen (Banco assignation<\/em>) k\u00e4teiseksi. Stenbergilla ei ollut kokemusta t\u00e4llaisesta, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 paperirahaa vastaavasta setelist\u00e4 ja oli haluton suostumaan pyynt\u00f6\u00f6n. H\u00e4n my\u00f6ntyi kuitenkin lopulta, kun H\u00e4ggstr\u00f6m vakuutti h\u00e4nen saavan rahat joko pankissa tai jossain kauppapuodissa. Stenberg sai lopulta vaihdettua kaupassa pankin maksuosoituksen k\u00e4teiseksi (218-219). <\/p>\n\n\n\n

Joka tapauksessa luotonanto ja siihen liittyv\u00e4t oikeudelliset menettelyt ja asiakirjat olivat asioita, jota Stenberg tuli oppimaan kokemuksen, yrityksen ja erehdyksen kautta jatkossakin.<\/p>\n\n\n\n

Stenberg vastentahtoisena pikavippien antajana<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"Kansikuva\"
Kuvassa on 0,5 hopeataalerin arvoinen plooturaha, eli kuningas Fredrik I:n virallisilla leimoilla leimattu kuparilevy vuodelta 1746. Kuva: Turun museokeskus.<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kuukauden sis\u00e4ll\u00e4 Turkuun saapumisensa j\u00e4lkeen h\u00e4n lainasi iloisen opiskelijaillanvieton p\u00e4\u00e4tteeksi pohjanmaalaiselle opiskelija Appelgrenille[4]<\/a> 20 plootua, eli isoa ja painavaa neliskanttista kuparilevy\u00e4, jonka arvo laskettiin hopeataalereina. (Itse asiassa kupariplootujen k\u00e4ytt\u00f6 maksuv\u00e4lineen\u00e4 oli virallisesti p\u00e4\u00e4ttynyt vuoden 1777 rahauudistuksen yhteydess\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 ei n\u00e4emm\u00e4 vaikuttanut Turussa vuonna 1779.)<\/p>\n\n\n\n

Olutkalaasiin osallistuneet Stenbergin opiskelijatoverit Aeimaleus (Aejmelaeus<\/strong>)<\/strong>  ja Anders Krank (Kranck),[5]<\/a> joihin h\u00e4n oli tutustunut Tukholman\u2013Turun laivalla, toimivat takuumiehin\u00e4. Velka sovittiin maksettavaksi kuukauden kuluttua, mutta mit\u00e4\u00e4n velkakirjaa Stenberg ei vaatinut Appelgrenilta vaan antoi rahat vain luottaen t\u00e4h\u00e4n (p\u00e5 god tro<\/em>). (232) Kuukauden kuluttua rahojaan takaisin perinyt Stenberg sai loppujen lopuksi koko summan. Yst\u00e4v\u00e4lleen Anders Krankille lainatut kolme riikintaaleria ja serkkunsa Erik Choren tuttavalle, opiskelija Fattenborgille lainatut kuusi riikintaaleria Stenberg sai ongelmitta takaisin m\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaikka velkakirjaa ei taaskaan ollut laadittu. (234-235)    <\/p>\n\n\n\n

Eip\u00e4 aikaakaan, kun serkku Erik Chore[6]<\/a> ja opiskelija Bj\u00f6rkman[7]<\/a> olivat v\u00e4litt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Stenbergille uutta lainanottajaa, Winqvist-nimist\u00e4 kauppa-apulaista. Opiskelijat lupasivat taata lainan ja hankkia Stenbergille jopa v\u00e4h\u00e4n korkoa. Ongelmaksi muodostui se, ett\u00e4 Stenberg ei ollut varma, kuka oikeastaan oli lainansaaja, Winqvist vai opiskelijat. Viikon kuluttua h\u00e4n meni puotiin kysym\u00e4\u00e4n asiaa Winqvistilt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 my\u00f6nsi kaiken oikeaksi mutta sanoi, ettei t\u00e4ll\u00e4 ollut rahaa nyt. Sen sijaan Winqvist sai t\u00e4lt\u00e4 puodissa mustaa silkki\u00e4 40 shillingin arvosta. Erityisesti serkku Chore loukkaantui kovasti Stenbergille t\u00e4st\u00e4 ep\u00e4luottamuksen osoituksesta, ja lopuksi Stenberg pyysi anteeksi. Winqvist kyll\u00e4 maksoi loppuvelan (242-243).<\/p>\n\n\n\n

Uusi lainaa pyyt\u00e4v\u00e4 ylioppilas, pohjanmaalainen Thelin[8]<\/a> ilmestyi helmikuussa Stenbergin riesaksi. Stenberg oli selv\u00e4sti jo saanut mainetta luotottajana, mist\u00e4 h\u00e4n ei iloinnut. H\u00e4n oli tavannut Thelinin vain kerran ja siksi h\u00e4n kielt\u00e4ytyi useasti. Thelin oli kuitenkin sitke\u00e4, ja Stenbergiin tehosi taas v\u00e4sytystaktiikka \u2013 h\u00e4n ei selv\u00e4sti kehdannut kielt\u00e4yty\u00e4, kun tarpeeksi kauan pyydettiin. H\u00e4n kuitenkin edellytti normaalia kovempia luottoehtoja: lainasummaksi sovittiin 32 shillinki\u00e4, laina-ajaksi muutama viikko ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa Stenberg vaati kahdeksan shillingin korkoa velalleen. Velkakirja laadittiin my\u00f6s, ja vasta usean yrityksen j\u00e4lkeen Thelin onnistui kirjoittamaan sellaisen, johon tuleva velkojakin oli tyytyv\u00e4inen. (243-244) <\/p>\n\n\n\n

Luotottamassa vuokraem\u00e4nt\u00e4\u00e4 \u2013 oppia erehdyksen kautta<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pehr Stenberg oli asunut vasta pari viikkoa Turussa, kun h\u00e4nen vuokraem\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Jakolan leski alkoi ruinata h\u00e4nelt\u00e4 rahalainaa. Leski oli sitke\u00e4 ja vetosi Stenbergin hyv\u00e4\u00e4n syd\u00e4meen ja omaan korkeaan ik\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja k\u00f6yhyyteens\u00e4. P\u00e4iv\u00e4kirjaansa Stenberg kirjoitti, ettei h\u00e4n halunnut lainata naiselle rahaa koska n\u00e4ki, ettei t\u00e4m\u00e4 pystyisi niit\u00e4 maksamaan takaisin. H\u00e4n lis\u00e4si my\u00f6s, ettei h\u00e4n viel\u00e4 \u201dsilloin tiennyt, ett\u00e4 nainen oli juopporatti\u201d (hon war en fyll bytta<\/em>) (236-237).<\/p>\n\n\n\n

\"Kansikuva\"
Turku oli 1700-luvulla yksi Ruotsin merkitt\u00e4vimpi\u00e4 kaupunkeja.
Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Tilanne oli hankala, ja Stenberg kysyi sukulaiseltaan Callmeijerilta neuvoa. Kokenut virkamies kehotti Stenbergia lainaamaan hieman mutta niin, ett\u00e4 lainatut rahat v\u00e4hent\u00e4isiv\u00e4t vuokraa. Stenberg teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja vuokraem\u00e4nt\u00e4 suostui kuittaamaan yhden plootun sovitusta kymmenen plootun vuosivuokrasta. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Stenberg kirjoitti itse nelj\u00e4n plootun lainasta velkakirjan, johon h\u00e4n laittoi ehdon \u201dsamaten lupaan, ett\u00e4 kymmenen plooturahan vuokrasta v\u00e4henn\u00e4n yhden plootun\u201d. (225, 236-237).<\/p>\n\n\n\n

Ongelmaksi muodostui se, ettei Jakolan leski osannut kirjoittaa, eik\u00e4 n\u00e4in ollen kehotuksesta huolimatta voinut allekirjoittaa velkakirjaa. Lesken pyynn\u00f6st\u00e4 Stenberg kirjoitti t\u00e4m\u00e4n nimen velkasitoumuksen alle. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n kuitenkin itse teki virheen, kuten h\u00e4n my\u00f6hemmin ymm\u00e4rsi ja tunnusti p\u00e4iv\u00e4kirjansa sivuilla. Asiakirjassa olisi pit\u00e4nyt todeta, ett\u00e4 Stenberg kirjoitti naisen suostumuksella t\u00e4m\u00e4n nimen velkakirjaan. T\u00e4h\u00e4n olisi my\u00f6s pit\u00e4nyt olla ulkopuolisia todistajia. Stenberg raportoikin p\u00e4iv\u00e4kirjaansa, ett\u00e4 h\u00e4n oli luullut kirjoittaneensa p\u00e4tev\u00e4n velkakirjan. (237) Oppia ik\u00e4 kaikki.<\/p>\n\n\n\n

Pantti pieni py\u00f6rii\u2026: pantinoton t\u00e4rkeys luotottamisessa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vasta jo annettuaan lainan ylioppilas Thelinille Stenberg sai kuulla yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n Elias Krankilta (Kranck),[9]<\/a> ett\u00e4 Thelin oli melko ep\u00e4luotettava hutilus eik\u00e4 ollut todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 rahoja saisi t\u00e4lt\u00e4 takaisin. Krank neuvoi yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 vaatimaan t\u00e4lt\u00e4 panttia lainasta. Kun Thelinilt\u00e4 ei perint\u00e4yrityksest\u00e4 huolimatta irronnut ropoakaan (om\u00f6ijeligt, at f\u00e5 en stywer<\/em>), Stenberg otti lopulta t\u00e4lt\u00e4 pantiksi ranskan kielioppikirjan. Krank piti pantin arvoa liian alhaisena ja suositti ottamaan lis\u00e4pantin. T\u00e4m\u00e4 osoittautui mahdottomaksi, mutta loppujen lopuksi Stenberg sai puserrettua haluttoman velallisen maksamaan osan lainasta, 16 shillinki\u00e4. T\u00e4h\u00e4n h\u00e4n oli tyytyv\u00e4inen, koska pantti kattoi loput. (244). Loppujen lopuksi Stenberg selvisi t\u00e4st\u00e4kin luototuksesta melko hyvin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Krouvit tulivat ylioppilaillekin tutuiksi ja lainaneuvottelut saattoivat olla tarpeen illan p\u00e4\u00e4tteeksi.
Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vaikka loppulasku vuokraem\u00e4nt\u00e4 Jakolan kanssa olikin Stenbergille tappiollinen, h\u00e4n sai lopuksi kaksi valkoista nen\u00e4liinaa t\u00e4lt\u00e4 velkar\u00e4stin pantiksi. H\u00e4n my\u00f6s osti leskelt\u00e4 mm. teologisen kirjan, joka t\u00e4ll\u00e4 oli ollut aikaisempien opiskelijavuokralaisen velkojen panttina. (246) Sen sijaan Thelinin velan perint\u00e4yritykset osoittautuvat turhiksi (246), mutta t\u00e4m\u00e4 ei ollut niin vakavaa, koska Stenbergilla oli pantti loppuvelan katteeksi. N\u00e4in ollen h\u00e4n p\u00e4\u00e4si suunnileen omilleen.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4kirjassa kuvatut panttausmenettelyt olivat arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 noudattaneet vuoden 1734 lain muotovaatimuksia pantin ottamisesta ja realisoimisesta. Irtaimen pantin antaminen n\u00e4et edellytti joko kirjallista muotoa tai kahden todistajan l\u00e4sn\u00e4oloa.[10]<\/a> Samaten pantin realisoinnin tuli tapahtua vasta, kun sit\u00e4 oli kolmesti kaupungin tuomioistuimessa tarjottu lunastettavaksi. Omistajalla oli sitten 14 p\u00e4iv\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4aika lunastaa pantti.[11]<\/a> Pantinsaajan tuli huolehtia pantiksi annetusta omaisuudesta hyvin, eik\u00e4 sit\u00e4 saanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tai lainata ilman omistajan lupaa \u2013 saatikka sitten vain ottaa ja myyd\u00e4, kuten Jakolan leski teki.[12]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kuten Stenbergin p\u00e4iv\u00e4kirja kuvaa, velananto ja panttaus olivat niin arkisia oikeustoimia, etteiv\u00e4t tavalliset ihmiset aina tienneet tai tulleet ajatelleeksi, olivatko heid\u00e4n menettelyns\u00e4 lain kirjaimen mukaisia. Jos niist\u00e4 olisi kehkeytynyt oikeuskiistoja, joissa tuomioistuimen olisi tullut tuomita vuoden 1734 lain mukaan, olisivat Stenberg ja Jakolan leskivaimo saaneet tarkemman oppitunnin laillisten panttik\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen noudattamisesta.     <\/p>\n\n\n\n

Lopuksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vaikka Pehr Stenberg oli k\u00f6yh\u00e4 ylioppilas, h\u00e4nen ker\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 opintokassa houkutteli pikavipin tarvitsijoita kuin hunaja-astia p\u00f6rri\u00e4isi\u00e4. Sosiaalisesti alemmuudentuntoisena maalaispoikana Stenberg ei kehdannut kielt\u00e4yty\u00e4 lainaamasta rahaa sitkeille pyynt\u00f6miehille ja -naisille, vaikka h\u00e4nen oikeudellinen tietotaitonsa oli t\u00e4lt\u00e4 osin puutteellista. Niinp\u00e4 luotonanto ja velkoihin liittyv\u00e4t oikeudelliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t tulivat h\u00e4nelle kantap\u00e4\u00e4n kautta tutuiksi.<\/p>\n\n\n\n

Teologian ylioppilas Stenbergill\u00e4 oli kokeneempia sukulaisia ja yst\u00e4vi\u00e4, joita h\u00e4n saattoi konsultoida, ja joilta h\u00e4n sai neuvoja. Toisia asioita h\u00e4n oppi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yrityksen ja erehdyksen kautta. Panttien vaatiminen pelasti vastahakoisen luotonantajan sellaisissakin tilanteissa, joissa luottotappion vaara osoittautui suureksi. Silti Stenbergin saama oikeudellinen tietotaito oli rajallista, koska h\u00e4n ei osannut noudattaa lain muotovaatimuksia. Velanperint\u00e4kokemus Turun tuomioistuimista j\u00e4i my\u00f6s onneksi saamatta. Se olisi ollut uusi oppitunti oikeudellista osaamista maalaispojalle.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

[1]<\/a> Kaikki p\u00e4iv\u00e4kirjaviitteet ovat sarjan ensimm\u00e4iseen osaan: Pehr Stenbergs levernebeskrifning. <\/em>Av honom sj\u00e4lv f\u00f6rfattad p\u00e5 dess lediga stunder, 1: 1758\u20131784<\/em>, toim. Fredrik Elgh, G\u00f6ran Stenberg ja Ola Wennstedt. Ume\u00e5: Forskningsarkivet vid Ume\u00e5 universitet, 2014.<\/p>\n\n\n\n

[2]<\/a> Ks. esim. G\u00f6ran Stenberg, \u201dPehr Stenberg\u201d, Svenskt biografiskt lexikon <\/em>33 (2007-2011), saatavilla netiss\u00e4 (vierailtu 27.3.2020): https:\/\/sok.riksarkivet.se\/sbl\/artikel\/20061<\/a>; Fredrik Elgh ja G\u00f6ran Stenberg, \u201dDen l\u00e5nga bildningsresan\u201d, V\u00e4sterbotten<\/em>, 2011:4, s. 3-14, saatavilla netiss\u00e4 (vierailtu 27.3.2020).<\/p>\n\n\n\n

[3]<\/a> https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Jakob_Ahlsman, vierailtu 27.3.2020. T\u00e4st\u00e4 Anna Kuismin on yst\u00e4v\u00e4llisesti antanut minulle tiedon, mist\u00e4 syd\u00e4mellinen kiitos.<\/p>\n\n\n\n

[4]<\/a> Ehk\u00e4 Johan Appelgren, Yrj\u00f6 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Johan Appelgren<\/em>. Verkkojulkaisu 2005 <https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/henkilo.php?id=9161>. Luettu 27.3.2020.<\/p>\n\n\n\n

[5]<\/a> Yrj\u00f6 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Anders Kranck<\/em>. Verkkojulkaisu 2005 <https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/henkilo.php?id=9462>. Luettu 27.3.2020.<\/p>\n\n\n\n

[6]<\/a> Erik Choresta ks. Yrj\u00f6 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Erik Chore<\/em>. Verkkojulkaisu 2005 <https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/henkilo.php?id=9740>. Luettu 27.3.2020.<\/p>\n\n\n\n

[7]<\/a> Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4: Yrj\u00f6 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Karl Johan Bj\u00f6rkman<\/em>. Verkkojulkaisu 2005 <https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/henkilo.php?id=9742>. Luettu 27.3.2020.<\/p>\n\n\n\n

[8]<\/a> Yrj\u00f6 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Karl Fredrik Thelin<\/em>. Verkkojulkaisu 2005 <https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/henkilo.php?id=9545>. Luettu 27.3.2020.<\/p>\n\n\n\n

[9]<\/a> Yrj\u00f6 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Elias Kranck<\/em>. Verkkojulkaisu 2005 <https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/henkilo.php?id=9715>. Luettu 27.3.2020.<\/p>\n\n\n\n

[10]<\/a> Vuoden 1734 laki, Kauppakaari 10:1.<\/p>\n\n\n\n

[11]<\/a> Vuoden 1734 laki, Kauppakaari 10:2.<\/p>\n\n\n\n

[12]<\/a> Vuoden 1734 laki, Kauppakaari 10:3.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mia Korpiola Ruotsin L\u00e4nsipohjasta kotoisin oleva Pehr Stenberg (1758-1824) on j\u00e4\u00e4nyt aikakirjoihin ahkerana p\u00e4iv\u00e4kirjanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n kirjasi mietteit\u00e4\u00e4n paperille usean vuosikymmenen ajan, ja n\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjat on muutamia vuosia sitten julkaistu useana niteen\u00e4.[1] T\u00e4ss\u00e4 blogitekstiss\u00e4 k\u00e4sittelen sit\u00e4, kuinka Stenberg oppi ja opetteli kantap\u00e4\u00e4n kautta velaksi antamisen juridiikkaa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 kuukausinaan Turun yliopistossa. Pehr Stenberg \u2013 k\u00f6yh\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":5114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1389","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1389","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1389"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1389\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1392,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1389\/revisions\/1392"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1389"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1389"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1389"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}