{"id":1470,"date":"2021-04-04T18:29:56","date_gmt":"2021-04-04T18:29:56","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/?p=1470"},"modified":"2021-04-05T09:10:13","modified_gmt":"2021-04-05T09:10:13","slug":"eletty-ruumis-oikeudellinen-tietotaito-ja-jumalan-tuomio-1600-luvun-ruotsalaiskarajilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/2021\/04\/04\/eletty-ruumis-oikeudellinen-tietotaito-ja-jumalan-tuomio-1600-luvun-ruotsalaiskarajilla\/","title":{"rendered":"Eletty ruumis, oikeudellinen tietotaito ja Jumalan tuomio 1600-luvun ruotsalaisk\u00e4r\u00e4jill\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Kirsi Vainio-Korhonen<\/em><\/p>\n\n\n\n

Anton Runessonin historian alan v\u00e4it\u00f6skirja Blod, k\u00f6tt och t\u00e5rar: Kroppslig erfarenhet i Sverige, ca 1600\u22121750<\/em> tarkastettiin Tukholman yliopistossa tammikuussa 2021. Tutkielmassaan Runesson tarkastelee ruotsalaisia k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 paikallisyhteis\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta. H\u00e4n toteaa ett\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4t olivat t\u00e4rke\u00e4, sis\u00e4istetty osa varhaismodernin talonpoikaisrahvaan arkea. K\u00e4r\u00e4j\u00e4rahvaan tuki k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 tapahtuneelle oikeudenk\u00e4yt\u00f6lle ja oikeudenhoidolle oli niin ik\u00e4\u00e4n vahvaa.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4r\u00e4ji\u00e4 my\u00f6s saavuttiin seuraamaan runsaslukuisesti. Historiantutkija Maria Taussi Sj\u00f6berg on osoittanut, miten 1620 Njurundan k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 Ruotsin Medelpadissa oli l\u00e4sn\u00e4 joka kolmas alueen aikuinen. Samoihin aikoihin joka viides pit\u00e4j\u00e4l\u00e4inen osallistui Upplannin Torstunan k\u00e4r\u00e4j\u00e4istuntoihin, eik\u00e4 osallistumishalukkuus laantunut 1600-luvun kuluessa. K\u00e4r\u00e4j\u00e4t toimivat esivallan kontrollin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4, mutta niill\u00e4 oli monia merkityksi\u00e4 my\u00f6s k\u00e4r\u00e4j\u00e4taloon kokoontuneelle rahvaalle. K\u00e4r\u00e4jill\u00e4 yhteis\u00f6 haki sek\u00e4 syyllisi\u00e4 ett\u00e4 etsi sovintoa ja siell\u00e4 palautettiin kyseenalaistettu ja loukattu kunnia.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4t toimivat niin ik\u00e4\u00e4n varhaismodernin rahvaan opinahjona. K\u00e4r\u00e4j\u00e4tuomaria avustaneet maallikkolautamiehet tutustuivat laajasti oikeudenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ja oikeuden toiminta tuli varmasti tutuksi my\u00f6s vuodesta toiseen k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 seuranneelle yleis\u00f6lle. Monet olivat my\u00f6s vuorollaan osallisina tai todistajina omaisuusriitoihin, sopimusrikkomuksiin, vahingontekoihin, varkauksiin ja muihin rikoksiin liittyviss\u00e4 oikeusprosesseissa. N\u00e4in k\u00e4r\u00e4j\u00e4rahvaalle, sek\u00e4 miehille ett\u00e4 naisille, kertyi aikuisel\u00e4m\u00e4n aikana mittava m\u00e4\u00e4r\u00e4 oikeudellista tietoa ja taitoa.<\/p>\n\n\n\n

Maallisen oikeudenk\u00e4yt\u00f6n ohella k\u00e4r\u00e4j\u00e4t tarjosivat k\u00e4r\u00e4j\u00e4rahvaalle mahdollisuuksia osoittaa uskonnollisuuttaan hyvin\u00e4 kristittyin\u00e4 ja kanavan fyysisuskonnollisille tunteenpurkauksille. Anton Runesson on keskittynyt tutkimuksessaan rikoksiin, joita varhaismodernissa Ruotsissa pidettiin vakavina v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksin\u00e4 sek\u00e4 maallisessa ett\u00e4 uskonnollisessa mieless\u00e4: murhiin, tappoihin, itsemurhiin, lapsenmurhiin, el\u00e4imeen sekaantumisiin, salavuoteuteen, huoruuteen ja taikoihin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
El\u00e4imiin sekaantumisia tutkivissa oikeudenk\u00e4ynneiss\u00e4 sek\u00e4 syytetyt ett\u00e4 kauhistuttavia asioita n\u00e4hneet todistajat kuvasivat j\u00e4rkytyst\u00e4\u00e4n ja omantunnonvaivojaan ruumiillisina kokemuksina. Englantilaisen Roger L\u2019Estrangen kaiverruksessa vuodelta 1680 on kaksi el\u00e4imiin sekaantumisesta syytetty\u00e4, nainen koiran ja mies hevosen kanssa. Kuva: Wellcome Collection. CC BY 4.0.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Runessonin aineiston muodostavat 789 oikeustapausta kaikkialta nykyisen Ruotsin alueelta niin sanotun luterilaisen ortodoksian aikakaudelta noin vuodesta 1600 vuoteen 1750. Runesson kykenee osoittamaan, miten uskonnollisesti m\u00e4\u00e4ritellyt rikokset kiinnittyiv\u00e4t uskonnonharjoituksen ja uskonnollisiin kokemuksiin my\u00f6s tuomioistuimissa. Syytetyt ja todistajat kokivat, ett\u00e4 my\u00f6s maallisessa k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuvassa oltiin k\u00e4sin kosketeltavasti ja viime k\u00e4dess\u00e4 Jumalan silmien ja kasvojen edess\u00e4. K\u00e4r\u00e4j\u00e4rahvas tiesi ja tunnisti ja kykeni siten oman el\u00e4m\u00e4nkokemuksensa perusteella pukemaan sanoiksi, miten totuus ja valhe ja syyllisyydentunto n\u00e4kyiv\u00e4t ja paljastuivat syytettyjen ja todistajien fyysisin\u00e4 reaktioina, kun n\u00e4m\u00e4 pelk\u00e4siv\u00e4t maallisen oikeuden tuomion lis\u00e4ksi Jumalan tuomiota ja viime k\u00e4dess\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 puolesta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Koska viimeinen tuomio odotti kaikkia, oli viisasta yritt\u00e4\u00e4 pelastaa kuolematon sielu ikuiselta kadotukselta. Kuva: Skoklosterin linnan kokoelma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Metodologisesti Runesson korostaa, etteiv\u00e4t tuomiokirjoihin kirjatut ruumiillisuuden kokemukset kumpua l\u00e4\u00e4ketieteellisist\u00e4 havainnoista vaan kertojien ja kuulijoiden omista kokemuksista. Runesson toteaakin lukevansa syytettyjen ja todistajien lausumia fenomenologisesti tai \u201dpinnallisesti\u201d. H\u00e4n ei pyri etsim\u00e4\u00e4n aineistostaan yhteis\u00f6n jakamia normeja tai kantajien tai vastaajien motiiveja tai strategioita vaan ainoastaan sit\u00e4, mit\u00e4 sanoja k\u00e4ytt\u00e4en ihmiset kuvasivat ruumiillisia asioita. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Runesson korostaa, ett\u00e4 kirjurin kirjaamat lausumat luettiin tiedon antaneelle \u00e4\u00e4neen, jotta t\u00e4m\u00e4 voisi ne sen j\u00e4lkeen hyv\u00e4ksy\u00e4. N\u00e4in k\u00e4ytetyt sanamuodot eiv\u00e4t olleet ainoastaan kirjurin valitsemia tai suorastaan v\u00e4\u00e4risteltyj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Varhaismoderni k\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4ki ymm\u00e4rsi ihmisruumiin ja aistein havainnoitavan maailman paikaksi, jossa k\u00e4ytiin koko ajan kouriintuntuvasti Paholaisen ja Jumalan v\u00e4list\u00e4 kamppailua. Totuuden puhumisen ja tunnustamisen oletettiin n\u00e4kyv\u00e4n tiettyin\u00e4 fyysisin\u00e4 merkkein\u00e4 syytetyn mielentilassa ja ruumiissa. Tuomioistuimissakin \u201dtunnustamisen fysiologia\u201d kiertyi koko yhteis\u00f6n kokeman ja tunnistaman uskonnollisuuden ymp\u00e4rille. Syytetyn \u201dkovettunut syd\u00e4n\u201d saatiin k\u00e4r\u00e4j\u00e4talossakin pehmenem\u00e4\u00e4n uskonnollispohjaisilla puhutteluilla. Syytetyn tietoisuuden syyllisyydest\u00e4\u00e4n odotettiin tunnustuksen ohella n\u00e4kyv\u00e4n my\u00f6s fyysisin\u00e4 reaktioina kuten katuvaisena itkuna ja kyynelin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Miehet ja naiset saattoivat hakeutua k\u00e4r\u00e4jille my\u00f6s omaehtoisesti helpottaakseen uskonnollispohjaisia omantunnonvaivojaan. K\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4en tietoisuuteen tuotu tunnustus saattoi vied\u00e4 hengen mutta samalla se tarjosi Jumalan armahduksen ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n. Oikeudessa tunnustaneet kuvasivat omatuntonsa kalvamista tavalla, jonka koko k\u00e4r\u00e4j\u00e4rahvas tunsi, ymm\u00e4rsi ja johon se voi yhty\u00e4. Omantunnon kolkutus aiheutti ruumiillista kipua, jota sek\u00e4 syytettyjen ett\u00e4 todistajien odotettiin kuvaavan puheenvuoroissaan k\u00e4r\u00e4jille kokoontuneille ihmisille.<\/p>\n\n\n\n

Omantunnon muistutukset olivat saattaneet aiheuttaa jopa syyllisen kurkun kuristumisen ja siten fyysisesti est\u00e4\u00e4 ehtoollisleiv\u00e4n nielemisen. Ehtoollisyhteys puolestaan oli t\u00e4rkeimpi\u00e4 varhaismodernin yhteis\u00f6n j\u00e4seni\u00e4 toisiinsa sitovia rituaaleja. Papille tunnustaminen ei kuitenkaan riitt\u00e4nyt ehtoollisyhteyden palauttamiseen vaan rikkomukset piti tuoda ilmi koko yhteis\u00f6n l\u00e4sn\u00e4 ollessa k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, jotta ruumiillinen yhteys ehtoollisaterialla paikalla olevaan Jeesukseen korjautuisi ja kurkku j\u00e4lleen avautuisi ottamaan vastaan ehtoollisleiv\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Margareta Capsian (1682-1759) alttaritaulu (1725) kuvaa ehtoollisen asettamista. Kristuksen lihaa ja verta symboloivalla ehtoollisella oli mystinen merkitys esimoderneille ihmisille. Kuva: Kansallismuseo, Historialliset kokoelmat.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Anton Runesson korostaa, miten oikeushistoriallisessa tutkimuksessa vain harvoin on empiirisesti tutkittu uskonnollisper\u00e4isten tulkintamallien fyysist\u00e4 olemassaoloa osana varhaismodernin k\u00e4r\u00e4j\u00e4yhteis\u00f6n kokemusmaailmaa. T\u00e4m\u00e4n kaltaisten asioiden tuntemus kuitenkin yhdisti sek\u00e4 k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 seuraavia, syytettyj\u00e4, todistajia, maallikkolautamiehi\u00e4 kuin tuomareitakin. Oikeudellisen tietotaidon lis\u00e4ksi varhaismoderneilla k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 toimiminen vaati siten uskonnollista tietotaitoa.<\/p>\n\n\n\n

Koska ruumiillista k\u00e4rsimyst\u00e4 ja tuskaa ja sairauksia tarkasteltiin usein k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, tarjoavat k\u00e4r\u00e4j\u00e4p\u00f6yt\u00e4kirjoihin kirjatut puheenvuorot my\u00f6s mahdollisuuden tutkia yhteisen kansan k\u00e4sityksi\u00e4 fysiologisista prosesseista. Runesson tutkii, miten ihmiset kuvasivat ja selittiv\u00e4t ruumiillisia ilmi\u00f6it\u00e4 ja kokemuksia niin omissa kuin muidenkin ruumiissa ja miten ihmiset ymm\u00e4rsiv\u00e4t ruumiin toimivan. Ihmiset kuvasivat fysiologisia syy- ja seuraussuhteita oikeudessa ennen kaikkea oman ruumiillisesti eletyn kokemuksensa kautta.<\/p>\n\n\n\n

Useimmiten varhaismoderni ruumis elettiin ja koettiin my\u00f6s tuomioistuimissa ennen kaikkea uskonnon kautta. Koettu kansanruumis ei taipunut aikakauden tieteellisiin, humoraalipatologisiin tai mekanistisiin selitysmalleihin vaan kytkeytyi k\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4en uskonnolliseen kokemusmaailmaan. Aistein havaittava arkitodellisuus lep\u00e4si uskonnollisella pohjalla. Sairas ruumis saattoi olla sek\u00e4 arkiseen ty\u00f6h\u00f6n kykenem\u00e4t\u00f6n ett\u00e4 Paholaisen vallassa ja siten inhimillisen kontrollin ulkopuolella.<\/p>\n\n\n\n

\"Glass
Fragmentti ranskalaisesta lasimaalauksesta (n. 1200-1215) luultavasti viimeist\u00e4 tuomiota k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 kokonaisuudesta. Paholainen houkutuksineen oli l\u00e4sn\u00e4 kaikkialla varhaismodernin ihmisen arkip\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Kuva: www.metmuseum.org.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Inhimillinen olemassaolo kiteytyi siten, ett\u00e4 terveen ihmisen tuli pysty\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ruumistaan sek\u00e4 ty\u00f6nteossa ett\u00e4 uskonnonharjoituksessa \u2013 h\u00e4nen oli kyett\u00e4v\u00e4 kynt\u00e4m\u00e4\u00e4n peltonsa ja nielem\u00e4\u00e4n ehtoollisleip\u00e4ns\u00e4. Arjessa koettu ruumis oikeushistoriallisena tutkimuskohteena paljastaa sen, ett\u00e4 oikeudellisen tietotaidon lis\u00e4ksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4en, lautamiesten ja tuomarien tuli tuntea ja jakaa sama uskonnollinen tietoisuus. Maallisen lain ohella oli tunnettava Jumalan laki ja Paholaisen metkut, jotta oikeudenhoito ja laink\u00e4ytt\u00f6 tyydyttiv\u00e4t kaikkia osapuolia. Varhaismodernia oikeutta tutkivan on siksi tunnettava oikeushistorian ohella kirkkohistoriaa ja luterilaisen ortodoksian ajan teologiaa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuus: Anton Runesson, Blod, k\u00f6tt och t\u00e5rar: Kroppslig erfarenhet i Sverige, ca 1600\u22121750. Stockholms universitet. Stockholm 2021. http:\/\/su.diva-portal.org\/smash\/get\/diva2:1501586\/FULLTEXT01.pdf<\/a>.                 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirsi Vainio-Korhonen Anton Runessonin historian alan v\u00e4it\u00f6skirja Blod, k\u00f6tt och t\u00e5rar: Kroppslig erfarenhet i Sverige, ca 1600\u22121750 tarkastettiin Tukholman yliopistossa tammikuussa 2021. Tutkielmassaan Runesson tarkastelee ruotsalaisia k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 paikallisyhteis\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta. H\u00e4n toteaa ett\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4t olivat t\u00e4rke\u00e4, sis\u00e4istetty osa varhaismodernin talonpoikaisrahvaan arkea. K\u00e4r\u00e4j\u00e4rahvaan tuki k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 tapahtuneelle oikeudenk\u00e4yt\u00f6lle ja oikeudenhoidolle oli niin ik\u00e4\u00e4n vahvaa. K\u00e4r\u00e4ji\u00e4 my\u00f6s saavuttiin seuraamaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":5114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1470","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1470","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1470"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1470\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1488,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1470\/revisions\/1488"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1470"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1470"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1470"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}