![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2017\/12\/sulkakyn\u00e4.wikipedia-152x300.png\")
H\u00e4nell\u00e4 [herra Nurkkelinilla] oli jo auringon paisteessa v\u00e4lkkyv\u00e4t verkavaatteet ja keppi, keikkap\u00e4inen k\u00e4ynti sek\u00e4 harjasven\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 ostetut lasisilm\u00e4t, suuret kuin lautaset. Mutta h\u00e4np\u00e4 taisikin kirjoittaa <\/em>\u2013 siin\u00e4 syy kiilt\u00e4viin verkavaatteihin; kuului osaavan lukuja multipliseerata <\/em>\u2013 siksi nokka t\u00e4hti\u00e4 t\u00e4hysti; ja mik\u00e4 painavinta oli, taisi h\u00e4n puhua ja kirjoittaa protokollat ja velkakirjat ruotsiksi, <\/em>\u2013 t\u00e4t\u00e4 vanhan-aikuista Suomen herraskielt\u00e4 pitiv\u00e4t viel\u00e4 niihin aikoihin Kehnosuon talonpojatkin kaiken herruuden satoisana t\u00e4hk\u00e4n\u00e4 \u2014 jonka t\u00e4hden h\u00e4nt\u00e4 kyl\u00e4kunta pelvolla ja vapistuksella kunnioitti. K\u00e4tkip\u00e4 ja tallensi h\u00e4n koko kyl\u00e4n tarpeeksi lakiviisautta, jota, kuten sukkela puotimies, voittohinnoista kaupitsi. <\/em>(J. H. Erkko, Nuori Aatami\u201d, 1881)<\/p>\nPitkin 1800-lukua ja viel\u00e4 1900-luvun ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 lehdiss\u00e4 toistuu sana nurkkasihteeri<\/em>, jolla on liuta synonyymej\u00e4: nurkkakirjuri<\/em>, nurkka-asianajaja<\/em>, viina-advokaatti<\/em>, sikunasihteeri<\/em>. Suomenruotsalaisissa lehdiss\u00e4 esiintyy suora k\u00e4\u00e4nn\u00f6s (knutskrifare<\/em>), riikinruotsissa br\u00e4nvinsadvokat<\/em>. Suomalainen termi on per\u00e4isin saksasta (Winkeladvokat<\/em>) samoin kuin norjan vinkelskriver<\/em>. Nykysuomen sanakirja <\/em>sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 seuraavan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n: \u201d(halv.) tav. itseoppinut, ep\u00e4p\u00e4tev\u00e4 asioitsija, nurkkakirjuri\u2019.<\/p>\n H\u00e4meen Sanomat 25.11.1890. (Kuvan voi avata suurempana toiseen v\u00e4lilehteen).<\/p><\/div>\n Useimmiten nurkkasihteereiksi kutsuttiin miehi\u00e4, jotka hankkivat kirjoitust\u00f6ill\u00e4 lis\u00e4tuloja tai koko elantonsa. Heit\u00e4 tarvittiin aikana, jolloin suomella ei viel\u00e4 ollut tasa-arvoista asemaa oikeuslaitoksessa. Oikeudenk\u00e4ynnin ep\u00e4kohtia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 lehtikirjoituksessa mainitaan, ett\u00e4 nurkkakirjurilla on yleens\u00e4 on takanaan \u201dsiweellinen haaksirikko\u201d \u2013 opinnot ovat keskeytyneet viinan vuoksi (Aamulehti<\/em> 5.3.1889). Artikkelissa \u201dNurkkasihteerit\u201d mainitaan taipumus v\u00e4kijuomiin: heid\u00e4n ylin onnensa on \u201drype\u00e4 juoppoudessa, mutta yht\u00e4 kaikki k\u00f6yh\u00e4 w\u00e4ki ja useinpa talonpojat, itarimmat tietysti, k\u00e4\u00e4ntyw\u00e4t heid\u00e4n puoleensa\u201d \u2013 ja niin tekee kolmen markan r\u00e4\u00e4t\u00e4li kuuden markan vahingon (H\u00e4meen Sanomat<\/em> 25.11.1890<\/a>). Nurkkakirjurit toimivat my\u00f6s oikeudessa asianajajina. Sanomalehdiss\u00e4 valitettiin, ett\u00e4 he yllyttiv\u00e4t ihmisi\u00e4 riitoihin saadakseen asiakkaita ja pitkitt\u00e4v\u00e4t oikeusjuttuja kerrytt\u00e4\u00e4kseen palkkiotaan.<\/p>\n Nurkkasihteeriksi kutsuttiin joskus my\u00f6s talonpoikia, jotka laativat itse asiakirjoja. \u00a0My\u00f6s heihin kohdistui arvostelua:<\/p>\n Sellaiset sihteerit owat monta wahingollisemmat kuin ne niinkutsutut \u201dnurkkasihteerit\u201d, waikka heit\u00e4kin kowin, \u2013 useen syyst\u00e4, waikka useen syytt\u00e4kin \u2013 morkataan. He, \u201dnurkka-sihteerit\u201d nimitt\u00e4in, toki tekev\u00e4t sanat selwiksi, waikka lauseet toisinansa eiw\u00e4t ole tehdyt ajatus-opin ja kirjat ei lain-kaawan j\u00e4lkeen. Mutta suurin osa talonpoikaisia \u201dsihteeri\u00e4\u201d kirjoja tehdess\u00e4ns\u00e4 eiw\u00e4t saa sanojaan edes t\u00e4ysin\u00e4isesti tehdyksi, muista wajawaisuuksista puhumatta. Ett\u00e4 ne niinmuodoin pilaawat kirjat, turmelewat ja sotkewat asiat, on arwattawa ja, kuin jo sanoimme, kylliksi n\u00e4htykin.<\/em> (Suomen Julkisia Sanomia<\/em> -lehdess\u00e4 18.10.1860)<\/p>\n Toisaalta talonpoikia kannustettiin kirjoitust\u00f6ihin. Tietoa vaikkapa testamenttien ja kontrahtien laatimisesta tarjosi esimerkiksi Uusi lainopillinen k\u00e4sikirja<\/em>. Kiinnostavaa on, ett\u00e4 mainoksessa mainitaan nurkkakirjurit: \u201dEi sen tarkoitus my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole kaswattaa nurkkasihteerej\u00e4; maan tahdotaan parhaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 koettaa est\u00e4\u00e4 h\u00e4mmennyksi\u00e4 ja riitoja kansalaisten w\u00e4lill\u00e4 sek\u00e4, miten mahdollista on, poistaa turhia oikeudenk\u00e4yntej\u00e4\u201d (Sanomia Turusta<\/em> 15.11.1872).<\/p>\n Nurkkasihteeri-sanaa k\u00e4ytettiin my\u00f6s k\u00e4r\u00e4j\u00e4kirjurin synonyymina. Suomusj\u00e4rvel\u00e4inen maaseutukirjeenvaihtaja kuvasi prosessia, joka johti p\u00e4\u00e4tymiseen vaatimattomaan virkaan. Varakkaan talollisen tai rusthollarin poika oli l\u00e4hetetty kaupunkiin kouluun, mutta koulu oli keskeytynyt ja poika palannut haluttomana maalla. \u201dUsein on h\u00e4nell\u00e4 tosin joku nurkkakirjurin wirka, jonka sis\u00e4\u00e4ntulo usein on w\u00e4h\u00e4inen herrasmiehelle. Ia niin on tuosta koulua k\u00e4yneest\u00e4 tullut renttuherra\u201d (Turun Lehti<\/em> 14.10.1884). Haaksirikkoon oli johtanut viinank\u00e4ytt\u00f6.<\/p>\n Nurkkasihteeri on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s monissa runoissa, kertomuksissa ja romaaneissa. Ep\u00e4luotettavan kirjurin hahmo esiintyy esimerkiksi Antti Puhakan laajalti tunnetussa runossa \u201dJussin juttureissu\u201d (Suometar<\/em> 17.8.1847), jossa talonpoika l\u00e4htee kaupunkiin l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen ruotsintaitoisen kirjurin. H\u00e4n tapaa \u201dvanhan virkaheiton\u201d, joka tekee h\u00e4nelle vaadittavan asiakirjan. Mutta kun Jussi palaa kansliaan, kuvern\u00f6\u00f6ri tyrm\u00e4\u00e4 kirjurin tekeleen. Jussi saa palata rahattomana ja ev\u00e4slaukkunsakin menett\u00e4neen\u00e4 kotiinsa. Nurkkasihteerej\u00e4 ovat my\u00f6s \u201dylimaan lakimies N\u00e4llhuuti\u201d (V\u00e4in\u00f6 Kataja), \u201dValvoherra\u201d (Pietari P\u00e4iv\u00e4rinta) ja Nurkkasihteeri Hansnerus (Larin-Ky\u00f6sti). Ammattikunnasta on my\u00f6s kaskuja ja anekdootteja. Kerrotaan, ett\u00e4 vuonna 1880 her\u00e4nn\u00e4ispappi Josef Gr\u00f6nberg oli Tampereen hautausmaata vihitt\u00e4ess\u00e4 julistanut, ett\u00e4 nyt tamperelaisilla oli paikka, \u201djossa ei auta advokaattien temput eik\u00e4 sikunasihteerin koukut. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikki teid\u00e4n riitanne p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t, ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ylimyksiin vedota. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 vallitsee Jumalan totuus.\u201d<\/p>\n Oikeuslaitoksen kehittyess\u00e4 ja koulutustason noustessa nurkkakirjurien ammattikunta menetti entisen asemansa. Mit\u00e4 pitemm\u00e4lle 1900-luku etenee, sit\u00e4 harvemmin nurkkasihteereist\u00e4 kirjoitetaan lehdiss\u00e4. Negatiivinen s\u00e4vy ei kuitenkaan katoa. Suomen teollisuuslehdess\u00e4 ilmestyneess\u00e4 artikkelissa \u201dUudempaa arkkitehtuuria\u201d korostetaan arkkitehdin korkeaa moraalia verrattuna v\u00e4hemm\u00e4n koulutettuihin: \u201dniin onkohan sanottu etteiv\u00e4tk\u00f6 nuo \u2019nurkkasihteerit\u2019 rakennustaiteen alalla monesti nylje syd\u00e4mett\u00f6m\u00e4mminkin \u2019kundejaan\u2019 kuin arkkitehdit ehk\u00e4 tekisiv\u00e4t\u201d (Kotitaide<\/em> 9\/1913). Koulutusta tarvitsee my\u00f6s kauppias, jottei h\u00e4n muistuttaisi nurkkasihteeri\u00e4, asianajajan vastakohtaa (Maakauppias <\/em>18\u201319\/1913).<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Anna Kuismin H\u00e4nell\u00e4 [herra Nurkkelinilla] oli jo auringon paisteessa v\u00e4lkkyv\u00e4t verkavaatteet ja keppi, keikkap\u00e4inen k\u00e4ynti sek\u00e4 harjasven\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 ostetut lasisilm\u00e4t, suuret kuin lautaset. Mutta h\u00e4np\u00e4 taisikin kirjoittaa \u2013 siin\u00e4 syy kiilt\u00e4viin verkavaatteihin; kuului osaavan lukuja multipliseerata \u2013 siksi nokka t\u00e4hti\u00e4 t\u00e4hysti; ja mik\u00e4 painavinta oli, taisi h\u00e4n puhua ja kirjoittaa protokollat ja velkakirjat ruotsiksi, \u2013 […]<\/p>\n","protected":false},"author":5114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-499","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/499","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=499"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/499\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":505,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/499\/revisions\/505"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=499"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=499"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=499"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2017\/12\/nurkkasihteerit.jpg\")