{"id":523,"date":"2018-04-09T18:55:45","date_gmt":"2018-04-09T18:55:45","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/?p=523"},"modified":"2018-04-10T06:16:57","modified_gmt":"2018-04-10T06:16:57","slug":"oikeudellista-kirjallisuutta-1800-luvun-perukirjoissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/2018\/04\/09\/oikeudellista-kirjallisuutta-1800-luvun-perukirjoissa\/","title":{"rendered":"Oikeudellista kirjallisuutta 1800-luvun perukirjoissa"},"content":{"rendered":"

Marianne Vasara-Aaltonen<\/p>\n

 <\/p>\n

Perukirjat ovat jo pitk\u00e4\u00e4n olleet tutkijoiden mielenkiinnon kohteena \u2013 tarjoavathan ne kurkistusaukon entisaikojen el\u00e4m\u00e4\u00e4n omistetun esineist\u00f6n kautta (Erkki Markkanen: Perukirja tutkimusl\u00e4hteen\u00e4, Jyv\u00e4skyl\u00e4 1988, s. 9-11). Ruotsin vuoden 1734 laissa, joka Suomessakin oli edelleen voimassa 1800-luvulla, m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin perint\u00f6kaaressa perunkirjoitus toimitettavaksi jokaisen vainajan j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 kolmen kuukauden sis\u00e4ll\u00e4 kuolemasta. Omaisuus, velat ja saatavat oli luetteloitava yksityiskohtaisesti perukirjassa, joka toimitettiin tuomioistuimelle. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pyk\u00e4l\u00e4\u00e4 ei kuitenkaan aina noudatettu: kaikkien j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 ei perunkirjoitusta suoritettu, eik\u00e4 kolmen kuukauden m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaa suinkaan aina noudatettu. Puutteistaan huolimatta perukirjat tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden saada tietoa ihmisten omaisuudesta, sill\u00e4 perukirjat laadittiin tarkkaan ja esineluettelot ovat hyvin yksityiskohtaisia (Markkanen, s. 22-25, 33, 40-46, 52-54). Perukirjat noudattavat ymp\u00e4ri Suomen hyvin vakiintunutta kaavaa jaossa eri omaisuuslajeihin (Markkanen, s. 40, 46-51) ja vainajan omistamat kirjat l\u00f6ytyv\u00e4t joko erikseen otsikon \u201db\u00f6cker\u201d alta tai listattuna sekalaisessa \u201ddiverse\u201d-osiossa. Koska perukirjoja ei laadittu kaikista vainajista, ja esimerkiksi kirjaomistuksen merkitsemistapa muuttui vuosisadan kuluessa, on tietenkin muistettava, ett\u00e4 perukirjojen tarjoama informaatio ei ole t\u00e4ysin kattavaa.<\/p>\n

\"\"

Esimerkki perukirjan aukeamasta vuodelta 1822, Eb:1, Kuopion raastuvanoikeuden arkisto, Kansallisarkisto Joensuu,<\/p><\/div>\n

Oikeudellisen kirjallisuuden omistus on erityisen kiinnostavaa t\u00e4m\u00e4n projektin teeman kannalta. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yliopisto-oppineet juristit olivat kosketuksissa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja oikeudellisen kirjallisuuden kanssa. Mutta sen selvitt\u00e4minen, miten oikeudellisia teht\u00e4vi\u00e4 tai toimeksiantoja hoitaneet maallikot olivat kerrytt\u00e4neet osaamistaan, on huomattavasti hankalampi kysymys. Siksi perukirjoista l\u00f6ytyv\u00e4 oikeudellinen kirjallisuus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden selvitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, oliko esimerkiksi kaupunkien maallikkoraatimiehill\u00e4 lainopillisia kirjoja \u2013 ottaen toki huomioon l\u00e4hdemateriaalin mukanaan tuomat rajoitteet. Tutkimassani Kuopiossa \u2013 kuten muissakin pienemmiss\u00e4 kaupungeissa \u2013 kaupungin maistraatti ja raastuvanoikeus olivat pitk\u00e4lle 1800-luvulla sama toimielin, jossa oikeutta jakoivat lainoppinut pormestari sek\u00e4 maallikkoraatimiehet. My\u00f6hemmin vuosisadan kuluessa joukkoon saatiin my\u00f6s oppinut oikeusraatimies, mutta maallikot, kaupungin porvarit, pysyiv\u00e4t edelleen mukana kokoonpanossa. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa k\u00e4yn lyhyesti l\u00e4pi, millaisia tiedonjyvi\u00e4 Kuopion kaupungin perukirjat vuosilta 1818\u20131883 tarjosivat.<\/p>\n

Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole, ett\u00e4 lainoppineet pormestarit olivat omistaneet oikeudellista kirjallisuutta. Komein kokoelma l\u00f6ytyi pormestari Johan Fredric Sundbergilt\u00e4, joka omisti kolmisenkymment\u00e4 oikeudellista teosta: muun muassa lakikirjoja, kuninkaallisia kirjeit\u00e4, R. G. Mod\u00e9en s\u00e4\u00e4d\u00f6skokoelman, David Nehrmanin johdatukset siviili- ja rikosprosesseihin sek\u00e4 O. Langensteinin kokoelman Vaasan hovioikeuden kiertokirjeit\u00e4 (Eb:2, 11.6.1830, Eb:3, 9.3.1831, Kuopion raastuvanoikeuden arkisto, Kansallisarkisto Joensuu). My\u00f6s muilta juristeilta l\u00f6ytyi odotetusti oikeudellisia teoksia. Purjehdusreissulla menehtyneen oikeustieteen opiskelija Lars Raninin<\/a>\u00a0kokoelma oli kunnioitettava parikymppiselle nuorukaiselle: lakikirjoja, roomalaista oikeutta, saksalaista rikosoikeutta, Adam Smithi\u00e4 ranskaksi \u201dDe la richesse des nations\u201d, valtios\u00e4\u00e4nt\u00f6historiaa, oikeusl\u00e4\u00e4ketieteen k\u00e4sikirja ynn\u00e4 muuta (Eb:12, 13.1.1883).<\/p>\n

Oikeudellista kirjallisuutta l\u00f6ytyi kuitenkin my\u00f6s henkil\u00f6ilt\u00e4, jotka eiv\u00e4t mit\u00e4 ilmeisimmin olleet opiskelleet oikeustiedett\u00e4. Puusepp\u00e4 ja raatimies Johan Kidronin laaja kirjakokoelma piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n muun muassa Ruotsin vuoden 1734 lain sek\u00e4 Tukholman kaupungin s\u00e4\u00e4d\u00f6kset (Eb:1, 5.3.1818). Nahkuri ja raatimies Olof \u00d6qvist oli puolestaan onnistunut hankkimaan kokoelman kuninkaallisia kirjeit\u00e4 (Eb:4, 14.8.1840). Kaupunginnotaarina ja raatimiehen\u00e4 toimineen Carl August Malmbergin omistukseen kuului Johan Gabriel von Bonsdorffin kirja kameraalilainopista sek\u00e4 lakikirja ja lakikokoelma (Eb:6, 28.8.1849). Kaupunginpalvelija Gustaf Igonius puolestaan j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 suomenkielisen lakikirjan (Eb:5, 27.2.1844). T\u00e4m\u00e4 voisi viitata siihen, ett\u00e4 h\u00e4n virkateht\u00e4viens\u00e4 ohella saattoi esimerkiksi hoitaa asianajoteht\u00e4vi\u00e4, mik\u00e4 oli tyypillist\u00e4 kaupunkien alemmille virkamiehille.<\/p>\n

\"\"

Raatimies Johan Kidronin kirjakokoelmaa.<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4 perukirjoissa alkaa n\u00e4ky\u00e4 Robert Trappin oikeudellista k\u00e4sikirjaa \u201dDen unge juristen\u201d (Den unge juristen, eller juridisk handbok f\u00f6r medborgare af alla klasser i Finland: ett alfabetiskt ordnadt sammandrag af alla wigtiga lagrum, stadgar och f\u00f6rfattningar, som den finske medborgaren beh\u00f6fwer k\u00e4nna), joka oli ilmestynyt ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1833 ja josta sittemmin otettiin useita painoksia. Suomennoksena teos ilmestyi vuonna 1847. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n opas l\u00f6ytyi kirjuri Carl Nybergilt\u00e4 (Eb:6, 28.8.1850), kauppias Johan Blomstedtilta (Eb:7 1.-9.7.1851), v\u00e4rj\u00e4ri ja vararaatimies Johan Fileniukselta (Eb:7, 11.3.1853), l\u00e4\u00e4ninkanslisti David Resanderilta (Eb:7, 26.9.1853), l\u00e4\u00e4ninmaanmittari Johan Jockilta (Eb:8, 27.4.1857) sek\u00e4 entiselt\u00e4 kruununnimismies Carl Andersinilta (Eb:9:1, 18.5.1863).<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"

Proviisori Fredrik Wilhelm Mell\u00e9nin perukirjan sivu.<\/p><\/div>\n

Perukirjoista l\u00f6ytyi my\u00f6s henkil\u00f6n omaan ammattiin liittyv\u00e4\u00e4 spesifi\u00e4 oikeudellista aineistoa. Proviisori Fredrik Wilhelm Mell\u00e9n j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 \u201dUtkast till medicinal Lagfarenhet\u201d (Eb:3, 26.7.1832) ja Kuopion tuomiokapitulin notaarilta, pappi Abel Viktor Favorinilta l\u00f6ytyi uskonnollisten kirjojen lis\u00e4ksi yksi kappale kirkkolakia (Eb:8, 1.-15.3.1856). Maanmittari Petter Alexander Mikander oli puolestaan omistanut \u201cLandtm\u00e4teri f\u00f6rfattningar\u201d (Eb:9:1, 28.5.1863).<\/p>\n

 <\/p>\n

My\u00f6s muutama nainen vilahtaa oikeudellisen kirjallisuuden omistajina. Lautamiehenlesken Susanna Juutilaisen perukirjasta l\u00f6ytyy suomenkielinen lakikirja (Eb:9:1, 30.4.1861) ja edell\u00e4 mainitun Carl August Malmbergin vaimo Kristina j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 paitsi uskonnollisia kirjoja ja erin\u00e4isi\u00e4 muita kirjoja (\u201ddiverse andra b\u00f6cker\u201d) my\u00f6s Bonsdorffin kameraalilainopin (Eb:12, 19.5.1881). Puolitoista vuotta maanmittarimiehens\u00e4 j\u00e4lkeen kuolleelta Julia Thil\u00e9nilt\u00e4 l\u00f6ytyi edelleen kaksi oikeudellista kirjaa, Bonsdorffin kameraalilainoppi sek\u00e4 kokoelma maanmittauss\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4, vaikka ilmeisesti edesmenneen miehen muu laaja oikeudellinen kirjallisuus oli myyty tai annettu eteenp\u00e4in (Eb:8, 27.-28.5.1856). L\u00e4\u00e4ninkamreeri Gustaf Fredric Keppleruksen perukirjasta puolestaan k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4tti leskelleen yhden lakikirjan ja yhdelle pojistaan lakikokoelman (Eb:1, 25.1.1826). Luonnollisesti naisille periytyi oikeudellista kirjallisuutta heid\u00e4n miehilt\u00e4ns\u00e4, mutta on my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 joku heist\u00e4 on tavalla tai toisella ollut tekemisiss\u00e4 oikeudellisen ty\u00f6n kanssa esimerkiksi miehens\u00e4 apuna. Naisten ep\u00e4virallinen osallistuminen oikeudelliseen ty\u00f6h\u00f6n onkin yksi niist\u00e4 teemoista, joita Mia Korpiola tutkii t\u00e4ss\u00e4 projektissa.<\/p>\n

Kirjojen yleistytty\u00e4 ja kirjaomistuksen lis\u00e4\u00e4nnytty\u00e4 1800-luvun kuluessa niit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 vuosisadan lopulla merkitty perukirjoihin yht\u00e4 yksityiskohtaisesti, kuin viel\u00e4 vuosisadan alussa (Markkanen, s. 55). Kuopiolaisperukirjoissakin yleistyv\u00e4t ilmaisut kuten \u201ddiverse sorts b\u00f6cker\u201d ja \u201dandra b\u00f6cker i str\u00f6dda \u00e4mnen\u201d. Uskonnollinen ja oikeudellinen kirjallisuus tuntuu kuitenkin muodostavan jossain m\u00e4\u00e4rin poikkeuksen. Usein perukirjasta saattaa l\u00f6yty\u00e4 nimenomainen maininta esimerkiksi Raamatun, virsikirjan ja lakikirjan omistuksesta ja sen lis\u00e4ksi erittelem\u00e4tt\u00e4 maininta muista kirjoista. Toisaalta esimerkiksi paljon oikeudellista kirjallisuutta omistaneen varatuomari Gustaf Thil\u00e9nin perukirjassa vuodelta 1855 on yksil\u00f6ity osa oikeudellisista kirjoista ja lopuksi on mainittu yleisesti \u201doch 12 band sm\u00e4rre juridiska b\u00f6cker\u201d (Eb:7, 12.1.1855). Tuulaakikirjanpit\u00e4j\u00e4 H.J. Lindborgin kirjaomistus mainitaan lyhyesti: \u201d1 st Postilla, 1 Juridisk bok\u201d tarkentamatta tuota teosta sen enemp\u00e4\u00e4 (Eb:10, 18.3.1869). Varovaisen optimistisesti voisi kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 oikeudellisesta kirjallisuudesta on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tietoja my\u00f6s vuosisadan j\u00e4lkipuolelta. Kenties se kertoo my\u00f6s siit\u00e4 arvosta, jonka perunkirjoituksen toimittaneet henkil\u00f6t \u2013 kaupungeissa maistraatin j\u00e4senet \u2013 antoivat uskonnolliselle ja oikeudelliselle kirjallisuudelle.<\/p>\n

L\u00f6ydetyn oikeudellisen kirjallisuuden lis\u00e4ksi huomio kiinnittyy my\u00f6s siihen, keilt\u00e4 sit\u00e4 ei l\u00f6ytynyt. Vaikka osa Kuopion raatimiehist\u00e4 oli omistanut lakikirjoja, kaikkien kohdalla n\u00e4in ei ollut. Esimerkiksi raatimiesten Gabriel Sj\u00f6blomin ja Christopher Bonsdorffin perukirjoista ei l\u00f6ydy lainkaan kirjoja (Eb:3, 24.11.1835 ja 10.3.1836). Raatimies ja satulasepp\u00e4 Carl Fredrik Moberg omisti kuollessaan vain kolme uskonnollista kirjaa (Eb:4, 17.8.1837). Raatimies, kauppias Otto Wilhelm Roering oli puolestaan kartuttanut valtavan omaisuuden, mutta joukosta l\u00f6ytyi vain seitsem\u00e4n kirjaa, joita ei yksil\u00f6ity tarkemmin (Eb:8, 22.-24.11.1858). Luultavasti n\u00e4iden joukossa ei siis ollut oikeudellista kirjallisuutta. Edell\u00e4 mainitut herrat olivat kaikki maallikoita, kaupungin porvareita, jotka toimivat samalla raastuvanoikeuden j\u00e4senin\u00e4. Ehk\u00e4 hieman yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n juristikoulutuksen saaneelta oikeusraatimies Alexander Ingmaniltakaan ei l\u00f6ytynyt yht\u00e4\u00e4n oikeudellista kirjallisuutta. Perukirjan mukaan Ingmanin ainoa kirjallinen omaisuus oli \u201d37 delar Fryhs\u00e9ns hist. arbeten\u201d sek\u00e4 Ruotsin ja Suomen kartat (Eb:12, 9.10.1879). On toki muistettava, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6t ovat voineet jo ennen kuolemaansa myyd\u00e4 kirjojaan tai vaikkapa lahjoittaa niit\u00e4 pojilleen, jolloin niit\u00e4 ei luonnollisestikaan mainittaisi perukirjassa.<\/p>\n

Perukirjojen ohella my\u00f6s huutokauppap\u00f6yt\u00e4kirjat voivat tarjota lis\u00e4tietoa kirjaomistuksesta. Esimerkiksi raatimies Samuel Henrik Snellmanin kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4nen j\u00e4\u00e4mist\u00f6ns\u00e4 huutokaupattiin ja sorvari ja raatimies Fredrik Reinhold Ehnberg huusi siit\u00e4 itselleen lakikirjan (Cb:1, 20.4.1841, Huutokauppap\u00f6yt\u00e4kirjat, Kuopion raastuvanoikeuden arkisto, KA Joensuu). N\u00e4in oikeudellista kirjallisuutta siirtyi seuraavalle raatimiespolvelle.<\/p>\n

\"\"

Samuel Henrik Snellmanin j\u00e4\u00e4mist\u00f6n huutokauppa.<\/p><\/div>\n

Vaikka kaikki maallikkoraatimiehet eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 omistaneet lakikirjoja tai muuta oikeudellista kirjallisuutta, voidaan kuitenkin n\u00e4iden l\u00e4hteiden valossa huomata, ett\u00e4 sit\u00e4 oli kuitenkin varsin hyvin saatavilla Kuopiossa. Lis\u00e4ksi oikeudellista kirjallisuutta l\u00f6ytyi kirjastosta. Kuopion lyseon kirjastoluettelosta l\u00f6ytyy niin 1600-luvun teoksia Hugo Grotiukselta ja Samuel Pufendorfilta kuin tuoretta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemp\u00e4\u00e4 oikeudellista kirjallisuutta. Osa saatiin lahjoituksina, mutta my\u00f6s uusia hankintoja tehtiin. Esimerkiksi vuonna 1853 kirjastoon hankittiin Fredrik Schreveliuksen \u201cCivilr\u00e4tt, 3. vol.\u201d, Johan Gabriel von Bonsdorffin \u201cKamerallagfarenhet, 3 vol.\u201d sek\u00e4 Frans Ludvig Schaumanin \u201dKyrkor\u00e4tt, 1, 1 vol.\u201d (Bc:9, Kirjastoluettelot 1814\u20131859, Kuopion lyseon I arkisto, KA Joensuu). N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis silt\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s maallikoilla oli Kuopiossa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kohtuulliset mahdollisuudet p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi oikeudelliseen tietoon, eiv\u00e4tk\u00e4 porvarismiehet olleet aivan tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 toimiessaan tuomareina tai hoitaessaan oikeudellisia toimeksiantoja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Marianne Vasara-Aaltonen   Perukirjat ovat jo pitk\u00e4\u00e4n olleet tutkijoiden mielenkiinnon kohteena \u2013 tarjoavathan ne kurkistusaukon entisaikojen el\u00e4m\u00e4\u00e4n omistetun esineist\u00f6n kautta (Erkki Markkanen: Perukirja tutkimusl\u00e4hteen\u00e4, Jyv\u00e4skyl\u00e4 1988, s. 9-11). Ruotsin vuoden 1734 laissa, joka Suomessakin oli edelleen voimassa 1800-luvulla, m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin perint\u00f6kaaressa perunkirjoitus toimitettavaksi jokaisen vainajan j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 kolmen kuukauden sis\u00e4ll\u00e4 kuolemasta. Omaisuus, velat ja saatavat oli luetteloitava […]<\/p>\n","protected":false},"author":5114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-523","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/523","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=523"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/523\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":539,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/523\/revisions\/539"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=523"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=523"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=523"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}