Irtolaisuudesta ep\u00e4ilty ja Turun linnan tyrm\u00e4ss\u00e4 tutkintavankeudessa istuva leskivaimo Gustava Blomberg l\u00e4hestyi elokuussa 1842 n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 alamaisena Ven\u00e4j\u00e4n valtakunnan kaikkivaltiasta keisaria, jolta h\u00e4n saattoi viimeisimp\u00e4n\u00e4 oljenkortenaan anoa armoa. H\u00e4n oli k\u00e4ynyt l\u00e4pi kaikki valitusmahdollisuudet, sill\u00e4 ep\u00e4ilty saattoi ilmoittaa tyytym\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 itse\u00e4\u00e4n koskevaan hallintomenettelyyn kolmessa vaiheessa. H\u00e4n oli anonut muutosta irtolaistuomioonsa ensimm\u00e4isen kerran silloin, kun h\u00e4nen asiansa siirtyi Turun poliisikamarilta Turun ja Porin l\u00e4\u00e4nin kuvern\u00f6\u00f6rin k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi. Toisessa vaiheessa h\u00e4n oli valittanut kuvern\u00f6\u00f6rin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 maan korkeimpaan tuomioistuimeen eli senaatin oikeusosastoon. Lopulta h\u00e4n j\u00e4tti viel\u00e4 armonanomuksen keisarille, mik\u00e4 oli mahdollista tehd\u00e4 samassa asiassa vain kerran. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s anomus k\u00e4siteltiin senaatin oikeusosastossa, joka toimi asiassa keisarin nimess\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n valtuuttamana.[2]<\/a><\/p>\n Gustava Blomberg oli lesken\u00e4 t\u00e4ysivaltainen ja oikeustoimikelpoinen, mutta valtaosa irtolaisuustutkinnassa olleista oli naimattomia ja siten is\u00e4ns\u00e4 tai muun miespuolisen sukulaisensa holhouksen alaisia. Naisina heill\u00e4 ei ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mahdollisuutta toimia yhteiskunnassa kuin miehet. T\u00e4st\u00e4 huolimatta irtolaisina oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4n rattaisiin p\u00e4\u00e4tyneet naiset eiv\u00e4t yleens\u00e4 tyytyneet miss\u00e4\u00e4n vaiheessa passiivisina kohtaloonsa. L\u00e4hes poikkeuksetta he k\u00e4yttiv\u00e4t kaikki mahdolliset keinot asiansa ajamiseen ja valitusten tekoon. Alhainen tai suorastaan haavoittuvan oloinen yhteiskunnallinen asema ei mitenk\u00e4\u00e4n n\u00e4yt\u00e4 est\u00e4neen heid\u00e4n juridista aktiivisuuttaan. P\u00e4\u00e4t\u00f6kset olivat harvoin valittajille tai anojille my\u00f6nteisi\u00e4, mutta etenkin Gustava Blombergin kaltaiset usein tuomiolla olleet naiset valittivat sitke\u00e4sti jokaisessa oikeusasteessa ja k\u00e4yttiv\u00e4t viel\u00e4 lopuksi mahdollisuuden anoa keisarilta armoa.<\/p>\n <\/p>\n Kuvassa on Senaatin oikeusosaston Sofia Hartman -nimisen turkulaisnaisen valitusasiassa vuonna 1840 H\u00e4nen Keisarillisen Majesteettinsa korkeassa nimess\u00e4 tekem\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen allekirjoitussivu. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ovat allekirjoittaneet senaattorit von Kothen, Hising, de la Chapelle, Winter, Brander, Forsman ja Lohman. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 on my\u00f6s keisarillinen sinetti kaksoiskotkineen. Kuva: Mikael Korhonen.<\/p><\/div>\n <\/p>\n Asioitaan ajaessaan kirjoitustaidottomat naiset joutuivat turvautumaan ruotsin kielt\u00e4 osaavien, kirjoitustaitoisten miesten apuun. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kirjurit olivat samaan aikaan tyrm\u00e4ss\u00e4 istuvia kanssavankeja, joita ep\u00e4iltiin v\u00e4\u00e4rennetyn rahan levitt\u00e4misest\u00e4, varkauksista, ry\u00f6st\u00f6ist\u00e4 tai petoksista. Maksuna k\u00e4ytettiin ehk\u00e4 tutkintavangin p\u00e4iv\u00e4rahasta s\u00e4\u00e4stettyj\u00e4 varoja tai niiden puutteessa muita palveluksia. Taloudellisesti prosessia helpotti se, ett\u00e4 irtolaissyyte ei ollut oikeusjuttu vaan hallinnollinen viranomaisasia, jota saattoi ajaa viranomaisteitse ilman tuomioistuinmaksuja. Blombergin kirjureina toimivat eri vaiheissa varkaudesta ep\u00e4ilty turkulainen 22-vuotias kauppakirjanpit\u00e4j\u00e4 Alexander Jaatinen sek\u00e4 opintonsa keskeytt\u00e4nyt ja H\u00e4meenlinnassa vangittu 35-vuotias Emanuel Plathan.<\/p>\n Emanuel Plathan oli Saarij\u00e4rven lukkarin poika ja opiskellut nuorena pari vuotta lukio-opintoihin valmistavassa Vaasan triviaalikoulussa, josta h\u00e4net oli erotettu pahantapaisuuden t\u00e4hden. Kouluja k\u00e4yneen\u00e4 Plathan osasi sek\u00e4 lukea ett\u00e4 kirjoittaa ruotsiksi, joten h\u00e4n kykeni toimimaan kanssavankiensa kirjurina. Selv\u00e4sti h\u00e4n my\u00f6s tunnisti kaikki ne lainkohdat, joihin valituksissa oli syyt\u00e4 reagoida. Vankiluettelon mukaan h\u00e4n oli syytteess\u00e4 \u201duseista rikoksista\u201d.[3]<\/a> Alexander Jaatinen oli Plathanin tavoin sek\u00e4 kirjallisilta kyvyilt\u00e4\u00e4n ett\u00e4 k\u00e4sialaltaan taidokas kirjoittaja. Mahdollisesti Viipurin seudulta kotoisin ollut Jaatinen odotti Turun linnan tyrm\u00e4ss\u00e4 oman valitusprosessinsa valmistumista. Turun k\u00e4mnerinoikeuden h\u00e4nelle langettama tuomio oli kovin lain sallima ruumiinrangaistus 120 ruoskaniskua.[4]<\/a><\/p>\n Emanuel Plathanin juridinen osaaminen ja kirjoitustaito k\u00e4yv\u00e4t ilmi Gustava Blombergin vastineen taidokkaasti muotoilluista lauseista:<\/p>\n \u201d [\u2026] nojaten leskien oikeuteen [nauttia laillista suojelua], ja koska Kunnioitettavan Poliisikamarin, loukaten t\u00e4h\u00e4n asti tahratonta hyv\u00e4\u00e4 nime\u00e4ni ja mainettani, esille ottamat asianhaarat ovat kaikki perusteettomia, eik\u00e4 minua koskaan ole ep\u00e4ilty ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n laillisesti puhuteltu mist\u00e4\u00e4n rikoksesta, muusta kuin siit\u00e4, etten antanut merkit\u00e4 itse\u00e4ni henkikirjaan, mist\u00e4 syyst\u00e4 pyyd\u00e4n Teid\u00e4n Korkea-arvoisuutenne kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suosiollisesti katseensa syytt\u00f6m\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimykseeni ja vapauttamaan minut kyseisest\u00e4 yleisest\u00e4 ty\u00f6st\u00e4.\u201d[5]<\/a><\/p>\n Blombergin asiaa ajaessaan Plathan vetosi siihen, miten Blombergilla oli turkulaisten k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iskis\u00e4llin lesken\u00e4 oikeus nauttia siviilis\u00e4\u00e4tyns\u00e4 kautta kaupungin suojelua. Plathan alleviivaa my\u00f6s Blombergin tahratonta ja hyv\u00e4\u00e4 mainettaan vastineena poliisikamarin arviolle \u201dhaureellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u201d.<\/p>\n Tutkin professori Mia Korpiolan johtamassa Suomen Akatemian hankkeessa Oikeudellinen tieto ja taito Suomessa n. 1750\u22121920:\u00a0Tapaustutkimus kansan oikeudellisesta osaamisesta esimodernissa Euroopassa <\/em>irtolaisuudesta ja suojeluksettomuudesta tutkittujen turkulaisten tarkastusnaisten ja heid\u00e4n oikeudellisten avustajiensa toimintaa 1838\u22121848. Gustava Blomberg ja h\u00e4nt\u00e4 avustaneet Emanuel Plathan ja Alexander Jaatinen kuuluvat t\u00e4h\u00e4n joukkoon. Osahankkeessani pohdin erityisesti sit\u00e4, millaista tutkintavankeudessa olleiden naisten ja heit\u00e4 valistus- ja anomusasiakirjojen laadinnassa avustaneiden miespuolisten kanssavankien yhteistoiminta oli ja miten n\u00e4m\u00e4 kirjurit olivat hankkineet kirjoitus- ja ruotsinkielentaidon ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n lainopillisen osaamisensa. N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 l\u00e4hestyn valitus- ja anomusasiakirjojen tarkalla l\u00e4hiluvulla: onko kirjureilla ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n asiakirjamalleja ja miten valitus- ja anomusperusteet on kunkin tapauksessa yhteydess\u00e4 muotoiltu. Tutkimusaineiston muodostavat 19 senaatin oikeusosastossa s\u00e4ilynytt\u00e4 valitus- ja anomusaktia yhteens\u00e4 13 naiselta. Naisia avustaneita miespuolisia kirjureita on asiakirjoista identifioitu yhdeks\u00e4n.<\/p>\n <\/p>\n [1]<\/a> Gustava Blombergin anomus, saapunut senaatin oikeusosastoon 12.8.1842, Gustafva Blombergin valitusakti 1842\/ pag 399 n:o 152, Oikeusosaston arkisto Anomus- ja valitusaktit Ea:819a, Kansallisarkisto (KA) Helsinki.<\/p>\n [2]<\/a> Virtanen, Veikko, Suomen vankeinhoito I 1808\u22121831<\/em>. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1944, 397.<\/p>\n [3]<\/a> Yrj\u00f6 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Emanuel Plathan<\/em>; Vankiluettelot 1838\/75 Emanuel Plathan, Turun l\u00e4\u00e4ninvankilan arkisto, KA Turku.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/05\/Kuva-73-768x1024.jpg\")