<\/p>\n
Uran alku: kaupallista ty\u00f6t\u00e4 ja luottamustoimia Vihannissa<\/strong><\/p>\n Frans Hannila toimi 1900- ja 1910-luvuilla asioitsijana Raahessa, mutta h\u00e4n aloitti uransa naapurissa sijaitsevassa Vihannissa. Hiski-tietokannan mukaan \u201dnuorukainen\u201d Frans Oskar Hannila toimi esimerkiksi kummina Vihannissa 1895. H\u00e4n saattoi olla sukua samasta tietokannasta l\u00f6ytyv\u00e4lle vihantilaiselle kauppias\/kaupanhoitaja\/kauppakirjuri Juho Hannilalle tai salolaiselle tilallinen ja kestikievarin pit\u00e4j\u00e4 Juho Hannilalle (Suomalainen Wirallinen Lehti<\/em>, 17.9.1896, 1\u20132).<\/p>\n Sanomalehdiss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme Frans Hannilaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kerran v\u00e4litt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oululais\u2013pohjoispohjanmaalaisia Louhi<\/em>– ja Kaiku<\/em>-lehti\u00e4 sek\u00e4 Raahen Lehte\u00e4<\/em> vihantilaisille 1890-luvun loppupuolella (Louhi<\/em>, 30.12.1896, 1; Kaiku<\/em>, 15.12.1897, 1; Raahen Lehti<\/em>, 21.12.1898, 4). H\u00e4n toimi my\u00f6s oululaisen Osakeyhti\u00f6 Otto Lindgr\u00e9nin villankehruu- ja kutomatehtaan sek\u00e4 v\u00e4rj\u00e4ys- ja pesutehtaan asiamiehen\u00e4 Vihannissa. H\u00e4n v\u00e4litti v\u00e4rj\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 ja kehr\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 villa- ja puuvillalankoja, -kankaita ja -vaatteita tehtaille (Kaleva<\/em>, 11.4.1900, 4).<\/p>\n Oman ilmoituksensa mukaan Frans Hannila v\u00e4litti menestyksekk\u00e4\u00e4sti voita useiden vuosien ajan suoraan Englantiin, ja h\u00e4n mainosti toimintaansa meijerinomistajille kehuen voista maksettavaa hintaa ja tilityksen nopeutta. Hannila my\u00f6s ilmoitti lehdess\u00e4 ostamansa priima- ja sekundalaatuisen voin hinnat. Voirahti l\u00e4hti ulkomaille Raahen ja Hangon kautta. Hankoniemen satamassa h\u00e4nen yhteisty\u00f6tahonsa oli Karl Bostr\u00f6m, joka vastaanotti voin, joka oli l\u00e4hetetty sinne Hannilan nimell\u00e4. Raahessa puolestaan Hannilan liikekumppani oli kauppias ja raatimies Ernst Lackstr\u00f6m (1862\u20131906), joka oli aloittanut 1880-luvun alussa my\u00f6hemmin keskenj\u00e4\u00e4neet oikeustieteen opinnot. Vientikauppa ja tavaran rahtaaminen ensin halki Suomen todenn\u00e4k\u00f6isesti osin junalla ja sitten Englantiin laivalla edellytti valmiuksia kauppa- ja kuljetusoikeuden alalta. T\u00e4llaisia Lackstr\u00f6mill\u00e4 varmasti oli. (Esim. Raahen Lehti<\/em>, 22.2.1899, 4; Raahen Lehti<\/em>, 9.9.1899, 1 ja 3; Raahen Lehti<\/em>, 24.6.1899, 4). Hannila harjoitti muidenkin kauppatuotteiden v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 Vihannissa \u2013 h\u00e4n osti esimerkiksi puolukkaa (Raahen Lehti<\/em>, 9.9.1899, 4).<\/p>\n Taloudellisen toimintansa lis\u00e4ksi Frans Hannila oli aktiivinen Vihannin kunnallisasioissa monen muun itseoppineen asioitsijan lailla. H\u00e4n oli yksi kolmesta miehest\u00e4, jolle uskottiin uuden kunnallisen rahaston ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6jen kirjoittaminen perustettaessa Korvenkyl\u00e4\u00e4n uutta koulua (Louhi<\/em>, 15.12.1899, 3). Hannila valittiin Vihannin nuorisoseuran lainakirjaston kirjaston- ja rahastonhoitajaksi samaten kuin Vihannin kyl\u00e4n vaivaiskassan toiseksi tarkastajaksi (Raahen Lehti<\/em>, 20.1.1900, 3; Louhi<\/em>, 30.3.1900, 2). H\u00e4n sai my\u00f6s tarkastaa Vihannin kirkonkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirjan (Kaleva<\/em>, 19.12.1899, 3).<\/p>\n <\/p>\n Muutto Raaheen: uusia avauksia ja vanhoja tulol\u00e4hteit\u00e4 suuremmissa ympyr\u00f6iss\u00e4<\/strong><\/p>\n Frans Hannila muutti Vihannista Raaheen vuonna 1901. Vaikka Raahen huippuvuodet laivanvarustajakaupunkina olivatkin takanap\u00e4in, tarjosi vire\u00e4 kaupunkimilj\u00f6\u00f6 yritteli\u00e4\u00e4lle Hannilalle enemm\u00e4n toimeentulo- ja verkostoitumismahdollisuuksia. H\u00e4n ilmoitti meijerinomistajille lehdess\u00e4 jatkavansa muutostaan huolimatta voinv\u00e4lityst\u00e4 Raahesta k\u00e4sin (Raahen Lehti<\/em>, 29.6.1901, 4). H\u00e4nen tittelins\u00e4 \u201dkaupanhoitaja\u201d (ruotsiksi handelsf\u00f6rest\u00e5ndare<\/em>) merkitsee kuitenkin, ett\u00e4 h\u00e4n oli luultavasti toisen palveluksessa \u2013 ehk\u00e4 Lackstr\u00f6min \u2013 eli h\u00e4nell\u00e4 oli vastuu toisen omistamasta kauppaliikkeest\u00e4 (Suomalainen Wirallinen Lehti<\/em>, 17.8.1904, 2).<\/p>\n Hannila jatkoi muutakin kaupallista v\u00e4litystoimintaansa. H\u00e4n v\u00e4litti esimerkiksi Louhi<\/em>-lehte\u00e4 ja Kyl\u00e4kirjastoa<\/em>, Kyl\u00e4kirjaston Kuwalehte\u00e4<\/em> sek\u00e4 Lasten Kuwalehte\u00e4<\/em> (Louhi<\/em>, 12.12.1901, 4; Raahen Sanomat<\/em>, 26.1.1909, 1). Samaten h\u00e4nen kauttaan saattoi hankkia uskonnollista kirjallisuutta, esimerkiksi Suomen Her\u00e4nn\u00e4isyyden Historiaa<\/em> suomeksi ja ruotsiksi, virsikirjoja sek\u00e4 Siionin virsi\u00e4<\/em> (Raahen Lehti<\/em>, 5.9.1905, 4; Raahen Lehti<\/em>, 14.12.1905, 3; Raahe<\/em>, 14.4.1909, 4). Lis\u00e4ksi h\u00e4n toimi vuosia eri vakuutusyhti\u00f6iden (Pohjola<\/em>, Kullervo <\/em>ja Suomi<\/em>) paikallisasiamiehen\u00e4 (esim. Raahen Sanomat<\/em>, 5.1.1909, 1 ja 26.1.1909, 1). Hannila my\u00f6s ilmoitti v\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytetyn Singer-ompelukoneen myynnist\u00e4 (Raahe<\/em>, 8.6.1907, 4).<\/p>\n Taloudelliseen toimeliaisuuteen oli Frans Hannilaa motivoimassa kasvava perhe. H\u00e4n oli avioitunut, ja h\u00e4nen ja h\u00e4nen vaimonsa Fanny Katarina (Katri) Hannilan kanssa haetun lainhuudon perusteella perhe asettui asumaan taloon ja tontinosuuteen Raahen kaupungin 4. kaupunginosassa (Suomalainen Wirallinen Lehti<\/em>, 17.8.1904, 2). Tyt\u00e4r Fanny Johanna syntyi 29.6.1904, ja on mahdollista, ett\u00e4 pariskunnalle syntyi h\u00e4nen lis\u00e4kseen useita muitakin lapsia. Kunnallisverotaksoituksessa konttoristi Frans Hannila arvioitiin vuosina 1905 ja 1906 1500 markan arvoiseksi, kun 1907 h\u00e4n oli noussut jo 1800 markkaan (Uusi Suomi<\/em>, 22.2.1929, 3; Raahen Lehti<\/em>, 16.2.1905, 3; Raahen Sanomat<\/em>, 7.2.1906, 3 sek\u00e4 9.2.1907, 3).<\/p>\n <\/p>\n Ura asioitsijana ja huutokaupanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4 Raahessa<\/strong><\/p>\n Vuonna 1909 Frans Hannila oli valmis el\u00e4m\u00e4nmuutokseen. Toukokuussa h\u00e4n teki elinkeinoilmoituksen maistraatissa aikomuksenaan aloittaa asioimis- ja huutokauppaliike. Edellisen osalta asia oli selv\u00e4, mutta j\u00e4lkimm\u00e4isen osalta asia lyk\u00e4ttiin. Kaupungilla oli jo n\u00e4et Arvid Asplund -niminen virallinen huutokaupanpit\u00e4j\u00e4 (huutokauppain toimitusmies<\/em>), joka samalla toimitti vakaajan teht\u00e4v\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 huutokaupat toimitettiin Raahen Huutokauppakamarin rakennuksessa (esim. Raahen Sanomat<\/em>, 13.7.1909, 4 ja 2.9.1909, 4).<\/p>\n Raahe, 12.5.1909, 2<\/p><\/div>\n Frans Hannila tulikin markkinoimaan \u201dtavaravarasto, kiinteimist\u00f6, ja irtaimisto huutokauppoja huolellisesti toimitettuna ja pikaisella tilityksell\u00e4\u201d (esim. Raahen Sanomat<\/em>, 13.2.1913, 1). Ilmeisesti Frans Hannilan harjoittama perunkirjoitus- ja huutokauppatoiminta tulivat kulkemaan k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4, sill\u00e4 useat Hannilan huutokauppaamat talot kuuluivat kuolinpesiin. Niiden irtainta omaisuutta, kuten huonekaluja, ammatinharjoittamisessa tarvittavia ty\u00f6kaluja, tekstiilej\u00e4 ja vaatteita, saatettiin huutokaupata samalla, ja t\u00e4ll\u00f6in kauppa toimitettiin esimerkiksi vainajan kotitalossa tai sen pihalla (esim. Raahen Sanomat<\/em>, 2.9.1909, 4, 17.2.1910, 4 ja 17.6.1913, 4; Raahe<\/em>, 19.3.1910, 4, 31.8.1910, 4 ja 29.5.1912, 2). Ylivelkaantuneissa tai konkurssiin menneiss\u00e4 yrityksiss\u00e4 huutokauppalikvidointi saattoi puolestaan tapahtua yrityksen toimitiloissa kuten esimerkiksi Wiinanv\u00e4hitt\u00e4ismyyntiyhti\u00f6n \u201dpuodissa\u201d tapahtuva huutokauppa, jossa vasaran alle tuli kaupan kalusto mittoineen, tynnyreineen ja astioineen. Sama koski my\u00f6s konkurssiin menneit\u00e4 tai paikkakunnalta pois muuttavia yksityishenkil\u00f6it\u00e4 (Raahen Sanomat<\/em>, 7.9.1909, 4, 1.4.1911, 4, 5.1.1915, 4; Raahe<\/em>, 15.9.1905, 4 ja 13.3.1915, 4). 800 ruisjauhos\u00e4kin huutokaupan Hannila toimitti tullikamarin edustalla (Raahe<\/em>, 28.5.1910, 1).<\/p>\n Muusta Hannilan asioimistoiminnasta ei sanomalehdist\u00f6ss\u00e4 ole juuri tietoa. H\u00e4n mainosti lehdiss\u00e4 erityisesti huuto- ja kiinteist\u00f6nkauppa- sek\u00e4 \u201dpes\u00e4nkirjoituspalveluaan\u201d (esim. Raahe<\/em>, 28.10.1914, 1). H\u00e4n laati my\u00f6s testamentteja ja toimi niiden toimeenpanijana ja kuolinpesien pes\u00e4nhoitajana (Suomalainen Wirallinen Lehti<\/em>, 12.5.1910, 7).<\/p>\n Raahessa \u2013 kuten muissakin suomalaisissa kaupungeissa \u2013 oli oikeudellisia palveluja saatavilla jokaiselle kukkarolle. Maakuntakeskuksissa oli 1900-luvun alussa jo ammattimaisia lakiasiain- ja asiointitoimistoja, joille asianajo oli p\u00e4\u00e4toimi. Raahe oli kuitenkin pienempi kaupunki. Silti Raahen kaupunginhallintoon kuului viimeist\u00e4\u00e4n 1800-luvun loppupuolella yliopistokoulutettuja ammattijuristeja, joiden oikeudellista osaamista saattoivat yksityishenkil\u00f6tkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. (T\u00e4st\u00e4 my\u00f6s Marianne Vasara-Aaltosen blogiteksti \u201dOikeudellista kirjallisuutta 1800-luvun perukirjoissa\u201d<\/a> 9.4.2018.) Raahessa heihin kuului esimerkiksi pormestari ja julkisen notaarin teht\u00e4vi\u00e4 toimittava (yleinen notaario<\/em>) varatuomari Albert Luoma (1856\u20131913), joka p\u00e4ivysti arkip\u00e4ivisin virkansa puolesta raatihuoneella (Raahen Lehti<\/em>, 9.9.1899, 4).<\/p>\n Raahen Sanomat, 27.4.1915, 1<\/p><\/div>\n Kaupungin oikeushallinnossa toimivat ammattijuristit my\u00f6s toisinaan mainostivat asianajopalveluksiaan paikallislehdiss\u00e4, kuten useampi Raahen pormestari. Esimerkkein\u00e4 t\u00e4st\u00e4 mainittakoon Raahen v.t. pormestarit Einar L\u00f6wenmark (1883\u20131940) ja Axel E. Lindblom, jotka \u201dtoimittivat lakiasioita\u201d kaupungissa ja ilmoittivat lehdess\u00e4 olevansa tavattavissa asunnollaan. Samoin toimi uusi pormestari Algot Kariniva (1884\u20131936), joka perusti kaupunkiin oman asianajotoimiston ja ilmoitti my\u00f6s hoitavansa toimeksiantoja maaseudulla (Raahe<\/em>, 21.12.1912, 1, 28.10.1914, 1 ja 26.6.1915, 1). Samaten aikaisemmalla v.t. pormestari Antti Karikoskella oli asianajotoimisto Oulussa, ja h\u00e4n mainosti toimistoaan paikallislehdess\u00e4 ollessaan hoitamassa virkaa Raahessa (Raahen Sanomat<\/em>, 6.7.1911, 1).<\/p>\n Raahelaislehtien julkaisemista mainoksista voi lis\u00e4ksi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 yht\u00e4\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 isot ulkopaikkakuntalaiset toimistot tarjosivat palveluitaan kaupungin asukkaille, ja toisaalta, ett\u00e4 siell\u00e4 toimi Frans Hannilan lis\u00e4ksi muitakin itseoppineita asioitsijoita. Jos urbaanit asianajotoimistot halusivat harjoittaa menestyksek\u00e4st\u00e4 toimintaa maaseudulla, t\u00e4m\u00e4 edellytti siell\u00e4 tarvittavien palvelujen tarjoamista asiakkaille. Jopa perinteiset helsinkil\u00e4iset toimistot toimivat maalla, mutta esimerkiksi Jonas Castr\u00e9nin asianajotoimisto oli r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6inyt Louhi<\/em>-lehden mainoksensa Oulun seudun lukijoille sopivaksi. Ilmoitus korosti, ett\u00e4 normaalin asianajotoiminnan lis\u00e4ksi erityisesti \u201dmaariita-asioissa [oli] taitavia ammattimiehi\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n\u00e4\u201d. Mutta pohjoispohjanmaalaisille my\u00f6s tarjottiin apua \u201dmeijeri- ynn\u00e4 muiden lainojen\u201d sek\u00e4 valtion kansakouluapurahojen hankkimisessa (Louhi<\/em>, 30.12.1896, 1).<\/p>\n My\u00f6hemmin oululaiset V. O. Juveliuksen Asianajotoimisto, Asianajotoimisto Helsingius & Poropudas sek\u00e4a S. Haapalan vuonna 1886 perustama asioimistoimisto mainostivat raahelaisissa lehdiss\u00e4 \u2013 jotkut korostaen matkustavansa maaseudulle. N\u00e4in tekiv\u00e4t samoin vaasalaiset varatuomarit Otto A. Sepp\u00e4nen (1872\u20131932) ja Sulo Voipa Luutonen (1879\u20131973) sek\u00e4 Toivo Anjalan Asianajotoimisto. Helsinkil\u00e4isist\u00e4 asianajajista varatuomari Berndt Johan Lindel\u00f6f (1873\u20131929), joka oli erikoistunut kunnallisiin, kirkollisiin ja taloudellisiin juttuihin, sek\u00e4 Asianajotoimisto Koski & Suomalainen ilmoittelivat Raahessa (Raahen Sanomat<\/em>, 6.7.1911, 1 ja 13.2.1913, 1; Raahe<\/em>, 28.10.1914, 1 ja 26.6.1915, 1). Jos lehti-ilmoituksista voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 jotain, oikeudellisia palvelujaan Raahessa mainostavien ammatinharjoittajien joukko vaihteli jossain m\u00e4\u00e4rin niin m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n, laadultaan kuin koostumukseltaan 1900-luvun alussa. Suomen kauppa- ja teollisuuskalenterin asianajajaluettelossa vuodelta ei mainittu yht\u00e4\u00e4n raahelaista asianajajaa, mutta kyll\u00e4kin kuusi henkil\u00f6\u00e4 agentuuri- ja v\u00e4litysliikkeiden alla, mukaan lukien Frans Hannila (Suomen kauppa- ja teollisuuskalenteri<\/em>, 1914, 1 O\u20131 T).<\/p>\n Esimerkiksi muita raahelaisia lakipalveluita tarjoavia l\u00f6ytyi eri aikoina. Vuonna 1899 Arthur Lagerl\u00f6f (1860\u20131930) \u2013 my\u00f6hempi Raahen puutavara Oy:n perustaja, vuorineuvos ja kansanedustaja \u2013 ilmoitti Raahen Lehdess\u00e4<\/em> vuonna 1899 p\u00e4ivystysajoistaan \u201dniille, jotka halusivat tavata h\u00e4nt\u00e4 lakiasioissa\u201d. Vuonna 1911 O. Perttula, Paavolan v.t. nimismies, ilmoitteli raahelaislehdess\u00e4 ajavansa asioita niin oikeuksissa kuin virastoissakin, ja vuonna 1912 Raahen raatimies F. Nygren puolestaan ilmoitti toimittavansa \u201dpes\u00e4nkirjoituksia\u201d ja perinn\u00f6njakoja (Raahen Lehti<\/em>, 9.9.1899, 4; Raahe<\/em>, 20.12.1911, 1 ja 21.12.1912, 1). Sek\u00e4 Perttula ett\u00e4 Nygren olivat mahdollisesti maallikkoasianajajia.<\/p>\n Mutta kuten tied\u00e4mme, Frans Hannila ei ainoastaan hoitanut asiointia, vaan h\u00e4nt\u00e4 voisi nykytermein kuvata monialayritt\u00e4j\u00e4ksi. Vuonna 1910 Hannila ryhtyi Topin tiilitehdas Oy:n toimitusjohtajaksi ja v\u00e4hitt\u00e4ismyynnin hoitajaksi samalla kun h\u00e4net valittiin yrityksen johtokuntaan. H\u00e4n mainostikin sitten tehtaan tiili\u00e4 myyt\u00e4v\u00e4ksi sanomalehti-ilmoituksilla esimerkiksi oululaisissa lehdiss\u00e4 (Raahen Sanomat<\/em>, 4.6.1910, 2; Kaiku<\/em>, 22.6.1910, 4). Asioitsijana ja toimitusjohtajana ollessaankin Hannila jatkoi perinteisi\u00e4 sivutoimiaan kuten vakuutusten v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4, uutena esimerkiksi Mars-yhti\u00f6n sotavaaravakuutus (Raahe<\/em>, 5.5.1915, 3). H\u00e4n v\u00e4litti Pesu-Noita-nimist\u00e4 pesuainetta, toimi palosammutinyhti\u00f6n asiamiehen\u00e4, ja h\u00e4nelt\u00e4 sai ostaa Kallion ja Kouvolan yhteiskoulujen arpajaistoimikunnan arpoja. H\u00e4nen kauttaan sai tilata hautaristej\u00e4, -portteja ja -koristeita (esim. Raahe<\/em>, 1.12.1909, 3, 19.3.1910, 4, 24.8.1910, 4 ja 26.6.1915, 2). H\u00e4n v\u00e4litti myyt\u00e4v\u00e4ksi torpan tiluksia sek\u00e4 osti ja myi puretuista rakennuksista kierr\u00e4tett\u00e4vi\u00e4 rakennusaineksia eteenp\u00e4in (Raahen Sanomat<\/em>, 14.5.1912, 3 ja 27.4.1915, 2).<\/p>\n Frans Hannilan laajenevia sosiaalisia verkostoja kuvaa h\u00e4nen toimintansa kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa. H\u00e4net valittiin esimerkiksi vuonna 1909 Raahen kaupungin tilintarkastajaksi ja seuraavana vuonna kunnanvaltuutetuksi nuorsuomalaisen puolueen listalta (Raahe<\/em>, 15.12.1909, 2; ja 3.12.1910, 2; Raahen Sanomat<\/em>, 21.5.1910, 3). Kunnallisneuvosmiehen vaalissa Hannila j\u00e4i kolmanneksi saaden vain yhdelt\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4lt\u00e4 13 \u00e4\u00e4nt\u00e4 (Raahe<\/em>, 12.10.1912, 2). Kirkko ja seurakunta tarjosivat Hannilalle lis\u00e4\u00e4 verkostoitumisareenoja. H\u00e4net valittiin Raahessa seurakunnallisiin luottamusteht\u00e4viin: esimerkiksi paikallisen kirkollisen vanhaiskodin rahaston varatilintarkastajaksi ja seurakunnan kirkonkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirjan tarkastajaksi (Raahen Sanomat<\/em>, 31.12.1912, 2; Kaiku<\/em>, 22.11.1911, 2; Raahen Sanomat<\/em>, 31.01.1911, 2). H\u00e4n toimi lis\u00e4ksi Raahen S\u00e4\u00e4st\u00f6pankin sek\u00e4 rukoushuoneyhdistyksen tilintarkastajina (Raahe<\/em>, 15.12.1909, 2; Raahen Sanomat<\/em>, 16.3.1915, 2). N\u00e4iss\u00e4 luottamusteht\u00e4viss\u00e4\u00e4n Hannila toimi Raahen eliittiin kuuluvien herrojen, rouvien ja neitien kanssa, mik\u00e4 lis\u00e4si h\u00e4nen paikallisia kontaktiverkostojaan ja sosiaalista p\u00e4\u00e4omaansa.<\/p>\n <\/p>\n Raahe, 26.5.1915, 1<\/p><\/div>\n <\/p>\n Frans Hannila oli viidentoista vuoden ajan luonut itsest\u00e4\u00e4n Raahessa yritteli\u00e4\u00e4n, tarkan ja luotettavan talousmiehen kuvaa. H\u00e4nen toimenkuvaansa kuului osin oikeudellisten, mutta ennen kaikkea talous- ja tiliasioiden hoitamista. Asioitsijana ja liikemiehen\u00e4 Hannilan t\u00e4hti oli nousussa Raahessa. T\u00e4t\u00e4 kuvaa ainakin kaksi seikkaa. H\u00e4n kuului siihen pienehk\u00f6\u00f6n joukkoon kaupunkilaisia, joilla oli puhelin. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s yl\u00f6sp\u00e4in johtava k\u00e4yr\u00e4 kaupungin kunnallisverotuksessa: h\u00e4nen tulonsa olivat nousseet esimerkiksi 2700 markkaan vuonna 1909 ja 3000 markkaan vuonna 1910 (esim. Raahe<\/em>, 12.2.1910, 3; Raahen Sanomat,<\/em> 21.2.1911, 2).<\/p>\n Voikin kuvitella, ett\u00e4 Frans Hannilan el\u00e4m\u00e4n yksi t\u00e4htihetki\u00e4 oli, kun h\u00e4n vuonna 1915 p\u00e4\u00e4si paikallislehteen kaupungin eliitin kanssa Raahen eniten tienaavien listalle vuoden 1914 tulojen (6000 markkaa) perusteella (Raahen Sanomat<\/em>, 18.2.1915, 2). T\u00e4m\u00e4 j\u00e4ikin sitten Hannilan asioitsija- ja liikemiesuran lakipisteeksi, koska h\u00e4nen maineensa romahti samana vuonna alkaneen rikosoikeudenk\u00e4ynnin vuoksi. Kun Hannila toimi kaupungin pitk\u00e4aikaiseen eliittiin kuuluneen kauppias Georg Soveliuksen (1857\u20131932) konkurssihuutokaupan vasaramiehen\u00e4 (Raahen Sanomat<\/em>, 22.5.1915, 4), h\u00e4nen oma l\u00e4ht\u00f6laskentansa Raahessa oli jo alkanut. T\u00e4m\u00e4 tuli kaikkien kaupunkilaisten tietoon viimeist\u00e4\u00e4n muutamaa viikkoa my\u00f6hemmin.<\/p>\n <\/p>\n Rikostuomio ja uusi ura<\/strong><\/p>\n Lehtitiedoista ei selvi\u00e4, milloin tarkalleen Frans Hannilaa oli alettu ep\u00e4ill\u00e4 ep\u00e4selvyyksist\u00e4 luottamustoimiensa hoidossa. Raahen raastuvanoikeuteen Hannilan rikosjuttu tuli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa esiin 14.6.1915. H\u00e4n oli hoitanut neiti Maria Jutstr\u00f6min kuolinpes\u00e4\u00e4, ja sen hoidossa tapahtuneisiin laiminly\u00f6nteihin Hannila itsekin tunnusti syyllistyneens\u00e4. Testamentin v\u00e4\u00e4rennyssyyt\u00f6st\u00e4 vastaan h\u00e4n puolustautui sill\u00e4, ettei kuolinpes\u00e4\u00e4n olisi muuten j\u00e4\u00e4nyt tarpeeksi varoja pes\u00e4nhoitokustannuksien kattamiseksi. Syytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 toiminut kaupunginviskaali Rosberg katsoi kuulustelun perusteella, ett\u00e4 Hannila oli syyllistynyt talon kauppakirjan ja testamentin lis\u00e4ysten v\u00e4\u00e4rent\u00e4miseen sek\u00e4 petollisesti ja anastamistarkoituksessa j\u00e4tt\u00e4nyt pes\u00e4luettelosta pois velkakirjan ja pankkitalletuksen. Vaikka kaupunginviskaali Rosberg vaati Hannilan vangitsemista seuraavaan istuntoon asti, tuomioistuin m\u00e4\u00e4r\u00e4si h\u00e4net ainoastaan ilmoittautumaan viranomaisille joka p\u00e4iv\u00e4 vankeuden ja sakon uhalla (Raahen Sanomat<\/em>, 29.6.1915, 2).<\/p>\n Oulun Sanomat, 17.8.1915, 2<\/p><\/div>\n Loppujen lopuksi juttua k\u00e4siteltiin kolmesti Raahen raastuvanoikeudessa ennen kuin tuomio annettiin 16.8.1915. Viskaali Rosberg korosti, ett\u00e4 Frans Hannilan vastinekirjelm\u00e4, jossa t\u00e4m\u00e4 kiisti syyllistyneens\u00e4 rikokseen, ja muut raskauttavat asianhaarat osoittivat t\u00e4m\u00e4n olevan \u201dyhteiskunnalle vaarallisen henkil\u00f6n\u201d. \u00a0Oikeus harkitsi tuomiotaan puolitoista tuntia hyl\u00e4ten osan syytteist\u00e4. Frans Hannila tuomittiin kuitenkin testamenttiv\u00e4\u00e4renn\u00f6ksest\u00e4, pes\u00e4nkavalluksesta ja petoksesta yhteens\u00e4 kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menett\u00e4m\u00e4\u00e4n kansalaisluottamuksensa nelj\u00e4ksi vuodeksi. Lis\u00e4ksi h\u00e4nen piti palauttaa kavalletut 300 markkaa ja petoksella pid\u00e4tetyt 58 markkaa 5 prosentin korkoineen sek\u00e4 maksaa todistajanpalkkiot. Hannila vangittiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja vietiin vankikyydill\u00e4 Oulun l\u00e4\u00e4ninvankilaan. Rikosjuttu uutisoitiin erityisesti Raahessa ja Oulussa, mutta valtakunnallisiin lehtiinkin tuomio p\u00e4\u00e4tyi pienemm\u00e4ksi artikkeliksi (esim. Raahen Sanomat<\/em>, 17.8.1915, 2; Oulun Sanomat<\/em>, 17.8.1915, 2<\/a>; Raah<\/em>e, 18.08.1915, 2; Hufvudstadsbladet<\/em>, 19.8.1915, 6; Sosialisti<\/em>, 19.8.1915, 3).<\/p>\n Miksi kokenut asioitsija p\u00e4\u00e4tyi laiminly\u00f6m\u00e4\u00e4n kuolinpes\u00e4n huolellisen hoidon, kajoamaan sen omaisuuteen ja muuttamaan testamenttim\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4? Oliko h\u00e4n l\u00e4pipetollinen ja ep\u00e4rehellinen vai huolimaton ja ep\u00e4p\u00e4tev\u00e4? Tekik\u00f6 tilaisuus varkaan? T\u00e4h\u00e4n sanomalehdet eiv\u00e4t tarjoa vastausta. Saattaa kuitenkin olla, ett\u00e4 Frans Hannila oli kurottanut liiketoimillaan korkeammalle kuin mihin h\u00e4nen rahkeensa riittiv\u00e4t. Hein\u00e4kuussa 1912 Hannila osti huutokaupassa Raahen 3. kaupunginosassa sijaitsevan Salon (nyk. Saloinen) pappilan maksaen siit\u00e4 14950 markkaa (Raahe, 20.7.1912, 2). Suistiko kauppa asioitsijan talouden raiteiltaan? Sit\u00e4k\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t sanomalehdet kerro.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 olisi voinut olla viimeinen kerta, kun t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme Frans Hannilaan sanomalehdiss\u00e4, mutta kokenut ja aktiivinen mies muunsi kuitenkin vankilakokemuksensa urak\u00e4\u00e4nteeksi. H\u00e4n saattoi osallistua sis\u00e4llissotaan valkoisten joukoissa. Vuonna 1918 h\u00e4n ainakin toimi punavankien s\u00e4ilytyspaikkana toimineen Raahen sotilasvankilan kirjanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4. Hein\u00e4kuun puoliv\u00e4liss\u00e4 loput vangit l\u00e4hetettiin Oulun ja Tammisaaren vankileireille (Saarij\u00e4rven Paavo<\/em>, 30.7.1918, 3; Raahe<\/em>, 15.7.1918, 2).<\/p>\n Vankilalaitoksesta vaikuttaakin muodostuneen Hannilalle uusi ura, ja h\u00e4n sai ty\u00f6paikan Tammisaaren pakkoty\u00f6laitoksen kansliasta. 1918\u20131919 h\u00e4n yritti muuttaa rahaksi talon ja irtainta omaisuuttaan Raahessa poismuuton vuoksi sek\u00e4 myi huvilarakennuksen purettavaksi. Hannila vaimoineen ja perheineen juurtui Tammisaareen ja sinne haudattiin my\u00f6s vuonna 1929 tyt\u00e4r Fanny Johanna (Raahen Sanomat<\/em>, 19.11.1918, 4; Kaiku<\/em>, 23.2.1919, 4; Raahen Seutu<\/em>, 30.8.1919, 4; L\u00e4nsi-Uusimaa<\/em>, 4.8.1925, 4; Uusi Suomi<\/em>, 22.2.1929, 3). T\u00e4ll\u00f6in Frans Hannila vaimoineen olivat viel\u00e4 elossa.<\/p>\n <\/p>\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n Mit\u00e4 asioitsija Frans Hannilan ura kertoo oikeudellisesta tietotaidosta Suomessa? Frans Hannila loi itselleen nousujohtoisen uran omassa ekologisessa raahelaisessa lokerossaan, joka perustui laaja-alaisuuteen ja moniyritt\u00e4jyyteen sek\u00e4 monipuolisiin sosiaalisiin verkostoihin paikallisyhteis\u00f6n eri toimintakentill\u00e4. Karttuva taloudellis\u2013hallinnollinen sek\u00e4 oikeudellinen tietotaito tarjosivat Frans Hannilalle mahdollisuuden yhteiskunnalliseen nousuun paikallisyhteis\u00f6ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n nautti yhteis\u00f6ns\u00e4 luottamusta, kunnes h\u00e4n sen omalla toiminnallaan menetti.<\/p>\n Luonnollisesti Hannilan taloudellinen v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6s ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n ja sit\u00e4 seurannut rikostuomio olivat omiaan heikent\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201dnurkkasihteerien\u201d mainetta yleisemminkin. Lis\u00e4ksi tapauksen on t\u00e4ytynyt olla j\u00e4rkytys Raahessa, jossa oli totuttu luottamaan Hannilaan perunkirjoitus-, pes\u00e4nselvitys- ja tilintarkastustaitoihin monien vuosien ajan.<\/p>\n Frans Hannilan hallinnollis\u2013taloudellinen osaaminen olivat kuitenkin sellaista aineetonta p\u00e4\u00e4omaa, jota h\u00e4n saattoi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kaikissa olosuhteissa \u2013 jopa vankilassa. Luottovangit saattoivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00f6ihin vankilan kansliaan, kuten esimerkiksi kuuluisa Ruben Oskar Auervaara (1906\u20131964). Vangit, varsinkin valkokaulusrikolliset, saattoivat my\u00f6s toimia toisten vankien kirjoitusapuna maksua vastaan, kuten Kirsi Vainio-Korhosenkin blogiteksti<\/a> (30.5.2018) turkulaisista irtolaisnaisista ja heid\u00e4n oikeudellisista avustajistaan 1838\u20131848 osoittaa. Hannilallekin se antoi uuden mahdollisuuden avaten oven kaltereiden toiselle puolelle vankilavirkamieheksi.<\/p>\n Hannilan tapaus havainnollistaa oikeudellisen ty\u00f6n ja toimijoiden moninaisuutta. Se osoittaa, kuinka asianajosektorin maallikkotoimijat yhdistiv\u00e4t oikeudellista ty\u00f6t\u00e4 monipuolisesti ja vaihtelevaan kaupalliseen toimintaan, jossa painopiste ehk\u00e4 kuitenkin monilla heist\u00e4 Hannilan lailla sijaitsi. Huutokauppojen pito, perunkirjoitukset, konkurssien hallinnointi ja kiinteist\u00f6kauppojen v\u00e4litys olivat tyypillisi\u00e4 taloutta ja oikeutta yhdist\u00e4vi\u00e4 toimia, joita maallikkoasioitsijat hoitivat. Raahessa oli joka kukkarolle sopivia oikeudellisia palveluja saatavilla, ja Frans Hannila oli monen vuoden ajan yksi alan palveluntarjoajista paikkakunnalla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Mia Korpiola Anna Kuismin on aikaisemmin t\u00e4ss\u00e4 blogissa 21.2.2018 julkaistussa artikkelissaan \u201dNurkkasihteerien kadonnut ammattikunta\u201d\u00a0kirjoittanut maallikkoasianajajista tai asioitsijoista. H\u00e4n on toisessa kirjoituksessaan (6.8.2018) k\u00e4sitellyt sanomalehtitietojen pohjalta joensuulaista asioitsija Pekka Hakkaraista ja t\u00e4m\u00e4n vaiheita. T\u00e4ss\u00e4 blogitekstiss\u00e4ni esittelen lehtitietojen kautta toisen maallikkoasianajajan uraa. Se polveili monelle asioitsijalle tyypilliseen tapaan pienimuotoisesta kaupallisesta toiminnasta (esimerkiksi ty\u00f6paikka- ja kiinteist\u00f6v\u00e4lityksen, eri […]<\/p>\n","protected":false},"author":5114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-639","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/639","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=639"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/639\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":666,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/639\/revisions\/666"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=639"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=639"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=639"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/10\/elinkeinoilmoituksia.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/10\/muut-ilmoitukset.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/10\/lehti-ilmoitus.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/10\/rikos-371x1024.jpg\"){kind=spacer}