<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/11\/\u00d6straNyland03111883.jpg\")
\u00d6stra Nylandin artikkelista ”R\u00e4ttvisa \u00e5t den fattige” 3.11.1883, s. 2.<\/p><\/div>\n
Ensimm\u00e4inen sanomalehtimaininta k\u00f6yh\u00e4inasianajokysymyksest\u00e4 l\u00f6ytyy Helsingfors Dagbladista 6.10.1883 (s. 3) lyhyess\u00e4 jutussa suunnitelmista perustaa k\u00f6yh\u00e4inasianajajan virka Tukholmaan. Kahta viikkoa my\u00f6hemmin 20.10.1883 (s. 2) my\u00f6s \u00c5bo Tidning tarttui samaan aiheeseen. Pidemmin asiaa k\u00e4siteltiin liberaalissa Helsingfors Dagbladissa[1]<\/a> 30.10.1883 (s. 2) artikkelissa, jossa mainittiin Tukholman suunnitelmat sek\u00e4 kokemuksia G\u00f6teborgista, jonne k\u00f6yh\u00e4inasianajajan (fattigsakf\u00f6rare<\/em>) virka oli perustettu jo vuonna 1873. Lopuksi lehti huomautti, ett\u00e4 Suomessakin suurimmissa kaupungeissa olisi syyt\u00e4 pohtia k\u00f6yh\u00e4inasianajajan viran perustamista. Muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin, 3.11.1883, \u00d6stra Nyland oli samalla asialla artikkelissa \u201dR\u00e4ttvisa \u00e5t den fattige\u201d (s. 1-2), jossa kuvailtiin Ruotsin tilannetta, muistutettiin viina-advokaattien haitoista nimenomaan k\u00f6yhille ihmisille ja kehotettiin suomalaiskaupunkejakin k\u00f6yh\u00e4inasianajon j\u00e4rjest\u00e4miseen. Joulukuussa Morgonbladet (8.12.1883, s. 3), Hufvudstadsbladet (11.12.1883, s. 6) ja Nya Pressen (23.12.1883, s. 3) kertoivat k\u00f6yh\u00e4inasianajon j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 Tukholmassa.<\/p>\n <\/p>\n Seuraavan kerran asia nousi lehdist\u00f6ss\u00e4 suuremmin esille toukokuussa 1884, kun Helsingfors Dagblad julkaisi 1.5. (s. 2) kirjoituksen k\u00f6yh\u00e4inasianajon tarpeesta. Esille nostettiin nimenomaisesti kysymys tasa-arvoisuudesta lain edess\u00e4:<\/p>\n \u201dJemlikhet inf\u00f6r lagen har allt ifr\u00e5n hedenh\u00f6s varit en vigtig princip i den svensk-finska r\u00e4tten, liksom ock fordran att lagens skydd skall vara tillg\u00e4ngligt lika v\u00e4l f\u00f6r den fattige som f\u00f6r den rike, f\u00f6r dagl\u00f6naren liksom f\u00f6r ministern. F\u00f6r att denna grundsats skall i n\u00e5gon m\u00e5n kunna praktiskt f\u00f6rverkligas, fordras dock framf\u00f6r allt, att icke okunnigheten om lagens bud och om\u00f6jligheten att f\u00e5r n\u00f6digt bitr\u00e4de vid uppfyllandet af dess f\u00f6reskrifter skola f\u00f6r n\u00e5gon hindra ern\u00e5endet af hans r\u00e4tt.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n Viitaten lehden edellisen syksyn juttuun todettiin, ettei huoli v\u00e4h\u00e4varaisten oikeudellisen avun saannista viel\u00e4 kuitenkaan ollut kantanut hedelm\u00e4\u00e4. Lopuksi lehti viel\u00e4 huomautti, ett\u00e4 nimenomaan p\u00e4\u00e4kaupungin kaupunginvaltuutettujen odottaisi tarttuvan t\u00e4h\u00e4n kysymykseen.<\/p>\n Kes\u00e4 ja alkusyksy 1884 olivat lehdiss\u00e4 hiljaiseloa oikeusapukysymyksen suhteen. Seuraavan kerran asia nousi esille saman vuoden marraskuussa, kun useat lehdet uutisoivat lukuisien helsinkil\u00e4isten kaupunginvaltuustolle tekem\u00e4st\u00e4 aloitteesta (petition<\/em>), jossa ehdotettiin kahden k\u00f6yh\u00e4inasianajajan palkkaamista kunnan varoista Helsinkiin (mm. Folkw\u00e4nnen 5.11.1884, s. 2). T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen sanomalehdiss\u00e4 seurattiin vuonna 1885, kuinka teht\u00e4v\u00e4\u00e4n asetettu komitea esitti kaupunginvaltuustolle yhden k\u00f6yh\u00e4inasianajajan palkkaamista Helsinkiin, ja kuinka tammikuussa 1886 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 aloittaa juris kandidat<\/em> Gustaf Sucksdorff. Tammikuussa k\u00f6yh\u00e4inasianajajan palveluita mainostettiinkin jo lehdiss\u00e4 (mm. Finland 23.1.1886, s.1).<\/p>\n Helsingin k\u00f6yh\u00e4inasianajajan mainos, Finland 23.1.1886, s. 1.<\/p><\/div>\n <\/p>\n Lehdiss\u00e4 ei kuitenkaan raportoitu sit\u00e4, mit\u00e4 oikeusapukysymyksen ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtui vuoden 1884 aikana. Miten lehdiss\u00e4 esitetyst\u00e4 huolesta p\u00e4\u00e4dyttiin siihen, ett\u00e4 42 kaupunkilaista oli allekirjoittanut kaupunginvaltuustolle tehdyn aloitteen? Helsingfors Dagblad heitti kirjoituksessaan pallon Helsingin kaupunginvaltuustolle vappuna 1884. Mutta itse asiassa aihetta oli ehditty k\u00e4sitell\u00e4 ja valmistella jo aiemmin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisaalla: vastaperustetussa Suomen Naisyhdistyksess\u00e4.<\/p>\n Suomen Naisyhdistys (Finsk Kvinnof\u00f6rening<\/em>) perustettiin Helsingiss\u00e4 20.2.1884 \u2013 tosin aluksi nimell\u00e4 Yhdistys naisen aseman parantamiseksi. Hankalaksi koettu nimi muutettiin kuitenkin Suomen Naisyhdistykseksi jo saman kev\u00e4\u00e4n aikana. Naisyhdistyksen taustalla oli vuotta aiemmin perustettu naisten keskusteluyhdistys. Kansainv\u00e4lisen naisliikkeen ajatukset olivat kantautuneet Suomeen ja ne saivat vastakaikua my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Naisyhdistyksen toiminta t\u00e4ht\u00e4si naisen aseman parantamiseen yhteiskunnassa kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huomiota mm. naisten koulutukseen, ty\u00f6skentelymahdollisuuksiin ja oikeuteen tehd\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja omaisuuttaan koskevia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Tavoitteena siinsi my\u00f6s naisten valtiollinen \u00e4\u00e4nioikeus. N\u00e4it\u00e4 ja muita teemoja yhdistys nosti keskustelukysymyksiksi ja esitelm\u00e4aiheiksi. (Korppi-Tommola, Aura (toim.), Tavoitteena tasa-arvo: Suomen Naisyhdistys 125 vuotta, SKS, Helsinki 2009, s. 12-15).<\/p>\n Yksi keskustelukohdista yhdistyksen kokouksessa 2.4.1884 koski k\u00f6yh\u00e4inasianajajan palkkaamista Helsinkiin. Yhdistyksen puheenjohtaja Elisabeth L\u00f6fgren<\/a>\u00a0(1851\u20131931) alusti seuraavasti:<\/p>\n \u201dF\u00f6rslag har gjorts att p\u00e5 f\u00f6reningens initiativ fr\u00e5ga skulle v\u00e4ckas om anskaffandet af en sakf\u00f6rare f\u00f6r obemedlade i Hfors stad.<\/u> F\u00f6r min del finner jag f\u00f6rslaget beaktansv\u00e4rdt o. v\u00e4l kunna falla inom f\u00f6reningens verksamhet. S\u00e5l\u00e4nge de best\u00e5ende lagarna fordra b\u00e5de m\u00e5nga omg\u00e5ngar o. kostnader af den qvinna, som med st\u00f6d af dessa vill f\u00f6rskaffa sig t. ex. boskillnad<\/u>, \u00e4ktenskapsskilnad<\/u> m. m. m\u00e5ste det ovilkorligt anses s\u00e5som en f\u00f6rb\u00e4ttring af den obemedlade qvinnans st\u00e4llning om lagens skydd, s\u00e5dant denna \u00e4r, g\u00f6res f\u00f6r henne tillg\u00e4ngligt. Jag har f\u00f6rskaffat mig upplysningar om fattigsakf\u00f6rare institutionen i G\u00f6teborg<\/u>,[2]<\/a> men f\u00f6rr \u00e4n jag kan meddela F\u00f6reningen de upplysningar jag erh\u00e5llit f\u00e5r jag fr\u00e5ga huruvida F\u00f6reningen besluter att upptaga denna fr\u00e5ga under diskussion.\u201d (Suomen Naisyhdistyksen p\u00f6yt\u00e4kirjat 1884\u20131895, Ca:1-Ca:12, Helsingin Kaupunginarkisto; kaikki tulevat viittaukset Naisyhdistyksen p\u00f6yt\u00e4kirjoihin l\u00f6ytyv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 samasta kansiosta; alleviivaukset alkuper\u00e4isess\u00e4 p\u00f6yt\u00e4kirjassa.)<\/p>\n<\/blockquote>\n <\/p>\n Elisabeth L\u00f6fgren Charles Riisin viimeist\u00e4\u00e4n 1878 ottamassa valokuvassa. Museoviraston kuvakokoelmat, Historian kuvakokoelma.<\/p><\/div>\n Oliko ajatus noussut yhdistyksen piirist\u00e4 vai puheenjohtaja L\u00f6fgrenin keskusteluissa muiden henkil\u00f6iden kanssa, j\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4kirjasta ep\u00e4selv\u00e4ksi. Kokous joka tapauksessa p\u00e4\u00e4tti jatkaa aiheesta keskustelua. Puheenjohtaja luki tietoja G\u00f6teborgin sovintolautakunnan (f\u00f6rlikningsn\u00e4mnd<\/em>) ja k\u00f6yh\u00e4inasianajajan toiminnasta vuodelta 1883, mink\u00e4 j\u00e4lkeen ryhdyttiin keskusteluun. Rouva Kurt\u00e9n katsoi kysymyksen puhtaasti filantrooppisena[3]<\/a> j\u00e4\u00e4v\u00e4n yhdistyksen toiminnan ulkopuolelle. Rouvat L\u00f6fgren, Heikel ja muut sen sijaan katsoivat kysymyksen kuuluvan ehdottomasti yhdistyksen toiminnan piiriin, sill\u00e4 oikeudellinen apu parantaisi nimenomaan k\u00f6yh\u00e4n naisen asemaa, ja jos se joitain miehi\u00e4 samalla auttaisi, niin se ei v\u00e4hent\u00e4isi aiheen merkityst\u00e4 naisille. Niinp\u00e4 yhdistys p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hesty\u00e4 Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaa aiheen tiimoilta ja yritt\u00e4\u00e4 taivuttaa h\u00e4nt\u00e4 esittelem\u00e4\u00e4n asiaa valtuustolle. Keskusteluja k\u00e4ym\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tettiin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 puheenjohtaja L\u00f6fgren sek\u00e4 neiti Ehrnroth<\/a>.<\/p>\n <\/p>\n Paroni Max af Schult\u00e9n Albert Edelfeltin maalauksessa. Wikimedia Commons.<\/p><\/div>\n Seuraavassa kokouksessa 15.4.1884 L\u00f6fgren raportoi k\u00e4ynnist\u00e4 kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paroni af Schult\u00e9nin<\/a> pakeilla. T\u00e4m\u00e4 oli vaikuttanut kiinnostuneelta ja pit\u00e4nyt paperit itsell\u00e4\u00e4n tutustuakseen aiheeseen tarkemmin. Rouva Heikel tiedusteli, miten asia etenisi \u2013 hoitaisiko af Schult\u00e9n sit\u00e4 eteenp\u00e4in vai pit\u00e4isik\u00f6 asiasta tehd\u00e4 aloite (petition<\/em>). L\u00f6fgren vastasi yhdistyksen p\u00e4\u00e4tt\u00e4neen edellisess\u00e4 kokouksessa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 asian af Schult\u00e9nin hoidettavaksi, ja t\u00e4m\u00e4 oli luvannut neuvotella asiasta juristien kanssa. Heikelin mielest\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ei pit\u00e4nyt tyyty\u00e4, vaan olisi syyt\u00e4 tiedustella my\u00f6s muiden kaupunginvaltuutettujen n\u00e4kemyksi\u00e4. L\u00f6fgrenin toistettua kantansa Heikel kuitenkin huomautti, ett\u00e4 af Schult\u00e9nia pit\u00e4isi pyyt\u00e4\u00e4 olla k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 aihetta kaupunginvaltuutettujen kanssa, ennen kuin lehdiss\u00e4 olisi pohjustettu aihetta suotuisasti. Liian aikaisin esitettyn\u00e4 aloite saatettaisiin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomioimatta. Neiti Hjelt<\/a> katsoi, ett\u00e4 kun asia kerran oli j\u00e4tetty af Schult\u00e9nin hoidettavaksi, tulisi t\u00e4m\u00e4n my\u00f6s p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 olisi otollinen aika lehtikirjoittelulle. Rouva Almberg jatkoi, ett\u00e4 yhdistys oli luopunut oikeudestaan valmistella asiaa lehdist\u00f6n kautta. Rouva Kurt\u00e9n puolestaan luotti af Schult\u00e9nin arvostelukykyyn, ettei t\u00e4m\u00e4 esittelisi asiaa kaupunginvaltuutetuille, jollei uskoisi asian l\u00e4pimenoon. Lopulta yhdistys p\u00e4\u00e4tti kuitenkin olla yhteydess\u00e4 uudestaan sek\u00e4 af Schult\u00e9niin ett\u00e4 lehdist\u00f6\u00f6n:<\/p>\n \u201dDervid besl\u00f6ts: att \u00e5nyo meddela sig med Baron Schult\u00e9n och F\u00f6reningen ej anser sig bunden af hans \u00f6nskningar utan vid f\u00f6rsta tillf\u00e4lle taga denne fr\u00e5ga till tals i pressen.<\/u>\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n Naisyhdistyksen p\u00f6yt\u00e4kirjan valossa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin silt\u00e4, ett\u00e4 edell\u00e4 mainittu Helsingfors Dagbladissa kahta viikkoa my\u00f6hemmin ilmestynyt pitk\u00e4 juttu k\u00f6yh\u00e4inasianajon t\u00e4rkeydest\u00e4 oli varsin todenn\u00e4k\u00f6isesti Naisyhdistyksen naisten aloitteesta \u2013 tai ainakin my\u00f6t\u00e4vaikutuksella \u2013 kirjoitettu. Varsinkin lehtijutun lopussa ollut selv\u00e4 vinkki kaupunginvaltuutettujen suuntaan viittaa t\u00e4h\u00e4n. Naisyhdistys antoikin my\u00f6hemmin tunnustusta p\u00e4\u00e4kaupungin lehdille siit\u00e4, ett\u00e4 ne nostivat yleisemp\u00e4\u00e4n keskusteluun yhdistyksen her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 keskustelunaiheita. (Uranuurtajanaisia: Suomen Naisyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkaisu 1884 \u2013 1924, Helsinki 1924, s. 92)<\/p>\n Seuraavan kerran yhdistys k\u00e4sitteli aihetta kokouksessaan 14.5.1884. Tuolloin puheenjohtaja luki luonnoksen (koncept<\/em>) kaupunginvaltuustolle teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 aloitteesta (petition<\/em>), jonka yhdistyksen j\u00e4senet useiden kaupunkilaisten tuella (med underst\u00f6d med flere af Hfors kommun<\/em>) olivat laatineet. Yhdistyksen naiset olivat tyytyv\u00e4isi\u00e4 aloitteeseen ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t, ett\u00e4 se j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kaupunginvaltuustolle sitten kun aika on kaupungin budjetin osalta otollinen \u2013 joko viel\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai tulevana syksyn\u00e4. \u00a0Seuraavassa Naisyhdistyksen kokouksessa 20.5. aloite hyv\u00e4ksyttiin yksimielisesti j\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi ja p\u00e4\u00e4tettiin sen toimittamisesta kaupunginvaltuustolle syksyll\u00e4. Yksityiskohdista sovittaisiin mahdollisimman nopeasti alkusyksyll\u00e4. Lokakuun 6. p\u00e4iv\u00e4n kokouksessa puheenjohtaja L\u00f6fgren luki \u00e4\u00e4neen luettelon kaupunginvaltuutetuista ja p\u00e4\u00e4tettiin keskustella yksitt\u00e4isten valtuutettujen kanssa, jotta heid\u00e4t saataisiin kiinnostuneiksi asiasta. Samalla naiset ker\u00e4isiv\u00e4t allekirjoituksia aloitteeseen. Seuraavassa kokouksessa 29.10.1884 puheenjohtaja kertoi, ett\u00e4 hovineuvos Brummer oli ottanut teht\u00e4v\u00e4kseen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 anomuksen kaupunginvaltuutetuille. Brummerin mukaan rahatoimikamaria ei tarvinnut konsultoida etuk\u00e4teen, sill\u00e4 asiaa valmistelemaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4isiin joka tapauksessa erityinen komitea. Lopuksi kokouksessa luettiin \u00e4\u00e4neen aloitteen allekirjoittaneiden nimet \u2013 n\u00e4it\u00e4 ei kuitenkaan merkattu p\u00f6yt\u00e4kirjaan. Kaupunginvaltuusto asetti 11.11.1884 asiaa valmistelemaan komitean, johon kuuluivat varatuomarit Henr. Borenius ja R. Elving sek\u00e4 senaatinkanslisti J. A. Nordman (Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 1884\u20131887, s. 42). Elving tosin vaihtui sittemmin varatuomari Karl Bergbomiin. \u00a0Komitean mietinn\u00f6ss\u00e4 vuodelta 1885 on painettuna my\u00f6s kyseinen aloite sen allekirjoittajineen (Helsingin kaupunginvaltuuston painetut asiakirjat 1885, Utskottsbet\u00e4nkande i fr\u00e5gan om anst\u00e4llande af fattigsakf\u00f6rare<\/a>, s. 1-2).<\/p>\n <\/p>\n Suomen Naisyhdistyksen p\u00f6yt\u00e4kirja 6.10.1884, Helsingin Kaupunginarkisto. Kuvaaja Marianne Vasara-Aaltonen<\/p><\/div>\n Jostain syyst\u00e4 Naisyhdistyksen p\u00f6yt\u00e4kirjoihin ei ole merkattu aloitteen j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 kaupunginvaltuustolle, eik\u00e4 liioin sit\u00e4, ett\u00e4 valtuusto asetti marraskuussa 1884 komitean valmistelemaan k\u00f6yh\u00e4inasianajajakysymyst\u00e4. Seuraava maininta k\u00f6yh\u00e4inasianajosta l\u00f6ytyy vasta vuoden 1885 joulukuulta, kun 8.12. p\u00f6yt\u00e4kirjassa kerrataan k\u00f6yh\u00e4inasianajajakysymyksen her\u00e4nneen yhdistyksess\u00e4 huhtikuun 1884 kokouksessa ja yhdistyksen aloitteesta j\u00e4tetyn anomuksen valtuustolle. Yhdistys oli tyytyv\u00e4inen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen k\u00f6yh\u00e4inasianajajan palkkaamisesta, mutta harmitteli sit\u00e4, ett\u00e4 asiaa selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asetettu komitea p\u00e4\u00e4tti rajata t\u00e4ysin maksuttoman oikeusavun vain tiettyihin olosuhteisiin (\u201deritt\u00e4in hellytt\u00e4viin tapauksiin\u201d kuten Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta 1885, s. 107 kertoo), muissa tapauksissa asiakkaan pit\u00e4isi maksaa pieni korvaus palveluista. Naisyhdistyksen puheenjohtajan mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rajoitti merkitt\u00e4v\u00e4sti k\u00f6yh\u00e4inasianajosta saatavaa hy\u00f6ty\u00e4, ja oli riski, ett\u00e4 valtuusto ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jatkossa my\u00f6nt\u00e4isi m\u00e4\u00e4r\u00e4rahaa, jos hy\u00f6ty j\u00e4isi pieneksi. Seuraavana vuonna Naisyhdistys ei en\u00e4\u00e4 k\u00e4sitellyt kysymyst\u00e4 oikeusavusta.<\/p>\n <\/p>\n Suomen Naisyhdistyksen l\u00e4hteiden valossa on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 naisliikkeell\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 rooli k\u00f6yh\u00e4inasianajajan viran perustamisessa Helsinkiin 1880-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4.[4]<\/a> Siit\u00e4 huolimatta Naisyhdistyksen aloitteellisuudesta ei l\u00f6yd\u00e4 tietoa esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuuston l\u00e4hteist\u00e4. Kaupunginvaltuuston p\u00f6yt\u00e4kirja 11.11.1884 mainitsee maistraatille saapuneen k\u00f6yh\u00e4inasianajaja-aloitteen ja nime\u00e4\u00e4 komitean (utskott<\/em>) selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa, mutta mit\u00e4\u00e4n tietoa aloitteen alkuper\u00e4st\u00e4 ei mainita (Helsingin kaupunginvaltuuston p\u00f6yt\u00e4kirjat Ca:10, 11.11.1884 \u00a72, Helsingin Kaupunginarkisto). Seuraavana vuonna, 24.11.1885, kaupunginvaltuusto p\u00e4\u00e4tti komitean mietinn\u00f6n pohjalta nimet\u00e4 lautakunnan (n\u00e4mnd<\/em>), jonka teht\u00e4v\u00e4 oli palkata vuodelle 1886 oikeudellisesti koulutettu k\u00f6yh\u00e4inasianajaja. T\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 ei palata alkuper\u00e4isen anomuksen taustaan (Helsingin kaupunginvaltuuston p\u00f6yt\u00e4kirjat Ca:11, 24.11.1885 \u00a712, HKA). My\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaupungin painetuissa kertomuksissa naisyhdistykseen ei viitata mill\u00e4\u00e4n tavoin; ainoa maininta hankkeen alkuper\u00e4st\u00e4 on 42 kaupunkilaisen allekirjoittama aloite.<\/p>\n Folkw\u00e4nnen 5.11.1884, s. 2.<\/p><\/div>\n My\u00f6sk\u00e4\u00e4n lehdist\u00f6ss\u00e4 ei vuosina 1884 ja 1885 noteerattu Naisyhdistyksen vaikutusta k\u00f6yh\u00e4inasianajon j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4. Kun kaupunginvaltuusto otti asian k\u00e4sittelyyn marraskuussa 1884, useat lehdet uutisoivat ison m\u00e4\u00e4r\u00e4n helsinkil\u00e4isi\u00e4 allekirjoittaneen ehdotuksen (mm. Hufvudstadsbladet 6.11.1884, s. 2; \u00c5bo Tidning 6.11.1884, s. 2; Eken\u00e4s Notisblad 11.11.1884, s. 2). Ainoa painettu tieto Naisyhdistyksen vaikutuksesta l\u00f6ytyy 26.2.1885 Nya Pressen -lehdest\u00e4 (s. 3), jossa oli painettuna Suomen Naisyhdistyksen vuosikertomus vuodelta 1884. T\u00e4t\u00e4 ei kuitenkaan voi rinnastaa siihen, ett\u00e4 lehdiss\u00e4 olisi nimenomaan k\u00f6yh\u00e4inasianajokysymyksen yhteydess\u00e4 mainittu Naisyhdistyksen aktiivisuudesta. Vuosikertomuksen lomassa t\u00e4m\u00e4 oli vain yksi asia monista, eik\u00e4 liittynyt sanomalehdiss\u00e4 k\u00e4ytyyn keskusteluun oikeuden saatavuudesta. Vasta vuonna 1887 Vasabladet tiesi kertoa (26.3.1887, s. 1), ett\u00e4 Helsinkiin oli perustettu k\u00f6yh\u00e4inasianajajan virka Suomen Naisyhdistyksen aloitteesta. Suomen Naisyhdistyksen historiikeiss\u00e4kin asia j\u00e4\u00e4 l\u00e4hes mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pienelle huomiolle. Yhdistyksen 90-vuotisjulkaisussa mainitaan lyhyesti aloite oikeusavun j\u00e4rjest\u00e4miseksi (Tuulio, Tyyni \u2013 Halila, Anja: Suomen Naisyhdistys 1884\u20131974, Helsinki 1975, s. 7-8) ja 125-vuotiskirjassa viel\u00e4 t\u00e4t\u00e4kin lyhyemmin yhdistyksen toimintaa vuosina 1884\u20131893 p\u00e4hkin\u00e4nkuoressa kuvaavassa jaksossa: \u201dHelsinkiin saadaan k\u00f6yhien asianajaja ja perustetaan ty\u00f6nv\u00e4litystoimisto [\u2026]\u201d (Korppi-Tommola (toim.) 2009, s. 235). Yhdistyksen 25-, 40- ja 100-vuotistaipaleita muistavissa kirjoissa aiheesta ei l\u00f6ydy mit\u00e4\u00e4n mainintaa.<\/p>\n <\/p>\n N\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin silt\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4inen kiinnostus suomalaisen oikeusavun historiaan ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on painanut unholaan my\u00f6s naisliikkeen roolin oikeusavun syntyhistoriassa.[5]<\/a> Naisliikkeen historiikeiss\u00e4 puolestaan t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4t kysymykset, esim. naisten \u00e4\u00e4nioikeus ovat olleet korostuneemmassa asemassa. Naisten osoittamassa kiinnostuksessa oikeusavun j\u00e4rjest\u00e4miseen ei ole kyse kuitenkaan v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isest\u00e4 asiasta. Yhdistyksen naiset lobbasivat aktiivisesti kysymyst\u00e4 k\u00f6yh\u00e4inasianajajasta, pohtivat strategiaa, miten asiaa saisi parhaiten edistetty\u00e4, ja j\u00e4rjestiv\u00e4t nimienkeruun anomusta varten. Oikeusavun teema oli toki tapetilla muutenkin 1880-luvulla, ja my\u00f6s ilman Naisyhdistyksen panosta k\u00f6yh\u00e4inasianajajan saamista Helsinkiin tuskin olisi jouduttu odottamaan kovin montaa vuotta. Silti on merkitt\u00e4v\u00e4 havainto, ett\u00e4 oikeusapukysymys oli t\u00e4rke\u00e4 naisliikkeen agendalla ja naiset rupesivat ajamaan sit\u00e4 tarmokkaasti heti j\u00e4rjest\u00e4ydytty\u00e4\u00e4n. Tausta-ajatuksena oli nimenomaan k\u00f6yh\u00e4n naisen oikeudellisen aseman parantaminen auttamalla t\u00e4t\u00e4 mm. perheoikeudellisissa asioissa. Siten se kytkeytyy laajemminkin Naisyhdistyksen yhteiskuntapoliittisiin tavoitteisiin 1800-luvun viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n [1]<\/a> Helsingfors Dagbladista lis\u00e4\u00e4 ks. Landgren, Lars: \u201dKieli ja aate \u2013 politisoituva sanomalehdist\u00f6 1860\u20131889\u201d, teoksessa Suomen lehdist\u00f6n historia 1, Sanomalehdist\u00f6n vaiheet vuoteen 1905 (toim. P\u00e4ivi\u00f6 Tommila), Kuopio 1988, s. 294-300.<\/p>\n [2]<\/a> My\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 p\u00f6yt\u00e4kirjasta 20.9.1884 k\u00e4y toisen asian yhteydess\u00e4 ilmi, ett\u00e4 yhdistyksell\u00e4 oli kontaktit G\u00f6teborgin naisyhdistykseen.<\/p>\n [3]<\/a> Filantropian noususta 1880-luvun Helsingiss\u00e4, ks. \u00c5str\u00f6m, Sven-Erik: \u201cKaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa\u201d, teoksessa Helsingin kaupungin historia, IV osa, ajanjakso 1875\u20131918, j\u00e4lkimm\u00e4inen nide, Helsinki 1956, s. 267.<\/p>\n\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/11\/koyh-aa_mainos_Finland23011886pieni-300x198.jpg\")
\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/11\/Lofgren.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/11\/Max_af_Schulten-179x300.jpg\")
\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/11\/naisyhdistyksenptk06101884-1024x635.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2018\/11\/Folkw\u00e4nnen_uutinen05111884.jpg\")