{"id":722,"date":"2018-11-27T19:49:23","date_gmt":"2018-11-27T19:49:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/?p=722"},"modified":"2018-11-27T19:49:23","modified_gmt":"2018-11-27T19:49:23","slug":"nurkkasihteerit-sanomalehtien-polemiikeissa-1800-luvulla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/2018\/11\/27\/nurkkasihteerit-sanomalehtien-polemiikeissa-1800-luvulla\/","title":{"rendered":"Nurkkasihteerit sanomalehtien polemiikeissa 1800-luvulla"},"content":{"rendered":"

Anna Kuismin<\/p>\n

 <\/p>\n

1800-luvulla suomalaisissa sanomalehdiss\u00e4 julkaistiin ns. maaseutukirjeit\u00e4. Laura Starkin mukaan paikallisten uutisten lis\u00e4ksi kirjeenvaihtajat kattoivat laajan valikoiman erilaisia aiheita: \u201duseimmiten raportoitiin s\u00e4\u00e4st\u00e4, sadonkorjuusta ja katovuosista, markkinoista, sairauksista ja epidemioista, rikoksista, v\u00e4kivallasta, tulipaloista ja onnettomuuksista, rahan puutteesta, almujen lahjoitta\u00admisesta k\u00f6yhille, yrityksist\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 susia, nuorten koulutuksen tilasta, paikallisten kirkkojen rakentamisesta, juoppouden kiroista sek\u00e4 viinan kotipolton eduista (ja useimmiten) haitoista. Maalaismiehet my\u00f6s valittivat maaseudun naisten ja nuorison pr\u00f6yst\u00e4ilyst\u00e4 ja kalliista muoti\u00advaatteista.\u201d<\/p>\n

Starkin mukaan kirjoittajien yhten\u00e4 motiivina oli halu kuvailla, miten kirjoittajan kotipit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 otettiin askeleita kohti modernia kehityst\u00e4 ja sivistyst\u00e4. Usein oma pit\u00e4j\u00e4 esitettiin parempana kuin naapuripaikkakunta. Toisaalta kansanihmiset tarttuivat sanomalehti\u00adjulkisuuden tarjoamaan tilaisuuteen tuoda paikalliset valtakamppailunsa pit\u00e4j\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4 kansalliselle areenalle.<\/p>\n

Tarkastelen seuraavassa paria polemiikkia, joissa sivutaan nurkkasihteereit\u00e4 ja heid\u00e4n mainettaan. Molemmissa puhutaan sek\u00e4 aidasta ett\u00e4 aidan seip\u00e4\u00e4st\u00e4, esitet\u00e4\u00e4n k\u00e4rjekk\u00e4it\u00e4 kannanottoja ja takerrutaan toisen osapuolen sanoihin \u2013 aivan kuten nykyisiss\u00e4 nettikeskusteluissa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Lakikirjat, turhat riidat ja nurkkasihteerit<\/p>\n

Nimimerkki A. K. kirjoittaa Suomettaressa <\/em>13.5.1853, ett\u00e4 Juvan k\u00e4r\u00e4jille on tuotu noin 600 juttua. K\u00e4r\u00e4jille menn\u00e4\u00e4n usein v\u00e4\u00e4rist\u00e4 tai v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 asioista, v\u00e4itt\u00e4\u00e4 A.K. ja valittaa lakiasioiden huonoa tuntemusta:<\/p>\n

Lain taito on t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in aiwan huono, eik\u00e4 saatakkaan olla suuri, koska harwassa talossa l\u00f6ytyy lakikirjaa; moni ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uskalla hankkia eik\u00e4 lukea lakikirjoja. Aiwan kummia kokemuksia olen t\u00e4m\u00e4n suhteen tehnyt, joista woipi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, miten typer\u00f6it\u00e4 luuloja kansan seassa wiel\u00e4 on wallalla. Kuka tuota uskoisi, ett\u00e4 esim. lain tutkiminen ja tunteminen talonpojilta, paremmin kuin muiltakaan s\u00e4\u00e4dyilt\u00e4 Suomenmaassa, olisi kielletty, olleteki kuin meill\u00e4 l\u00f6ytyy suomenkielisi\u00e4 lakikirjoja, usiamman laatuisiaki kirjakaupoissa ostettawina?<\/p><\/blockquote>\n

\"\"

Suometar 13.5.1853<\/p><\/div>\n

Harva uskaltaa lainata lakikirjaa, muka sakkojen pelosta \u2013 n\u00e4in outoja luuloja A.K. oli Juvalla kohdannut. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kaltaisten ep\u00e4luulojen her\u00e4tt\u00e4ji\u00e4 ovat renttuherrat ja nurkkaherrat, jotka el\u00e4v\u00e4t kansan tyhmyydest\u00e4 ja taitamattomuudesta. \u201dN\u00e4iden riiwattu suku se on, joka kansaan kokee penata milloin mit\u00e4kin, ett\u00e4 elatuskeino heilt\u00e4 ei loppuisi; sill\u00e4 kuta raakaisempi kansa on, sit\u00e4 onnellisemmat mainitun laiset walistuksen yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4t owat.\u201d<\/p>\n

A.K. korostaa, ett\u00e4 talonpoikien kannattaisi hankkia lakikirjoja ja monenlaisia muitakin kirjoja, jonka seurauksena katoaisivat \u201dkaikki nurkkariiwalit, kaikki tyhj\u00e4t k\u00e4r\u00e4j\u00e4n k\u00e4ynnit, raakaiset tanssin pidot, kortinly\u00f6nnit j. m. s.\u201d Kirjoittaja arvioi, ett\u00e4 paitsi menetetty\u00e4 ty\u00f6aikaa \u2013 k\u00e4r\u00e4jiin menee vuodessa kymmenen viikkoa \u2013 turhiin riitoihin Juvalla kuluu noin 17000 ruplaa. T\u00e4m\u00e4 raha voitaisiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kouluihin ja kirjoihin.<\/p>\n

Nimimerkki J. L\u2013n vastasi kirjoitukseen Suomettaressa<\/em> 17.6.1853. H\u00e4n ei ollut tavannut Juvalla ihmisi\u00e4, jotka pit\u00e4isiv\u00e4t lakikirjoja kiellettyin\u00e4. J. L\u2013n:n mielest\u00e4 renttuherra on k\u00e4ynyt koulua mutta sortunut juoppouteen ja el\u00e4\u00e4 erotettuna siistimm\u00e4st\u00e4 herrasv\u00e4est\u00e4. T\u00e4llaisia herroja Juvalla ei ole. Nurkkaherroja h\u00e4n ei tunne, mutta Juvalla on kyll\u00e4 \u201dsuottaherroja\u201d, jotka herrastelevat kuka mill\u00e4kin asialla. Monella heist\u00e4 on juttuja k\u00e4r\u00e4jill\u00e4. Suottaherrat juurruttavat ihmisiin intoa k\u00e4r\u00e4j\u00e4nk\u00e4yntiin, kirjoittaa J. L\u2013n. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n tulee yhtyneeksi A.K.:n v\u00e4itteeseen. Lakikirjojen suhteen h\u00e4n on eri mielt\u00e4. H\u00e4n kysyy, tahtooko A. K. m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 lakikirjoja kansalle lukutaidon opetuskirjoiksi – mit\u00e4 siit\u00e4 tulisi, jos yksinkertaisella kansalla olisi vain \u201dihmisten kirjoittamat lakikirjat jokapaiw\u00e4isen\u00e4 ojennusnuorana?\u201d Jos A. K:ta vaadittaisiin selostamaan lainopillisten kirjain sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, h\u00e4nen yrityksens\u00e4 varmaankin j\u00e4isi kesken. Talonpoika voi toki lukea lakikirjoja ja asetuksia, kunhan se ei johda siihen ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee suottaherra tai itseviisas, mutta huonomman lukijan on parasta ottaa avukseen lainoppinut. Sit\u00e4 paitsi riidanhalu poistuu lukemalla Raamattua, opastaa J. L\u2013n.<\/p>\n

A.K.:n \u201dN\u00f6yr\u00e4 wastaus J. L\u2013n:lle\u201d julkaistiin Suomettaressa<\/em> 12.8.1853. A.K. ihmettelee, miksi h\u00e4nen kirjoituksensa on saanut J. L \u2013 n:n parkaisemaan niin kovaa ja tekem\u00e4\u00e4n sek\u00e4 asiaan kuuluvia ett\u00e4 asiasta poikkeaviakin muistutuksia. A.K. halusi tuoda esiin, ett\u00e4 renttuherrat kaikkialla maassa hy\u00f6tyv\u00e4t talonpoikien pit\u00e4misest\u00e4 pimennossa:<\/p>\n

(–) sanon ainoastansa lyhyk\u00e4isesti renttuherroiksi kaikkia niit\u00e4, jotka kielt\u00e4w\u00e4t meilt\u00e4 walistusta, jotka oman woiton pyynn\u00f6st\u00e4 wihaawat meid\u00e4n siwistytt\u00e4mist\u00e4, jotka ik\u00e4nkuin luulewat Jumalan luoneen meid\u00e4t heikommillahengen lahjoilla, ettemme walistusta woisi kantaa, niinkuin muut eli he itset, ja ett\u00e4 t\u00e4mm\u00f6isi\u00e4 yst\u00e4wi\u00e4 l\u00f6ytyy kyllin seassamme, joiden puheen partena tawallisesti on: tee talonpojalle oikein, mutta ei milloinkaan hyw\u00e4\u00e4, sit\u00e4 ei kiell\u00e4 kukaan, joka w\u00e4h\u00e4nkin on kuullustellut asian haaraa maassamme, ja n\u00e4m\u00e4 owat, jotka yll\u00e4pit\u00e4w\u00e4t ja mielell\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kew\u00e4t, ett\u00e4 me talonpojat riitelemme, waikka wanhoista saappaan warisista, niin kuin tied\u00e4n muutamassa Juwan rajapit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 ei kauwan sitten tapahtuneen.<\/p><\/blockquote>\n

Lakikirjoista A.K. kirjoitti siksi, ett\u00e4 niit\u00e4 lukemalla talonpoika voisi ajaa itse asioitaan turvautumatta renttuherrojen apuun.<\/p>\n

J. L\u2013n jatkoi polemiikkia Suomettaressa<\/em> 26.8.1853. Vaikka A.K. oli korostanut kirjoittavansa nurkkakirjurikysymyksest\u00e4 yleens\u00e4, J. L\u2013n pysyttelee Juvan tilanteessa. H\u00e4nen mukaansa \u201dne w\u00e4h\u00e4t herrasmiehet, jotka pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4mme nyky\u00e4\u00e4n asuwat, owat niin hyw\u00e4ntahtoisia, ett\u00e4 he kyll\u00e4 neuwowat talonpoikaa oikeassa asiassa (–).\u201d. H\u00e4n piikittelee A.K.:ta, joka oli siteerannut herrojen puheenpartta ja osoittaa n\u00e4in olevansa oppineempi kuin polemiikin toinen osapuoli:<\/p>\n

Ihmetelt\u00e4w\u00e4 on kuitenkin, kuin A. K., niinkuin umpi suomalainen, taisi suomentaa sen herrasmiehilt\u00e4 ennen wanhaan yleisesti k\u00e4ytetyn ruotsalaisen puheen parren: g\u00f6r \u00e5t Bonden r\u00e4tt, men aldrig godt, (Tee talonpojalle oikein, mutta ei milloinkaan hyw\u00e4\u00e4,) sill\u00e4 muka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 herrasmiesten wiel\u00e4 olewan siin\u00e4 luulossa, ett\u00e4 talonpojat eiw\u00e4t ansaitse herrasmiehilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyw\u00e4tekoa; luultawasti oli h\u00e4nell\u00e4 t\u00e4m\u00e4n wastauksen kokoonpanossa joku ruotsinkielen taitawa apuna.<\/p><\/blockquote>\n

J. L\u2013n palaa viel\u00e4 kysymykseen lakikirjojen lukemisesta. H\u00e4n halua est\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n lukemasta lakikirjoja, mutta omantunnon laki Jumalan kymmenen k\u00e4sky\u00e4 ovat olennaisia ohjenuoria seurattaviksi. \u201dAhneus, haureus ja kiukku synnytt\u00e4v\u00e4t riitoja, siin\u00e4 kolme renttuherraa!\u201d Kansakoulujen perustamisen t\u00e4rkeydest\u00e4 h\u00e4n on samaa mielt\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Nurkkasihteeri Nummen pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4<\/p>\n

Sanomia Turusta <\/em>-lehdess\u00e4 julkaistiin 7.2.1873 kirje \u201dNummen pit\u00e4j\u00e4st\u00e4\u201d. Kirjoittaja paheksuu sit\u00e4, ett\u00e4 kuntakokoukseen oli tullut \u00e4\u00e4nioikeutta vailla olevaa v\u00e4ke\u00e4. T\u00e4h\u00e4n syyp\u00e4\u00e4n\u00e4 ovat paikkakunnalla oleskelevat nurkka-sihteerit, jotka \u201dsuurella lain-taitawuudellansa, matkaansaattawat naurettawaa oikeuden k\u00e4ynti\u00e4kin kunnassa.\u201d<\/p>\n

Vastine julkaistiin 21.2.1873. Siin\u00e4 edellist\u00e4 kirjoittajaa nimitet\u00e4\u00e4n \u201dNummen kukoksi\u201d, joka on her\u00e4nnyt oltuaan vaiti monta vuotta, mutta korottanut nyt \u00e4\u00e4nens\u00e4 \u201dwuodattaaksensa sit\u00e4 sappea, jota h\u00e4n pitk\u00e4n ajan on pit\u00e4nyt siin\u00e4 kuoressa, joka peitt\u00e4\u00e4 tuon taitawan laulajan muutoin heikkoja luonnonlahjoja.\u201d Kirjoittaja selitt\u00e4\u00e4 osallistumistaan kokouksiin seuraavalla tavalla:<\/p>\n

Wiime wuoden alussa kuulutettiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen kuntakokous N. pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4, jossa oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 walita wierasmies waarinpit\u00e4j\u00e4lle eli kontroll\u00f6rille n. k. Kairisten wiinapolttimosta. Kokous ei ollut lailliseen aikaan kuulutettu, waalitoimitus tapahtui muutoin niin ja n\u00e4in sek\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi, muutamain henkil\u00f6iden harrastuksesta, sill\u00e4 tawoin, ett\u00e4 se mies, joka siihen asti oli pit\u00e4nyt wirkaa, tuli, mutta \u00e4\u00e4niluku oli yht\u00e4 iso (158), pois tungetuksi ja er\u00e4s suutari h\u00e4nen sijaansa wirkaan asetetuksi. Tuo pois tungettu ja w\u00e4\u00e4ryydell\u00e4 kohdeltu henkil\u00f6 tietysti ilmoitti tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja pyysi minua kirjoittamaan walituskirjaa herra Kuwern\u00f6\u00f6rille, jonka my\u00f6skin tein.<\/p><\/blockquote>\n

Kuvern\u00f6\u00f6ri oli kumonnut kunnallishallituksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt uuden vaalin pidett\u00e4v\u00e4ksi, selitt\u00e4\u00e4 vastineen kirjoittaja. H\u00e4n kokee kirjoituksen loukkaavana ja harkitsee asiassa oikeustoimia. Vastineen lopussa h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 kirjoitust\u00f6idens\u00e4 laatua:<\/p>\n

Sit\u00e4 paitsi saan tiedoksi antaa, ett\u00e4 min\u00e4 oleskellessani N. pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 el\u00e4tin itseni ansiolla, jonka sain kirjoitust\u00f6ill\u00e4 wirastoille, joihin \u201dNummen kukko\u201d tuskin saapi pist\u00e4\u00e4 nokkaansa, kun \u201dNummen kukko\u201d sit\u00e4 wastoin samaan aikaan kulki nurkasta nurkkaan tekem\u00e4ss\u00e4 testamentteja, kalunkirjoituksia ja welkakirjoja sek\u00e4 toimittamassa huutokauppoja ynn\u00e4 muuta ja siis lienee enemm\u00e4n kuin min\u00e4 ansainnut h\u00e4w\u00e4istysnimen<\/p>\n

\u201dNurkkasihteeri\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n

\"\"

Sanomia Turusta 21.2.1873.<\/p><\/div>\n

Polemiikista k\u00e4y siis ilmi, ett\u00e4 kumpikin kirjurina toiminut haukkui toista nurkkasihteeriksi. Olisiko kiistan yhten\u00e4 syyn\u00e4 kilpailu kirjurin t\u00f6ist\u00e4?<\/p>\n

1800-luvun polemiikkeja seuratessa syntyy samanlainen vaikutelma kuin nykyisest\u00e4 nettikeskustelusta: molemmissa on tahallisia tai tahattomia v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksi\u00e4, asian vierest\u00e4 puhumista, k\u00e4rjistyst\u00e4 ja puhetta loukkauksista. Nummella toimineiden kirjureiden kiistaan liittyy toimittajan huomautus, joka tuo mieleen nykyisten keskustelupalstojen moderaattorien teht\u00e4v\u00e4n:<\/p>\n

Edell\u00e4 olewalta wastauskirjeelt\u00e4 emme ole saattaneet kielt\u00e4\u00e4 tilaa lehdess\u00e4mme. Mutta sen ohessa toiwomme kuitenkin, ett\u2019ei lehden ahtaita palstoja en\u00e4\u00e4 ahdisteta sellaisilla ik\u00e4will\u00e4 rettel\u00f6ill\u00e4, joissa riitaweljet molemmin puolin sopimattomasti solwaawat toisiansa, ja jotka eiw\u00e4t mill\u00e4\u00e4n tawalla huwita eik\u00e4 hy\u00f6dyt\u00e4 sanomain muita lukijoita. \u2013 Er\u00e4\u00e4n l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n mainitseman asian olemme j\u00e4tt\u00e4neet julkaisematta, koska se wiel\u00e4 on riidanalainen.<\/p>\n

(Sanomia Turusta <\/em>21.2.1873)<\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteit\u00e4:<\/p>\n

Laura Stark, Sanomalehtien maaseutukirjeet. Itseilmaisun into ja lehdist\u00f6n portinvartijat. Teoksessa Kyn\u00e4ll\u00e4 kynt\u00e4j\u00e4t. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa<\/em>. Toim. Lea Laitinen & Kati Mikkola. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2013, 145\u2013177.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"

Sanomia Turusta 21.2.1873<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Anna Kuismin   1800-luvulla suomalaisissa sanomalehdiss\u00e4 julkaistiin ns. maaseutukirjeit\u00e4. Laura Starkin mukaan paikallisten uutisten lis\u00e4ksi kirjeenvaihtajat kattoivat laajan valikoiman erilaisia aiheita: \u201duseimmiten raportoitiin s\u00e4\u00e4st\u00e4, sadonkorjuusta ja katovuosista, markkinoista, sairauksista ja epidemioista, rikoksista, v\u00e4kivallasta, tulipaloista ja onnettomuuksista, rahan puutteesta, almujen lahjoitta\u00admisesta k\u00f6yhille, yrityksist\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 susia, nuorten koulutuksen tilasta, paikallisten kirkkojen rakentamisesta, juoppouden kiroista sek\u00e4 viinan kotipolton […]<\/p>\n","protected":false},"author":5114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-722","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=722"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":734,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722\/revisions\/734"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=722"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=722"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=722"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}