Sitten torkkuuvat tuvissa<\/p>\n
Oikeutta istuttaissa,<\/p>\n
Virka vaihtuupi uneksi,<\/p>\n
Heist\u00e4 tulee vanhat herrat.<\/p><\/blockquote>\n
Juho Reijosen kertomuksessa \u201dKoskelan ukko\u201d (1885) min\u00e4kertojasta tehd\u00e4\u00e4n lautamies: \u201dTavallisesti istua t\u00f6k\u00f6tin lakituvassa kiiski\u00e4 onkien, niin kuin yleinen siivo tapa vaati. Eik\u00e4 sit\u00e4 uskoisi kuinka raukaisevaa tuo lautamiehen\u00e4 oleminen onkin; siin\u00e4 ei vaan tahdo silm\u00e4t auki pysy\u00e4, jos ei pane tikkuja p\u00f6nk\u00e4ksi, niinkuin Jaakko Tervo teki.\u201d Vuonna 1889 pilalehti Matti Meik\u00e4l\u00e4isess\u00e4 <\/em>kerrottiin, ett\u00e4 lautamiehen on osattava nukkua istuallaan, mutta varottava kuorsaamasta liian kovaa \u2013 ja lattialle ei saanut pudota useammin kuin viisi kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Herastuomarin eli kokeneen lautamiehen vaatimukset olivat viel\u00e4 kovemmat: h\u00e4nen piti pysty\u00e4 nukkumaan seisaallaan.<\/p>\n Torkkuvat lautamiehet mainitaan Lauri Pohjanp\u00e4\u00e4n el\u00e4inrunossa \u201dK\u00e4r\u00e4jill\u00e4\u201d (1924). Lautamiehin\u00e4 toimivat varikset \u201dnuokkui penkkej\u00e4 pitkin, \/ v\u00e4synein\u00e4 seist\u00e4 nuuhotti \/ jo korpit, viskaalitkin\u201d. Aihelma esiintyy my\u00f6s Eeva Joenpelon romaanissa Sataa suolaista vett\u00e4<\/em> (1978):<\/p>\n Herastuomarin titteli vilkutti h\u00e4nelle [lautamies Oskar H\u00e4nniselle] kaukaa, tai esitti lurituksiaan kuin tuntematon lintu. Titteli, titteli, mutta voiko sit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4? Nytkin puoti oli kiinni, kun h\u00e4nen piti kunniansa per\u00e4\u00e4n istua t\u00e4ss\u00e4 ja antaa my\u00f6ten sillekin naurunalaiselle asialle, ett\u00e4 lautamiehet torkkuivat. Torkutti h\u00e4nt\u00e4kin, unetti niin, ett\u00e4 niska oli pystyss\u00e4 pit\u00e4misen yritt\u00e4misest\u00e4 aivan arkana. Ja silm\u00e4luomet vetistiv\u00e4t kun eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet toisiaan vasten.<\/p><\/blockquote>\n <\/p>\n Miksi lautamiehet torkkuvat? Mit\u00e4 torkkumisesta seuraa? Miksi aihelma on pit\u00e4nyt pintansa?<\/p>\n <\/p>\n Pitk\u00e4veteiset istunnot<\/p>\n K\u00e4r\u00e4jill\u00e4 luettiin \u00e4\u00e4neen pitki\u00e4 ja ik\u00e4vi\u00e4 asiakirjoja, ja talonpojat olivat tottumattomia paikoillaan olemiseen \u2013 ei siis ihme, ett\u00e4 lautamiehi\u00e4 nukutti. Ilmi\u00f6st\u00e4 syntyi monenlaisia kaskuja. Yhdess\u00e4 niist\u00e4 kerrotaan, ett\u00e4 torkkuva lautamies luuli olevansa kotonaan, \u201dkuin kovalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja kaikkien kuullen saneli: \u2019kyll\u00e4 jo olis aika vierailla menn\u00e4 kotiansa, ett\u00e4 talonv\u00e4ki sais ruveta levolle!\u2019, samassa vet\u00e4en saapasta jalastansa ja laskien se lattialle ett\u00e4 lapsahti.\u201d<\/p>\n V\u00e4in\u00f6 Katajan kertomuksessa \u201dLautamiesten penkilt\u00e4\u201d (1907) kuvataan mainiosti, kuinka oikeudenk\u00e4ynnin seuraaminen on rankkaa puuhaa:<\/p>\n Lautamiehill\u00e4 tulee tukalaksi ja vaikeaksi siin\u00e4 penkill\u00e4\u00e4n istua: v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 ja haukotuttaa. Ajatukset eiv\u00e4t jaksa seurata asiain kulkua, ja todistajain puheetkin tuntuvat tulevan jostakin hyvin kaukaa, \u2014 josta ei kuulu kuin jonkunlaista hymin\u00e4\u00e4. Ruumista raukaisee t\u00e4m\u00e4 istuminen, s\u00e4rkee s\u00e4\u00e4ri\u00e4, pakottaa pakaroita, ja unisina harhailevat silm\u00e4t pitkin oikeussalin permantoa\u2026<\/p>\n (–) Vaikka ei se oikeastaan ole istumista tuo heid\u00e4n olonsa penkill\u00e4: mik\u00e4 puoli nukuksissa, kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t polvia vasten ja k\u00e4mmenet leukoja pidellen, etukumarassa torkkuu, mik\u00e4 taas nojaa selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 sein\u00e4\u00e4n, oikaisee koivet niin pitk\u00e4lle kuin ulottuvat ja haukottelee niin, ett\u00e4 leuat vaivojaan valittavat, mik\u00e4 taas istuu k\u00e4det polvia vasten, p\u00e4\u00e4 retkallaan niitten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja nukkumista tekee.<\/p><\/blockquote>\n M\u00e4kikyl\u00e4n lautamies kaipaa k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuvan ulkopuolelle, jossa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kiihkeit\u00e4 poliittisia keskusteluja. \u201dJo viho viimein nousee korkea oikeus ja juoksujalassa rynnist\u00e4\u00e4 lautamiesten lauma p\u00f6yd\u00e4n luo, hyvill\u00e4\u00e4n ja naurussa suin. Ja saatuaan kurkkuaan kastella liittyv\u00e4t hekin v\u00e4ittelij\u00e4in parveen\u2026\u201d<\/p>\n Paitsi oikeussalissa, my\u00f6s kirkossa nukutti. Ongelma oli niin vakava, ett\u00e4 kirkonvartijan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli her\u00e4tell\u00e4 uneen vaipuneita. Johannes H\u00e4yh\u00e4n vuonna 1893 julkaistussa kirjassa kuvataan vanhan ajan unilukkaria keppeineen:<\/p>\n Unilukkari (suntio) k\u00e4veli ymp\u00e4ri kirkkoa paikasta toiseen k\u00e4dess\u00e4 pitk\u00e4 ruohonp\u00e4inen keppi, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli rengas. H\u00e4n ajoi sill\u00e4 koirat ulos kirkosta ja havahdutti saarnav\u00e4rssy\u00e4 laulettaessa Huutsen Simon, joka her\u00e4tty\u00e4\u00e4n alkoi laulaa ”halee, halee”. (–) Kun rovasti saarnatessaan n\u00e4ki muutamain miesten torkkuvan, h\u00e4n torui ja sanoi: \u2013 \u00a0Virren alla virkku ja saarnan alla torkku, ei se ole oikeaa Jumalan palvelusta.<\/p><\/blockquote>\n <\/p>\n Nukkuvan lautamiehen tuomio<\/p>\n Torkkumiselle oli muitakin syit\u00e4 kuin pitk\u00e4veteisten asioiden kuunteleminen ja tottumattomuus paikoillaan olemiseen. K\u00e4r\u00e4j\u00e4t saattoivat kest\u00e4\u00e4 useita viikkoja, ja lautamiehet istuivat iltaa lasin \u00e4\u00e4ress\u00e4. Paavo Korhosen \u201dRuno viinasta\u201d antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 viina tekee lautamiehist\u00e4 paitsi uneliaita, my\u00f6s puolueellisia:<\/p>\n Lautamiehet laitteleepi<\/p>\n Juttumiesten mielt\u00e4 my\u00f6ten:<\/p>\n Kuin k\u00e4yv\u00e4t k\u00e4r\u00e4j\u00e4miesten<\/p>\n Arkun kautta kaiket \u00f6iset,<\/p>\n Virka vaihtuupi uneksi,<\/p>\n Heist\u00e4 tulee vanhat herrat.<\/p><\/blockquote>\n <\/p>\n Alkoholin seuraukset tulevat esiin my\u00f6s Oulun Wiikko-Sanomissa <\/em>1830 kerrotussa kaskussa, jossa lautamies oli k\u00e4r\u00e4j\u00e4tupaan menness\u00e4\u00e4n sattunut ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n liiaksi. Matkalla h\u00e4n osti ison kalan, jonka h\u00e4n l\u00e4hetti kotiinsa palvelijansa mukana. H\u00e4n pyysi t\u00e4t\u00e4 sanomaan, ett\u00e4 puolet kalasta piti paistaa ja toinen puoli keitt\u00e4\u00e4:<\/p>\n Istuttua oikeuteen alko h\u00e4nt\u00e4 painostaa ja h\u00e4n nukahti. Sill\u00e4 aikaa tutkittiin rikos asiata. Tutkittuansa k\u00e4ski tuomari kanteen alaisen menn\u00e4 ulos ja alkain lautakunnan kansa keskustella p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 wasten, kysy h\u00e4n my\u00f6s torkkujalta mit\u00e4 h\u00e4n sano t\u00e4st\u00e4 syyp\u00e4\u00e4st\u00e4. \u201dJo h\u00e4n min\u00e4 olen sanonut ett\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 puoli keitt\u00e4\u00e4 ja puoli paistaa.\u201d<\/p><\/blockquote>\n Oulun Wiikko-Sanomia 11.9.1830, s. 3.<\/p><\/div>\n <\/p>\n V\u00e4\u00e4r\u00e4n tuomion tulee lausuneeksi my\u00f6s juhlimassa ollut lapualainen lautamies, joka nukahti kesken viinankeittojutun k\u00e4sittelyn. Sitten vuorossa oli lapsenelatusasia. Tuomari koputti nuijalla p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja kysyi lautamiesten mielipidett\u00e4: \u201dNukkunu lautamies her\u00e4s, pomppas seisomahan ja \u00e4ysk\u00e4\u00e4si: \u2013 Sata markkaa sakkua ja vehkehet pois.\u201d<\/p>\n Nimismies seisoo juopuneen lautamiehen edess\u00e4 suojellakseen t\u00e4t\u00e4 tuomarin katseelta 1837 Mehil\u00e4isess\u00e4<\/em> julkaistussa jutussa. Lautamies nukahtaa ja n\u00e4kee unta hevoskaupoista. Kun tuomari julistaa johonkin rikokseen syyllistyneelle viisitoista paria, lautamies kiljaisee:<\/p>\n \u201dhui, hai! wiisitoista! \u2013 olisit wiisikymment\u00e4 ees sanonut, ei w\u00e4hemm\u00e4st\u00e4 puhettakaan. \u201dMit\u00e4 se oli,\u201d kys\u00e4isi tuomari. \u201dIlman hewosiaan kuuluwat pihalla waihtelewan,\u201d wastasi nimismies; Arwattawasti oli lautamiehell\u00e4 wiisikymment\u00e4 riksi\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n hewosestaan hintaa eli p\u00e4\u00e4llist\u00e4 saada, waan joka nyt n\u00e4in sopimattomasti tuliwat ruomarin wiidentoista raippawitsan kanssa sekaumaan.<\/p><\/blockquote>\n Pirkko-Liisa Rausmaan mukaan t\u00e4llaiset kaskut kuuluvat luokkaan \u201dNukkuvan lautamiehen tuomio\u201d, joka on saanut Aarne-Thompsonin tarinatyyppien luettelossa oman numeronsa. Yhdess\u00e4 tyypin versiossa lautamies tulee tunnustaneeksi vieraan lapsen isyyden. Suomettaressa <\/em>1860 ilmestynyt kertomus alkaa siit\u00e4, ett\u00e4 nuori mies on haastettu k\u00e4r\u00e4jille isyysjutussa. Ennen oikeudenk\u00e4ynti\u00e4 syytt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n vakuuttava nuori mies saa tuomarilta neuvoja ja toimii niiden mukaan juttua k\u00e4sitelt\u00e4ess\u00e4. H\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 isyytens\u00e4, ja kun h\u00e4nelt\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n, kuka sitten on lapsen is\u00e4, h\u00e4n osoittaa lautamies Tasasta:<\/p>\n Onko se tosi, Tasanen, \u00e4rj\u00e4isi tuomari t\u00e4ytt\u00e4 kurkkua. Tasanen, kun tavallisuutta my\u00f6ten nukkui aina koko istunta ajan, hypp\u00e4si laudalta yl\u00f6s ja vastasi vanhan tapansa j\u00e4lkeen: \u201dse on totinen tosi!\u201d Tasanen tuomittiin lapsen el\u00e4ke maksamaan.<\/p><\/blockquote>\n Niin kirkkoon kuin oikeuslaitokseenkin liittyv\u00e4 huumori horjuttaa valtaa k\u00e4ytt\u00e4vien arvokkuutta. Lautamiehen sosiaalinen asema oli korkeampi kuin tavallisen talonpojan. Ennen poliisin virkojen perustamista lautamies toimi haasteiden viej\u00e4n\u00e4. Haasteen saaminen her\u00e4tti kielteisi\u00e4 tunteita viestintuojaa kohtaan samoin kuin oikeudessa saatu tuomio. Seppo Knuuttilan mukaan virkavallan kanssa tekemisiin joutuminen on kaskujen mukaan p\u00e4\u00e4asiallisesti merkinnyt ik\u00e4vyyksi\u00e4 ja oikeus on herrojen oikeus, jossa tuomarit lahjotaan ja rikkaat menestyv\u00e4t. Ei siis ihme ett\u00e4 lautamiehet saatetaan jutuissa huvittaviin tilanteisiin ja ylennetyt alennetaan.<\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet:<\/p>\n Johannes H\u00e4yh\u00e4, Kuvaelmia <\/em>It\u00e4-Suomen vanhoista tavoista 1<\/em>. SKS 1893.<\/p>\n Kaiken-laista. Ikaalisista ihan tosia XXXII. Suometar <\/em>15.6.1860.<\/p>\n Paavo Korhonen, Runo wiinasta. Turun Wiikko-Sanomia <\/em>10.6.1820.<\/p>\n Seppo Knuuttila, Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. <\/em>SKS 1992.<\/p>\n Kansansadut. Pilasadut ja kaskut<\/em>. Toim. Pirkko-Liisa Rausmaa. SKS 2000.<\/p>\n Kauhia Tuomio. Oulun Wikko-Sanomia<\/em> 11.9.1830.<\/p>\n Lauri Pohjanp\u00e4\u00e4, Mets\u00e4n satuja ja muita runoja<\/em>. WSOY, 1924.<\/p>\n \u00a0<\/em>Suomen kansan vertauksia. <\/em>Toim. Matti Kuusi. SKS 1979.<\/p>\n F. M. W., \u201dPilajuttuliinin muistelmia\u201d. IV. Virka-valppaus.<\/p>\n Suometar<\/em> 5.7.1861.<\/p>\n Praktillisia eksaameja. Matti Meik\u00e4l\u00e4inen<\/em> 24.8.1889.<\/p>\n Ei kauan sitte tapahtunut asia. Mehil\u00e4inen <\/em>11\/1837.<\/p>\n Vitsej\u00e4. Vastaus #1637. https:\/\/keskustelukanava.agronet.fi\/agronet\/index.php?topic=47.1635<\/a><\/p>\n (luettu 5.11.2018)<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/oikeudellinentietotaito\/wp-content\/uploads\/sites\/134\/2019\/01\/lautamies.jpg\")