{"id":248,"date":"2017-03-19T06:22:58","date_gmt":"2017-03-19T06:22:58","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskeluelamaa\/?p=248"},"modified":"2020-09-22T07:04:11","modified_gmt":"2020-09-22T07:04:11","slug":"unelmien-ala-ei-valttamatta-ole-unelmaa-ensisekunneista-alkaen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/unelmien-ala-ei-valttamatta-ole-unelmaa-ensisekunneista-alkaen\/","title":{"rendered":"Unelmien ala ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole unelmaa ensisekunneista alkaen"},"content":{"rendered":"<p>T\u00e4m\u00e4 postaus on henkil\u00f6kohtaisin ja t\u00e4rkein tekstini t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4. Minun on pit\u00e4nyt kirjoittaa se jo kauan, mutta teeman surumielisyyden vuoksi en ole kyennyt kirjoittamaan ollessani liian iloinen ja onnellinen. T\u00e4n\u00e4\u00e4n tentti- ja syv\u00e4riahdistuksen ja Jarkon Kuopio-lomallel\u00e4hd\u00f6n aikaansaamissa tunnetiloissa koen viimein olevani kyps\u00e4 kirjoittamaan.<\/p>\n<p><!--more--><\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 teksti kertoo siit\u00e4, kun monen vuoden ty\u00f6n vaatinut unelmien koulutusala, saakin opintojen alettua olon vain paskaksi.<\/p>\n<h2>Jo hakuprosessi yliopistoon vaatii aikaa, rahaa ja kyyneleit\u00e4, vailla mit\u00e4\u00e4n takeita onnistumisesta<\/h2>\n<p>L\u00e4\u00e4kis on ollut minun unelmani lukiosta l\u00e4htien. En kuitenkaan miss\u00e4\u00e4n vaiheessa sulkenut silmi\u00e4ni muilta vaihtoehdoilta tai ottanut ainoaksi el\u00e4m\u00e4ni p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4\u00e4kikseen. El\u00e4m\u00e4\u00e4 olisi aivan varmasti l\u00e4\u00e4k\u00e4riopintojenkin ulkopuolella ja pitk\u00e4\u00e4n hyvin vahva kakkosvaihtoehto minulle olikin opiskella bilsalla lukion biologianopettajaksi. Eniten minua kuitenkin kiinnostivat sairaudet ja ihmisen biologia, mink\u00e4 voimalla jatkoin taivaltani l\u00e4\u00e4kikseen viel\u00e4 bilsalle p\u00e4\u00e4semisen j\u00e4lkeenkin.<\/p>\n<p>Tieni l\u00e4\u00e4kikseen ei ollut suorin. K\u00e4ytin hakemiseen yhteens\u00e4 kolme kev\u00e4tt\u00e4, joista kaksi hyvin t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4isesti p\u00e4\u00e4sykokeeseen lukien. Itkin monia kertoja niin p\u00e4\u00e4sykokeissa kuin kokeiden j\u00e4lkeenkin, unohtamatta itkuja tulosten julkistamisen j\u00e4lkeen. Kirosin kohtaloa, jumalia ja maailmankaikkkeutta p\u00e4\u00e4sykokeen ep\u00e4reiluudesta ja kieriskelin itseinhossa, miten saatoinkaan olla niin huono, ett\u00e4 en saanut itse\u00e4ni sis\u00e4\u00e4n yhteen kouluun, johon jotkut marssivat suoraan ylpp\u00e4reiden j\u00e4lkeen. Luin 6-8 tunnin p\u00e4ivi\u00e4 kuukausien ajan ja k\u00e4ytin tuhannen euron pintaan vanhempieni rahoja valmennuskurssiin. Kaiken t\u00e4m\u00e4n tein saavuttaakseni unelmani, enk\u00e4 ole todellakaan ainoa. Jokainen l\u00e4\u00e4kikseen p\u00e4\u00e4ssyt, ja erityisesti ennen sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4sy\u00e4 ainakin kerran ulkopuolelle j\u00e4\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 puhun. Ennen unelman saavuttamista t\u00e4ytyy tehd\u00e4 hurjasti t\u00f6it\u00e4 ja usein my\u00f6s hajota s\u00e4p\u00e4leiksi tullakseen lopulta ehj\u00e4ksi.<\/p>\n<p>Kev\u00e4t 2013 oli minun kev\u00e4\u00e4ni. Huolimatta sysihuonoista fiiliksist\u00e4 p\u00e4\u00e4sykokeen j\u00e4lkeen ja parin p\u00e4iv\u00e4n viiveell\u00e4 kokeesta itketyist\u00e4 mit\u00e4 m\u00e4 nyt taas teen, viel\u00e4k\u00f6 m\u00e4 jaksan hakea, miksi m\u00e4 oon niin tyhm\u00e4 ett\u00e4 en vaan p\u00e4\u00e4se sis\u00e4\u00e4n -itkuista, kes\u00e4 yll\u00e4tti minut iloisesti. Kammottavan vaikea p\u00e4\u00e4sykoe oli kammottavan vaikea kaikille ja onnekseni huonouteni oli v\u00e4hemm\u00e4n huonoa kuin aika monen sadan muun hakijan. Min\u00e4 p\u00e4\u00e4sin l\u00e4\u00e4kikseen! T\u00e4st\u00e4 unelma alkaa!<\/p>\n<h2>Ensimm\u00e4inen opiskeluvuosi oli yll\u00e4tt\u00e4en unelman sijaan kivikkoa<\/h2>\n<p>Ensimm\u00e4inen kylm\u00e4 suihku oli jo aivan ensimm\u00e4inen koulup\u00e4iv\u00e4. Luentosalissa, johon meid\u00e4t oli istettu, k\u00e4vi \u00e4\u00e4nek\u00e4s puheensorina. Keskustelua! Ekana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4! Kenen kanssa min\u00e4 muka olisin keskustellut? Enh\u00e4n min\u00e4 tuntenut ket\u00e4\u00e4n viel\u00e4, enk\u00e4 todellakaan olisi uskaltautunut heti ekan p\u00e4iv\u00e4n alkuun tutustumaankaan. Niin min\u00e4 istuin hiljaa koko muun maailman jutellessa kesken\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ni. Tai silt\u00e4 minusta tuntui.<\/p>\n<p>Sama tunne jatkoi riivaamistaan pitkin ykk\u00f6svuotta. Olin mukana tapahtumissa, minulla oli hauskaa ja sain uskomattomia muistoja, joita aion vaalia mieless\u00e4ni viel\u00e4 vuosia, mutta paikkaani en t\u00e4ysin l\u00f6yt\u00e4nyt. Tunsin olevani yksin 200 ihmisen keskell\u00e4 ja katselevani sivusta muiden muodostaessa yst\u00e4vyyssuhteita ja nauttiessa unelmastaan. Minun monen vuoden vaivalla taistelemani l\u00e4\u00e4kisunelma tekikin minut \u00e4kisti vain surulliseksi. Ei ollutkaan unelmaa, vaan oli yksin\u00e4isyytt\u00e4, pelkoa tulevista vuosista ja sosiaalista stressi\u00e4 jatkuvasta uusien ihmisten kohtaamisesta. Ykk\u00f6svuoden aikana min\u00e4 skippailin luentoja ja ruokailuja puhtaasti siit\u00e4 syyst\u00e4, etten kest\u00e4nyt muutaman minuutin puheensorinan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 odottelua luentosalin edess\u00e4 ennen ovien avautumista, enk\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n ruokaporukkaan ns ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 \u00e4nkemist\u00e4. Toisinaan istuin vessassa n\u00e4pr\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 puhelinta luentotauoilla, kun en tiennyt kenen kanssa olisin voinut hengata. Tulen viel\u00e4 kolmen vuoden j\u00e4lkeenkin todella surulliseksi, kun muistelen noita tuntemuksia fetusvuoden ajalta. Ykk\u00f6svuoden ajan vihasin vuoronper\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni ja l\u00e4\u00e4kist\u00e4 jopa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 kesti pitk\u00e4lle kakkosvuoteen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti kaikesta l\u00e4\u00e4kist\u00e4 kohtaan kasvattamastani katkeruudesta.<\/p>\n<p>Haluan korostaa, ett\u00e4 minun rankka ykk\u00f6svuoteni ei ole kenenk\u00e4\u00e4n tai mink\u00e4\u00e4n vika, ei minun, ei kurssimme eik\u00e4 edes l\u00e4\u00e4kiksen, vaikka ykk\u00f6svuonna mieless\u00e4ni sit\u00e4 usein koitinkin kirota. Olen t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 maailman onnellisin ollessani juuri min\u00e4, juuri meid\u00e4n kurssillamme ja juuri Turun l\u00e4\u00e4kiksess\u00e4 \u2665 L\u00e4hes 200 hengen kurssikoko on kuitenkin persoonaltaan minunlaiselleni aikaaviev\u00e4 haaste, vaikka ymp\u00e4rill\u00e4 olisi kuinka hyvi\u00e4 ja mukavia ihmisi\u00e4. Tutustun hitaasti uusiin ihmisiin. Olen ujo ja ep\u00e4varma. V\u00e4syn helposti jatkuvassa sosiaalisessa kanssak\u00e4ymisess\u00e4. Sied\u00e4n huonosti sosiaalista ep\u00e4varmuutta. Koen pystyv\u00e4ni olemaan oikeasti min\u00e4 vasta tovin tutustumisen j\u00e4lkeen. Olen huono small talkkaamaan. Kuuntelen uusia ihmisi\u00e4 tavatessani mieluummin kuin juttelen. Mutta\u00a0<em>kun<\/em>\u00a0l\u00f6yd\u00e4n paikkani, olen \u00e4\u00e4nek\u00e4s, iloinen, r\u00e4iskyv\u00e4, vahva ja itsevarma. Olen oma itseni.<\/p>\n<p>Rankinta ykk\u00f6svuonna olikin koko ajan tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen oikeasti huikea tyyppi ja t\u00e4m\u00e4 koulu on t\u00e4ynn\u00e4 huikeita tyyppej\u00e4, joihin tutustuminen vain tuntui mahdottomalta. Ihmiset ymp\u00e4rill\u00e4ni tutustuivat ja solmivat yst\u00e4vyyssuhteita heti fetussyksyn alusta alkaen ja samaan aikaan min\u00e4 itkin Jarkolle, kuinka pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sykoekev\u00e4iden kovalla ty\u00f6ll\u00e4 ja ep\u00e4toivon kyynelill\u00e4 sain lopulta ansaittua itselleni kuusi vuotta t\u00e4t\u00e4: pettymyst\u00e4, ep\u00e4varmuutta ja itseinhoa. Oli todella raskasta pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 oma unelma ei ikin\u00e4 olisikaan unelmaa.<\/p>\n<h2>Unelma alkoi kuitenkin rytin\u00e4ll\u00e4 heti kakkosvuonna<\/h2>\n<p>Minun kohdallani kakkosvuosi oli alusta saakka k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4. Aivan lukuvuoden alussa er\u00e4s nykyinen hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni poimi minut mukaansa ja sill\u00e4 tiell\u00e4 olen edelleen. Ei tarvittu kuin yksi yst\u00e4v\u00e4 johdattamaan minut muiden yst\u00e4vien luo! L\u00f6ysin kakkosvuoden syksyn aikana paikkani parinsadan ihmisen palapeliss\u00e4 ja \u00e4kisti kaikki vain loksahti paikalleen. Samalla sekunnilla alkoi sulaa muuri, jota olin itseni ja l\u00e4\u00e4kiksen v\u00e4liin rakentanut ja pystyin antautumaan unelmalleni. L\u00e4\u00e4kis alkoi tuntua paikalta, jonka puolesta oli todella kannattanut taistella rankat p\u00e4\u00e4sykoekev\u00e4\u00e4t ja jonka hypetys ei ollutkaan ep\u00e4aitoa valhetta. L\u00e4\u00e4kis alkoi tuntua unelman el\u00e4miselt\u00e4 eik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen jatkuvalta selviytymistarinalta. Parasta kakkosen syksyss\u00e4 oli kuitenkin, ett\u00e4 se oli vasta alku. Jokainen vuosi l\u00e4\u00e4kiksess\u00e4 on ollut toistaan parempi, koska mit\u00e4 pidemm\u00e4lle koulutuksessa kipuamme, sit\u00e4 paremmin nyt 150 henkeen kutistunut porukkamme tuntee toisensa. Nyky\u00e4\u00e4n luennolla en tunne itse\u00e4ni lainkaan yksin\u00e4iseksi, vaikka en istuisi oman kaveriporukkani vieress\u00e4, vaan aina on joku kurssikaveri, jonka viereen voin istua ja vaihtaa nauraen pari sanaa. Se, jos mik\u00e4 on l\u00e4\u00e4kiksen taikaa.<\/p>\n<p>Postaukseni tarkoitus ei ole todellakaan pelotella ket\u00e4\u00e4n, vaan kertoa minun tarinani, joka on opettanut itselleni valtavasti. Unelmat harvoin tuntuvat milt\u00e4\u00e4n yksin, vaan yst\u00e4viss\u00e4 on meid\u00e4n voimamme, ja uuden koulun alussa on lupa k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi kaikenlaisia tunteita, vaikka koulupaikka kuinka unelmien t\u00e4yttymys olisikin. Teksti haluaa my\u00f6s muistuttaa, ett\u00e4 vaikka v\u00e4lill\u00e4 tuntuu rankalta, toisinaan asiat voivat k\u00e4\u00e4nty\u00e4 aivan p\u00e4\u00e4laelleen jo yhden kes\u00e4n aikana, kiitos yst\u00e4vien! \u2665<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4m\u00e4 postaus on henkil\u00f6kohtaisin ja t\u00e4rkein tekstini t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4. Minun on pit\u00e4nyt kirjoittaa se jo kauan, mutta teeman surumielisyyden vuoksi en ole kyennyt kirjoittamaan ollessani liian iloinen ja onnellinen. T\u00e4n\u00e4\u00e4n tentti- ja syv\u00e4riahdistuksen ja Jarkon Kuopio-lomallel\u00e4hd\u00f6n aikaansaamissa tunnetiloissa koen viimein&#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":5669,"featured_media":251,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_kad_blocks_custom_css":"","_kad_blocks_head_custom_js":"","_kad_blocks_body_custom_js":"","_kad_blocks_footer_custom_js":"","_kad_post_transparent":"","_kad_post_title":"","_kad_post_layout":"","_kad_post_sidebar_id":"","_kad_post_content_style":"","_kad_post_vertical_padding":"","_kad_post_feature":"","_kad_post_feature_position":"","_kad_post_header":false,"_kad_post_footer":false,"_kad_post_classname":"","footnotes":""},"categories":[17,1,72],"tags":[],"class_list":["post-248","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-laaketieteellinen-tiedekunta","category-muuta","category-opiskeluelama"],"acf":[],"taxonomy_info":{"category":[{"value":17,"label":"l\u00e4\u00e4ketieteellinen tiedekunta"},{"value":1,"label":"muuta"},{"value":72,"label":"opiskeluel\u00e4m\u00e4"}]},"featured_image_src_large":["https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-content\/uploads\/sites\/386\/2019\/07\/tulppaanit-720x480.jpg",720,480,true],"author_info":{"display_name":"Krista Yl\u00f6nen","author_link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/author\/amtolk\/"},"comment_info":0,"category_info":[{"term_id":17,"name":"l\u00e4\u00e4ketieteellinen tiedekunta","slug":"laaketieteellinen-tiedekunta","term_group":0,"term_taxonomy_id":17,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":16,"filter":"raw","cat_ID":17,"category_count":16,"category_description":"","cat_name":"l\u00e4\u00e4ketieteellinen tiedekunta","category_nicename":"laaketieteellinen-tiedekunta","category_parent":0},{"term_id":1,"name":"muuta","slug":"muuta","term_group":0,"term_taxonomy_id":2,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":67,"filter":"raw","cat_ID":1,"category_count":67,"category_description":"","cat_name":"muuta","category_nicename":"muuta","category_parent":0},{"term_id":72,"name":"opiskeluel\u00e4m\u00e4","slug":"opiskeluelama","term_group":0,"term_taxonomy_id":72,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":107,"filter":"raw","cat_ID":72,"category_count":107,"category_description":"","cat_name":"opiskeluel\u00e4m\u00e4","category_nicename":"opiskeluelama","category_parent":0}],"tag_info":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/248","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5669"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=248"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/248\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1371,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/248\/revisions\/1371"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/media\/251"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=248"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=248"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/opiskelijaelamaa\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=248"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}