L\u00e4hettil\u00e4skauden 2022-2023 aikana olen saanut huikean mahdollisuuden kierrell\u00e4 ymp\u00e4ri Etel\u00e4- ja Kaakkois-Suomen lukioita kertomassa millaista yliopisto-opiskelu Turun yliopistossa on. Yliopistoesittelyjen yhteydess\u00e4 olen aina kertonut my\u00f6s avoimesti omasta opiskelija-arjestani, jota tahdittavat sek\u00e4 vaikea lukih\u00e4iri\u00f6 ett\u00e4 keskittymisvaikeudet. Monelle on tullut yll\u00e4tyksen\u00e4 se, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olen p\u00e4\u00e4ssyt yliopistoon tai saatikka p\u00e4rj\u00e4\u00e4n opinnoissani. Siksip\u00e4 haluankin t\u00e4ss\u00e4 blogikirjoituksessa purkaa yleisimpi\u00e4 harhaluuloja oppimisvaikeuksista ja yliopisto-opiskelusta, sek\u00e4 jakaa omalla kohdallani toimiviksi todettuja vinkkej\u00e4 opiskeluun ja sujuvamman opiskelija-arjen py\u00f6ritt\u00e4miseen.<\/p>\n
Muistan selke\u00e4sti erityisopettajani sanat, kun sain selville itse\u00e4nikin hieman j\u00e4rkytt\u00e4neet lukivaikeustestien tulokset. H\u00e4n totesi, ettei j\u00e4rjell\u00e4 ja oppimisvaikeuksilla ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 toistensa kanssa ja ettei t\u00e4llainen diagnoosi olisi este akateemiselle menestymiselle. N\u00e4it\u00e4 viisauksia olen pyrkinyt kantamaan mukanani my\u00f6s omalla yliopistopolullani.<\/p>\n
Jokainen meist\u00e4 on tietenkin erilainen ja selviytymistarinoita on aina yht\u00e4 monta, kuin on diagnoosiakin. En halua my\u00f6sk\u00e4\u00e4n silotella totuutta opiskelijael\u00e4m\u00e4st\u00e4, jota h\u00f6yst\u00e4v\u00e4t oppimisvaikeudet. Vaikeuksien v\u00e4h\u00e4ttely ei palvelisi minua eik\u00e4 muitakaan, jotka oppimisvaikeuksista k\u00e4rsiv\u00e4t, eik\u00e4 toisaalta antaisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tunnustusta niille, jotka diagnooseistaan huolimatta selvi\u00e4v\u00e4t opinnoissaan.<\/p>\n
Olen monesti kamppaillut jaksamisen ja motivaation kanssa, kun luettavaa aineistoa ja kirjoitusteht\u00e4vi\u00e4 on kasaantunut keoksi asti ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4lleni. Itse\u00e4ni kiinnostaviin aiheisiin ja kurssiteht\u00e4viin voisin helposti perehty\u00e4 vaikka p\u00e4iv\u00e4kausiksi, mutta valitettavasti tutkintoa ei voi suorittaa vain ja ainoastaan \u201dkivoilla\u201d kursseilla. Olenkin huomannut, ett\u00e4 aikatauluttaminen ja omien resurssien jakaminen t\u00e4llaisten kurssien kohdalla on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Kalenteri kulkeekin aina mukana, ja jokaiselle viikolle l\u00f6ytyy oma p\u00e4iv\u00e4kohtainen To Do-lista.<\/p>\n
Olen hakenut keskittymisvaikeuksiini my\u00f6s terveydenhuollollista apua, mutta valitettavasti en (ainakaan viel\u00e4) t\u00e4yt\u00e4 avun saantiin vaadittavia kriteerej\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olenkin luovinut parhaani mukaan arjessa itse kehittelemieni selviytymiskeinojen avulla. Arkirutiineihin kuuluu muun muassa siirtyminen heti aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 opiskelijaravintolan kautta koulun kirjastoon, sill\u00e4 kotiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on l\u00e4hes mahdotonta saada mit\u00e4\u00e4n aikaiseksi. T\u00e4ydellist\u00e4 keskittymist\u00e4 vaativien teht\u00e4vien suorittamiseksi linnoittaudunkin yleens\u00e4 kirjaston hiljaisiin tiloihin, asetan eritt\u00e4in toimiviksi todetut rakennusty\u00f6maille tarkoitetut kuulosuojaimet p\u00e4\u00e4h\u00e4ni ja aloitan ty\u00f6skentelyn. Hy\u00f6dynn\u00e4n usein my\u00f6s niin sanottua Pommodoro-tekniikkaa, eli ty\u00f6skentelen 45 minuuttia, jonka j\u00e4lkeen pid\u00e4n taukoa 15 minuuttia. N\u00e4in en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n j\u00e4hmety koko p\u00e4iv\u00e4ksi istumaan yhteen ja samaan paikkaan ja muistan k\u00e4yd\u00e4 my\u00f6s sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Itse yliopisto-opiskelun ohella monia dyslexikkoja on mietitytt\u00e4nyt my\u00f6s koulujen sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4syvaatimukset. P\u00e4\u00e4sykokeisiin lukeminen on rankka, mutta eritt\u00e4in opettavainen kokemus, sill\u00e4 kokeisiin luettava materiaali usein raottaa ovea oman alakohtaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Omalla kohdallani p\u00e4\u00e4sykokeet osoittivat etenkin sen, kuinka erilaista ja erityylist\u00e4 opiskelu yliopistossa tulisi olemaan. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa oli todella pohdittava, miten k\u00e4yt\u00e4n noin nelj\u00e4 viikkoa kest\u00e4v\u00e4n periodin, jonka aikana tulisi ottaa haltuun eri tieteellisist\u00e4 artikkeleista koostuva, l\u00e4hes 200 sivuinen kokonaisuus.<\/p>\n
Osallistuin kaksi kertaa oman alani p\u00e4\u00e4sykokeisiin, joista toisella kertaa onnistuin saamaan itselleni opiskelupaikan. Ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla tein sen virheen, ett\u00e4 yritin opetella nopealla aikataululla jokaisen artikkelin ulkoa lukemalla ne vain mahdollisimman monta kertaa. \u00a0Kuten arvata saattaa, edes hyv\u00e4 valokuvamuisti ei voi mahdollistaa laajojen kokonaisuuksien ulkoa opettelua muutamassa viikossa, varsinkin jos oma lukutahti on jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti hidas. Ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksella juoduinkin pettym\u00e4\u00e4n, kun koulupaikka ei irronnut p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 ahkeroinnista huolimatta.<\/p>\n
Toisella hakukerralla olin jo vuoden ehtinyt opiskella yliopistossa, ja tiesin miten materiaalia EI kannattanut yritt\u00e4\u00e4 ottaa haltuun. Jatkuvan p\u00e4ntt\u00e4\u00e4misen sijaan kehittelin itselleni muutamia eri tapoja yritt\u00e4\u00e4 tehokkaasti omaksua tietoa ja hahmottaa laajempia aihekokonaisuuksia p\u00e4\u00e4sykoemateriaalien artikkeleista. T\u00e4ll\u00e4 kertaa luinkin kaikki artikkelit lopulta vain kahdesti ja itse lukemisen sijaan keskityin luomaan erilaisia ajatuskarttoja, sanapareja ja selityksi\u00e4 v\u00e4rikoodatuille post it- lapuille. Pidin my\u00f6s perheelleni \u201doppitunteja\u201d artikkelien aiheista. Joskus tein jopa loruja tai riimej\u00e4 vaikeista k\u00e4sitteist\u00e4 ja yhdistin n\u00e4m\u00e4 tiettyihin k\u00e4siliikkeisiin luodakseni mahdollisimman selke\u00e4n muistij\u00e4ljen. T\u00e4m\u00e4 tietysti tuntui vain hieman huvittavalta p\u00e4\u00e4sykoetilanteessa, kun yritin t\u00e4ydess\u00e4 luentosalissa heilutella huomaamattomasti k\u00e4si\u00e4ni n\u00e4iden \u201dmuistilorujen\u201d tahtiin.<\/p>\n
Vaikka yliopistopolun ensiaskeleet alkavat p\u00e4\u00e4sykokeista, ei yliopistossa opiskelu todellakaan ole aina \u201dhelppoa ja kivaa\u201d. Kurssit ovat usein laajoja, ja vaativat paljon ty\u00f6t\u00e4 my\u00f6s luentosalien ulkopuolella. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi my\u00f6s yhteiskuntamme taholta kumpuava paine suorittaa korkeakouluopinnot tavoiteajassa on useasti mietitytt\u00e4nyt oppimisvaikeuksista k\u00e4rsivi\u00e4 lukiolaisia ja saanut monet pohtimaan muita jatko-opintomahdollisuuksia.<\/p>\n
Omien oppimisvaikeuksien kanssa ei kuitenkaan tarvitse kamppailla yksin, eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4n diagnoosin kannata antaa est\u00e4\u00e4 itse\u00e4 kiinnostavan koulupaikan tavoittelua. Yliopistot nimitt\u00e4in tarjoavat erityist\u00e4 tukea opiskelijoille, jotka k\u00e4rsiv\u00e4t muun muassa lukih\u00e4iri\u00f6st\u00e4 tai keskittymisvaikeuksista. Opiskelijan on diagnosoidun lukih\u00e4iri\u00f6n perusteella mahdollista saada esimerkiksi pidennetty tentti- ja kurssikirjojen laina-aika, sek\u00e4 oikeus suorittaa s\u00e4hk\u00f6iset EXAM-tentit rauhallisessa tilassa. Lis\u00e4aikaa on yleens\u00e4 mahdollista saada my\u00f6s kurssien palautettaviin teht\u00e4viin, kunhan vain on yhteydess\u00e4 kurssin vastuuopettajaan. Itse olen huomannut, ett\u00e4 opetushenkil\u00f6kunta suhtautuu ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti l\u00e4hes poikkeuksetta erityisj\u00e4rjestelypyynt\u00f6ihin.<\/p>\n
Sanonta ”Yliopisto on ihmisen parasta aikaa!” on clich\u00e9, joka todellakin pit\u00e4\u00e4 paikkansa. Vaikka akateemiset\u00a0 opinnot ja oman alan tutkinto ovatkin koulupolun p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 yliopistossa vietetyt vuodet antavat my\u00f6s paljon enemm\u00e4n. Huolimatta kaikista stressin sekaisista itkuista, r\u00e4j\u00e4hdysherkist\u00e4 hetkist\u00e4, raivokohtauksista ja kirjaston penkkien puuduttamista jaloista (ja aivoista), oma opiskelijael\u00e4m\u00e4ni Turun Yliopistossa on ollut el\u00e4m\u00e4ni kasvattavin kokemus. Olen saanut kokea ikimuistoisia tapahtumia, luonut yst\u00e4vyyssuhteita, joiden toivon jatkuvan aina vanhuusvuosille asti. Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n apua, kun sit\u00e4 tarvitsen. En vaihtaisi t\u00e4lt\u00e4 matkalta hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n pois. Haluankin lopuksi rohkaista jokaista, joka pohtii korkeakouluun hakeutumista, tarttumaan tilaisuuteen.\u00a0 Oma diagnoosin ei ikin\u00e4 kannata antaa est\u00e4\u00e4 oppimista, el\u00e4mist\u00e4 tai kokemista.\u00a0 Apua saa aina, kun vain sit\u00e4 oppii pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja yksin ei tarvitse j\u00e4\u00e4d\u00e4. Jokaiselle annetaan meid\u00e4n yliopistossa mahdollisuus menesty\u00e4!<\/p>\n