Pienen\u00e4 hiekkalaatikolla kerrottiin kovaan \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 minusta tulee isona l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, opettaja, palohenkil\u00f6 tai esimerkiksi autokorjaaja. Joillain n\u00e4m\u00e4 lapsuuden unelma-ammatit pysyiv\u00e4t vahvoina suunnanohjaajina el\u00e4m\u00e4lle, toisilla ne saattoivat vaihdella paljonkin aina sen hetkisen mielenkiinnon tai tunteen mukaan. Mutta jo tuolloin alkoi se pieni \u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, kuinka jokaisella pit\u00e4isi olla selke\u00e4 suunta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, viitoitettu tie, jota pitkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 maaliin. Ei ole aikaa kokeilla ja etsi\u00e4 omaa polkua, vaan heti alusta asti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti kohti sit\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 eli vakituista ty\u00f6t\u00e4, perhett\u00e4 ja omakotitaloa. Mutta ent\u00e4, jos se suunta onkin hukassa?<\/p>\n
Minulta on pienen\u00e4 kysytty, ett\u00e4 seuraanko vanhempieni j\u00e4lki\u00e4 diplomi-insin\u00f6\u00f6rin uralle. Olen aina aikaisemmin siihen vastannut, ett\u00e4 en. En halua olla niin kuin vanhempani, haluan olla oma itseni. Pienen\u00e4 halusin olla kokki sek\u00e4 jossain vaiheessa my\u00f6s opettaja. Nuorempana unelmoin my\u00f6s kokop\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 kilpaurheilijan urasta, siit\u00e4 kuinka joku p\u00e4iv\u00e4 olen viel\u00e4 edustamassa kotimaatani kansainv\u00e4lisiss\u00e4 kisoissa. Kuitenkin hieman vanhempana, yl\u00e4kouluik\u00e4isen\u00e4, antaessani urheilulle kaiken se veikin liikaa. Kadotin oman minuuteni ja olin vain olemassa hyvien arvosanojen ja tulosten kautta. Samaan aikaan yst\u00e4v\u00e4ni ymp\u00e4rille alkoivat hahmotella oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suuntaa kiinnostustensa pohjalta. Toisille oli selv\u00e4\u00e4 suunnata lukioon, kirjoittaa tietyt aineet ja jatkaa siit\u00e4 sitten yliopistoon. Toisilla palo oli kova opiskella itselleen suoraan ammatti, joten ammattikoulu oli selke\u00e4 valinta heille. Itse koitin vain selvit\u00e4 seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n v\u00e4rit kadottaneessa maailmassani.<\/p>\n
Yhdeks\u00e4nnen luokan syksyll\u00e4 muistan, kuinka opintoneuvoja painotti, ett\u00e4 nyt oli viimeinen hetki ottaa ryhtiliike todistusten arvosanojen kanssa helmikuussa alkavaa yhteishakua ajatellen. Koska olin menett\u00e4nyt oman suuntani, otin numeroista tavoitteen. Mik\u00e4\u00e4n muu kuin paras ei riitt\u00e4nyt. Urheilu-uran takia ajattelin haluavani urheilulukioon ja l\u00e4hin l\u00f6ytyikin Turusta, jonka asetin ykk\u00f6shakuvalinnakseni yhteishakuun helmikuussa. En kuitenkaan ollut aivan varma oliko se juuri se suunta, johon haluaisin l\u00e4hte\u00e4, mink\u00e4 takia k\u00e4vin tutustumassa niin IB-lukioon kuin ilmaisutaitoa painottavaan lukioon, joista ilmaisutaidon lukio Helsingist\u00e4 valikoituikin toiseksi hakuvaihtoehdokseni yhteishakuun. Silti tunsin haparoivani sumussa, ilman selke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Saapui kev\u00e4t ja peruskoulu p\u00e4\u00e4ttyi. Todistuksessani rivi kymppej\u00e4, mutta silti kurkussani tuntui itku ja hartioilla painoi taakka siit\u00e4, olenko tarpeeksi hyv\u00e4. My\u00f6s tulokset lukioista saapuivat, p\u00e4\u00e4sin ilmaisutaidon lukioon. Itkin. En halunnut sinne, halusin urheilla. Muutaman keskustelun j\u00e4lkeen opintoneuvojan ja urheilulukion rehtorin kanssa sain luvan aloittaa syksyll\u00e4 koulun urheilulukion yleislinjalla, eli voisin toisin sanoen tehd\u00e4 ns. \u201dtee-se-itse \u201d- urheilulukion. Kiitos hyv\u00e4n todistukseni, olin p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4hes sinne miss\u00e4 halusin olla, tai niin ainakin koitin kaiken uskotella itselleni. Luulin l\u00f6yt\u00e4neeni taas suunnan, ainakin hetkeksi.<\/p>\n
\u201d4 vuotta lukiossa, 19 koeviikkoa, liian monta itkupotkuraivaria pitk\u00e4n matikan laskujen parissa, 92 suoritettua kurssia, pari diagnosoitua mielenterveysh\u00e4iri\u00f6t\u00e4, 10 kuuden tunnin ev\u00e4sretkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 yo-kirjoitussalissa, useita mahtavia yst\u00e4vi\u00e4 ja opettajia, 2 muuttoa, 1 lajinvaihto, 5 rikkoutunutta py\u00f6r\u00e4nlukkoa, 1 et\u00e4opiskelu\/hybridimallivuosi, ja varmasti t\u00e4ydet varastot beetakarotenoidia Arkean porkkanaraastetarjonnan seurauksena.\u201d<\/em><\/p>\n N\u00e4in lukee kuvatekstiss\u00e4, jonka jaoin omien lakkiaisteni j\u00e4lkeen Instagramissa. Lukio ei ollut kaikista helpointa aikaa itselleni. Heti ensimm\u00e4isest\u00e4 vuodesta alkaen opettajat toitottivat, ett\u00e4 kirjoitettavat aineet on hyv\u00e4 suunnitella tulevaisuuden opintojen mukaan. Oli selk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 aineita piti kirjoittaa millekin alalle, jotta saisi parhaimmat pisteet todistusvalinnassa. Mutta mit\u00e4 jos ei tied\u00e4 mit\u00e4 haluaa tehd\u00e4 isona tai saatikka lukion j\u00e4lkeen? Minun ratkaisuni oli kirjoittaa yhdeks\u00e4n ainetta, jotka kaikki hieman erilaisia, osa hy\u00f6dyllisi\u00e4 ajatellen todistusvalintaa, kuten pitk\u00e4 matematiikka ja fysiikka, ja osa vain omasta mielest\u00e4 mielenkiintoisia, kuten terveystieto ja psykologia. Siltik\u00e4\u00e4n minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa mihin haen lukion j\u00e4lkeen. Muutamaan kertaan k\u00e4vin opintoneuvojan kanssa juttelemassa niin maanpuolustuskorkeakoulusta, kulttuurintutkimuksesta kuin biol\u00e4\u00e4ketieteellisest\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan tuntunut omalta. Tuntui, ettei minulla ollut opiskeluihin samanlaista tavoitetta ja suuntaa, kuten asepalvelukseen, jossa selke\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 Reserviupseerikouluun.<\/p>\n Muistan selailleeni Turun yliopiston opintotarjontaa yhten\u00e4 tammikuun iltana, maatessani kipe\u00e4n\u00e4 kotona. Yhteishaku alkaisi seuraavassa kuussa ja edelleen oma suunta tuntui olevan hukassa. Oli liian monta mielenkiintoista polkua, joita haluaisi testata, mutta samalla se pieni \u00e4\u00e4ni sanoi p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ettei sellaiseen olisi aikaa. Kun jotain aloitetaan, ne vied\u00e4\u00e4n sitten loppuun asti, kokeileminen ja keskenj\u00e4tt\u00e4minen olisi luovuttamista. Jotenkin l\u00f6ysin itseni teknillisen tiedekunnan sivuilta katselemassa tietotekniikan koulutusta<\/a>. Muutaman kriisipuhelun j\u00e4lkeen siskolle, yhteishakuni ykk\u00f6svaihtoehdoksi p\u00e4\u00e4tyi tuo tietotekniikan koulutus, vaikka aina olinkin sanonut, ettei minusta tule diplomi-insin\u00f6\u00f6ri\u00e4.<\/p>\n Syksyll\u00e4 aloitin tietotekniikan opinnot. En voi sanoa niiden tuntuneen omilta. Olin aivan hukassa koodaamisen kuin robottien rakentamisen kanssa. Korona toi opiskeluihin viel\u00e4 oman lis\u00e4mausteensa. En siis voi sanoa, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen puoli vuotta yliopistossa olisi ollut itselleni mitenk\u00e4\u00e4n silmi\u00e4 avaava kokemus. Puolen vuoden opiskeluiden j\u00e4lkeen l\u00e4hdin armeijaan, jossa sain l\u00e4hes kolmeentoista vuoteen olla hetken miettim\u00e4tt\u00e4 opintoja ja opiskelua, tai niin luulin. Moni tulee asepalvelukseen juuri siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4, kun lukiosta tai ammattikoulusta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ja siit\u00e4 sitten jatkettaisiin muihin opintoihin, kuten yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. T\u00e4m\u00e4n seurauksena opiskelut ovat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n keskeinen puheenaihe hiljaisina vartiohetkin\u00e4 m\u00e4tt\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuessa. Joten min\u00e4kin aloin taas kyseenalaistamaan omia opiskeluitani, jonka seurauksena p\u00e4\u00e4dyin taas tarkastelemaan Turun yliopiston opintotarjontaa. Ensi syksyn\u00e4 Turussa oli aloittamassa uusi teknillinen ala, jossa p\u00e4\u00e4paino olisi l\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4 tekniikassa ja terveysteknologiassa<\/a>. T\u00e4m\u00e4 kuulosti itselleni paljon paremmalta kuin tietotekniikan opinnot, mink\u00e4 takia l\u00e4hdinkin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omia mahdollisuuksiani p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuolle uudelle alalle.<\/p>\n P\u00e4\u00e4seminen tuolle uudelle alalle ei loppupeleiss\u00e4 ollutkaan hirve\u00e4n hankalaa, tarvittiin vain muutama ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen kurssi, jotta siirtohaku onnistui armeijasta tulon j\u00e4lkeen. Uskoin, ja jopa toivoin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vaihto voisi antaa itselleni suunnan, joka kantaa aina sinne loppuun asti. Vaikka t\u00e4m\u00e4 ala on ollut paljon enemm\u00e4n itselleni mielenkiintoista ja varmasti parempi valinta kuin tietotekniikka, on karu totuus silti se, ett\u00e4 edelleen olen yht\u00e4 hukassa kuin silloin yl\u00e4asteella. Tietenkin omat kiinnostuksen kohteet ovat itsell\u00e4ni tiedossa kirkkaampina kuin koskaan, mutta silti se koko el\u00e4m\u00e4n suunta, valmista karttaa siit\u00e4, mit\u00e4 seuraavaksi tulee, on sekasotku, josta polkuja l\u00e4htee joka suuntaan. Itse olen viimein opetellut hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n sen, ett\u00e4 ainakin omalla kohdallani se suunta saattaa olla aina aika hukassa. Saattaa olla, etten t\u00e4lt\u00e4 alalta edes suorita diplomi-insin\u00f6\u00f6ri tutkintoa vaan vain pelk\u00e4n kandin ja l\u00e4hdenkin opiskelemaan ihan jotain muuta, kuten vaikka sit\u00e4 kulttuurintutkimusta. Vaikka se suunta olisikin hukassa silloin entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 juuri nyt p\u00e4rj\u00e4\u00e4. Se suunta ehk\u00e4 l\u00f6ytyy joskus, joko muutaman muun polun kokeilemisen j\u00e4lkeen tai ihan eri suunnasta mit\u00e4 ajatteli. Tai ei koskaan. Mutta silti siin\u00e4 matkalla oppii paljon t\u00e4rkeit\u00e4 asioita niin maailmasta ja itsest\u00e4\u00e4n, jopa sellaista mit\u00e4 suunnan kanssa ei ehk\u00e4 olisi koskaan l\u00f6yt\u00e4nyt. Tulevaisuus on aina tulevaisuutta, ja me el\u00e4mme nykyhetkess\u00e4, joka tulee ilman suuntaakin meid\u00e4n luoksemme.<\/p>\n Suunnan hukannut kirjoittaja on vuoden 2023-2024 opiskelijal\u00e4hettil\u00e4s. Tutustu Matildaan.<\/a><\/p>\n