Havainnointityö jatkuu: leikin monet jäljet

Kirjoittaja: Lilli Sihvonen

Toisinaan havainnointia tehdessä ei välttämättä tapaa yhden ainuttakaan leikkijää tai pelaajaa. Syitä on monia: Useimmiten huono sää ei houkuttele ketään ulos tai havainnoinnin ajankohta on liian varhainen tai myöhäinen – tai ihan vain sattumalta väärä. Joskus voi olla vaikeaa myös tulkita sitä, mikä on pelaamista tai leikkimistä; älypuhelinta tiiviisti tuijottava voi pelata Pokémon Gota tai etsiä geokätköä. 

Vaikka leikkijät ja pelaajat eivät ole havainnointihetkellä läsnä, voi heidän jättämiään pelaamisen ja leikin jälkiä nähdä ympäristössä. Osa jäljistä on selvästi tuoreita, osasta taas ei ole varmuutta, milloin ne ovat syntyneet. Tutkija lähtee jälkien perusteella arvailemaan ja päättelemään leikin luonnetta, millaisesta leikistä tai pelaamisesta on ollut kyse. Lisäksi kysymyksiä herättää se, mikä lasketaan leikin jäljeksi, milloin se on vain jälki ja milloin tuo jälki muuttuu vaikkapa roskaksi? Mikä on leikin ja roskan välinen ero? Voiko niitä erottaa toisistaan, kuinka helposti ja mistä? Mitä ovat leikin jälkien erityispiirteet? 

Esimerkiksi Tuomaanpuisto on opiskelijoiden suosima paikka rastikierrosten ja muiden ulkotapahtumien aikaan. Syyskuun lopulla puistosta löytyikin ilmasta tyhjentynyt muovinen pallo, kaalin palasia ja rikottu kertakäyttötuoppi. Nämä esineet ovat olleet juhlimiskäytössä, mutta jäivät lopulta roskina puistoon. Ja voi vain arvuutella, mistä pelistä tai leikistä on ollut kysymys: Mihin palloa on käytetty? Entä kaalia? Onko palloa ja kaalia käytetty samassa leikissä tai pelissä? Oliko kyse juomapelistä vai juomisesta pelaamisen ohella?

Toisinaan leikin jäljet lähentyvät myös epätoivotuksi mielletyn toiminnan rajoja. Tätä voisi olla esimerkiksi Rumpalit-patsaan päälle aseteltu lasinen juomapullo, jonka saaminen parin metrin korkeuteen on ollut kiipeilytaitoja vaativa homma. Myös piirtely maahan, rakennuksiin ja muualle on tavallaan leikkiä, joskin usein kaupunkitilan kaltoinkohteluksi miellettyä toimintaa.

Kesällä ja talvella leikin ja pelaamisen jäljet ovat osittain erilaiset. Talvella suojalumen aikaan voi havaita esimerkiksi lumipallojen pyörittelyä ja maasta esiin nousevia lumiukkoja. Myös erilaisista jäljistä lumessa voi seurata, mitä ollaan oltu tekemässä: ehkä Tuomaanpuistossa on laskettua mäkeä pulkalla tai vastaavalla, sillä leveä jälki viittaisi sellaiseen. Kengänjäljistä voi seurata, onko askelluksen tahti ollut jotenkin poikkeava, jolloin on esimerkiksi tehty nopeita pyrähdyksiä, ehkä pelattu lumisotaa? Lumienkeleitä en ole vielä bongannut – tai lumeen piirtelyä. Nuo jäljet katoavat viimeistään, kun uutta lunta sataa päälle tai lumi sulaa.