Lounasburgereita, löhösohvia ja kaupunkiopastuksia – Roadshow pistää tieteen tulosten esittelyn uusiksi

Pelikaupunki Turku -hankkeessa kokeiltiin, mitä käy, kun tieteen tulokset viedään kahvilaan tai luistelumadon kylkeen. Hektisessä tietoyhteiskunnassa tulosten pallottelu taivasalla saattaa olla juuri sellainen irtiotto, jolla uudet yleisöt saadaan tieteen pariin.

Kirjoittaja: Onni Ratala

Kuulostaako seuraava tutulta? Hanke päättyy ja tuloksista olisi hyvä päästä kertomaan, mutta loppurutistus saa koko kehon maitohapoille. Artikkeleja pitäisi laukoa maaliin, eikä peliaikaa ole mihinkään ylimääräiseen.

Kiireessä on helppo mennä perinteisellä: innostavimmat löydökset PowerPoint-pohjaan ja nokka kohti aiheen kannalta sopivaa tapaamista. Saman tilanteen voi pyöräyttää myös yleisön näkökulmaan. Milloin sinulle on viimeksi esitelty jonkin hankkeen tuloksia muuten kuin PowerPoint-esityksenä?

Moderniin diaesitykseen on helppo tukeutua, koska sellaisen saa vaivatta kasaan pienillä resursseilla. Juuri siksi näitä näkee paljon – ja se on äärimmäisen tylsää. Vaikka esitykset olisivat kuinka hienoja, kymmenien diojen infopläjäyksen sisäistäminen on paljon vaadittu kuulijalta.

Erityisen koville yleisö joutuu, jos samassa tapahtumassa vastaavia tietotykityksiä on useita. Jääkö kuulijalle lopulta kovinkaan vahvaa muistijälkeä hankkeen tärkeimmistä löydöksistä? Sitä on paha sanoa. Jotta viesti menisi varmasti perille, Pelikaupunki Turku valitsi erilaisen lähestymistavan.

Lokakuussa 2023 kehitettiin Pelikaupunki Turku Roadshow: tulosten esittelykiertue, jossa tulokset vietäisiin suoraan sinne, missä niille on tarvetta. Tulosten pohjalta otettiin haarukkaan paikallisia yrityksiä ja organisaatioita, joiden toiminta sivusi kaupunkitilan peli- tai leikkitoimintaa. Lopputuloksena muodostui kuuden tapaamisen lista. Niistä viimeinen oli tammikuussa 2024.

Tapaamisten jippo oli siinä, missä yrityksiä tavattiin. Tuloksia perattiin löhösohvilla, lounasburgerit kourassa, kahvikupposten äärellä ja, mikä tärkeintä, kaupunkitilassa. Koko hankkeen ytimessä on ollut se, mitä tapahtuu kaupunkitilassa, joten olisi ollut melkoista haaskuuta jättää ulkoilumahdollisuus käyttämättä.

Käytännössä tuloksista rakennettiin opastuskierroksia. Ne suunnattiin hankkeen ydinalueisiin, eli Kupittaanpuistoon, Vanhakaupunkiin ja Kauppatorille. Näin päästiin konkreettisesti tulosten sisälle: on aivan eri asia havainnollistaa karttakuvista alueen aktiivisuutta kuin seistä paikan päällä keskellä ihmisvilinää.

Kuva 1. Yksityiskohta Kupittaanpuiston opastureitistä.

Opastuksen toinen etu on vastavuoroisuus. Isoon saliin kokoontuminen ei välttämättä ole paras paikka saada yleisön ääni kuuluviin. Oletettavasti pari aktiivisinta rohkaistuu käyttämään yksittäisiä puheenvuoroja ja siinä se. Opastuskierroksia järjestettäessä päätettiin, että yhteen opastukseen otetaan enintään kymmenen osallistujaa kerralla. Näin ryhmädynamiikka vastasi rentoa porukkaa – ja se näkyi keskusteluaktiivisuudessa.

Esimerkiksi yksi tapaaminen käynnistyi kokoontumisella Tuomaanpuistoon, josta kuljettiin lähipuistoja sekä jokivartta kiemurteleva reitti Kauppatorille. Matkalle oli suunniteltu viisi pysähdyspistettä, joihin seisahduttiin keskustelemaan niihin liittyvistä keskeisistä löydöksistä. Samalla pyydettiin osallistujien ajatuksia tuloksista. Muutoin matka sujui vapaamuotoisesti aiheesta jutellen, ja maaliin päästiin tunnissa.

Kaikkea ei voi jättää opastuspuheiden harteille. Numeerinen data, josta riittäisi aineksia useampaan taulukkoon, on erityisen unohdusherkkää. Ongelman kiertämiseksi kaikille osallistujille jaettiin vihkomalliset esitteet, joihin oli kirjattu hankkeen avaintietoja. Kenenkään ei tarvinnut väkisin yrittää muistaa, mikä prosenttiyksikkö liittyi mihinkin väittämään.

Vaikka opastuskierrokset olivat suosituin tapa kuulla tuloksista, kaikilla ei ollut mahdollisuutta sitoutua pitkään happihyppelyyn. Niinpä tueksi otettiin myös lounas- ja kahvitapaamiset. Käytiinpä yksi keskustelu myös taukotilan löhösohvilla. Strategia pysyi kuitenkin samana, eli rentoa keskustelua, jonka tueksi osallistujille jaettiin tuloksia summaavat esitteet matkamuistoiksi.

Kuva 2. Roadshow’n toteuttaminen on antoisaa, mutta huomioon otettavia käytännön asioita riittää. Sää on merkittävä tekijä osallistumisaktiivisuuden kannalta.

Roadshow-järjestelyiden pyörittäminen on palkitsevaa, mutta se ei ole pelkkää juhlaa. Kaikki vie tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Yksikään tapaaminen ei ollut täysin samanlainen kuin toinen, vaan organisaatioiden kanssa keskusteltiin aikatauluista ja siitä, millaisia esittelytapoja he ovat valmiita kokeilemaan.

Yhtä kaikkiin tarpeisiin ja aikatauluihin sopivaa identtistä ratkaisua ei ollut. Niinpä materiaalien tuottamisen lisäksi itse opastusreittien suunnittelu nieli resursseja aina enemmän kuin olisi kuvitellut. Tapaamisissa taas vaadittiin tarkkaa kellonkyttäystä, jotta porukka saatiin kierroksen loppuun sovitun aikataulun puitteissa ilman keskusteluaiheista lipsumista.

Hyvä nyrkkisääntö Roadshow-toteutukseen on: aloita suunnittelu ajoissa, ja oikeastaan aloita se vielä aikaisemmin. Tämä vaatii paljon, mutta panostus kannattaa. Yksi osallistuja kertoi kiinnostuneensa esittelystä, koska hän ei ollut koskaan ennen kuullut tutkimustuloksista opastuksen muodossa. Eräs toinen taas huomautti, että hänelle jäi mieleen, miten ”Tapaaminen Turussa 1812” -patsaan luona heiteltiin ajatuksia tuhoavasta leikistä.

Roadshow ei ole oikea tapa edetä, jos järjestelyt tulisi jumpata viikossa valmiiksi, sillä se on koko hankkeen rinnalla kulkeva toteutustapa. Mikäli hankkeen resurssit mahdollistavat, suosittelen tarttumaan haasteeseen. Roadshow saattaa johtaa keskusteluihin, jotka jäisivät muuten käymättä.

Kuva 3. Niin töherryksiä kuin koristeita osakseen saanut ”Tapaaminen Turussa 1812” oli suosittu aasinsilta keskusteluille tuhoavasta leikistä.