\u201dVarkaat kaivavat ja varastavat. Mik\u00e4\u00e4n ei heilt\u00e4 s\u00e4\u00e4sty. Ei edes Alma Materkaan.\u201d N\u00e4in aloitti turkulainen Uusi Aura<\/em> -lehti 14.6.1930 juttunsa<\/a>, joka k\u00e4sitteli Turun yliopistoon aamuy\u00f6st\u00e4 13.6. tehty\u00e4 murtoa. Kun lehden toimittaja murtoa seuranneena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4vi yliopistolla, paikat olivat viel\u00e4 hujan hajan varkaiden j\u00e4ljilt\u00e4, koska kaappeja oli murrettu auki ja tavaroita viskelty pitkin lattioita.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kokoomuksen \u00e4\u00e4nenkannattaja Uusi Aura <\/em>vertasi n\u00e4ky\u00e4 murronj\u00e4lkeisell\u00e4 yliopistolla sis\u00e4llissodan aikoihin: \u201dEdustajamme pist\u00e4ytyess\u00e4 paikalla kohtasi h\u00e4nt\u00e4 yliopiston kansliahuoneessa n\u00e4ky, joka toi mieleen punakaartilaisten \u201dtarkastukset\u201d takavuosina.\u201d Varkaat saivat lehden mukaan saaliikseen yliopiston puolelta rahaa ja postil\u00e4hetysvekseleit\u00e4 noin 6000 markan arvosta ja Phoenix-kahvilan puolelta \u2013 johon he my\u00f6s murtautuivat \u2013 kassasta rahaa 7000\u20138000 markkaa. Rosvot olivat tunkeutuneet yliopistolle ortodoksisen kirkon puoleisesta luentosalin reunaikkunasta, joka oli \u201dpensaikon peitt\u00e4m\u00e4\u201d ja aivan aidan vieress\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pelihistoriantutkijan huomio kiinnittyi omaa Alma Materiani k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n rikosuutiseen siksi, ett\u00e4 varkaat olivat yritt\u00e4neet murtautua my\u00f6s Phoenix-kahvilassa olleeseen \u201dtaitoautomaattiin\u201d, mutta murtoyritys oli ilmeisesti j\u00e4\u00e4nyt kesken, kun kahvilan siivoojat olivat saapuneet aamulla t\u00f6ihin. Taito- ja taitavuusautomaateiksi kutsuttiin pajatsotyyppisi\u00e4 pelikoneita, joita oli alkanut tulla Suomeen Saksasta muutamaa vuotta aiemmin.<\/p>\n\n\n\n Toistaiseksi l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni aineisto ei kerro, millainen tarkalleen ottaen oli Phoenix-kahvilan taitoautomaatti. Tuohon aikaan Suomessa oli useita erilaisia peliautomaatteja, mutta erityisesti kahta p\u00e4\u00e4tyyppi\u00e4. Bajazzo-, Pajatso- tai Pajatsu -automaateissa pelaaja yritti pyydyst\u00e4\u00e4 pomppivaa kuulaa s\u00e4\u00e4dint\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ilveilij\u00e4n hattuun, ja tuosta ilveilij\u00e4st\u00e4 peli oli saanut nimens\u00e4 (ks. Wikimedian kuva<\/a>). Blau Wunder eli Sininen ihme tai Sini-ihme -automaateissa pelaaja n\u00e4pp\u00e4si nikkelimarkan tai rahakkeen liikkeelle laitteen kyljest\u00e4 yritt\u00e4en osua voittoa tuottavaan lokeroon. Nimens\u00e4 kone oli ehk\u00e4 saanut sinisest\u00e4 taustapaneelistaan (ks. saksalaisia kuvia<\/a>). J\u00e4lkimm\u00e4inen pelityyppi yleistyi ja kehittyi sittemmin Suomessa mutta otti Pajatso-nimens\u00e4 ensimm\u00e4iselt\u00e4 automaattityypilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Aluksi peliautomaattitoimintaa py\u00f6rittiv\u00e4t yksityiset yritt\u00e4j\u00e4t, mutta pian hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6t huomasivat, ett\u00e4 automaatit toimisivat niille oivana tulonl\u00e4hteen\u00e4. Hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6t olivat jo aiemmin j\u00e4rjest\u00e4neet muun muassa tavara-arpajaisia ja tivolitoimintaa toimintaansa rahoittaakseen, joten uusi tulonl\u00e4hde sopi mukaan varsin luontevasti. Hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysty\u00f6 oli my\u00f6s keino, jolla \u201duhkapelikoneita\u201d, kuten yksi niiden nimitys my\u00f6s kuului, tehtiin hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4mmiksi tilanteessa, jossa pelaaminen her\u00e4tti paljon paheksuntaa. Pelej\u00e4 pelasivat erityisesti nuoret miehet, jotka ajattelivat pystyv\u00e4ns\u00e4 voittamaan rahaa automaatista. My\u00f6s lasten katsottiin olevan vaarassa joutua alttiiksi pelien houkutuksille varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa pelaamista ei valvottu. Lis\u00e4ksi automaatit houkuttelivat lehtijuttujen mukaan huijareita, joka yrittiv\u00e4t jallittaa koneista nikkelimarkkoja muun muassa laitteita hakkaamalla, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 v\u00e4\u00e4ri\u00e4 rahoja tai rautalankojen avulla tai rikollisia, jotka pyrkiv\u00e4t rikkomaan automaatit ja varastamaan rahat, kuten Turussa oli tapahtunut.<\/p>\n\n\n\n Useissa lehtikirjoituksissa kuvattiin v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti automaattipelaamisen turhuutta ja turmiollisuutta. K\u00e4kisalmen Sanomiin<\/em><\/a> kirjoittanut nimimerkki Joonas oli esimerkiksi k\u00e4ynyt kes\u00e4ll\u00e4 1929 tutustumassa kaupunkiinsa levinneisiin peleihin, joita l\u00f6ytyi kahviloista, t\u00e4yshoitoloista ja \u201dsalaisista seurustelupaikoista\u201d. H\u00e4n oli tarkkaillut, miten nuoret tehdasty\u00f6l\u00e4iset hassasivat automaatteihin palkkarahansa voittojen toivossa, mutta aivan turhaan: \u201dAutomaatti veivitti markan markan j\u00e4lkeen rautaiseen pussiinsa. Ei edes nauranut eik\u00e4 ilkkunut. Otti vain kylm\u00e4sti.\u201d (K\u00e4kisalmen Sanomat<\/em> 24.8.1929.) Vasemmistolehdiss\u00e4 automaatit n\u00e4htiin nimenomaan kapitalistien salajuonina.<\/p>\n\n\n\n Samoin kuin Saksassa, my\u00f6s Suomessa olennaista peliautomaatteja koskevassa keskustelussa oli kysymys onnen ja taidon suhteesta. Jos rahapeliautomaatit olivat puhtaita onnenpelej\u00e4, niiden pito oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kielletty\u00e4 tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n hyvin s\u00e4\u00e4nnelty\u00e4. Jos taas voittaminen perustui taitoon, niin ne olivat luvanvaraisia tietyin ehdoin. Oikeastaan kyse oli siit\u00e4, ettei pelaajia huijattaisi v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 laitetta taitopeliksi, silloinkin kun se olisi ollut puhdas onnenpeli. T\u00e4st\u00e4 peliautomaattien onnen ja taidon suhteesta oli Suomessa nostettu ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa oikeudellinen kysymys syksyll\u00e4 1927 ja asiaan palattiin tavan takaa peliautomaattien m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvaessa ja pelaamisen yleistyess\u00e4 (Kortelainen 1988). Kenell\u00e4 oli oikeus ker\u00e4t\u00e4 peleill\u00e4 voittoja vai pit\u00e4isik\u00f6 pelit kielt\u00e4\u00e4 kokonaan?<\/p>\n\n\n\n Yliopiston Phoenix-kahvilan automaattia operoi Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton Turun osasto. Se oli saanut toukokuun alusta 1930 oikeuden sijoittaa automaatteja kahvila Phoenixin lis\u00e4ksi kahvila Tivoliin ja muutamaan ravintolaan: It\u00e4mereen, Ceciliin, Casino-Saleihin, Palokunnantaloon ja Seurahuoneeseen.(Turun Sanomat<\/a><\/em> 29.4.1930.) Automaatit oli toimittanut Leino Molanderin omistama Dayton Vaaka Oy, joka oli aloittanut vaakojen maahantuonnilla 1923 mutta laajentanut toimialaansa automaatteihin vuosikymmenen lopulla. Yritys teki sopimuksen MLL:n Turun osaston kanssa 20 automaatista ja onnistui t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4navauksen j\u00e4lkeen sopimaan MLL:n keskusliiton kanssa 100 automaatin toimittamisesta Helsinkiin.(Kortelainen 1988, 57\u201361.) Elokuussa 1930 Turun Sanomat<\/em> uutisoi<\/a>, ett\u00e4 MLL:n Turun osasto oli saanut luvan 45 automaatin sijoittamiseen Turkuun ja Naantaliin (Turun Sanomat<\/em> 5.8.1930).<\/p>\n\n\n\n Toinen sijoituslupia saanut yhdistys oli Turun Sokeainyhdistys, jonka automaatit sijaitsivat useissa kahviloissa ja ruokaloissa: kahvila Jupiterissa, hra. A. Rannan kahvilassa, ruokala L\u00e4nsi-Linnassa, Kristiinan ruokasaleissa, kahvila Starissa, kahvila ja ruokala Kestituvassa ja kahvila Hansassa.(Turun Sanomat<\/em> 29.4.1930.) Yhdistys sai luvan automaattien sijoittamiseen my\u00f6s Littoisten asemalle (Turun Sanomat<\/em> 5.8.1930). Kahviloiden ja ravintoloiden lis\u00e4ksi automaatteja oli muun muassa markkinoilla ja kiert\u00e4viss\u00e4 tivoleissa.<\/p>\n\n\n\n Paikalliset poliisiviranomaiset my\u00f6nsiv\u00e4t luvat taitoautomaateille. Etenkin aluksi lupien my\u00f6nt\u00e4misess\u00e4 oli paljon alueellisia eroja. Toisilla paikkakunnilla lupia sai helpommin, mutta jossain ne olivat tiukemmassa. Turun poliisi oli ilmeisesti ennen vuotta 1930 nihke\u00e4, koska ainakin kaksi yritt\u00e4j\u00e4\u00e4 oli valittanut maaherralle saamastaan kielteisest\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00f6s ei kuitenkaan ollut muuttunut. Turkulainen kahvilanomistaja Kalle Hyytinen olisi halunnut sijoittaa taitoautomaatteja Turun Biljardisalongit -nimiseen paikkaan, jonka h\u00e4n oli itse avannut 1928, ja sen lis\u00e4ksi O.Y. Autolan keilasaliin (avattu my\u00f6s 1928) sek\u00e4 Ravintola de Parisiin (Uusi Aura<\/a><\/em> 27.3.1929). Helsinkil\u00e4inen liikemies Emil Engstr\u00f6m oli havitellut h\u00e4nkin automaatteja \u201dTurun kaupungissa ja sen alueella sijaitseviin kahvila- ja ruokalahuoneistoihin\u201d (Uusi Aura<\/a><\/em> 18.1.1930). Turun Biljardisalongit ja Kahvila -yrityksen mainos Uusi Aura<\/em> -lehdess\u00e4 21.7.1928. L\u00e4hde: Historiallinen sanomalehtikirjasto<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Kun lupak\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kirjavuus tuli ilmi, alettiin laatia kansallisia ohjeita menettelyihin. Lupak\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 liittyi vuoden 1929 lopussa annettuun leimaveroasetukseen, joka m\u00e4\u00e4ritteli taitoautomaatit leimaveron alaisiksi. Sis\u00e4asiainministeri\u00f6 ohjeisti poliisiviranomaisia siit\u00e4, miten taitoautomaatit saattoi erottaa onnenpeleist\u00e4 ja miten lupaprosessissa piti kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota muun muassa pelivoittojen suuruuteen. Automaatteja ei saanut sijoittaa yksityisasuntoihin ja luvanhakijoiden piti olla t\u00e4ysi-ik\u00e4isi\u00e4, \u201dhallita itse\u00e4\u00e4n\u201d ja omaa omaisuuttaan sek\u00e4 nauttia kansalaisluottamusta. Automaattia ei saanut siirt\u00e4\u00e4 ilman lupaa ja lupa oli voimassa korkeintaan vuoden kerrallaan.(Suomen Poliisilehti<\/a><\/em> 15.1.1931.)<\/p>\n\n\n\n Keskustelu automaattitoiminnan s\u00e4\u00e4ntelyst\u00e4, monopolisoinnista tai jopa kielt\u00e4misest\u00e4 kiihtyi 1930-luvun alussa. Viranomaisten ja poliitikkojen n\u00e4kemykset asiasta vaihtelivat. Vaikuttaa esimerkiksi silt\u00e4, ett\u00e4 sis\u00e4asiainministeri\u00f6 ja sosiaaliministeri\u00f6 olivat automaattitoiminnasta erimielisi\u00e4. Automaattialan yritykset olivat my\u00f6s eritt\u00e4in aktiivisia pyrkiess\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa liiketoimintaansa.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1931 Mannerheimin Lastensuojeluliitto ehdotti, ett\u00e4 rahapelitoiminta monopolisoitaisiin ja voitot varattaisiin erityisesti lastensuojelulle ja ehk\u00e4 osittain muuhun yleishy\u00f6dylliseen toimintaan. Mukana taustalla h\u00e4\u00e4ri my\u00f6s Dayton Vaaka Oy, joka oli aktiivisesti yhteydess\u00e4 lastensuojeluj\u00e4rjest\u00f6ihin ja pyrki saamaan itselleen yksinoikeuden automaattien toimittamiseen ja niiden huoltoon (Kortelainen 1988, 64\u201365).<\/p>\n\n\n\n Kaupunkien lastensuojelulautakunnilta pyydettiin lausuntoa ehdotuksesta. Lausunnonantajista Turku, Pori ja Vaasa eiv\u00e4t olleet havainneet, ett\u00e4 \u201drahapeli-automaateilla harjoitetun liikkeen vaikuttavan haitallisesti lasten ja nuorten henkil\u00f6iden kasvatukseen ja siveelliseen kuriin.\u201d Porin ja Vaasan lastensuojelulautakunnat eiv\u00e4t ehdottaneet muutosta silloiseen vapaaseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, mutta Turku oli ainoa lausunnonantaja, joka puolsi ajatusta monopolisoinnista yleishy\u00f6dyllisiin tarkoituksiin ja ainoana toi esille sen, ett\u00e4 MLL sai Turussa voittoa automaateista. (Lastensuojelulehti<\/a><\/em> 1.1.1932.)<\/p>\n\n\n\n Kaikkien muiden lausunnon antaneiden kaupunkien, Helsingin, Rauman, Tampereen, Lahden, Viipurin, Kuopion, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ja Oulun, lastensuojelulautakunnat pitiv\u00e4t rahapeliautomaattitoimintaa \u201dturmiollisena lasten ja nuorten henkil\u00f6iden kasvatukselle ja siveelliselle kunnolle\u201d ja esittiv\u00e4t toiminnan kielt\u00e4mist\u00e4 kokonaan.(Lastensuojelulehti<\/em> 1.1.1932.) En ole viel\u00e4 tutkinut tarkemmin, miksi Turun lausunto erosi muista, mutta voisi olettaa, ett\u00e4 Turun lastensuojelulautakunnan j\u00e4senill\u00e4 oli yhteyksi\u00e4 automaattitoimintaa kaupungissa py\u00f6ritt\u00e4neeseen MLL:n Turun osastoon.<\/p>\n\n\n\n Raha-automaattiyhdistyksen historiateoksen kirjoittanut Jukka Kortelainen toteaa, ett\u00e4 1930-luvun alun poliittinen tilanne ei suosinut automaattitoiminnan monopolisointia. Etenkin porvaripuolueissa haluttiin pikemminkin edist\u00e4\u00e4 yksityist\u00e4mist\u00e4. Asiaan vaikutti my\u00f6s se, ett\u00e4 alkoholin kieltolaki oli p\u00e4\u00e4dytty kumoamaan selv\u00e4n joulukuun lopussa 1931 j\u00e4rjestetyn kansan\u00e4\u00e4nestyksen j\u00e4lkeen.(Kortelainen 1988, 70\u201371.) Vuoden 1933 kes\u00e4ll\u00e4 astui lopulta voimaan presidentin asetus, jonka perusteella lupia automaattien pit\u00e4miseen annettiin vain yleishy\u00f6dyllisille yhdistyksille tai j\u00e4rjest\u00f6ille ja l\u00e4\u00e4nien maaherrat my\u00f6nsiv\u00e4t luvat, mill\u00e4 haluttiin entisest\u00e4\u00e4n yhten\u00e4ist\u00e4\u00e4 lupak\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja rajoittaa automaattien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Seuraava suurempi muutos tapahtui noin viisi vuotta my\u00f6hemmin. Joulukuussa 1937 annettiin uusi asetus, jonka j\u00e4lkeen 1938 perustettiin Raha-automaattiyhdistys. Se sai yksinoikeuden automaattitoimintaan. Valtioneuvosto puolestaan jakoi avustuksina toiminnan tuottoja Raha-automaattiyhdistyksen j\u00e4senj\u00e4rjest\u00f6ille ja muille vastaaville j\u00e4rjest\u00f6ille, jotta tuotot jakaantuisivat aiempaa tasapuolisemmin.(Kortelainen 1988, 93-94.)<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 kirjoitus liittyy Suomen Akatemian rahoittamaan pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikk\u00f6\u00f6n<\/a> sek\u00e4 Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamaan Pelikaupunki Turku -projektiin. Kerron lis\u00e4\u00e4 turkulaisen pelitoiminnan historiasta seuraavissa blogikirjoituksissani t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n aikana.<\/p>\n\n\n\n Kirjallisuutta<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kortelainen, Jukka (1988). Pajatso ja kansanterveys: Raha-automaattiyhdistys 1938\u20131988<\/em>. Raha-automaattiyhdistys. Helsinki: WSOY.<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4tietoja rahapelaamisesta Suomessa ks. my\u00f6s:<\/p>\n\n\n\n Ahonen, Jukka (2019). Kolme kriisi\u00e4 ja kansalliset rahapelit \u2013 Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelij\u00e4rjestelm\u00e4n muotoutumiseen<\/em>. Suomen historian v\u00e4it\u00f6skirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. http:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-51-4778-3<\/a><\/p>\n\n\n\n Matilainen, Riitta (2017). Production and Consumption of Recreational Gambling in Twentieth Century Finland<\/em>. PhD Dissertation. Helsinki: University of Helsinki. http:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-51-3282-6<\/a><\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/varkaita-yliopistossa-uusi-aura-1930.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/turun-biljardisali-1928-uusi-aura.png\")
<\/p>\n\n\n\n
![Wikimedian kuva<\/a>). Blau Wunder eli Sininen ihme tai Sini-ihme -automaateissa pelaaja n\u00e4pp\u00e4si nikkelimarkan tai rahakkeen liikkeelle laitteen kyljest\u00e4 yritt\u00e4en osua voittoa tuottavaan lokeroon. Nimens\u00e4 kone oli ehk\u00e4 saanut sinisest\u00e4 taustapaneelistaan (ks.](\"https:\/\/commons.wikimedia.org\/wiki\/File:Bajazzo-Automat.jpg\"){kind=link}