T\u00e4ll\u00e4 kertaa menen digitoitujen lehtiaineistojen lillukanvarsiin asti, mutta matka suomalaisessa ja turkulaisessa pelihistoriassa jatkuu. Pys\u00e4hdyspaikkana on korona.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Samoihin aikoihin 1920-luvun lopulla, kun peliautomaatit tulivat Suomeen, my\u00f6s toinen peliuutuus alkoi valloittaa maatamme. Turkulainen O.Y. Huonekalutehdas ja Sorvimo alkoi syksyll\u00e4 1926 valmistaa Nippa- eli Corona-pelilautoja ja puisia nappuloita. Tai ei se tarkalleen ottaen turkulainen ollut, vaikka turkulaiseksi monesti mainoksissa itse\u00e4\u00e4n tituleerasi. Yritys sijaitsi Maarian pit\u00e4j\u00e4n puolella, Raunistulassa tai viel\u00e4 tarkemmin Lonttisissa osoitteessa IV Linja 12. Nyky\u00e4\u00e4n tuon linjakadun nimi on Airikinkatu.<\/p>\n\n\n\n Aluksi peli\u00e4, jota my\u00f6s p\u00f6yt\u00e4biljardiksi kutsuttiin, pelattiin l\u00e4hinn\u00e4 sormilla nippailemalla tai \u201dn\u00e4pp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u201d (TS<\/em> 1.3.1927<\/a>). Ly\u00f6ntikepit tulivat mukaan my\u00f6hemmin. Pelilaudan pohjaosa oli tehty vanerista ja reunat paksummasta puusta. Vaneri oli puuteollisuusinnovaatio, joka oli ly\u00f6m\u00e4ss\u00e4 sekin itse\u00e4\u00e4n l\u00e4pi yh\u00e4 laajemmin ja vaneritehtaita perustettiin eri paikkoihin. Vaneria k\u00e4ytettiin my\u00f6s muiden pelien, kuten jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isen Juho Jussila Oy:n Fortuna-pelien tekoon. Jussila aloitti Fortuna-pelien tekemisen niin ik\u00e4\u00e4n vuonna 1926 (Jussilan verkkosivut<\/a>). Nykyisin juuri Jussila on tunnettu my\u00f6s koronapelien valmistajana, mutta Jussila aloitti koronapelien valmistuksen vasta 1944, melkein 20 vuotta Huonekalutehdas ja Sorvimoa my\u00f6hemmin. Tosin peli oli Jussilan tuoteluettelossa mainittu jo aiemmin, ja toisaalta s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen valmistus k\u00e4ynnistyi vasta 1950-luvulla (Raitanen 2011, 58). Puuteollisuusyritysten lis\u00e4ksi my\u00f6s n\u00e4pp\u00e4r\u00e4t tee-se-itse-puusep\u00e4t ovat kautta vuosikymmenten koronapelej\u00e4 tehneet omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Korona oli sukua muun muassa intialaisen Carrom-pelille<\/a> sek\u00e4 muun muassa sen kanadanranskalaisille varianteille<\/a>, joita ilmeisesti alkoi kehitty\u00e4 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla. Sukulaispeleiss\u00e4kin k\u00e4ytettiin puisia nappuloita ja lautoja, ja nappuloita pyrittiin ampumaan k\u00e4sin tai erilaisia keppej\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en pelilaudan keskustassa tai kulmissa sijainneisiin koloihin.<\/p>\n\n\n\n Koronapeli (tai Couronne) levisi ensin Euroopassa ja Ruotsin ja Tukholman kautta Suomeen (ruotsalaisista lehdist\u00e4 l\u00f6ytyy jo joitakin pelin myynti-ilmoituksia joululta 1925<\/a>). Ruotsista, Suomesta ja ehk\u00e4 Pohjanmeren rannikkokaupungeista p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s Baltian maihin, joissa niiss\u00e4kin se aiheutti villityksen. On sanottu, ett\u00e4 peli olisi levinnyt Baltiaan erityisesti merimiesten mukana, koska peli\u00e4 pystyi pelaamaan my\u00f6s laivoilla. Pekka Linnainen on Estofennia-verkkojulkaisussa<\/a> k\u00e4sitellyt perusteellisesti koronapelin levi\u00e4mist\u00e4 ja vaiheita erityisesti Virossa, mutta my\u00f6s Suomessa. H\u00e4n on todennut, ett\u00e4 G\u00f6teborgissa koronaa pelattiin lehtitiedon mukaan jo vuonna 1923. Vuoden 1926 syksyll\u00e4 korona villitsi tukholmalaisia.<\/p>\n\n\n\n Linnaisen tekstist\u00e4 voi lukea my\u00f6s muun muassa koronan suomalaisista mestaruuskisoista, joita j\u00e4rjestettiin ainakin 1928\u20131930. T\u00e4ss\u00e4 blogikirjoitukseen sivuan my\u00f6s noita kilpailuja, mutta tarkastelen koronanpelinkin historiaa j\u00e4lleen turkulaisten silm\u00e4lasien l\u00e4pi ja keskityn erityisesti Huonekalutehdas ja Sorvimo -yrityksen peliliiketoimintaan 1920\u20131930-luvuilla.<\/p>\n\n\n\n Kun Huonekalutehdas ja Sorvimo aloitti koronapelien valmistuksen 1926, se oli yrityksen\u00e4 aivan tuore, mutta jatkoi itse asiassa aiempia toimintoja. Raunistulassa osoitteessa IV Linja 12 oli 1910-luvulta l\u00e4htien toiminut Huonekalutehdas Koivu, mutta syyskuussa 1926 sen toimi- ja tuotantotilat myytiin Laine ja Kumppanit -nimiselle yritykselle, joka oli er\u00e4iden lehtitietojen mukaan perustettu 1917. Uusi omistaja k\u00e4ynnisti Raunistulassa tehdastilojen laajennuksen ja peruskorjauksen.(TS<\/em> 26.8.1926<\/a>; Uusi Aura<\/em> 18.9.1926<\/a>; Kauppalehti<\/em> 20.9.1926<\/a>.) Jo samassa kuussa Laineen ja Kumppaneiden toimintaa jatkamaan perustettiin O.Y. Huonekalutehdas ja Sorvimo, jonka toimitusjohtaja oli aluksi Kustaa Emil Hongisto, mutta pian toimitusjohtajaksi vaihtui Oskar Paasikivi (Suomen Kaupparekisteri<\/em> 1926<\/a>; Rakennustaito<\/em> 5.2.1927<\/a>). H\u00e4n oli jo alusta mukana yhti\u00f6n hallituksessa ja sittemmin toimi muun muassa yrityst\u00e4 edustaen tuomarina koronapelin SM-kisoissa. My\u00f6hemmin yritykset toimitusjohtajat vaihtuivat viel\u00e4 pariin otteeseen (Kaupparekisteri 1930<\/a>; 1932<\/a>; 1933<\/a>; 1935<\/a>; 1938<\/a>). Paasikivi oli aktiivisesti mukana my\u00f6s Maarian kunnallispolitiikassa ja toimi esimerkiksi vuosina 1927\u20131943 kunnallislautakunnan esimiehen\u00e4 eli kunnanhallituksen puheenjohtajana (Kaukovalta & Kaukovalta-Kaila 1950, 186).<\/p>\n\n\n\n En ole ainakaan toistaiseksi l\u00f6yt\u00e4nyt tietoa, ett\u00e4 koronapelej\u00e4 olisi valmistettu ennen uuden yrityksen perustamista. Onkin ehk\u00e4 luontevaa, ett\u00e4 nimenomaan uuden yrityksen puitteissa alettiin laajentua ja kokeilla erilaisilla ja erihintaisilla puusta ja vanerista valmistetuilla tuotteilla. Ja samoihin aikoihin uuden yrityksen aloittamisen kanssa syyskuussa 1926 Turussa p\u00e4\u00e4ttyi huonekalutehtaissa toukokuusta asti ollut lakko, joten senk\u00e4\u00e4n takia v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n kummempia uutuuksia ollut p\u00e4\u00e4sty ennen syksy\u00e4 valmistamaan (Uusi Aura<\/em> 19.6.1927<\/a>). Kuva koronapelin mainoksesta Turun Sanomat<\/em> 22.12.1926.<\/a><\/p>\n\n\n\n Yhti\u00f6 mainosti jo jouluna 1926, ett\u00e4 Corona oli saavuttanut suuren suosion (esim. TS<\/em> 22.12.1926<\/a>). Paikallista menekki\u00e4 varmaan oli jo ollutkin, mutta laajempaan tietoisuuteen Suomessa korona nousi seuraavina vuosina. Monessa mukana ollut helsinkil\u00e4inen urheilutoimittaja Yrj\u00f6 Halme<\/a> eli nimimerkki \u201dUppercut\u201d pelasi uutuuspeli koronaa Suomen Kuvalehden<\/em> humoristisessa ja leikillisess\u00e4 jutussa (Halmeesta ks. Arponen 1997). Juttu ilmestyi 7.5.1927<\/a> lehden ajanvietesivulla, jota toimitti \u201dVeli Giovanni<\/a>\u201d eli Hillari Johannes Viherjuuri. H\u00e4n toimitti my\u00f6s pilalehti\u00e4 ja oli julkaissut muutamia kirjoja, joissa k\u00e4siteltiin pelej\u00e4 ja pelien tekemist\u00e4 (niist\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 jossain my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa).<\/p>\n\n\n\n Suomen Kuvalehden<\/em> artikkelissa<\/a> vertailtiin muun muassa pelin turkulaisia ja helsinkil\u00e4isi\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka poikkesivat hiukan toisistaan. Jutussa k\u00e4ytiin ensin l\u00e4pi helsinkil\u00e4inen peliversio, jossa nappulat olivat aloituksessa keskiympyr\u00e4ss\u00e4 ja sitten viitattiin lyhyesti turkulaiseen versioon: \u201dTurkulaista peli\u00e4 emme rohkene menn\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Pyyd\u00e4mme jotakuta ehtaturkulaista l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n meille turkulaisen pelin s\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Sen verran rohkenemme sanoa, ett\u00e4 turkulaisessa peliss\u00e4 pannaan nappulat vastapuolen sivulle.\u201d Jutun yhteydess\u00e4 oli my\u00f6s kuva erilaisista alkuasetelmista. (Suomen Kuvalehti<\/em> 7.5.1927<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Turun Sanomat<\/em> oli jo aiemmin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1.3.1927 esitellyt s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Turun Sanomissa<\/em> oli esitelty nimenomaan sellaista peliversiota, johon Suomen Kuvalehdess\u00e4<\/em> viitataan turkulaisina s\u00e4\u00e4nt\u00f6in\u00e4. Turun Sanomat<\/em> oli my\u00f6s intoillut pelin monipuolisuudesta: \u201dKuten alusta huomautimme, on corona-peli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, innostavaa ja kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4. [\u2026] corona-innostus on rakkaassa kaupungissamme saavuttanut tavattoman laajuuden ja toisinaan tapaa oikeita corona-pelitaitureitakin sen harjoittajain yh\u00e4ti tihenevist\u00e4 riveist\u00e4.\u201d(TS<\/em> 1.3.1927<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Koronan menekin edist\u00e4misess\u00e4 n\u00e4ytti olevan muutamia keskeisi\u00e4 tahoja, jotka osittain kietoutuivat juuri koronaa Suomen Kuvalehdess\u00e4<\/em> pelanneen Yrj\u00f6 Halmeen ymp\u00e4rille 1920-luvun lopulla. Halme kirjoitteli koronasta ja oli mukana j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pian kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1928 my\u00f6s pelin SM-kilpailuja, joissa peli\u00e4 pelattiin sek\u00e4 sormilla nippailemalla ett\u00e4 kepeill\u00e4. Aiemmin mainittujen turkulaisten ja helsinkil\u00e4isten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen sijasta kilpailussa oli kolmas pelitapa, jossa alkuasetelmassa puiset pelikiekot kasattiin kuuden nappulan keoiksi pelilaudan keskiympyr\u00e4\u00e4n. Kilpailun virallisena j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi vuonna 1927 aloittanut Lukemista Kaikille<\/em><\/a> -lehti (johon Halme kirjoitteli s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ja jonka kustantajan Ilmarisen toimitusjohtaja Halme oli) ja palkintoja olivat lahjoittaneet helsinkil\u00e4inen urheiluv\u00e4lineliike Suomen Urheiluaitta<\/a> (jonka Halmeen veli, sis\u00e4llissodan aikana ammuttu Juho oli perustanut) sek\u00e4 Huonekalutehdas ja Sorvimo. Nuo samat tahot j\u00e4rjestiv\u00e4t mestaruuskilpailun tosiaan ainakin kolme kertaa.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4isen\u00e4 kilpailuvuonna 1928 osallistujia oli noin kolmekymment\u00e4. Suuri osa osallistujista oli miehi\u00e4, mutta mukana oli my\u00f6s joitakin naisia, ja vaikka peli\u00e4 pelattiin eri sarjoissa, sarjojen voittajat pelasivat my\u00f6s toisiaan vastaan. Ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna naisten sarjan voitti turkulainen Ester Gestrin ja miesten sarjan Suomen Voimailulehden<\/em> ilmoitusmestari Uno Soljo. Osallistujia oli naisten sarjassa kolme, miesten keppisarjassa 8 ja miesten nippailusarjassa 15. Yrj\u00f6 Halme selosti kattavasti kilpailun vaiheet Lukemista Kaikille<\/em> -lehdess\u00e4 21.4.1928<\/a>. Viikkoa my\u00f6hemmin<\/a> lehdess\u00e4 julkaistiin viel\u00e4 kuvia kisasta ja osallistujista.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s Nyrkkeilyliiton julkaisema Suomen Voimailulehti<\/em> kirjoitti 30.4.1928<\/a> kisasta, koska oma ty\u00f6ntekij\u00e4 oli p\u00e4rj\u00e4nnyt siin\u00e4: \u201dLopulliseksi voittajaksi p\u00e4\u00e4si t\u00e4m\u00e4n miesten lehden ilmoitusmestari Uno Soljo, jonka hermot kestiv\u00e4t kilpailun kiitett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Nippapeli onkin hermo-urheilua ja voidaan sit\u00e4 kilpaj\u00e4nnityksens\u00e4 vuoksi verrata mihin urheilulajiin tahansa.\u201d<\/p>\n\n\n\n Kilpailujen kuvauksissa keskeist\u00e4 oli nimenomaan pelaajien rauhallisuuden tai hermostuneisuuden k\u00e4sittely. Samaten moisten peliuutuuksien yhteydess\u00e4 arvioitiin niiden suhdetta urheiluun.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1929 nippapelin mestaruuskisoissa Helsingin Poliisimaneesissa oli mukana jo selv\u00e4sti enemm\u00e4n osallistujia, 86 miest\u00e4 ja 9 naista. Sarjojen parhaille oli luvassa j\u00e4rjest\u00e4jien lahjoittamia kiertopalkintoja ja hopealusikoita. Kolme nopeinta voittoa napannut sai palkinnoksi viel\u00e4 Huonekalutehtaan ja Sorvimon tekem\u00e4n keinutuolin (HS<\/em> 29.3.1929<\/a>).<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ll\u00e4 kertaa Yrj\u00f6 Halme raportoi kisasta urheiluaiheiseen Miesten Lehteen<\/a><\/em> ja kuvasi esimerkiksi kisan huipentumaa, miesten ja naisten sarjan voittajan v\u00e4list\u00e4 kamppailua, josta siit\u00e4kin tuli selostusten keskeinen aihe: Lukemista Kaikille<\/em> -lehti yritti organisoida my\u00f6s nippapelikerhon perustamista Suomeen syksyll\u00e4 1929, mutta yksitt\u00e4isen uutisen j\u00e4lkeen asiasta ei sen koomin kirjoiteltu (Lukemista Kaikille<\/em> 19.10.1929<\/a>). Seurat ja harrastusporukat j\u00e4rjestiv\u00e4t lis\u00e4ksi omia kilpailujaan (ks. esim. Merimiehen Yst\u00e4v\u00e4<\/em> 1.9.1927<\/a>; Sosialisti <\/em>17.4.1928<\/a>; Savo<\/em> 7.4.1929<\/a>; 6.12.1929<\/a>; Aamulehti<\/em> 27.11.1930<\/a>; Asemamies<\/em> 1.5.1931<\/a>). Ja ainakin yksitt\u00e4iset pelaajat kilpailivat toistensa kanssa rahapanoksin. Ylioppilaslehdess\u00e4<\/em> 10.3.1928 nimimerkki Teinin pakinassa oli kuvaus rahapelaamisesta:<\/p>\n\n\n\n \u201d\u201dTaas pinna puttaan! \u2013 Kiva peli t\u00e4m\u00e4 corona! \u2013 Ja taas meni pinna \u2013 ja taas! ahah! menip\u00e4 m\u00f6ykkykin, siin\u00e4s sait.\u201d Meit\u00e4 on kaksi sahuria, jotka opiskelemme corona-pelin \u00e4\u00e4ress\u00e4. Sen niminen syntipukki meid\u00e4n osakunnassa nyt on, kun suuremmat paheet, nim. viinan juonti ja kortin ly\u00f6nti ovat kielletty\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 ja ping-pongi on jo ratki vanhentunut. [\u2026] \u201dJeh! Sooli ti\u00e4r\u00e4mm\u00e4 sellaanen puhet, notta markka ja pinna. Jeh! Rahat t\u00e4nne!\u201d\u201d(Ylioppilaslehti<\/em> 10.3.1928<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Pakinassa opiskelijat haaveilevat uuden ylioppilaskunnan perustamisesta ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t saman tien luoda sen osakeyhti\u00f6ksi, Osakeyhti\u00f6 Kruunuhaan Uudeksi Ylioppilaskunnaksi. Kirjoituksesta k\u00e4yv\u00e4t ilmi my\u00f6s koronapelin elementeille annetut nimitykset. Pienempi pelikiekko ei ole nyt nimelt\u00e4\u00e4n nippa vaan pinna, suurempi kiekko on m\u00f6ykky ja kolo, johon pinnoja ly\u00f6d\u00e4\u00e4n, on nimelt\u00e4\u00e4n putta.<\/p>\n\n\n\n Kolmantena SM-kilpailuvuonna kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1930 osallistujia oli jo yli sata. Huonekalutehdas ja Sorvimo oli kahdenkymmenen kilpailulaudan lis\u00e4ksi lahjoittanut palkinnoksi t\u00e4ll\u00e4kin kertaa keinutuolin, joka yleis\u00f6n huuto\u00e4\u00e4nestyksen j\u00e4lkeen annettiin kolmanneksi miesten sarjassa sijoittuneelle Leo Piikille, ilmeisesti koska h\u00e4n oli pelityylill\u00e4\u00e4n saanut yleis\u00f6n sympatiat puolelleen. Lukemista Kaikille<\/em> -lehden kilpakuvauksessa kerrottiin, miten t\u00e4ll\u00e4 kertaa miesten sarjan voittaja oli kukistanut loppuottelussa naisten sarjan voittajan. (HS<\/em> 23.4.1930<\/a>; Lukemista Kaikille<\/em> 17.5.1930<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Kolmen vuoden j\u00e4lkeen mestaruuskilpailu-uutisointi loppui. Kenties kilpailun alkuper\u00e4iset j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t saaneet en\u00e4\u00e4 itselleen lis\u00e4arvoa kilpailuista. Peli oli jo levinnyt eri puolille ja arkip\u00e4iv\u00e4istynyt, mutta se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 mennyt kaupaksi alkuvuosien tapaan, kun pelej\u00e4 oli jo kaikkialla ja niit\u00e4 n\u00e4pp\u00e4rimm\u00e4t saattoivat valmistaa my\u00f6s itse.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4t\u00e4 ennen, vuoden 1929 alkupuolella Yrj\u00f6 Halme oli laatinut my\u00f6s koronan s\u00e4\u00e4nt\u00f6- ja ohjekirjan, jonka Lukemista kaikille<\/em> -lehti julkaisi. Kirjasessa kuvattiin pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja erilaisia pelitapoja. S\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjassa annettiin ohjeita my\u00f6s pelilaudan liukastamiseen. Jos nuoremman sukupolven pelaajat \u2013 kuten min\u00e4 itse \u2013 ovat tottuneet k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n koronalautaa perunajauhoilla, niin vuoden 1929 ohjeissa vastaavaa liukuefekti\u00e4 tavoiteltiin suosittelemalla laudan vahaamista tai pesemist\u00e4 spriill\u00e4. S\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjassa esitettyj\u00e4 ohjeita k\u00e4ytettiin my\u00f6s mestaruuskilpailuissa 1929 ja 1930. S\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjan viimeisill\u00e4 sivuilla mainostettiin sek\u00e4 Nippaa ett\u00e4 Fortunaa, kahta Suomessa valmistettua peli\u00e4. \u201dNippa on kotipelien kuningas, mutta kuningatar on Fortuna\u201d, todettiin takakannessa Suomen Urheiluaitan mainoksessa.(Halme 1929.)<\/p>\n\n\n\n Palataan takaisin pelin turkulaiseen valmistajaan. Joulukuussa 1927 Huonekalutehtaan ja Sorvimon kuivatusuunissa oli tulipalo, mutta ilmeisesti se ei juuri vaikuttanut tuotantoon (Uusi Aura<\/em> 10.12.1927<\/a>; Avustaja<\/em> 1.5.1928<\/a>). Varhaisissa ilmoituksissa Huonekaluliike ja Sorvimo kauppasi koronapelej\u00e4 75 markan hinnalla, mutta Suomen Kuvalehden<\/em> jutussa toukokuussa 1927 mainittiin Suomen Urheiluaitan myyv\u00e4n peli\u00e4 105 markalla. Tosin turkulainen U. E. Viljanen, jonka liike sijaitsi osoitteessa Rauhankatu 22 ja jolla oli kaupungissa ensin puusep\u00e4nliike ja sitten huonekalu- ja autokoritehdas, kauppasi pelej\u00e4 \u201dsuoraan verstaalta\u201d viel\u00e4 halvemmalla, 55 markan hintaan (TS<\/em> 1.3.1927<\/a>. Viljasen liikkeest\u00e4 ks. my\u00f6s TS<\/em> 19.7.1927<\/a>; Suomen Liikekalenteri<\/em> 1928-1929<\/a>). Viljasen liike mainosti koronapelej\u00e4 ainakin viel\u00e4 vuoden 1927 lopulla:<\/p>\n\n\n\n Pelej\u00e4 myytiin helsinkil\u00e4isen Urheiluaitan lis\u00e4ksi muissakin urheiluv\u00e4lineliikkeiss\u00e4 ymp\u00e4ri Suomen sek\u00e4 paperi- ja kirjakaupoissa sek\u00e4 lelukaupoissa ja tavaratalojen leluosastoilla. Peli\u00e4 mainostettiin erityisesti joulun aikoihin. Muutamassa vuodessa pelit levisiv\u00e4t yksityiskotien lis\u00e4ksi yhdistyksille ja seuroille niiden illanviettoihin, klubihuoneistoihin ja sotilaskoteihin (Keskisuomalainen<\/em> 29.9.1928<\/a>; Suomen Sotilas <\/em>13.10.1928<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Huonekalutehdas ja Sorvimo myi koronalautojen lis\u00e4ksi my\u00f6s irtonappuloita peleihin sek\u00e4 joitain muita pelituotteita, kuten krokettipelej\u00e4. Kaiken kaikkiaan yritys kuitenkin keskittyi muihin tuotteisiin, huonekaluihin, sisustuskokonaisuuksiin ja sorvattuihin koriste-esineisiin. Vuonna 1930 yritys perusti ensin myym\u00e4l\u00e4n Turkuun Linnankadulle ja sitten Tampereelle Pellavatehtaankadulle (Uusi Aura<\/em> 25.5.1930<\/a>; Poliisimies<\/em> 10.7.1930<\/a>). Yhti\u00f6 oli edellisen\u00e4 vuonna osallistunut my\u00f6s Samppalinnanm\u00e4ell\u00e4 j\u00e4rjestettyjen ensimm\u00e4isten Turun messujen \u2013 jotka ovat kuuluisia muun muassa Alvar Aallon ja Erik Bryggmanin suunnittelemista paviljongeista ja muusta toteutuksesta \u2013 huonekaluvalmistajien yhteiseen n\u00e4yttelyyn (HS<\/em> 12.6.1929<\/a>). Yritys pyrki kauppaamaan tuotteitaan my\u00f6s ulkomaille ja osallistui kotimaan messujen lis\u00e4ksi my\u00f6s vuodesta 1931 eteenp\u00e4in ulkomaisiin myyntin\u00e4yttelyihin ja liittyi mukaan suomalaisiin vientiorganisaatioihin. Ja sisustipa yritys kieltolain kumoamisen j\u00e4lkeen Turussa huhtikuussa 1932 avatut kolme Alkon liikehuoneistoa (TS<\/em> 23.3.1932<\/a>) sek\u00e4 osallistui 1933 valmistuneen Paimion parantolan toteutukseen sisustamalla suuren eteishallin (TS<\/em> 19.2.1933<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Suomen puusep\u00e4nteollisuuden historiaa tutkinut Minna Sarantola-Weiss on todennut, ett\u00e4 ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen Ven\u00e4j\u00e4n kaupan katkettua kotimaan markkinat korvasivat ensin viennin. Kotimarkkinateollisuutta suojeltiin esimerkiksi tullien avulla. Vilkas rakennustoiminta loi kysynt\u00e4\u00e4 ja erityisesti ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n suhteellinen elintaso nousi, jolloin rahaa j\u00e4i my\u00f6s kuluttamiseen ja kulutustavaroihin. 1920-luvun lopun lama n\u00e4kyi puusep\u00e4nteollisuudessa puolestaan pienell\u00e4 viiveell\u00e4 ja vuosi 1929 oli alan paras tulosvuosi. Sen j\u00e4lkeen rakennustoiminnan aallonpohja ja kuluttajien talouden j\u00e4rkkyminen vaivasi puusep\u00e4nteollisuudessa. Noususuhdanteen aikana my\u00f6s moni yritys oli pahasti velkaantunut, koska oli ostanut uusia koneita lainarahalla. Laman aikana myyntihinnat laskivat ja yritysten konkurssipesien realisointi laski hintoja entisest\u00e4\u00e4n. Muun muassa n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 uusia markkinoita etsittiin ulkomailta, esimerkiksi Englannista, jossa lama ei vaivannut yht\u00e4 paljon kuin muualla. Kilpailu oli kuitenkin eritt\u00e4in kovaa, ja monissa maissa oltiin esimerkiksi sarjatuotannossa Suomea edell\u00e4.(Sarantola-Weiss 1995, 74\u201378.)<\/p>\n\n\n\n Huonekalutehtaan ja Sorvimon pelituotteet olivat n\u00e4ytteill\u00e4 ulkomailla yhti\u00f6n muiden tuotteiden ohella, esimerkiksi vuoden 1931 n\u00e4yttelyiss\u00e4 Leipzigissa ja Utrechtissa. Pelit eiv\u00e4t ilmeisesti her\u00e4tt\u00e4neet samanlaista huomiota kuin muut tuotteet, kuten visakoivuiset koriste-esineet.(Suomen Ulkomaankauppa<\/em> 9.1.1931<\/a>; 27.3.1931<\/a>; 14.8.1931<\/a>; Ajan Sana<\/em> 10.1.1931<\/a>; TS<\/em> 30.8.1931<\/a>.) Koronapelit pysyiv\u00e4t kuitenkin yrityksen valikoimassa sen toiminnan loppuun 1930-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Toiminnassa nimitt\u00e4in alkoi olla hankaluuksia, niin kuin monella muullakin alan yrityksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Huonekalutehdas ja Sorvimo oli laajentunut 1930-luvulla kenties liikaakin ja ulkomaan vienti osoittautui vaikeaksi ja tappiolliseksi. Jo vuonna 1932 yhti\u00f6 sulki Tampereen myym\u00e4l\u00e4ns\u00e4 ja siirsi Turun myym\u00e4l\u00e4ns\u00e4 Linnankadulta Humalistonkadulle (Aamulehti <\/em>15.4.1932<\/a>; 1.6.1932<\/a>; TS<\/em> 5.6.1932<\/a>). Seuraavan vuoden syksyn\u00e4 my\u00f6s Humalistonkadun myym\u00e4l\u00e4 lopetettiin (Uusi Aura<\/em> 8.10.1933<\/a>). Vuonna 1934 yritys alkoi myyd\u00e4 huonekalujaan ja raaka-ainevarastojaan sek\u00e4 sahanpurua ja sorvauslastua ja ilmoitti huonekalujen valmistuksen lopettamisesta (HS <\/em>13.2.1934<\/a>; TS<\/em> 21.3.1934<\/a>; TS<\/em> 15.4.1934<\/a>; Uusi Aura<\/em> 15.4.1934<\/a>; Sosialisti<\/em> 19.5.1934<\/a>; Sosialisti<\/em> 26.5.1934<\/a>). Sosialisti<\/em>-lehti uutisoi 16.6.1934<\/a>, ett\u00e4 Huonekalutehdas ja Sorvimo oli irtisanomassa kaikki 70 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4ns\u00e4, koska ulkomaanvienti oli osoittautunut kannattamattomaksi.<\/p>\n\n\n\n Kun yritys lopetti taloudellisten vaikeuksien j\u00e4lkeen, niin varastojen loppuunmyynneiss\u00e4 oli huonekalujen ja puutavaran lis\u00e4ksi my\u00f6s kroketteja ja koronapelej\u00e4 sek\u00e4 kolmatta pelituotetta, jojoa, josta kerron enemm\u00e4n seuraavassa blogikirjoituksesta. (Uusi Aura<\/em> 6.9.1935<\/a>). Jojojen avulla Huonekalutehdas ja Sorvimo oli hakenut uutta potkua liiketoimintaansa syksyll\u00e4 1932.<\/p>\n\n\n\n Kun yritys lopetti toimintansa Raunistulassa, irtaimiston lis\u00e4ksi my\u00f6s sen kiinteist\u00f6t myyntiin (TS<\/em> 23.9.1935<\/a>). Samassa osoitteessa toimi sittemmin useita yrityksi\u00e4, erityisesti A. Poikolaisen veneveist\u00e4m\u00f6, jolla oli sama puhelinnumero kuin aiemmilla huonekaluyrityksill\u00e4 sek\u00e4 O. Laineen auto- ja moottoripy\u00f6r\u00e4korjaamo, Balmoral Export Oy kivihiomo, S. Tuomisen maalaamo, Sandellin vaatturinliike sek\u00e4 Turun korumetalli taidetakomo (TS<\/em> 28.2.1937<\/a>; TS<\/em> 24.12.1938<\/a>; Suomen Liikekalenteri<\/em> 1.1.1938<\/a> ja toinen sivu<\/a>; TS<\/em> 25.5.1939<\/a>). Tontilla oli tehdasrakennusten lis\u00e4ksi my\u00f6s asuntoja. Koronapelej\u00e4 ja muita puisia pelej\u00e4 valmisti 1930-luvun lopulla jo useampi suomalaisyritys (Sininen kirja: Suomen talousel\u00e4m\u00e4n hakemisto<\/em> 1.12.1939<\/a>, ks. kuva).<\/p>\n\n\n\n Vaikka Huonekalutehdas ja Sorvimo lopetti toimintansa ja koronapelien valmistuksen 1930-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, niin ei en\u00e4\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa vaikuttanut itse pelin suosioon. Koronapeli oli vakiintunut osaksi vapaa-ajanviettoa, vaikka se ei ollutkaan niin arkip\u00e4iv\u00e4inen, ett\u00e4 sit\u00e4 ei oltaisi ollenkaan mainittu. Korona ja muut seura- tai ajanvietepelit \u2013 mill\u00e4 nimill\u00e4 niit\u00e4 kutsuttiin \u2013 tarjosivat viihdykett\u00e4 tilanteissa, joissa ihmiset olivat omasta tahdostaan tai siit\u00e4 riippumatta joutilaita. Tietynlainen tahdosta riippumaton joutilaisuus liittyi esimerkiksi vankiloihin, keuhkotautiparantoloihin tai vaikkapa matkustamiseen. Esimerkiksi suomalaisurheilijoiden olympiamatkoilta 1928 ja 1932 kirjoitettiin seurapelien pelaamisesta. Vuoden 1928 Amsterdamin olympialaisten osalta Fortuna, mutta ei koronapeli, n\u00e4ytt\u00e4ytyy laivamatkan kuvauksessa. Vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisiin ja kisakyl\u00e4\u00e4n suomalaiset olivat kuljettaneet sen sijaan koronan ja pikku-biljardin mukanaan (Aamulehti<\/em> 14.8.1932<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Tuberkuloosilehti<\/a> <\/em>kirjoitti puolestaan maaliskuussa 1935 seurapelien merkityksest\u00e4 parantolapotilaiden mielenvirkist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Lehden mukaan koronan peluu oli sopivaa ajanvietett\u00e4, koska se oli \u201dhygieeninen ja helppo\u201d ja \u201dkehitt\u00e4\u00e4 k\u00e4tt\u00e4 ja silm\u00e4\u00e4\u201d. Lehti kertoi my\u00f6s, miten kerran kuukaudessa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4t koronakilpailut olivat suuri tapaus potilaille, ja kisatapahtumat oli mahdollista v\u00e4litt\u00e4\u00e4 keskusradion v\u00e4lityksell\u00e4 osastoille vuodepotilaiden kuultaviksi, jotta hekin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t osalliseksi kilpailun j\u00e4nnityksest\u00e4. Tuberkuloosilehti<\/em> kuitenkin t\u00e4hdensi sit\u00e4, ettei pelaamisesta saanut tulla uhkapelaamista, eli rahasta pelaaminen ei ollut suotavaa. Seurapelin erottamisessa uhkapelist\u00e4 piti olla tarkkana.<\/p>\n\n\n\n ***<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 kirjoitus liittyy Suomen Akatemian rahoittamaan pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikk\u00f6\u00f6n<\/a> sek\u00e4 Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamaan Pelikaupunki Turku -projektiin<\/a>. Kerron lis\u00e4\u00e4 turkulaisen pelitoiminnan historiasta seuraavissa blogikirjoituksissani t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n aikana.<\/em><\/p>\n\n\n\n Arponen, Antti O. (1997). \u201dHalme, Juho ja Yrj\u00f6.\u201d Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997\u2013 (viitattu 13.1.2022) Halme, Yrj\u00f6 (Uppercut) (1929). Nippapeli: S\u00e4\u00e4nn\u00f6t \u2013 peliohjeita<\/em>. Kuvitus M. Masalin. Helsinki: Lukemista Kaikille.<\/p>\n\n\n\n Kaukovalta, K. V. & Kaukovalta-Kaila, Eila (1950). Maarian pit\u00e4j\u00e4n historia, osa III: 1866\u20131943. Turku: Maarian seurakunta ja kunta.<\/p>\n\n\n\n Linnainen, Pekka (2020). \u201dSiihen aikaan kun korona(peli) Viroon ilmaantui, kulkutautina levisi ja riippuvuutta aiheutti.\u201d Estofennia<\/em> 6.11.2020, https:\/\/estofennia.eu\/kun-koronapeli-viroon-ilmaantui\/<\/a><\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/korona-juttu-ts-19270301.png?w=428\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/koronapeli-mainos-1926-ts.png\")
<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/korona-suomen-kuvalehti-1927.png?w=954\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/korona-sm-kisat-1928-lukemista-kaikille.png?w=809\")
<\/a>
\u201dLev\u00e4nneen\u00e4 h\u00e4n [neiti Impi Ravinen] asettautui [Birger] Sj\u00f6bergi\u00e4 vastaan loppuotteluun. Sj\u00f6berg n\u00e4ytti selv\u00e4sti v\u00e4syneelt\u00e4. Pingottuneet hermot pettiv\u00e4t nyt, kun viel\u00e4 olisi tarvinnut v\u00e4h\u00e4n kirist\u00e4\u00e4. Ja niin tapahtui sellainen ihme, ett\u00e4 neiti Ravinen p\u00e4itti miehen ja ylivoimaisesti. Neiti Ravinen pelaa vasemmalta puolelta ja siioitteli taitavasti nippoja pusseihin niin, ett\u00e4 kun peli p\u00e4\u00e4ttyi, oli Sj\u00f6bergilt\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt laudalle 13 nippaa.\u201d (Miesten Lehti<\/em> 1.4.1929<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/korona-mainos-miesten-lehti-1928.png?w=436\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/korona-mainos-ts-19271106-ueviljanen.png?w=812\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/korona-mainos-lukemista-kaikille-1931.png?w=470\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/huonekalutehdas-ja-sorvimo-mainos-1931-turunmaa.png?w=655\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/pelivalmistajia-1939.png\")
<\/figure>\n\n\n\n
Kirjallisuutta<\/strong><\/p>\n\n\n\n
Julkaisun pysyv\u00e4 tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyv\u00e4 tunniste http:\/\/urn.fi\/urn:nbn:fi:sks-kbg-007480<\/a><\/p>\n\n\n\n