\u201dNyky\u00e4\u00e4n kun yo-yo kuume raivoaa kaikkialla, arvelee kaiketi moni, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 on jokin uusi keksint\u00f6. Samalla tietenkin mietiskell\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kysymyst\u00e4, mist\u00e4 tuo peli oikeastaan on kotoisin? Kun ryhtyy tutkimaan tuon py\u00f6riv\u00e4n \u201dtrissan\u201d alkuper\u00e4\u00e4, huomaa pian, ettei asia ole niink\u00e4\u00e4n helposti selvitett\u00e4viss\u00e4.\u201d (Kansan Lehti<\/em> 19.11.1932<\/a>.)<\/strong><\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 jojoa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa liikuskelen entist\u00e4 enemm\u00e4n Turun ulkopuolella, mutta edelleen my\u00f6s turkulainen pelitoiminta on tekstiss\u00e4 l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jojo on tuhansia vuosia vanha leikkiv\u00e4line. Se on kaksoiskiekko, jota voidaan kelata ja liikutella edestakaisin narun avulla. Saman tyyppisi\u00e4 v\u00e4lineit\u00e4 on ollut my\u00f6s esimerkiksi Alaskan alkuper\u00e4isasukkailla, joiden tapauksessa kyse ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina ole leikkikalusta vaan jopa aseesta (Klistoff 2007). Jojosta on tullut viimeisen sadan vuoden aikana teollinen tuote, jota on valmistettu vaihtuvilla menetelmill\u00e4 ja useista materiaaleista. Se on yksinkertaisuudessaan muuntunut matkamuistoksi ja mainostuotteeksi, jota on k\u00e4ytt\u00e4nyt esimerkiksi Turun kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunkihanke 2011. Turun kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunkijojo on tehty oranssista l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 muovista, ja muovista tulikin jojojen p\u00e4\u00e4materiaali toisen maailmansodan j\u00e4lkeen, vaikka edelleen tehd\u00e4\u00e4n jonkin verran my\u00f6s puisia sorvattuja jojoja. Jojoja on tehty my\u00f6s muun muassa metallista ja savesta.<\/p>\n\n\n\n Jojoja l\u00f6ytyy jonkin verran suomalaisten museoiden kokoelmista, ja noita kokoelmia p\u00e4\u00e4see kurkistamaan Finna-tietokannan kautta<\/a>. Turun kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunkijojon lis\u00e4ksi Finnasta l\u00f6ytyy pari muuta Turun museokeskuksen jojoa. Eniten huomiota kiinnitt\u00e4\u00e4 kenties v\u00e4h\u00e4n vanhempi jojo, johon on maalattu kullanv\u00e4rinen hakaristi sinisell\u00e4 pohjalla. Sen tiedoissa ei mainita ajoitusta eik\u00e4 sit\u00e4, onko se uniikkiesine vai teollista tuotantoa. Joka tapauksessa koristelun perusteella voisi kuvitella tuon jojon olevan per\u00e4isin sota-ajalta tai olevan sit\u00e4 varhaisempi. Se voi olla itse asiassa vuodelta 1932, koska samanlaisesta jojosta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan piirroskuva 17.12.1932 Turun Sanomissa<\/em> julkaistussa Wiklundin mainoksessa<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Kolmas museokeskuksen jojo on ajoitettu 1930-luvulle. Se on keltainen ja koostuu kahdesta yhteen liitetyst\u00e4 sorvatusta puukiekosta ja narusta. On mahdollista, ett\u00e4 se on valmistettu Turussa, mutta yht\u00e4 hyvin se voi olla muualtakin. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa tulee esille pari vaihtoehtoista valmistajaa.<\/p>\n\n\n\n Ainakin viimeisen sadan vuoden aikana jojot ovat ponnahtaneet taustalta parrasvaloihin silloin t\u00e4ll\u00f6in. Viimeisin suuri jojobuumi lienee ollut Suomessa syksyll\u00e4 1991, jolloin jojojen myynti taisi liitty\u00e4 Coca-Colan mainoskampanjaan (kertokaa kommenteissa, jos muistatte uudempia). (Ks. my\u00f6s Yle El\u00e4v\u00e4 Arkisto<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen vastaava puolestaan tapahtui luultavasti syksyll\u00e4 1932. Buumit ovat yleens\u00e4 kansainv\u00e4lisi\u00e4, ja ainakin 1960-luvulta l\u00e4htien Coca-Cola-yhti\u00f6 on k\u00e4ytt\u00e4nyt jojoja mainoskampanjoissaan ja tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 1947 perustetun Russell-jojoyhti\u00f6n kanssa.<\/p>\n\n\n\n Laajamittainen teollinen jojotuotanto alkoi Yhdysvalloissa 1920-luvun lopussa. Filippiinil\u00e4issyntyinen Pedro Flores esitteli 1929 uudenlaisen jojotyypin, joka soveltui aiempaa paremmin erilaisten temppujen tekemiseen. Jojoa oli aiemmin pelattu Filippiineill\u00e4kin pitk\u00e4\u00e4n, ja sana jojo on sekin useiden l\u00e4hteiden mukaan johdettavissa filippiinil\u00e4iskieliin (ks. esim. englanninkielinen Wikipedia<\/a>). Tuo yhteys on my\u00f6s kiistetty (Murfin 2012). Vastaavaa leikkiv\u00e4linett\u00e4 oli muissa maissa aiemmin kutsuttu eri nimill\u00e4. Ranskassa aivan 1700-luvun lopulla oli ollut jo yksi jojovillitys. Lelua kutsuttiin silloin erityisesti nimell\u00e4 l\u2019\u00c9migrette, mutta ranskalaiset 1800-luvun sanakirjat tunsivat my\u00f6s samaan v\u00e4lineeseen viitaten nimityksen Jou-jou eli lelu tai leikkikalu (Browne & Davis 1953, 100). Jojolla leikkiv\u00e4t ilmeisesti my\u00f6s Ranskan kuninkaalliset sek\u00e4 my\u00f6hemmin keisari Napoleon (A Brief History of Yo-Yo<\/a>). Bj\u00f6rneborgs Tidningen<\/em> kirjoitti 1.11.1932<\/a> jojon varhaisesta ranskalaisvillityksest\u00e4 dramatisoiden asiaa jopa toteamalla, ett\u00e4 kun kuninkaan p\u00e4\u00e4 katkesi giljotiinissa, niin ranskalaiset vain jatkoivat jojottelua: \u201dOch medan kungens huvud f\u00f6ll f\u00f6r giljotinen yo-yoade Paris.\u201d<\/p>\n\n\n\n Vaikka Pariisissakin oli tuotettu kymmeni\u00e4 tuhansia jojoja ja innostus oli levinnyt Ranskasta my\u00f6s Britanniaan, niin aikaa vier\u00e4hti noin 130 vuotta viel\u00e4 suurempaan suosioon. Pedro Floresin aloitettua massatuotannon jojot levisiv\u00e4t nopeasti 1920\u20131930-lukujen taitteessa Yhdysvalloissa. Erityisesti liikemies Donald Duncan, joka osti Floresin jojojen oikeudet, sai leikkiv\u00e4lineiden suosion r\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. Duncan teki yhteysty\u00f6t\u00e4 lehtimoguli William Randolph Hearstin kanssa. Hearst mainosti Duncanin yrityksen jojoja lehdiss\u00e4\u00e4n ja julkaisi juttuja jojokilpailuista, joissa niiss\u00e4 sitten yritettiin houkutella Hearstin lehdille uusia tilaajia ja asiakkaita (A Brief History of Yo-Yo<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Syyskuun 12. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1932 j\u00e4rjestettiin ensimm\u00e4iset jojottelun maailmanmestaruuskilpailut<\/a> Lontoossa Empire-teatterissa<\/a>. Teatteri oli rakennettu alun perin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taidetta varten, mutta oli avattu 1928 kokonaan uudistettuna elokuvan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 varten. Jojokilpailun voiton vei kanadalainen mutta kiinalaisten maahanmuuttajien perheeseen syntynyt 13-vuotias Harvey Lowe<\/a>. Voitettuaan kisan h\u00e4n jatkoi<\/a> parin vuoden ajan n\u00e4yt\u00f6skiertueita Euroopassa ja tutustui aikakauden kuuluisuuksiin, kuten Walesin prinssiin, kunnes buumi meni ohi.<\/p>\n\n\n\n Samoin vuonna 1932 Ruotsissa alettiin tehd\u00e4 my\u00f6s Kalmartrissan-jojoja<\/a>. Puiset Kalmartrissan-jojot oli valmistettu yhdest\u00e4 kappaleesta toisin kuin monet muut puiset jojot, joissa kaksi puoliskoa oli liimattu tai liitetty tapilla toisiinsa. Kalmartrissaneita tekee edelleen Elfverson & Co -niminen yritys, jonka osakas G\u00f6sta Elfverson toi 1932 jojon mukanaan matkaltaan Englannista ja aloitti pian tuotannon kotimaassaan.<\/p>\n\n\n\n Syksyll\u00e4 1932 jojokuume valtasi my\u00f6s Suomen. Jojojen yleistymist\u00e4 kuvattiin lehdiss\u00e4 nimenomaan kuumeeksi, kuten muitakin nopeasti levinneit\u00e4 muoti-ilmi\u00f6it\u00e4. (Esim. TS<\/em> 9.10.1932<\/a>; L\u00e4nsi-Suomi<\/em> 12.10.1932<\/a>; Kalajokilaakso <\/em>15.10.1932<\/a>; Kansan Lehti<\/em> 19.11.1932<\/a>; Ilta-Sanomat<\/em> 2.1.1932<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Kuume oli nimitys, jonka avulla voitiin korostaa uuden ilmi\u00f6n epidemiamaista levi\u00e4mist\u00e4. Se ei tuntenut paikkakuntien eik\u00e4 valtioiden v\u00e4lisi\u00e4 rajoja. Tartunnan levi\u00e4minen n\u00e4kyi ensin eritt\u00e4in voimakkaana metropoleissa, joihin v\u00e4ki oli pakkautunut. Sitten se levisi periferioihinkin. Kuume-vertauksella voitiin viitata my\u00f6s ep\u00e4terveeseen tilaan, johon uutuus ajoi suuria joukkoja. Kollektiivisen ulottuvuuden lis\u00e4ksi kuume saatettiin n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s yksil\u00f6n ominaisuutena: tuotekuumeen valtaan joutunut henkil\u00f6 hullaantui jostain asiasta ja h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 muuttui kuumeen seurauksena. Kuume ei t\u00e4ll\u00f6in liittynyt v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 johonkin muotiin tai uutuuteen vaan my\u00f6s pidemp\u00e4\u00e4n saatavilla olleeseen asiaan, johon kuumeen valtaan joutunut ei vain ollut aiemmin kiinnitt\u00e4nyt huomiota. Kuume saattoi tarkoittaa jonkun asian omakohtaista k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, mutta my\u00f6s jonkun asian seuraamista kauempaa.<\/p>\n\n\n\n Suomalaiset 1900-luvun alkupuolen lehdet kirjoittivat monenlaisista tuotekuumeista. Autokuume esiintyi teemana tavan takaa. Se n\u00e4ytt\u00e4ytyi my\u00f6s yksil\u00f6iden saamana tartuntana ja aluksi nimenomaan sellaisena tartuntana, ett\u00e4 se vaaransi muiden tiell\u00e4liikkujien turvallisuuden (esim. Karjalatar<\/em> 23.7.1914<\/a>; Iltalehti<\/em> 24.9.1923<\/a>.) Lentokuume puolestaan oli sellainen, jossa lent\u00e4minen ei koskenut laajoja kansanjoukkoja, mutta joka omakohtaisen lent\u00e4misen lis\u00e4ksi saattoi tarkoittaa lenton\u00e4yt\u00f6sten ja lentoenn\u00e4tysten seuraamista (esim. HS<\/em> 13.5.1910<\/a>; Tampereen Sanomat<\/em> 11.6.1910<\/a>). Jazz-kuume nimityst\u00e4 saatettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puolestaan silloin, kun haluttiin yhdist\u00e4\u00e4 populaarikulttuurinen muoti analyysiin nyky-yhteiskunnan oletetusta hermostuneisuudesta ja rappiotilasta (Keski-Uusimaa <\/em>15.7.1922<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Sotien v\u00e4lisen ajan kuumeista tunnetuimpia lienee vuoden 1929 gramofonikuume. Sit\u00e4 tutkineen historioitsija Tiina M\u00e4nnist\u00f6-Funkin (2009<\/a>) mukaan gramofonikuume johtui monesta yhteen liittyneest\u00e4 tekij\u00e4st\u00e4. Vaikka gramofoneja oli ollut kaupan jo aiemmin, tullis\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen muuttaminen laski gramofonien hintaa nimenomaan vuonna 1929, juuri ennen p\u00f6rssiromahdusta ja sit\u00e4 seurannutta talouslamaa. Markkinoille oli tullut my\u00f6s pienempi\u00e4 ja helppok\u00e4ytt\u00f6isempi\u00e4 kannettavia gramofoneja. Itse musiikkilaitteiden lis\u00e4ksi vaikutusta oli valtavasti lis\u00e4\u00e4ntyneell\u00e4 kevyen musiikin levytuotannolla ja sill\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s alemmilla yhteiskuntaluokilla alkoi olla rahaa ja aikaa enemm\u00e4n k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 levyjen kuunteluun. Suurin gramofonikuume loppui, kun tulleja uudestaan korotettiin ja taloustilanne k\u00e4\u00e4ntyi huonommaksi.<\/p>\n\n\n\n Jojo oli tuotteena erilainen kuin gramofoni. Se oli halpa 2\u20133 markan hintainen kapistus, jota alettiin nopeasti valmistaa my\u00f6s Suomessa. Sit\u00e4 kutsuttiin peliksi, jota pelasivat erityisesti lapset mutta my\u00f6s aikuiset.<\/p>\n\n\n\n Digitoidusta lehtimateriaalista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jojomainoksia ja lehtijuttuja erityisesti loka\u2013marraskuulta 1932. Toistaiseksi en ole jutuista l\u00f6yt\u00e4nyt viitteit\u00e4 jojon maailmanmestaruuskilpailuihin Lontoossa syyskuussa 1932, mutta voisi olettaa ett\u00e4 samoihin aikoihin mestaruuskilpailujen kanssa jojobuumi alkoi nousta maailmalla. Itse jojojen suomalaisissa lis\u00e4ksi mainoksissa kaupattiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjasta pelaamiseen (esim. H\u00e4meen Kansa<\/em> 18.10.1932<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Joululahjamainoksissa joulukuussa jojo n\u00e4kyi viel\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in (esim. HS<\/em> 11.12.1932<\/a>; TS<\/em> 17.12.1932<\/a>). Sen j\u00e4lkeen jojo katosi melkein kokonaan 1930-luvun lehtiviittauksista yksitt\u00e4isi\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 muisteluluonteisia mainintoja lukuun ottamatta. Lalli<\/em>-lehdess\u00e4 1.4.1937<\/a> kirjoitettiin esimerkiksi erilaisten asioiden kulta-ajoista, ja luettelossa mukana oli \u201djo-jo\u201d, polkkatukan, lyhyiden hameiden, autojen, tieteen, taiteen ja tekniikan kulta-aikojen kanssa.<\/p>\n\n\n\n Helsingin Sanomat<\/em> julkaisi yhden varhaisimmista jojojutuista 30.9.1932<\/a>. Siin\u00e4 paljastettiin jojojen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kytk\u00f6s Suomeen. Lehti aloitti jutun toteamuksella yleisest\u00e4 luulosta, ett\u00e4 kaikki hyv\u00e4 ja hieno tulee ulkomailta, vaikka niin ei olisikaan. Jutussa kerrottiin jojoon liittyv\u00e4\u00e4 tarinaa: \u201dEr\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli Stockmannin tavarataloon er\u00e4s englantilainen pyyt\u00e4en saada ostaa Yo-Yo:n. Myyj\u00e4 ihmetteli nime\u00e4 ja tiedusteltuaan asiaa ilmoitti, ettei heill\u00e4 sellaista myyntitavaraa lainkaan tunnettu. Englantilainen oli hieman h\u00e4mm\u00e4styneen n\u00e4k\u00f6inen ja selitti sen olevan ympyri\u00e4isen puuhyrr\u00e4n, joka py\u00f6ri yl\u00f6s ja alas lankaa pitkin sek\u00e4 kertoi sen olevan eritt\u00e4in suositun Englannissa. Eiv\u00e4t ainoastaan nuoret omaksuneet t\u00e4t\u00e4 hauskaa ja taitavuutta vaativaa leikkikalia, vaan viel\u00e4p\u00e4 vanhatkin ihmiset ovat siihen innostuneet. Stockmann tilasikin heti t\u00e4llaisia leikkikaluja, ja kun ne saapuivat t\u00e4nne todettiin niiss\u00e4 kirjoitus \u201dMade in Finland\u201d.\u201d<\/p>\n\n\n\n Helsingin Sanomat<\/em> jatkoi viel\u00e4 kirjoittamalla kahdesta Helsingiss\u00e4 vierailleesta \u201dranskalaisesta herrasmiehest\u00e4\u201d, jotka k\u00e4velless\u00e4\u00e4n kaduilla \u201dleikkiv\u00e4t Yo-Yolla koko ajan\u201d. Miesten mukaan jojoja n\u00e4ki kaikissa kahviloissa ja kaikilla bulevardeilla, mill\u00e4 he viittasivat todenn\u00e4k\u00f6isesti kotimaahansa. Helsingin Sanomien<\/em> mukaan Tornator-yhti\u00f6 valmisti jojoja Lahdessa ja ett\u00e4 ne olivat niin suosittuja ulkomailla, ett\u00e4 \u201d200 miest\u00e4 ty\u00f6skentelee p\u00e4ivin ja y\u00f6in niiden valmistamisessa.\u201d Helsingin Sanomien<\/em> juttu loppui arvailuun, milloin \u201dmeik\u00e4l\u00e4inen yleis\u00f6 omaksuu t\u00e4m\u00e4n uuden \u201dk\u00e4rp\u00e4sen\u201d \u2013 ehk\u00e4 vuoden per\u00e4st\u00e4, kuten muunkin muodin.\u201d (HS<\/em> 30.9.1932<\/a>.) Kuumeen lis\u00e4ksi siis jutuissa toistui viittaus muotiin k\u00e4rp\u00e4sen\u00e4 tai k\u00e4rp\u00e4sen puremana.<\/p>\n\n\n\n Tarina englantilaisesta Stockmannilla ja jojojen paljastuminen suomalaisiksi oli niin herkullinen, ett\u00e4 monet muut lehdet toistelivat sit\u00e4. Kertomuksessa tapahtui pient\u00e4 variaatiota, mutta p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in se pysyi samana. Tarinassa englantilainen mies saa Helsingin Stockmannin tavarataloon suomalaisen jojonsa ulkomailta tilattuna ja Tornator on se yritys, joka Suomessa jojoja valmistaa ja niit\u00e4 joka viikko vaunulastillisen ulkomaille toimittaa, jopa Argentiinaan. (Ks. esim. K\u00e4kisalmen Sanomat <\/em>13.10.1932<\/a>; Kalajokilaakso<\/em> 15.10.1932<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Tornatorin rooli jojobuumissa sai myyttisi\u00e4 s\u00e4vyj\u00e4. Suomi alkoi muuttua jopa maaksi, jossa koko leikkikalu olisi ollut keksitty. Raumalaisessa L\u00e4nsi-Suomi<\/em> -lehdess\u00e4 12.10.1932<\/a> pakinoitsija \u201dPiste\u201d esitti, ett\u00e4 Tornatorin lankarullatehdas olisi aloittanut jojojen valmistuksen jo vuonna aiemmin, mutta silloin niist\u00e4 ei ollut kukaan kiinnostunut. Yhti\u00f6 oli valmistanut \u201dSuomen lasten ratoksi elefanttitautiasteelle lihonnutta lankarullaa muistuttavan pelin\u201d, mutta lapset eiv\u00e4t olleet innostuneet. Tarvittiin markkinointia ulkomailla: \u201dJoku neropattikauppamatkustaja esitti sattumoisin Englannissa peli\u00e4. Eik\u00e4 muuta tarvittu. Koko Englanti nousi takajaloilleen ja yo-yo kuume levisi kuin tse-tse k\u00e4rp\u00e4nen olisi ollut tartunnan levitt\u00e4j\u00e4.\u201d L\u00e4nsi-Suomen<\/em> pakinoitsija jatkoi kuvaamalla jojobuumin etenemist\u00e4: \u201dRanska pelaa, Saksa pelaa, Italia pelaa \u2013 kaikki pelaavat. Suomikin pelaa. Raumakin pelaa, sill\u00e4 eilen myi L\u00e4nsi-Suomen kirjakauppa yo-yonsa loppuun.\u201d Pakinoitsija pohti viel\u00e4 jojon menestyksen yhteiskunnallista selityst\u00e4: \u201dHakaneula on yksinkertainen keksint\u00f6, mutta miljoonien arvoinen. Yo-yolla ei ole taloudellista arvoa, mutta se tuntuu olevan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n hermol\u00e4\u00e4ke nykyisen\u00e4 superhermostuneena aikakautena.\u201d Viittaus hermol\u00e4\u00e4kkeeseen oli yleisempi, ja englanninkielisess\u00e4 jojohistoriassa v\u00e4itet\u00e4\u00e4n jo keisari Napoleonin k\u00e4ytt\u00e4neen jojoa stressinpoistossa (<\/a>A Brief History of Yo-Yo<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Suomalaisten lehdist\u00f6n jojouutisissa yhdistyi muutama asia. Niiss\u00e4 ihmeteltiin ja kuvattiin jojovillityksen etenemist\u00e4 osittain selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 muoti-ilmi\u00f6n\u00e4. Toisaalta selitysmalleja voitiin etsi\u00e4 jonkinlaisesta ajan hengest\u00e4, Zeitgeistista, vaikka k\u00e4sitett\u00e4 ei suoraan k\u00e4ytettyk\u00e4\u00e4n. Kolmanneksi uutisointi rakensi kuvaa suomalaisen teollisuuden aliarvioidusta ja huonosti arvostetusta potentiaalista sek\u00e4 ulkomaankaupan roolista taloudellisen nousun mahdollistajana vaikean laman pitkittyess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jos syyskuun lopulla 1932 Helsingin Sanomissa<\/em> viel\u00e4 spekuloitiin, olisiko jojovillitys ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tulossa Suomeen ja milloin, niin alle kuukautta my\u00f6hemmin jojot olivat levinneet kaikkialle. Paperikauppiaiden liiton Paperikauppias<\/em>-lehdess\u00e4 kirjoitettiin 20.10.1932<\/a> artikkelissa \u201dNyt jo \u2013 \u201dYo-Yo\u201d \u2013 meit\u00e4kin kiinnostaa\u201d, ett\u00e4 jojoja oli myyty Suomessa jo l\u00e4hes nelj\u00e4nnesmiljoona kappaletta. My\u00f6s Paperikauppias<\/em>-lehden mukaan jojoja oli tarjottu myyntiin alan liikkeisiin jo vuoden 1931 syksyn\u00e4, mutta silloin viel\u00e4 ne eiv\u00e4t olleet her\u00e4tt\u00e4neet kiinnostusta. Vasta kun jojot olivat nousseet maailmalla suosioon, ne alkoivat menn\u00e4 kaupaksi my\u00f6s Suomessa. Lehti toivoi suosion jatkuvan: \u201dToivokaamme vaan, ett\u00e4 innostusta riitt\u00e4\u00e4 ja ett\u00e4 siit\u00e4 tosiaankin sukeutuu jatkuvasti hyv\u00e4 myyntiartikkeli paperikauppiaille.\u201d Osa suomalaisten lehtien kirjoittajista oli toiveikkaita menestyksen jatkumisesta, mutta osa povasi nopeaa loppua jojobuumille.<\/p>\n\n\n\n Lontoossa oli j\u00e4rjestetty maailmanmestaruuskilpailut, mutta Suomessakin j\u00e4rjestettiin jojokilpailuja \u2013 ainakin paikallisella tasolla. Esimerkiksi Vasabladet<\/em> uutisoi 20.10.1932<\/a> ruotsinkielisess\u00e4 tytt\u00f6lyseossa j\u00e4rjestetyst\u00e4 kilpailusta. Ainakaan tuossa kilpailussa ei tehty erilaisia jojotemppuja vaan kilpailu perustui kelaustoistojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Voittaja Vera \u00c5berg kelasi jojoa 1252 kertaa ja muutkin parhaat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t selv\u00e4sti yli tuhannen kelauksen lukemiin.<\/p>\n\n\n\n Paljon vaatimattomampia tuloksia saatiin Jyv\u00e4skyl\u00e4n Uimaseuran karnevaalien jojokilpailussa. Syyksi todettiin se, ett\u00e4 \u201d[k]ilpailuv\u00e4lineet eiv\u00e4t olleet parhaimpia\u201d. Voittaja, rouva Lahtinen, kelaili jojoa 132 kertaa kahdessa minuutissa. Parhaat saivat kuitenkin palkinnoiksi kahden k\u00e4den jojot, \u201djoilla pelaaminen vaatii atleetin voimat.\u201d (Sis\u00e4-Suomi<\/em> 22.11.1932<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Jojokilpailut ilmestyiv\u00e4t seurojen ja yhdistysten tapahtumien lis\u00e4ksi v\u00e4h\u00e4ksi aikaa erityisesti ravintoloiden ohjelmatarjontaan (HS<\/em> 8.10.1932<\/a>; K\u00e4kisalmen Sanomat<\/em> 13.10.1932<\/a>; Satakunnan Kansa<\/em> 13.10.1932<\/a>; Suomen Sosialidemokraatti<\/em> 21.10.1932<\/a>). Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli jojon pompottelun performatiivinen ja osallistava luonne. Kilpailun etenemist\u00e4 oli helppo seurata yleis\u00f6st\u00e4 ja jokainen pystyi itsekin kokeilemaan, kuinka hyvin kelailusta suoriutui.<\/p>\n\n\n\n Lehdiss\u00e4 julkaistiin tietoja my\u00f6s kest\u00e4vyysenn\u00e4tyksist\u00e4. Uudenkaupungin Sanomat<\/em> uutisoi 25.10. <\/a>littoislaisesta Pentti Ahosta, joka oli nyk\u00e4issyt \u201drullaa k\u00e4teens\u00e4 saakka 17,510 kertaa.\u201d Ahonen oli aloittanut urakkansa seitsem\u00e4lt\u00e4 illalla ja lopettanut y\u00f6ll\u00e4 kello 1.30. Lehden kotikaupungin senhetkinen enn\u00e4tys oli paljon matalampi, 3100, ja lehti esittikin uutisensa lopussa vetoomuksen: \u201dUudenkaupungin enn\u00e4tyst\u00e4 on nopeasti nostettava.\u201d<\/p>\n\n\n\n Aina kaikilla kisailijoilla ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan. Turun Sanomat<\/em> kertoi 30.10.<\/a>, ett\u00e4 lukijat olivat l\u00e4hett\u00e4neet lehteen tietoja lukuisista jojon pompottelun enn\u00e4tystuloksista. Tuloksia ei kuitenkaan voinut pit\u00e4\u00e4 kirjaimellisesti yhteismitallisina, koska osa oli k\u00e4ytt\u00e4nyt pompottelussa jojoja, joiden narut olivat normaalia mittaa, yht\u00e4 metri\u00e4, huomattavasti lyhyempi\u00e4. (Narun pituuden vaikutuksista ks. my\u00f6s Iisalmen Sanomat<\/em> 11.10.1932.<\/a>)<\/p>\n\n\n\n Jojottelu saattoi h\u00e4irit\u00e4 my\u00f6s muuta kilpailemista. Pargas Kungr\u00f6relse<\/em> julkaisi 23.11.1932<\/a> jutun siit\u00e4, miten Unkarissa jalkapallo-ottelussa puolustajapelaaja oli alkanut tehd\u00e4 kesken kaiken jojotemppuja, joita yleis\u00f6 oli alkanut seurata ottelun sijaan.<\/p>\n\n\n\n Suomessa keskusteltiin 1930-luvun alussa kotimaisen tuotannon edist\u00e4misest\u00e4 ja toisaalta suomalaisten tuotteiden viennist\u00e4 ulkomaille. Taloudellisesta lamasta oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 yl\u00f6s. Jojokin n\u00e4ytt\u00e4ytyi t\u00e4ss\u00e4 keskustelussa yhten\u00e4 puutavarateollisuuden potentiaalisena vientituotteena, jota olisi ollut mahdollista kaupata esimerkiksi Iso-Britanniaan ja Ranskaan (Pohjois-Savo<\/em> 5.11.1932<\/a>). Turunmaa<\/em>-lehden uutisen 20.10.1932<\/a> mukaan edellisess\u00e4 kirjoituksessa esitelty raunistulalainen Huonekalutehdas ja Sorvimo oli hankkinut kaksi uutta sorvia, joiden avulla se pystyi valmistamaan jopa kymmeni\u00e4 tuhansia jojoja p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, erityisesti Britannian vienti\u00e4 varten. Marraskuun lopussa Lauttakyl\u00e4<\/em>-lehti<\/a> puolestaan kertoi, ett\u00e4 \u201dRuotsissa on nyt jouduttu oikein perusteellisesti t\u00e4m\u00e4n vimman valtaan.\u201d Ruotsiin oli lehden mukaan palkattu jojospesialisti opettamaan harrastajia, jotka v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t tietoa eteenp\u00e4in luennoilla ja n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4. Lehdiss\u00e4 puolestaan oli alettu julkaista jojo-osastoja. Lauttakyl\u00e4<\/em>-lehti mainitsi my\u00f6s, ett\u00e4 muualla buumi oli jo menossa ohitse ja ett\u00e4 Suomessa Tornator olisi jo lopettanut jojojen valmistamisen.<\/p>\n\n\n\n Hyv\u00e4 esimerkiksi kotimaisuus- ja vientikeskustelun kansanomaisemmasta versiosta on \u201dReservikorpraalin\u201d pakina Satakunnan Kansassa<\/em> 5.11.1932<\/a>. Siin\u00e4 maalailtiin tilannetta, jossa kuvitteellinen kansanedustaja Lapikainen oli poikennut kotiseudulleen Tuohiniemeen eduskunnan ollessa lomalla. Tuohiniemi-niminen paikka l\u00f6ytyy K\u00f6yli\u00f6st\u00e4, joten sen verran ainakin kirjoittaja yhdisti tarinaansa todelliseen Satakuntaan.<\/p>\n\n\n\n Samaan aikaan Lapikaisen kotik\u00e4ynnin kanssa maassa vietettiin kotimaista viikkoa, kotimaisen ty\u00f6n ja tavaran kampanjaa. Pakinassa viitattiin viikolla ilmeisesti Ven\u00e4j\u00e4n vallan aikana vuonna 1912 perustetun Kotimaisen Ty\u00f6n Liiton j\u00e4rjest\u00e4miin Suomalaisiin viikkoihin<\/a>, joilla pyrittiin edist\u00e4m\u00e4\u00e4n kotimaista teollisuutta.<\/p>\n\n\n\n Pakinassa Tuohiniemen paikallisasukas Tahvo tuli kansanedustajan kotiin kyl\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. Tahvokin halusi tiet\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kotimaisesta viikosta, jota h\u00e4n piti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. H\u00e4n ei kuitenkaan meinannut saada kansanedustajan huomiota, kun Lapikainen ja h\u00e4nen vaimonsa kilpailivat intensiivisesti kesken\u00e4\u00e4n, kumpi pariskunnasta saisi pomputettua jojoa enemm\u00e4n. Tahvo yritti avata keskustelua huonolla menestyksell\u00e4. Kansanedustaja jatkoi pelaamista:<\/p>\n\n\n\n \u201d\u2014 Jo-jo, murahti Lapikainen, muljautti h\u00e4t\u00e4isen silm\u00e4ykseen Tahvoon ja jatkoi narun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevan rullan hypytt\u00e4mist\u00e4, sek\u00e4 h\u00f6pisi jotakin itsekseen. Lapikaisen Maija seisoi perimm\u00e4isen akkunan \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja heiputti samanlaista vehjett\u00e4 kuin h\u00e4nen aviopuolisonsakin.\u201d<\/p>\n\n\n\n Tahvo luuli herrasv\u00e4en valmistavan pikilankaa. Sitten kun h\u00e4n totesi, ettei siit\u00e4 ollutkaan kyse, h\u00e4n piti molempia seonneina. Lopulta Tahvoa valistettiin asioiden todellisesta pelillisest\u00e4 luonteesta, mutta h\u00e4n alkoi ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 rullia tuodaan ulkomailta \u201dja vastalahjaksi ulkomaille kieritet\u00e4\u00e4n meid\u00e4n v\u00e4hi\u00e4 markkojamme\u201d. Kansanedustaja Lapikainen rauhoitteli, ett\u00e4 huoleen ei ollut aihetta: \u201dKyll\u00e4 n\u00e4m\u00e4 rustingit ovat suomalaista tevollisuutta. Lankarullatehtaassa niit\u00e4 py\u00f6ritet\u00e4\u00e4n oman maan tarpeiksi ja vied\u00e4\u00e4n viel\u00e4 laivalasteittain ulkomaillekin. [\u2026] Heruu siin\u00e4 kerrakseen miljoonia meid\u00e4n k\u00f6yh\u00e4\u00e4n maahamme.\u201d<\/p>\n\n\n\n Tahvokin sitten asiasta innostui. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n meni kaupunkiin myym\u00e4\u00e4n kananmunia ja osti saamillaan rahoilla 12 jojoa, yhden jokaiselle perheenj\u00e4senelleen. T\u00e4h\u00e4n kaupunkireissuun valistava tarina jojojen merkityksest\u00e4 kansantaloudelle p\u00e4\u00e4ttyi.(Satakunnan Kansa<\/em> 5.11.1932<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Sosiaalihistorioitsija Riitta Matilainen (2017, 61) on kirjoittanut taloudellisesta nationalismista, ajattelutavasta, joka oli esimerkiksi suomalaisten rahapeliorganisaatioiden, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen, perustamisen taustalla. Kotimaisten rahapeliorganisaatioiden tarvetta perusteltiin muun muassa sill\u00e4, etteiv\u00e4t suomalaisten rahat joutuisi ulkomaille tai ulkomaalaisten k\u00e4siin. Sama taloudellinen nationalismi n\u00e4kyi 1930-luvulla my\u00f6s monen muun tuotteen yhteydess\u00e4, esimerkiksi kotimaisten pelituotteiden mainoksissa. <\/p>\n\n\n\n Monessa lehdess\u00e4 her\u00e4ttiin ennen pitk\u00e4\u00e4 siihen, ettei jojo sittenk\u00e4\u00e4n ollut suomalainen keksint\u00f6. Itse asiassa oli vaikea hahmottaa, milloin ja miss\u00e4 se oli keksitty, koska samanlaisesta leikkikalusta l\u00f6ytyi kuvia jo antiikin Kreikan maljakoista<\/a>. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 jojokuumeen aikana jojo esiteltiin my\u00f6s aikoja ja yhteiskuntaluokkia l\u00e4vist\u00e4neen\u00e4 leikkiv\u00e4lineen\u00e4 (TS<\/em> 30.10.1932<\/a>). Teollisen k\u00e4\u00e4nteen ohella lehdiss\u00e4 julkaistiin artikkeleita, joissa k\u00e4siteltiin laajemmin leikkiv\u00e4lineen vuosituhantista historiaa.(TS<\/em> 6.11.1932<\/a>; Kansan Lehti<\/em> 19.11.1932<\/a>; Bj\u00f6rneborgs Tigning<\/em> 1.11.1932<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Jojon historiaa k\u00e4sitelleiss\u00e4 lehtijutuissa viitattiin erityisesti siihen, miten se oli yleistynyt Ranskan vallankumouksen aikaan 1700-luvun lopulla. Uusimaa-lehden jutussa 27.10.<\/a> oli kuvituksena \u00c9lisabeth Vig\u00e9e Le Brunin<\/a> maalaus Marie Antoinetten ja Ludvig XVI:n pojasta prinssi Louis Charlesista<\/a> jojon kanssa noin vuodelta 1790. Sittemmin on tosin kyseenalaistettu, onko teoksen tehnyt taitelija mme Vig\u00e9e Le Brun ja onko malli prinssi.<\/p>\n\n\n\n Maalauksessa oletetusti jojottelevan prinssin el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi traagisesti vain 10-vuotiaana vallankumouksen aikaan 1795, ei tosin v\u00e4kivaltaisesti vaan imusolmuketuberkuloosin takia. Ranskan vallankumousta k\u00e4sittelev\u00e4n historiatarinan esittely mahdollisti senkin takia vuonna 1932 rinnastuksen ja pohdinnan siit\u00e4, oliko jojokuume merkki vaikeiden ja ep\u00e4vakaiden aikojen tulosta (Uusimaa<\/em> 27.10.1932<\/a>). 1930-luvun alun taloudellinen lama ja poliittiset levottomuudet vertautuivat Ranskan vallankumouksen k\u00e4\u00e4nteisiin.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 kirjoitus liittyy Suomen Akatemian rahoittamaan pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikk\u00f6\u00f6n<\/a> sek\u00e4 Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamaan Pelikaupunki Turku -projektiin<\/a>. Kerron lis\u00e4\u00e4 turkulaisen pelitoiminnan historiasta seuraavissa blogikirjoituksissani t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n aikana.<\/p>\n\n\n\n Kirjallisuutta<\/strong><\/p>\n\n\n\n A Brief History of Yo-Yo<\/em>, http:\/\/www.yoyomuseum.com\/museum_view.php?action=profiles&subaction=yoyo_tom<\/a> Haettu 19.1.2022.<\/p>\n\n\n\n Browne, Richard J. & M. C. Davis (1953). \u201cGoethe and the Yo-Yo.\u201d Modern Language Quarterly<\/em> (1953) 14 (1): 98\u2013101, https:\/\/german.washington.edu\/sites\/germanics\/files\/documents\/newsletters\/ddmlq_14_1_98.pdf<\/a><\/p>\n\n\n\n Klistoff, Alysa J. (2007). Weapon, Toy, Or Art? The Eskimo Yo-Yo As A Commodified Artic Bola And Marker Of Cultural Identity<\/em>. Thesis (M.A.), University of Alaska Fairbanks, 2007, http:\/\/hdl.handle.net\/11122\/8567<\/a><\/p>\n\n\n\n Matilainen, Riitta (2017). Production and Consumption of Recreational Gambling in Twentieth Century Finland<\/em>. PhD Dissertation. Helsinki: University of Helsinki, http:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-51-3282-6<\/a><\/p>\n\n\n\n Murfin, Brian (2012). \u201cExploring the Yo-Yo: Filipino Physics Fun.\u201d Science Activities<\/em>, 49:1, 29-35, DOI: 10.1080\/00368121.2011.591449<\/p>\n\n\n\n M\u00e4nnist\u00f6-Funk, Tiina (2008). \u201dS\u00e4veltulva kaupungissa \u2013 Gramofonimusiikkki uudenlaisena kaupungin \u00e4\u00e4nen\u00e4 ja makukysymyksen\u00e4 Helsingiss\u00e4 1929.\u201d Ennen ja nyt<\/em>, Vol 8 Nro 3\u20134 (2008): Aistien urbaania historiaa, https:\/\/journal.fi\/ennenjanyt\/article\/view\/108414\/63424<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirjoittaja: Jaakko Suominen Kirjoitus on ilmestynyt my\u00f6s Jaakko Suomisen omassa blogissa 19.1.2022. \u201dNyky\u00e4\u00e4n kun yo-yo kuume raivoaa kaikkialla, arvelee kaiketi moni, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 on jokin uusi keksint\u00f6. Samalla tietenkin mietiskell\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kysymyst\u00e4, mist\u00e4 tuo peli oikeastaan on kotoisin? Kun ryhtyy […]<\/p>\n","protected":false},"author":164,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,3],"tags":[],"class_list":["post-20","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-lelut","category-pelihistoria"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/20","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/164"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=20"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/20\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":21,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/20\/revisions\/21"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=20"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=20"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=20"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-finna-turun-museokeskus-01.jpg?w=567\")
<\/a>
Turun museokeskus,
TMK22867:37.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-finna-turun-museokeskus-02.jpg?w=624\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-mainos-19321217-turun-sanomat.png?w=232\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-finna-turun-museokeskus-03.jpg?w=624\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-pilapiirros-hbl-19321030.png?w=350\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-mainos-19321008-hs-stockmann.png?w=851\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojomestarit-kansan-lehti-19321119.png?w=476\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-mainos-kilpailut-ssd-19321021.png?w=365\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-mainos-19321016-turun-sanomat.png?w=608\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-mainos-19321015-karjalainen.png?w=721\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/jojo-mainos-19321103-liitto-lehti.png?w=547\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/jaasuo.files.wordpress.com\/2022\/01\/louis_charles_of_france2.jpg?w=250\")
<\/a>
![antiikin Kreikan maljakoista<\/a>. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 jojokuumeen aikana jojo esiteltiin my\u00f6s aikoja ja yhteiskuntaluokkia l\u00e4vist\u00e4neen\u00e4 leikkiv\u00e4lineen\u00e4 (](\"https:\/\/en.wikipedia.org\/wiki\/Yo-yo#\/media\/File:Yo-yo_player_Antikensammlung_Berlin_F2549.jpg\"){kind=link}