{"id":23,"date":"2022-03-22T10:15:40","date_gmt":"2022-03-22T10:15:40","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/?p=23"},"modified":"2022-03-22T10:17:27","modified_gmt":"2022-03-22T10:17:27","slug":"uhkapelista-turussa-ei-liene-puhuttu-perattomia-laillista-ja-laitonta-pelitoimintaa-ennen-toista-maailmansotaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/2022\/03\/22\/uhkapelista-turussa-ei-liene-puhuttu-perattomia-laillista-ja-laitonta-pelitoimintaa-ennen-toista-maailmansotaa\/","title":{"rendered":"\u201dUhkapelist\u00e4 Turussa ei liene puhuttu per\u00e4tt\u00f6mi\u00e4\u201d \u2013 laillista ja laitonta pelitoimintaa ennen toista maailmansotaa"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/a>
Turun Sanomien<\/em> otsikko 10.6.1937. L\u00e4hde: Historiallinen sanomalehtikirjasto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kirjoitus on julkaistu my\u00f6s Jaakko Suomisen blogissa<\/a> 2.2.2023.<\/p>\n\n\n\n

Toukokuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1937 siviilipukuiset rikospoliisin etsiv\u00e4t rynniv\u00e4t Turun Biljardisalongit ja Kahvila -nimiseen biljardisaliin. Sali sijaitsi Eerikinkatu 17:n talon kolmannessa kerroksessa, jonka nykyturkulaiset tuntevat Hansakorttelin St. Eerikin kulmauksena. Etsivien s\u00e4nn\u00e4tess\u00e4 illalla sis\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 kabinettihuoneessa oli kahdella p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 korttipeli k\u00e4ynniss\u00e4.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Toiselta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 takavarikoitiin 2630 markkaa ja toiselta 200 markkaa. Huoneessa oli poliisien saapuessa 16 pelaajaa, joukossa tunnettuja ulkopaikkakuntalaisia \u201dkorttihummereita\u201d, kuten Varsinais-Suomi<\/em>-lehti heit\u00e4 kutsui. Tapaus her\u00e4tti huomiota ymp\u00e4ri Suomea ja monet lehdet uutisoivat tutkinnan ja oikeudenk\u00e4ynnin k\u00e4\u00e4nteist\u00e4. (Muutamia paikallisia esimerkkej\u00e4: TS<\/em> 15.5.1937<\/a>; 10.6.1937<\/a>; 21.6.1937<\/a>; 9.7.1937<\/a>; Varsinais-Suomi<\/em> 13.6.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Poliisi oli alkanut ep\u00e4ill\u00e4 laittomuuksia, kun \u201der\u00e4s turkulainen rouvashenkil\u00f6 l\u00e4hetti l\u00e4\u00e4nin maaherralle kantelukirjelm\u00e4n\u201d. Kirjeess\u00e4 rouva kertoi oman aviomiehens\u00e4 pelaavan Biljardisalongeissa korttia ja paitsi tuhlaavansa aikaa, niin my\u00f6s rahansa, jotka olivat pois perheen huoltamisesta. Rouvan mukaan paikassa k\u00e4vi my\u00f6s pirtutrokareita pelaamassa ja h\u00e4n pyysi, ett\u00e4 siell\u00e4 toimitettaisiin tarkastus \u201dja moinen paha meno lopetettaisiin.\u201d(TS<\/em> 10.6.1937<\/a>; 9.7.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Kun maaherranvirasto alkoi selvitt\u00e4\u00e4 tapausta, niin osoittautui, ett\u00e4 kirje oli l\u00e4hetetty v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4. Viranomaiset siit\u00e4 huolimatta ep\u00e4iliv\u00e4t, \u201dettei savua tuprahtele ilman tulta\u201d \u2013 kuten tapausta kuvaillut Turun Sanomat<\/em> 10.6.1937<\/a> kirjoitti. Viranomaiset alkoivat pit\u00e4\u00e4 Biljardisalonkeja silm\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Turun Biljardisalongit ja Kahvila oli avattu noin kymmenen vuotta aiemmin. Kauppiaana ja Turun Sos. dem. Klubin kahvilanhoitajana toiminut Kalle Hyytinen oli saanut luvan kahvila- ja biljardiliikkeen perustamiseen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1928 (Uusi Aura<\/em> 4.12.1926<\/a>; TS<\/em> 3.4.1928<\/a>; Turun Ymp\u00e4rist\u00f6n Kunnallisia Sanomia<\/em> 5.4.1928<\/a>). Hyytinen k\u00e4ynnisteli my\u00f6s linja-autoliikennett\u00e4 Turun keskustan ja silloin Kaarinan pit\u00e4j\u00e4n puolella sijainneen Uittamon v\u00e4lille (Uusi Aura<\/em> 3.11.1927<\/a>; TS<\/em> 8.5.1928<\/a>). Hyytisen liikekumppanina toimi John Arvidsson, mets\u00e4styst\u00e4 ja koiria harrastanut kolmekymppinen liikemies.<\/p>\n\n\n\n

Biljardisali aloitti nelj\u00e4ll\u00e4 pelip\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 hein\u00e4kuussa 1928, mutta toiminta laajeni nopeasti (Uusi Aura<\/em> 21.7.1928<\/a>). Saman vuoden marraskuussa Hyytinen sai luvan paikan laajentamiseen kahdella huoneella ja nelj\u00e4ll\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 luvan ruokatarjoilun aloittamiseen (Uusi Aura<\/em> 18.11.1928<\/a>; TS<\/em> 22.11.1928<\/a>). Biljardisalonkiin palkattiin lis\u00e4\u00e4 henkil\u00f6kuntaa muun muassa keitti\u00f6\u00f6n ja salin puolelle, ja marraskuussa saliin etsittiin my\u00f6s \u201dehdottoman raitista ja tottunutta biljardimarkk\u00f6\u00f6ri\u00e4\u201d t\u00f6ihin (HS<\/em> 7.11.1928<\/a>). Kalle Hyytinen yritti saada lupaa my\u00f6s rahapeliautomaattien asentamiseen saliin ja my\u00f6s keskustassa sijainneeseen keilahalliin, mutta lupia ei my\u00f6nnetty, ei vaikka Hyytinen valitti asiasta l\u00e4\u00e4nin maaherralle (esim. Turunmaa<\/em> 26.3.1929<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Loppuvuodesta 1928 biljardisalongissa aloitettiin my\u00f6s kilpailuturnaukset. Ensin salilla kilpailtiin Kaisa-peliss\u00e4<\/a> (Karolina) ja pian my\u00f6s Pyramidi-peliss\u00e4<\/a>, johon molempiin yhteisty\u00f6kumppanit olivat lahjoittaneet kiertopalkintoja. (Uusi Aura<\/em> 18.11.1928<\/a>; Sosialisti<\/em> 12.12.1928<\/a>; Uusi Aura<\/em> 9.1.1929<\/a>; 17.2.1929<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Biljardisalongin mainos Turun Ymp\u00e4rist\u00f6n Kunnallisia Sanomia<\/em> -lehdess\u00e4 15.2.1929. L\u00e4hde: Historiallinen sanomalehtikirjasto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Biljardisalonki ja Kahvila veti my\u00f6s muita pelaajia puoleensa, sill\u00e4 turkulainen shakkikerho Turun Shakinyst\u00e4v\u00e4t alkoi kokoontua kahvilapuolella (TS<\/em> 29.8.1929<\/a>). Syksyll\u00e4 1929 kahvilassa alettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 my\u00f6s shakkiturnauksia, jonka p\u00e4\u00e4palkinnon biljardisali lahjoitti (TS<\/em> 16.9.1929<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Samoihin aikoihin Hyytinen oli saanut luvan laajentaa j\u00e4lleen biljardisalia nelj\u00e4ll\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. Yhteens\u00e4 kahdestatoista p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 yksi oli varattu karambolebiljardille<\/a> ja muutamat p\u00f6ydist\u00e4 sijaitsivat erillisiss\u00e4 kabinettihuoneissa. Kabinettihuoneita mainostettiin my\u00f6s kokouksiin ja muuhun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sopiviksi ja paikkaa esiteltiin Suomen suurimpana sek\u00e4 monipuolisena virkistyslaitoksena, \u201djossa sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4tunnit ett\u00e4 iltahetket kuluvat hupaisesti.\u201d(Uusi Aura<\/em> 8.10.1929<\/a>; 20.10.1929<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Turun Sanomien<\/em> 13.1.1929 julkaisema kuva biljardisalin p\u00e4\u00e4huoneesta. L\u00e4hde: Historiallinen sanomalehtikirjasto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pari kertaa biljardisalongin asiakkaat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t paikallisuutisiin muutenkin kuin peliharrastuksistaan. Yhden kerran asiakkailla oli tullut sanaharkkaa liittyen siihen, oliko paikalle pyrkineell\u00e4 kauppamatkustajalla viinaa laukussaan. Tapahtumakulkua selviteltiin raastuvanoikeudessa asti. (Sosialisti<\/em> 5.6.1929<\/a>.) Toisella kertaa biljardisalilta poistuneet nuorukaiset olivat leikitelleet porraskaiteella ja yksi oli tipahtanut liukuessaan korkealta maahan ja saanut aivot\u00e4r\u00e4hdyksen (Turunmaa<\/em> 14.10.1930<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Omistaja Kalle Hyytisell\u00e4 riitti my\u00f6s muita kiireit\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 1929 h\u00e4n oli mennyt Petsamossa naimisiin kotkalaisen leskirouvan Alma Ahlqvistin kanssa (Uusi Aura<\/em> 27.5.1929<\/a>; Eteenp\u00e4in<\/em> 3.7.1929<\/a>), h\u00e4n puuhaili kahvila-, hotelli- ja ravintola-alan yhdistyksiss\u00e4 ja j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4 ja kaavaili my\u00f6s vuonna 1930 uuden panimon perustamista Turkuun, koska ei ollut tyytyv\u00e4inen panimoiden hintapolitiikkaan. (Suomen Hotelli-ravintola-kahvilalehti<\/em> 1.9.1930<\/a>; 1.12.1930<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Syksyll\u00e4 1931 Kalle Hyytinen ilmeisesti luopui biljardisalongista ja keskittyi sen j\u00e4lkeen uuden ravintolan ja my\u00f6hemmin my\u00f6s hotellitoiminnan py\u00f6ritt\u00e4miseen. Biljardisalongin ja Kahvilan pit\u00e4miseen luvan sai John Charles Arvidsson, joka oli jo aiemmin mainittu Hyytisen kumppanina (esim. Turunmaa<\/em> 20.11.1931<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Paikassa j\u00e4rjestettiin edelleen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti biljardikilpailuja, mutta Arvidsonin johtajakaudella biljardisali mainosti toimintaansa v\u00e4hemm\u00e4n. Aiemmin biljardisalia oli mainostettu p\u00e4iv\u00e4lehtien lis\u00e4ksi muun muassa poliisiyhdistysten j\u00e4senlehdiss\u00e4. Muitakaan uutisia biljardisalista ei juuri julkaistu, kunnes poliisi ratsasi paikan uhkapelin takia toukokuussa 1937. Yhdess\u00e4 pikkuilmoituksessa tosin etsittiin sch\u00e4fer-rotuista koulutettua koiraa ja lis\u00e4tietoja oli saatavissa biljardisalista (TS<\/em> 6.1.1932<\/a>). Samaten biljardisali mainosti kilpailujen ohella anniskeluoikeuksiaan, kun kieltolakiaika oli p\u00e4\u00e4ttynyt kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1932 (TS<\/em> 19.9.1932<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Turun Biljardisalonkien ja Kahvilan mainos Suomen Poliisilehdess\u00e4<\/em> syyskuussa 1931. L\u00e4hde: Historiallinen Sanomalehtikirjasto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Biljardia ei yhdistetty kovin usein uhkapelaamiseen, vaikka toki biljardiakin oli mahdollista pelata rahapanoksin. Uhkapeli tarkoitti yleens\u00e4 kortti- tai noppapelej\u00e4. Uhkapeleill\u00e4 oli huono maine sotienv\u00e4lisess\u00e4 Suomessa. Yleens\u00e4 lehtien uhkapelaamista koskevat jutut kertoivat ulkomaisista \u201dpelihelveteist\u00e4\u201d ja \u201duhkapeliluolista\u201d, vaikka my\u00f6s suomalaisia varoiteltiin rahasta pelaamisen vaaroista. Jopa viaton muu seurapelaaminen tai ainakin korttipelaaminen saattoi kuljettaa pahaa-aavistamattoman pelaajan lopulta uhkapelin pauloihin.(Esim. Kajaani<\/em> 11.10.1929<\/a>; Liitto<\/em> 28.1.1930<\/a>; Palvelija<\/em> 1.10.1931<\/a>.) V\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paheksuttavia saattoivat olla uudet rahapeliautomaatit, joiden avulla vaanittiin omaan pelitaitoonsa luottavia uhreja h\u00f6yn\u00e4ytett\u00e4viksi (K\u00e4kisalmen Sanomat<\/em> 24.8.1929<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Uhkapeliluolat sijaitsivat kuitenkin usein lehtien perusteella ulkomailla ja niiden moraalittomuudella m\u00e4ss\u00e4iltiin my\u00f6s fiktiivisiss\u00e4 jatkokertomuksissa. Uhkapelej\u00e4 tuntui olevan suurkaupungeissa ja pienemmiss\u00e4kin kaupungeissa eri puolilla maailmaa, Berliiniss\u00e4, Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa, Chicagossa, Egyptiss\u00e4, Marokossa, Kiinassa ja niin edelleen. Uhkapelaaminen yhdistyi j\u00e4rjest\u00e4ytyneeseen rikollisuuteen, salakapakoihin, jatsiin, prostituutioon ja jopa valkoiseen orjakauppaan. (Esim. Riihim\u00e4en Sanomat<\/em> 13.2.1929<\/a>; Satakunnan Kansa<\/em> 17.2.1929<\/a>; Suomen Sosialidemokraatti<\/em> 4.4.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Kotimaisista uhkapelitapauksista uutisointiin kuitenkin varsin harvoin (esim. Kajaani<\/em> 11.10.1929<\/a>). Tyypillisempi pelikortteihin liittynyt rikos oli se, ett\u00e4 joku yritti salakuljettaa tullitta pieni\u00e4 tai suurempia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 leimaverottomia ulkomaisia kortteja Suomeen matkatavaroissaan tai muuten (esim. TS<\/em> 10.3.1932<\/a>; Uusi Aura<\/em> 13.1.1935<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Uhkapelaamista kuvattiin tai sivuttiin my\u00f6s ulkomaisissa ja suomalaisissa elokuvissa. Amerikkalaista Uhkapeli\u00e4<\/em>-nimist\u00e4 elokuvaa mainostettiin 1931 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 elokuvana \u201dkorttihuijareiden ja seikkailijoiden parissa (Suomen Sosialidemokraatti<\/em> 3.5.1931<\/a>) ja jossa esiintyi seikkailijoiden ja korttihuijareiden lis\u00e4ksi \u201dkauniita kreolittaria, hienoja ylimyksi\u00e4\u201d (HS<\/em> 25.10.1931<\/a>). Uhkapeli\u00e4<\/em> oli alkuper\u00e4isnimelt\u00e4\u00e4n Cameo Kirby<\/a><\/em> ja sen oli Yhdysvalloissa ohjannut Irving Cummings vuonna 1930.<\/p>\n\n\n\n

Valentin Vaalan ohjaamassa Sininen varjo<\/em> (1933) -elokuvan juoni ei py\u00f6rinyt niink\u00e4\u00e4n pelaamisen ymp\u00e4rill\u00e4, mutta siin\u00e4 murhataan uhkapeluri. My\u00f6s Suomessa verraten uutta Pajatso-raha-automaattia pelataan elokuvassa.(Salmi 2009, blogi<\/a>.) Elokuvan peliteemat eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet huomaamatta. Nimimerkki \u201dKitty\u201d, joka kirjoitti Ilta-Sanomissa<\/em> tuohtuneena peliautomaateista uutena kansallisena vitsauksena, paheksui sit\u00e4, ett\u00e4 elokuvatkin on valjastettu automaattien esittelyyn. Korttipelist\u00e4 h\u00e4n ei kirjoittanut: \u201dJa t\u00e4m\u00e4 inhoittava, pieni [pajatso]kaappi, johon keksit\u00e4\u00e4n yh\u00e4 uusia ja uusia menettelytapoja, ett\u00e4 saataisiin se entist\u00e4 mahdottomammaksi, on muodostunut oikein kansalliseksi vitsaukseksemme. Sen levikki on valtava. Mutta yh\u00e4 valtavammaksi sit\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n saada, jopa niin, ett\u00e4 kotimaiset elokuvammekin ovat myyneet itsens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n paholaisen palvelukseen ja alkaneet kappaleissaan sit\u00e4 mainostaa, kuten esim. \u201dSinisess\u00e4 Varjossa\u201d. (Ilta-Sanomat<\/em> 30.3.1933<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1937 alkoi tapahtua jotain, mit\u00e4 oli ik\u00e4\u00e4n kuin odotettu ulkomaisten esimerkkien takia. Ensin huhtikuun 25. p\u00e4iv\u00e4n vastaisena y\u00f6n\u00e4 poliisi teki ratsian ven\u00e4l\u00e4isen kauppayhdistyksen klubitiloihin ja paljasti peliluolan, joka oli saattanut olla toiminnassa jo jopa parinkymmenen vuoden ajan, klubin toiminnan alusta l\u00e4htien, tammikuusta 1918. Peliluolassa pelattiin useita erilaisia korttipelej\u00e4. Klubin henkil\u00f6kunta sai oman osuutensa pelivoitoista. Osuudet olivat v\u00e4lill\u00e4 jopa kymmeni\u00e4 tuhansia markkoja kuukaudessa. Pelit j\u00e4rjestettiin takahuoneessa, jonne kulki varoitusj\u00e4rjestelm\u00e4 mahdollisten poliisivierailujen varalta. Varoitusj\u00e4rjestelm\u00e4 oli kuitenkin pett\u00e4nyt, kun poliisit olivat edenneet ratsiassa ripe\u00e4sti, ja niin salapaikka oli paljastunut.(Esim. HS<\/em> 8.6.1937<\/a>; Karjalan \u00c4\u00e4ni<\/em> 10.6.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Uhkapelaamisen tapainturmeluksesta syytettiin Helsingin jutun yhteydess\u00e4 erityisesti ulkomaalaisia. Tampereen Sanomissa<\/em> nimimerkki Turo vuodatti: \u201dVen\u00e4l\u00e4isi\u00e4 emigranttihuijareita uhkaa Helsingiss\u00e4 melkoisen ankara rangaistus luvattomasta uhkapelist\u00e4. Yksist\u00e4\u00e4n peliluolan hoitaja joutunee maksamaan sakkoja puoli miljoonaa. Se on oikein n\u00e4ille vierasmaalaisille ja Suomessa turvapaikan saaneille keinottelijoille. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti ovat t\u00e4m\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isten hallussa olleen pelipaikan asiakkaat tottuneet suuriin panoksiin tsaarinaikaisessa Pietarissa, miss\u00e4 uhkapeli ja muu m\u00e4d\u00e4nn\u00e4isyys ja irstailu olivat kehittyneet huippuunsa. Pelihimo on kait sy\u00f6pynyt heihin niin syv\u00e4lle, ett\u00e4 heid\u00e4n on ollut vaikea luopua siit\u00e4 maanpaossakaan. Enemm\u00e4n vain muukalaisille huijareille sellaisia sakkoja, niin ehk\u00e4p\u00e4 v\u00e4hitellen oppivat el\u00e4m\u00e4\u00e4n maassa maan tavalla.\u201d (Tampereen Sanomat<\/em> 11.9.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Alle kuukausi Helsingin tapauksesta poliisi iski Turussa. Lehdiss\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi tapausta yhdistettiin ja pohdittiin, oliko maassa joku suurempikin uhkapeliongelma. Turun Sanomat<\/em> spekuloi my\u00f6s sill\u00e4, kuinka laajaa Biljardisalongin uhkapelaaminen oli ollut. Lehti kertoi, ett\u00e4 poliisi oli kuulustellut my\u00f6s yht\u00e4 entist\u00e4 ulosottoapulaista, joka oli pelannut paikassa parin vuoden ajan selv\u00e4sti yli varojensa. My\u00f6s toinen ulosottoapulainen oli harrastanut uhkapeli\u00e4 ja kumpikin oli k\u00e4ytt\u00e4nyt v\u00e4lill\u00e4 ulosottamiaan rahoja pelivelkojensa maksuun. He olivat itse maksaneet rahat takaisin realisoimalla omaisuuttaan, mutta olivat saaneet lopulta potkut.(TS<\/em> 10.6.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Turun ratsiassa Biljardisalongit ja Kahvilassa pid\u00e4tettiin 16 henkil\u00f6\u00e4. Lehtien mukaan pid\u00e4tettyjen joukossa oli pelipaikasta toiseen liikkuneita uhkapelaajia ja korttihuijareita, joista ainakin yksi oli erikoistunut \u201dmaalaismiesten jym\u00e4ytt\u00e4miseen\u201d (TS<\/em> 10.6.1937<\/a>). My\u00f6hemmin kuulusteltiin my\u00f6s muita. Kun rikostutkinta valmistui kes\u00e4kuussa 1937 ja syytteet nostettiin, niin syytteen sai 8 henkil\u00f6\u00e4, heid\u00e4n joukossaan biljardisalin omistaja John Arvidsson. H\u00e4nt\u00e4 syytettiin huoneen pit\u00e4misest\u00e4 uhkapeliin ja muita syytettiin jatketusta uhkapelist\u00e4.(TS<\/em> 21.6.1937<\/a>.) Osaa syytetyist\u00e4 ei tavoitettu oikeuden eteen.<\/p>\n\n\n\n

Pelaajat olivat pelanneet biljardisalin kabinetissa avopokeria, jossa \u201dpanoksen kasvaminen saattoi jatkua rajattomiin.\u201d Oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 keskusteltiin siit\u00e4, kuinka paljon kukakin oli loppujen lopuksi pelannut ja kuinka paljon k\u00e4ytt\u00e4nyt rahaa suhteessa varallisuuteensa. Se oli t\u00e4rke\u00e4 kysymys, koska uhkapelin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 ei laissa ollut yksiselitteinen (TS<\/em> 10.6.1937<\/a>; HS<\/em> 8.6.1937<\/a>; Ilkka<\/em> 9.6.1937<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Helsingiss\u00e4, jossa syytettyn\u00e4 oli 11 ven\u00e4l\u00e4isen kauppiasyhdistyksen hallituksen j\u00e4sent\u00e4 ja 25 muuta henkil\u00f6\u00e4, syytetyt vetosivat siihen, etteiv\u00e4t panokset olleet valtavia. Sin\u00e4ns\u00e4 pelien panossummat olivat nousseet korkeiksi, mutta syytetyill\u00e4 oli selitys t\u00e4h\u00e4n: he v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 varsinaisten pelaajien lis\u00e4ksi pottiin laittoivat rahaa katsojat, joten yksitt\u00e4isen osallistujan satsaama rahasumma j\u00e4i varsin pieneksi. Helsingin syytetyt eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n puhuneet mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 moinen voisi kuulostaa uhkapelin lis\u00e4ksi vedonly\u00f6nnilt\u00e4.(HS<\/em> 22.10.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Turun tapauksessa raastuvanoikeudessa v\u00e4iteltiin my\u00f6s siit\u00e4, kuinka suuri osa taidolla oli pokerinpeluussa ja kuinpa paljon se perustui pelkk\u00e4\u00e4n onneen ja sattumaan. Syytetty E. E. Tuominen korosti, ett\u00e4 peli oli \u201dpuhdasta taitopeli\u00e4, miss\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n kenenk\u00e4\u00e4n mahdolliselle tyhmyydelle voida mit\u00e4\u00e4n.\u201d Syytt\u00e4j\u00e4 oli aivan p\u00e4invastaista mielt\u00e4. H\u00e4nen mukaansa peli oli \u201dpuhdasta hasardipeli\u00e4, jossa taito ei n\u00e4yttele mink\u00e4\u00e4nlaista osaa.\u201d(TS<\/em> 9.7.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Biljardisalin omistaja John Arvidsson ja h\u00e4nen henkil\u00f6kuntansa puolestaan v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 he olivat kuvitelleet pelin olevan aivan laillista. Eri\u00e4vi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 oli my\u00f6s siit\u00e4, kuinka kauan paikassa oli pelattu pokeria. Biljardisali otti pelaajilta pienen osallistumismaksun ja myi peli\u00e4 varten korttipakkoja 30 markan hintaan ja maksoi niist\u00e4 15 markkaa, jos pelaaja ei halunnut ottaa pakkoja mukaansa. Lehtijutuissa ei kerrottu, olivatko korttipakat kaupungin oman painon, Turun Kivipainon valmistamia vai jotain muita. Yksi Biljardisalongin tarjoilija, joka oli jutussa todistajana, totesi luulleensa pelin olevan sallittua, \u201dkoska virkapukuiset poliisit ja komisariot olivat k\u00e4yneet usein tarkastamassa.\u201d H\u00e4nen mukaansa johtaja Arvidsson oli my\u00f6s ollut paikalla vain harvoin. Syytetty Lehtinen vetosi viel\u00e4 lopuksi, ett\u00e4 h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n oli hullunkurista, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 rangaistaisiin pelist\u00e4, \u201dmihin itse poliisit olivat h\u00e4net johdattaneet.\u201d(TS<\/em> 9.7.1937<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Turun Kivipainon Turun Linna -pelikortit vuodelta 1930. L\u00e4hde: Helsingin kaupunginmuseo:
XLII-1013.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Turun raastuvanoikeus antoi tuomionsa 8.7.1937. Johtaja Arvidsson tuomittiin uhkapelin sallimisesta 900 markan sakkorangaistukseen. Kalakauppias E. E. Tuominen ja vakuutustarkastaja V. S. Lehtinen Turusta sek\u00e4 helsinkil\u00e4inen maalari N. A. Ohriluoma tuomittiin jatketusta uhkapelist\u00e4 300 markan sakkorangaistukseen. Jos he olivat varattomia, tuomio olisi muutettavissa 20 p\u00e4iv\u00e4n vankeudeksi. Takavarikoidut rahat \u201djulistettiin samalla valtiolle menetetyiksi.\u201d(TS<\/em> 9.7.1937<\/a>. Ks. my\u00f6s Sosialisti<\/em> 9.7.1937<\/a>.) Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen, joka palautti k\u00e4sittelyn uudestaan raastuvanoikeuteen. Turun raastuvanoikeus k\u00e4sitteli tapausta toisen kerran 24.1.1939 ja piti tuomiot ennallaan (TS<\/em> 25.1.1939<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Helsingin uhkapelijutussa Helsingin raastuvanoikeus antoi tuomionsa 11.12.1937. Ven\u00e4l\u00e4isen kauppiasyhdistyksen johtokunnan j\u00e4senet tuomittiin \u201dhuoneen pit\u00e4misest\u00e4 uhkapelin harjoittamista varten\u201d sakkorangaistuksiin. Sakot olivat isompia kuin Turun jutussa, 800\u20134000 markkaa riippuen kunkin tuomitun varallisuudesta ja asemasta yhdistyksen johtokunnassa. Syyn\u00e4 suurempiin sakkoihin oli luultavasti se, ett\u00e4 uhkapelaaminen oli jatkunut pidemp\u00e4\u00e4n ja rahaa oli liikkunut huomattavasti enemm\u00e4n kuin Turussa. Ven\u00e4l\u00e4isen kauppiasyhdistyksen johtokunnan varaj\u00e4senet, rahastonhoitaja, varastonhoitaja sek\u00e4 muut henkil\u00f6t, joita oli syytetty osanotosta uhkapeliin, vapautettiin syytteist\u00e4. Raastuvanoikeus hylk\u00e4si my\u00f6s korvausvaatimukset ja vaatimuksen yhdistyksen lakkauttamisesta. Korvausvaatimukset hyl\u00e4ttiin, koska \u201dtuomituilla ei ollut pelivoitosta ollut mit\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaista etua ja kun rahat oli k\u00e4ytetty hyv\u00e4ntekev\u00e4isyystarkoituksiin.\u201d (esim. TS<\/em> 12.12.1937<\/a>). Tapauksen k\u00e4sittely eteni valitusten j\u00e4lkeen Turun hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei muuttanut 20.1.1939 tekem\u00e4ss\u00e4\u00e4n ratkaisussa Helsingin raastuvanoikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 (Uusi Aura <\/em>21.1.1939<\/a>). Saatavilla olevat digitoidut lehdet eiv\u00e4t kerro, etenik\u00f6 juttu my\u00f6hemmin viel\u00e4 korkeimpaan oikeuteen, vai tuliko oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 lopullinen.<\/p>\n\n\n\n

Turun uhkapelitapauksen ensimm\u00e4isen oikeusk\u00e4sittelyn j\u00e4lkeen Turun Biljardisalongit ja Kahvila h\u00e4visi l\u00e4hes kokonaan lehtijutuista. Paikka oli kuitenkin toiminnassa ja sinne etsittiin v\u00e4lill\u00e4 uutta henkil\u00f6kuntaa. Turussa paljastui sittemmin my\u00f6s toinen peliluola, kun hotelli Standardin yhdest\u00e4 huoneesta l\u00f6ytyi seuraavan vuoden hein\u00e4kuussa kymmenmiehinen uhkapeliseurue, johon kuului turkulaisten lis\u00e4ksi \u201dtunnettuja helsinkil\u00e4isi\u00e4kin uhkapelureita\u201d. Uusi Aura<\/em> -lehti kuitenkin korosti tapausta k\u00e4sitelleen uutisensa yhteydess\u00e4, ettei hotelli Standard ei ollut \u201dsuinkaan ole mik\u00e4\u00e4n vakinainen pelipaikka.\u201d (Uusi Aura<\/em> 2.7.1938.<\/a>)<\/p>\n\n\n\n

Kahdeskymmenes p\u00e4iv\u00e4 lokakuuta 1939 John Arvidsson kaatoi uroshirven Paraisten M\u00e5gbyss\u00e4. Turun Sanomien<\/em> mets\u00e4styspalstan uutinen oli viimeinen, jossa h\u00e4nen nimens\u00e4 mainittiin ennen toista maailmansotaa (TS<\/em> 21.10.1939<\/a>). Mukana jahdissa h\u00e4nell\u00e4 saattoivat olla h\u00e4nen suomenajokoiransa Kiho ja Matti, joita h\u00e4n oli aiemmin esitellyt koiran\u00e4yttelyss\u00e4 (Suomen Kennelklubin Aikakauskirja<\/em> 1.8.1936<\/a>). Kalle Hyytinen, joka oli j\u00e4tt\u00e4nyt Biljardisalongit ja Kahvilan monta vuotta ennen uhkapelitapausta, jatkoi muiden yritystens\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4mist\u00e4 ja toimi L\u00e4nsi-Suomen Ravintoloitsijayhdistyksen johtokunnassa (esim. TS<\/em> 10.3.1938<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

***<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 kirjoitus liittyy Suomen Akatemian rahoittamaan pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikk\u00f6\u00f6n<\/a> sek\u00e4 Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamaan Pelikaupunki Turku -projektiin<\/a>. Kerron lis\u00e4\u00e4 turkulaisen pelitoiminnan historiasta seuraavissa blogikirjoituksissani t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n aikana.<\/em><\/p>\n\n\n\n

***<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuutta<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Matilainen, Riitta (2017). Production and Consumption of Recreational Gambling in Twentieth Century Finland<\/em>. PhD Dissertation. Helsinki: University of Helsinki, http:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-51-3282-6<\/a><\/p>\n\n\n\n

Salmi, Hannu (2009). \u201dSininen Varjo (1933).\u201d Hannu Salmen blogi 13.3.1933, http:\/\/hannusalmi.blogspot.com\/2009\/03\/sininen-varjo-1933.html<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoitus on julkaistu my\u00f6s Jaakko Suomisen blogissa 2.2.2023. Toukokuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1937 siviilipukuiset rikospoliisin etsiv\u00e4t rynniv\u00e4t Turun Biljardisalongit ja Kahvila -nimiseen biljardisaliin. Sali sijaitsi Eerikinkatu 17:n talon kolmannessa kerroksessa, jonka nykyturkulaiset tuntevat Hansakorttelin St. Eerikin kulmauksena. Etsivien s\u00e4nn\u00e4tess\u00e4 illalla sis\u00e4\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":164,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,3,7],"tags":[],"class_list":["post-23","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-korttipelit","category-pelihistoria","category-uhkapelit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/23","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/164"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=23"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/23\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":26,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/23\/revisions\/26"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=23"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=23"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/pelikaupunki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=23"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}